Näin kai unta tai sitten välähdyksen, ainoa muistamani asia on seuraava.
Hieman ennen heräämistäni unesta näen tekstin aivan selvästi: I see an fail angel. Samaan kuvaan tai siten vaihtuva unikuvani, en tiedä kuuluivatko ne samaan kuvaan vai oliko se jo toinen kuva. Näen nuorehkon naisen, jolla on kuulokkeet korvillaan, paksut, eristävät, kuulokkeiden viestiä toistavat. Naisen kasvot ovat väsyneet ja yksinäiset. Aivan kuin hän haluaisi kuulla jotain muuta kuin kuulokkeista tulevaa samankaltaisena toistuvaa musiikkia.
Unesta tuli mieleen, että tämä on jokin viesti minulle. Minä olen uskonut voimakkasti Jumalaan, pitänyt ajatuksissa, sydämessä, selannut Raamattua, etääntynyt Jumalasta, ollut selaamatta Raamattua, joskus harvoin rukoillut mielessäni häpeänolostellen harvoja yhteydenottoja.
Olen etsinyt usean vuoden ajan rakkautta naisesta, toivonut löytäväni naisen jota rakasta ja joka antaisi vastarakkautta. Lämmön sijasta olen kohdannut kylmyyttä ja epäluuloa. Olen kerran käynyt treffeillä naisen kanssa. Netissä hän vaikutti mukavalta, livenä tapahtui kaikki se, minkä naisen "inhimilliseen pahuuteen" olen osannut liittää. En halua mainita niitä, ainakaan nyt, olen herkkä ihminen ja en jaksa sitä ihmetystä ja "pahaa oloa", jota sen miettiminen aiheuttaa. En ole normaalisti näin herkällä fiiliksellä, nyt olen kuin vereslihalla, yritän tosissani saada joltakulta vastausta, joltakin jolla on enemmän "valoa" kuin minulla.
Tuntuu vain "masentavalta" todeta, että ainoa löytämäni rakkauden lähde on Raamattu tai sen välittäjä, muualta en tunne lohdutusta yksinäisyyteni saaneen. Seurakunnassa olen kuullut, että kannattaisi käydä, mutta ihmisiä hekin ovat ja epäilen ihmistä, epäilen itseäni, epäilen kaikkia, ei koulukiusattu opi luottamaan. Kun vuosia katsoo lapsena sielunsa ikkunasta panssarin takaa kuinka opettaja nähdessään lapsen kiusaamista hyväksyvä ilme kasvoillaan välillä naurahtaenkin kömpelölle ujoudelle niin sitä pakostakin.....arvatkaa, päätelkää mitä siitä seuraa/voi seurata, tiedän vain sen varmasti, että olen hylätty jonnekin.
Alkoi juttu rönsyämään. Piti kysyä, että mikä tuolla unella mahtoi olla merkitys. Kiitos jo etukäteen, en usko saavani vastausta, ainakaan oikeaa, mutta luen mielelläni vastaukset. Uskoni ei ole mikään tae mistään. Eikä tämä ole niin vakavaa kuin miltä vaikuttaa, olen vain pohjattoman yksinäinen kaikesta maailman tarjoamista "iloista" huolimatta, pyyhkii hyvin , liiankin hyvin, kiitollinen pitäisi olla, silti sydän parkuu. On parkunut elokuun alusta. Miten saisin parkumisen loppumaan? Vai vaihdanko nimimerkikseni Parkaisija II....
Tuota kirjoittaessani muistan muistikuvia tuli siitäkin, että näin muutakin unta. Siinä olin älyttömän isossa kerrostalossa joka oli leveä kuin kaupunki itse ja silti pieni. Kuljin siellä asunnostani ties minne ja näin useita yksinäisiä naisia ja he kaikki välttelivät minua, heidän katseestaan luin pelon ja epäluulon. Tunsin siinä unessa itseni yksinäiseksi =)
Ihan hemmetin yksinäiseksi.
