Olen löytänyt naisen, jonka kanssa kaikki ajatukset loksahtelee kohdalleen, ilman apuja. Heti ensitapaamisella olimme kuin olisimme tunteneet aina.. Lopetimme toistemme lauseita kuin olisimme harjoitelleet etukäteen..
Emme ole tosiaankaan kuitenkaan samanlaisia, meillä on paljon eroavaisuuksia tavoissamme ja olemuksissa. Mutta pidämme toisistamme aivan liikaa.. Olemme sieluilta kuin toisillemme luotuja!
OLEMME MOLEMMAT LUUSEREITA.
Olemme molemmat avoliitossa omissa suhteissa. Erittäin surkeissa sellaisissa, emme uskalla lähteä nykyisistä suhteista...
Olemme tunteneet toista vuotta, tapaamme 1-4 viikossa. Emme ole koskaan harrastaneet seksiä, muuta kuin "mielessä",ja puhelimessa.. Suutelua sitäkin enemmän.. Kiihkeätä kuin helv*****..
Minkäs teet olemme luotuja toisillemme ..
Luusereita.. Kaikki tyyni, ansaitsemme toisemme!
Emme ole tosiaankaan kuitenkaan samanlaisia, meillä on paljon eroavaisuuksia tavoissamme ja olemuksissa. Mutta pidämme toisistamme aivan liikaa.. Olemme sieluilta kuin toisillemme luotuja!
OLEMME MOLEMMAT LUUSEREITA.
Olemme molemmat avoliitossa omissa suhteissa. Erittäin surkeissa sellaisissa, emme uskalla lähteä nykyisistä suhteista...
Olemme tunteneet toista vuotta, tapaamme 1-4 viikossa. Emme ole koskaan harrastaneet seksiä, muuta kuin "mielessä",ja puhelimessa.. Suutelua sitäkin enemmän.. Kiihkeätä kuin helv*****..
Minkäs teet olemme luotuja toisillemme ..
Luusereita.. Kaikki tyyni, ansaitsemme toisemme!
Vastaukset 8
Vanhimmat
...ainut kertaista tämä elämämme, hukata ei saisi minuuttiakaan, kun huomisesta emme tiedä...
jos sanot, että nykyiset suhteenne on surkeita- ja myös hän niin kokee. MIKSI ETTE USKALLA?
bööö sen sanoikin, meillä vain yksi elämä. miksi sen antaaa valua hukkaan.
Suoraan suhteesta toiseen meneminen, vaikkakin näin erilaisessa tapauksessa, ei tunnu kummastakaan sellaiselta että se toimisi, sitten pelkäämme helvetisti muiden reaktioita.. Molemmat tunnemme "ristiin" puolisomme, ja osan sukulaisista ja kavereista. Tilanne on suorastaan perverssi ja sairas.. Kun ei uskalla niin ei uskalla. Ehkä odotamme että jäämme kiinni ja niin pois päin, kuka tietää.. Ja se juuri onkin vaikeinta kun Life Is Short...
En mä kyllä tuossa mitään perverssiä näe...
Teille molemmille löytyisi ratkaisu tuohon ongelmaan, jos ette olisi kiinni nykyisissä suhteissa. Tai jos edes toinen ei olisi. En viitsi ihan suoraan ehdottaa, että eroa nykyisestäsi ja katsokaa sitten, kuinka teidän "salaromanssinne" toimisi. Olisi melkein yhtä radikaali ratkaisu kuin että hyppäisitte suoraan suhteeseen ja lennättäisitte persiilleen koko lähipiirinne. ;)
ystävälläni on tällainen sielunveli, pussailuasteella ovat myös, muutenkin kuulostaa todella tutulta. Et maininnut lapsia, tässä lähipiirissäni tapahtuvassa jutussa molemmilla rakastuneilla on lapsia ja asuntovelka, ne hidastavat toimintaa kummasti. Jotenkin en usko että heidän jutustaan tulee mitään vakavampaa, on niin paljon pelissä molemmilla. Pieni epävarmuus jäytää myös molempia, uskaltaisiko toinen tehdä askelta, mitä jos toinen ei otakkaan askelta ja itse ottaa....en haluaisi olla tilanteessa mukana missään roolissa.
Olen sanonut kaverilleni että ottaisi ihan rauhallisesti, ei menisi pidemmälle, ei tekisi mitään peruuttamatonta kun ei ole mikään kiire mihinkään.
Rakastuneiden nykyisten parisuhteiden kauheuksista&kummallisuuksista en sano mitään...
Koskaan ette voi tietää kuulutteko oikeasti toisillenne ellette uskalla tehdä siirtoa kohti yhteistä tulevaisuuttanne. Siis jos todella olette surkeissa liitoissa kumpainenkin, niin miksi hitossa teidän pitää pitää kulisseja yllä. Kyllä jokaisen ihmisen pitäisi tajuta, että kaikkihan me elämässämme etsimme rakkautta ja sille vastarakkautta. Jos sellainen tulee vastaan niin ei muuta kuin entiset suhteet poikki ja elämään sitä yhteistä eloanne.
Mietit kovasti mitä kaameeta tapahtuis tai puhuttais jos....no ei toi nykyinenkään kaameesta eroa.
Toisaalta, jos te kumpikin sisimmässänne tietäisitte.....ei teitä mikään estäis.
salaromanssi tuntuu vaan niin ihanalta ja täydelliseltä suhteelta, mutta, tulee se arki siihenkin.
Kuulostaa kovasti siltä että olette tulleet tärkeiksi toisillenne vähän siitäkin syystä että omissa suhteissanne ei mene hyvin. Se toinen on niiiiiiiin ihana kun sitä verrataan siihen omaan, joka ei olekaan niin ihana enää. Ja se toinen on luultavasti siitäkin syystä niiiiiiiin ihana kun sitä ei voi just nyt heti omaksi saada. Olette toistenne tukena nyt kun teillä menee huonosti, mitä tapahtuisi sitten jos/kun eroatte ja alatte oikean suhteen, ilman sitä kielletyn hedelmän makua? Varsinkin kun itsekin sanoit että olette toistenne vastakohtia useassakin mielessä. Vastakohdat kyllä varsinkin alussa vetävät toisiaan puoleensa, mutta pitemmän päälle ne voivat alkaa rassaamaan pahastikin.
Voin kokemuksesta sanoa, että salasuhderakastaja ja kumppani ovat kaksi täysin eri asiaa. Valitettavasti. Rakastajasta ei ole ainakaan mulle tullutkaan sitä unelmien kumppania mikä hän alussa tuntui olevan. Ja suoraan suhteesta toiseen hyppääminen ei sekään omien kokemusteni mukaan onnistu, vaikka halua ja rakkautta riittäisikin. Minun vihjeeni siis kuuluu että eroa nykyisestäsi jos suhde ei todellakaan enää toimi eikä sitä saa enää korjattua (tosin, oletko tosissasi yrittänyt vai antanut jo periksi?), ja opettele olemaan yksin. Jos teidät on ihastuksesi kanssa tarkoitettu yhteen, teidän aikanne tulee vielä.