Itse kerrostalon arkkitehtuuri oli vähintänkin mielenkiintoinen ja rekvisiittaa löytyi.Oli paljon portaita, ovia asuntoihin, limutölkki automaatteja käytävillä, 1-2 tähden hotellin lohduttoman tapainen yksinäinen tunnelma rappukäytävillä tai oikeastaan rappuholveissa, pankkiautomaatteja, hämärähköä valoa, kaikki ihmiset yksin ympärilleen epäluuloisina pälyillen, minä muita arastellen ja varoen, vanha mies istumassa käytävällä ohikulkiessani kysyin häneltä, tarvitsetko apua. Hän vastasi: sinä kannat suurta surua, vähennä taakkaasi, kaikenlaisia peliautomaatteja, ikkunoita ei ollut. Ja muitakin ykityiskohti kotikerrostalostani muistan.
Aika paljon pystyy muistamaan unestaaan, jota ei edes muistanut koskaan nähneensäkään, mutta kaikki lähtee joskus pienestä välähdyksestä, joka avaa "kaiken" minimaalisen pienen, mutta iselle jotenkin suuren kokonaisuuden ja sitäkään pientä on mahdoton hahmottaa, autuas olisin jos hahmottaisin, mutta pieni ihminen suuressa maailmassa laulaa lauluaan tukkihumalassa jne.
Hieman ennen heräämistäni unesta näen tekstin aivan selvästi: I see an fail angel. Samaan kuvaan tai siten vaihtuva unikuvani, en tiedä kuuluivatko ne samaan kuvaan vai oliko se jo toinen kuva. Näen nuorehkon naisen, jolla on kuulokkeet korvillaan, paksut, eristävät, kuulokkeiden viestiä toistavat. Naisen kasvot ovat väsyneet ja yksinäiset. Aivan kuin hän haluaisi kuulla jotain muuta kuin kuulokkeista tulevaa samankaltaisena toistuvaa musiikkia.
Unesta tuli mieleen, että tämä on jokin viesti minulle. Minä olen uskonut voimakkasti Jumalaan, pitänyt ajatuksissa, sydämessä, selannut Raamattua, etääntynyt Jumalasta, ollut selaamatta Raamattua, joskus harvoin rukoillut mielessäni häpeänolostellen harvoja yhteydenottoja.
Olen etsinyt usean vuoden ajan rakkautta naisesta, toivonut löytäväni naisen jota rakasta ja joka antaisi vastarakkautta. Lämmön sijasta olen kohdannut kylmyyttä ja epäluuloa. Olen kerran käynyt treffeillä naisen kanssa. Netissä hän vaikutti mukavalta, livenä tapahtui kaikki se, minkä naisen "inhimilliseen pahuuteen" olen osannut liittää. En halua mainita niitä, ainakaan nyt, olen herkkä ihminen ja en jaksa sitä ihmetystä ja "pahaa oloa", jota sen miettiminen aiheuttaa. En ole normaalisti näin herkällä fiiliksellä, nyt olen kuin vereslihalla, yritän tosissani saada joltakulta vastausta, joltakin jolla on enemmän "valoa" kuin minulla.
Tuntuu vain "masentavalta" todeta, että ainoa löytämäni rakkauden lähde on Raamattu tai sen välittäjä, muualta en tunne lohdutusta yksinäisyyteni saaneen. Seurakunnassa olen kuullut, että kannattaisi käydä, mutta ihmisiä hekin ovat ja epäilen ihmistä, epäilen itseäni, epäilen kaikkia, ei koulukiusattu opi luottamaan. Kun vuosia katsoo lapsena sielunsa ikkunasta panssarin takaa kuinka opettaja nähdessään lapsen kiusaamista hyväksyvä ilme kasvoillaan välillä naurahtaenkin kömpelölle ujoudelle niin sitä pakostakin.....arvatkaa, päätelkää mitä siitä seuraa/voi seurata, tiedän vain sen varmasti, että olen hylätty jonnekin.
Alkoi juttu rönsyämään. Piti kysyä, että mikä tuolla unella mahtoi olla merkitys. Kiitos jo etukäteen, en usko saavani vastausta, ainakaan oikeaa, mutta luen mielelläni vastaukset. Uskoni ei ole mikään tae mistään. Eikä tämä ole niin vakavaa kuin miltä vaikuttaa, olen vain pohjattoman yksinäinen kaikesta maailman tarjoamista "iloista" huolimatta, pyyhkii hyvin , liiankin hyvin, kiitollinen pitäisi olla, silti sydän parkuu. On parkunut elokuun alusta. Miten saisin parkumisen loppumaan? Vai vaihdanko nimimerkikseni Parkaisija II....
Tuota kirjoittaessani muistan muistikuvia tuli siitäkin, että näin muutakin unta. Siinä olin älyttömän isossa kerrostalossa joka oli leveä kuin kaupunki itse ja silti pieni. Kuljin siellä asunnostani ties minne ja näin useita yksinäisiä naisia ja he kaikki välttelivät minua, heidän katseestaan luin pelon ja epäluulon. Tunsin siinä unessa itseni yksinäiseksi =)
Ihan hemmetin yksinäiseksi.
Itse kerrostalon arkkitehtuuri oli vähintänkin mielenkiintoinen ja rekvisiittaa löytyi.Oli paljon portaita, ovia asuntoihin, limutölkki automaatteja käytävillä, 1-2 tähden hotellin lohduttoman tapainen yksinäinen tunnelma rappukäytävillä tai oikeastaan rappuholveissa, pankkiautomaatteja, hämärähköä valoa, kaikki ihmiset yksin ympärilleen epäluuloisina pälyillen, minä muita arastellen ja varoen, vanha mies istumassa käytävällä ohikulkiessani kysyin häneltä, tarvitsetko apua. Hän vastasi: sinä kannat suurta surua, vähennä taakkaasi, kaikenlaisia peliautomaatteja, ikkunoita ei ollut. Ja muitakin ykityiskohti kotikerrostalostani muistan.
Aika paljon pystyy muistamaan unestaaan, jota ei edes muistanut koskaan nähneensäkään, mutta kaikki lähtee joskus pienestä välähdyksestä, joka avaa "kaiken" minimaalisen pienen, mutta iselle jotenkin suuren kokonaisuuden ja sitäkään pientä on mahdoton hahmottaa, autuas olisin jos hahmottaisin, mutta pieni ihminen suuressa maailmassa laulaa lauluaan tukkihumalassa jne.
Vastaukset 22
Vanhimmat
vain sanoa, että tykkään susta todella paljon! Sinussa on jotain niin positiivista sisälläsi, että teet ainakin minut iloiseksi pelkällä olemassaolollasi.
Sä oot se unen enkeli, joka tuo muille iloa!
En ole, mutta tulihan se hymy äsken kun luin viestisi. Kiitos...kyllä sä sitten osaatkin lohduttaa =)
Pitää jatkaa asunnon siivoamista, äiti tulee kylään ja sille on toi asunnon siisteyspuoli tärkeämmällä sijalla kuin mulle ja ei viitsisi ihan ensimmäiseksi kohdata "niitä katseita" kun asunnon siisteys ei tarkastajaa tyydytä. Jostain syystä tapaamisemme sujuvat sen mukaan kuinka siisti asuntoni on, vai kuvittelenkohan vain =)
taidan olla sun äitisi vastakohta...
En usko, että kuvittelet mitään väärin. Taidat siis olla aika oikeassa noissa kuvitelmissasi. :)
No kerro vähän tarkemmin, että minkänäköinen se nainen oli??Uteliaisuuteni heräsi;)
Ehkä myöhemmin, nyt on pidettävä rikkalapiolle seuraa.Ehkä palaan asiaan, ehkä en, myöhemmin sen tietänen.
olen miettinyt ovatko nämä kaikki tänne kirjoittavat edes ihmisiä, mutta kun vähän raaputtaa pintaa niin löytyyhän se sieltä kaikessa haavoittuvuudessaan. Unesta en tiedä, mutta sen tiedän epäonnistumisen ja pettymyksen uhallakin kannattaa sitä panssaria raottaa ja uskoa ja luottaa ihmiseen. Se ei ole helppoa, mutta katkeruus on raskas kaveri kannettavaksi.
tuo "katkeruus"! Minä en näkisi asiaa ollenkaan noin. Eiköhän joku/jotkut muut ole olleet katkeria, kuin Rankaisija II....!
Todella herkästi täällä kyllä ihmisiä arvostellaankin. Ei osata katsoa pintaa syvemmälle.
on aika katkeraa tekstiä:
"Tuntuu vain "masentavalta" todeta, että ainoa löytämäni rakkauden lähde on Raamattu tai sen välittäjä, muualta en tunne lohdutusta yksinäisyyteni saaneen. Seurakunnassa olen kuullut, että kannattaisi käydä, mutta ihmisiä hekin ovat ja epäilen ihmistä, epäilen itseäni, epäilen kaikkia, ei koulukiusattu opi luottamaan. Kun vuosia katsoo lapsena sielunsa ikkunasta panssarin takaa kuinka opettaja nähdessään lapsen kiusaamista hyväksyvä ilme kasvoillaan välillä naurahtaenkin kömpelölle ujoudelle niin sitä pakostakin.....arvatkaa, päätelkää mitä siitä seuraa/voi seurata, tiedän vain sen varmasti, että olen hylätty jonnekin."
Mutta pyydän toki anteeksi jos se sitä ei ole.
Surullisuutta tuo on.
mä tulkitsen katkeruuden siten, että ihmisen perusolemus on negatiivinen ja hän pyrkii sen negatiivisuuden tartuttamaan myös muihin.
Itse kokisin Rankaisija II:n kuitenkin perusolemukseltaan positiivisena ihmisenä, joka ainakin minut saa iloiseksi kirjallisilla suorituksillaan.
Ja eikö ihmisellä ole oikeuskin olla hiukan masentunut, jos on tullut elämässään kaltoinkohdelluksi? Kuitenkin on niin, että yksi ainoa ihminen riittää siihen, että saa uskoa tulevaisuuteen ja ajatuksen siitä, että vika ei olekaan itsessä. En tarkoita, että pitäisi ketään ryhtyä syyttelemään menneisyydestään, vaan todeta tapahtuneet tosiasiat ja lähteä liikkeelle eteenpäin toisen pienellä avustuksella...
Näkisin enemmänkin katkeruutta esim. tuossa opettajassa, joka ei lapsesta välittänyt. On kuitenkin muistettava, että kyseinen opettajakin on oman historiansa "summa".
"vanha mies istumassa käytävällä ohikulkiessani kysyin häneltä, tarvitsetko apua. Hän vastasi: sinä kannat suurta surua, vähennä taakkaasi"
Surua, surua, surua. Etkö sinä sure koskaan?!?!
sanavalintani olivat vääriä... (Sinua kohtaan)!
Olet surullinen mies, raati on tehnyt päätöksensä. Muista katkeraksi syyttelyistä luovutaan.Surullisuuteen sut tuomitaan. Rangaistukseksi määrään kovan kännin vetämistä!!
Lääkärin määräys!
olisi kävelylenkki... ;)
....tehtyyn päätökseen ei voi hakea muutosta, mutta päätökset eivät saa lainvoimaa eivätkä ne ole lopullisia.
tiedän, että sä osaat ja pystyt joustamaan. Ja nyt sun täytyy ruveta vähentämään tuota itsesi rankaisemista. Eikö niin?
Kysyit viestissäsi, että oliko uni viesti sinulle? Siihen kysymykseen en osaa vastata, mutta tulkitsen tässä viestissä unta siitä olettamuksesta, että se oli viesti sinulle.
Koin aikanaan voimakkaan uskonnollisen kokemuksen, jonka myötä tulin itse uskoon. Oma kokemukseni ja sen jälkeiset tapahtumat peilaavat myös tätä tulkintaa vahvasti ja tekevät siitä kovasti subjektiivisen, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Jotta voin lopuksi selittää tulkintani, minun täytyy kertoa ensin oma tuskallinen tieni sekä uskonnollisesta näystäni. Alustukseksi sanottakoon, että olen aina ollut idealisti ja minua on suuresti häirinnyt ihmisten kyvyttömyys tai välinpitämättömyys ajatella huomista pidemmälle - ainakaan muiden kuin oman itsensä kannalta.
Mutta sitten näkyyn.. Uskonnollisessa näyssäni Jumala pyysi minua tekemään yhden tehtävän - ja minä suostuin. Tai tehtävä on ehkä vikailmaisu, koska se on käytännössä lähestulkoon koko elämäni mittainen projekti. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että laskin saavani projektin valmiiksi noin 65 vuotiaana, mutta nyt jo olen suunnitelmassa n. 4 vuotta jäljessä, vaikka olen vielä alle kolmekymppinen.
Minulla oli muutamia vaihtoehtoisia tapoja lähteä toteuttamaan tehtävää ja oletin tehokkaimmaksi tavaksi toteuttaa tehtävä seuraamalla liike-elämän pelisääntöjä.
Nyt 11 vuotta myöhemmin hienon kokemuksen tuoma varmuus ja "valo" on haihtunut. Minullakaan ei ole ollut onnea naisten kanssa ja koko tätä aikaa on muutenkin leimannut kaikkinainen tuen puute niin ulkopuolisilta kuin vanhempieni ja sisarieni puolelta. 11 vuoden yksinäisyys sekoitettuna yli 80 tunnin hiipineellä työviikolla täynnä paskamaisia tapahtumia, lisättynä vanhempieni ja sisarieni ylenkatseella, on tehnyt elämästäni todellisen kärsimyksen cocktailin. Muutama vuosi sitten alkoi tuntua jo todella heikolta. Elämä oli kuin joku työntäisi pään pinnan alle ja hapen loppuessa tulee tuskallinen polte ja puutumus, mutta sillä erotuksella ettei se tunne lakkaa lopullisen pimeyden saavuttaessa, vaan pahenee päivä päivältä. Rukoilin Jumalaa, ettei olotila tuhoa kykyäni välittää ja rakastaa toista ihmistä, mutta yhden musertavan päivän jälkeen ne jo sinänsä silkkipaperin ohuet olotilat olivat tuhoutuneet tunnekirjosta.
Ja sitten tulkinta.. Alun alkaen tämä minun uskonnollinen näkyni oli hyvin selkeä ja se käsitti oikeastaan vain yhden pyynnön ja lyhyen keskustelun siitä. Omasta epätoivoisesta näkökohdastani tulkiten, maailmassa lienee runsaasti samankaltaisessa epätoivoisessa tilanteessa olevia ihmisiä, mikäli he ovat nähneet samankaltaisia näkyjä ja lähteneet toteuttamaan elämänsä mittaista tehtäväänsä. Tulkintani mukaan "I see an fail angel" on toteamus henkilöstä, joka on lähtenyt toteuttamaan tehtäväänsä, mutta on ajautunut henkiseen umpikujaan todetessaan ettei pysty enää pitämään lupaustaan. Tällöin edessä näkyy henkinen umpikuja ja takana sortuu rippeet elämän peruspilareiden tukemasta sillasta. Olen myös tunnistavani naisen kuvauksestasi häivähdyksen siitä katatonisesta tilasta, joka seuraa "kun ei enää vain jaksa" ja mieli pakenee jonnekin tajunnan rajamaille unimaisen usvan sekaan. Kyseinen tila on paha ja todennäköisesti lopettaa monen sen kokeneen kulkijan matkanteon, sillä siinä tilassa ruumis ei enää tunne kipua, eikä ajatuksenjuoksukaan ole kovin selkeää.
En tiedä, onko minulla viisautta tai näkemystä tulkita mahdollisia uskonnollisia näkyjä tahi edes kykyä ennustaa, mikä tarkoitus omalla tielläni on, mutta luulen että oppiäitini sanoisi tässä tilanteessa - "Joskus parannettavasta tulee parantaja". Ainakin raamattu on täynnä kertomuksia henkilöistä, jotka ovat käyneet läpi oman henkilökohtaisen helvettinsä, ennenkuin he ovat kyenneet alkamaan auttaa toisia. Ainakin itselläni oli aikanaan karismaa ja kykyä auttaa varsinkin vastakkaista sukupuolta olevia henkilöitä (vaikkakin nyt tuntuma on tyystin haihtunut). Oman sukupuoleni auttamisyritykset jätin suosiolla hameväen vastuulle.
aika lähellä totuutta. Tuo mitä sanoit - "käydä läpi oma henkilökohtainen helvetti" - tarkoittaa varmaankin sitä, kun ihminen käy läpi omaa menneisyyttään... muistaa kaikki ikävät asiat lapsuudesta. Todella vaikea tilanne; olen itse sen kokenut. Vielä vaikeampi niille, joiden lapsuus on ollut omaani tuskallisempi...
ymmärrän, että Rankaisija ei ole kyennyt yksin läpikäymään tuota tilannetta ja tarvitsee siihen apua.
Itse näin sellaisen unen tuossa jokin aika sitten, että olin metsässä ja nukuin siellä avonaisen tähtitaivaan alla yön yli; hiukan pelottavaa, mutta minulla oli koira mukana ikäänkuin turvana.. :)
A failed angel vai a fair angel?
Unikuvien merkityksiä ei pitäisi ottaa suoraviivaisesti, koska alitajunta naamioi aivan kaiken. tulkitsemisesta sen verran, etten usko kenekään muun kuin rankaisijan pystyvän omia henkilökohtaisia alitajunnan symbolejaan avaavan. Se enkeli ( failed tai fair) voi olla yhtäaikaa molempia tai aivan mitä hyvänsä muuta, unennäkijän kokemat tunteet sen ratkaisevat.. jos ratkaisevat. Kuitenkin unissa näkyvät sanat ja kuvat ovat viestejä, joita pitäisi tulkita aina itse.
( Airu is a miruh cold, yksi omia parhaita "viestejä" ikinä, ja edelleen täysi mysteeri ;)
Kerrostalo ( tai mukä hyvänsä talo) on perinteisen unientulkinnan mukaan heijastuma unennäkijän sisäisestä maailmasta, ja kaikki unissa esiintyvät ihmiset ovat unennäkijän persoonallisuuksien eri puolia.. kertomassa ja symboloimassa erilaisia tunteita, ajanjaksoja ( vaikkapa lapsi unessa-> oma itse lapsena jne.).
Lukittuja ovia? Käytäviä, pimeitä kellareita? Piilotettuja tavaroita? unen ihmisten välittämiä tunteita?
menipä nyt taas mukanoitailuksi, toivottavasti hieman edes auttaa tuon unen tulkinnan kanssa.
Älä valitse surua, valitse onni. Hurjalta se kuulostaa mutta kaikesta ihminen voi nousta.
Kun heräsin unesta niin näin ne kirjaimet tuossa järjestyksessä. On siis unessa näkemäni sanojen järjestys.
Tiedän, olen noussut sieltä lapsuuden traumaattisista kokemuksistajo ajat sitten, voimakkaana. Olen asian selvittänyt kun luokkakaverit halusivat jutella kanssani asiasta. Kiusaamisen syyt taas olivat omiaan pönkittämään ylösnousemistani. Aivan käsittämättömät syyt kuitenkin, en olisi koskaan osannut arvata. Aina ei kiusaamisen syyksi tarvita isoja asioita, mutta ujous oli pääsyy miksi se onnistui kohdallani.
Ihan hyvin pyörittelet aihetta, en olisi itse osannut paremmin =)
Sen verran vielä, etten luota kehenkään sokeasti, luotan kyllä jos havaitsen luotettavaksi. Kaikenlaista epäluotettavuutta on kuitenkin liikkeellä, näin en ole itse tietenkään havainnut, mutta isot pojat kertoivat kerran hiekkalaatikolla.