Olen ihan solmussa yhden ongelman kanssa. Haluaisin pitää välit appivanhempiini hyvinä, mutta se ei vain enää tunnu mahdolliselta. Saimme mieheni kanssa vauvan puolisen vuotta sitten ja hänen vanhempiensa koira alkoi heti osoittaa mustasukkaisuuden merkkejä. Silti koiran annettiin haistella ja maistella vauvaa, vaikka kovasti koitin varoitella. Lopulta hauva naukkasi vauvaa, onneksi vain hyvin vähän ja tämän jälkeen sovittiin, että koiraa ei enää todellakaan päästetä vauvan lähelle. Mielestäni tällä asialla ei tulisi leikkiä, koska kyseessä on pienen lapsen terveys. Olen nyt kuullut, että ainakin appivanhempieni kolme viimeistä koiraa on purrut ihmisiä, mutta silti niitä ei ole lopetettu. Eli heidän koirarakkautensa on aika selvää, höperyyden luokkaa. Nyt sitten lapsemme oli taas heillä hoidossa ja varmaankin vahingossa he paljastivat, että koiran oli taas annettu tulla vauvan lähelle ja nuolemaan tätä. Minut valtasi mieletön kiukku. Minä luotin heihin, että vauva on turvassa eikä koiraa päästetä lähelle. En voi enää kuvitellakaan vieväni lastani sinne hoitoon. Tiedän, että he vääntävät koko asian päälaelleen ja minusta tulee hirveä miniä, joka ei tuo lapsenlasta koskaan hoitoon. Aivan sama. Lapsen terveys on tärkeintä. Mitä mieltä te olette tästä asiasta!?
Kun koira vie voiton...
Tsinappi
637983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Anoppila puolustaa kultaansa eli koiraa. Sinä omaa kultaasi eli vauvaa. Mitä ihmettelemistä siinä on?
Et vie vauvaa sinne.
Et ota koiraa kotiisi.
Tiedätkö mitä kaikkea koirat haistelevat ja nuolevat retkillään? Sitten nuolevat lastasi, jota itse pidät puhtaissa vaatteissa ja kylvetät päivittäin.
Inhottavinta maailmassa on päälle tunkevat koirat, jotka nuolevat naamasi, jos et ehdi väistää.
Asiassasi ei ole ongelmaa. Hankit hoidon muualta jos et voi lastasi mukana kuljettaa.
"Tiedätkö mitä kaikkea koirat haistelevat ja nuolevat retkillään? Sitten nuolevat lastasi, jota itse pidät puhtaissa vaatteissa ja kylvetät päivittäin."
Tiedätkö sinä, että niissä perheissä, joissa on koira, lapsilla on vähemmän allergioita kuin perheissä, joissa ei ole koiraa? Vanhemmat pitävät lapsen puhtaissa vaatteissa ja kylvettävät joka päivä. Lapsen ei anneta möyriä hiekassa ja savessa. Sen seurauksena lapsen immuunijärjestelmä ei kehity normaalisti. Hän ei saa riittävästi kontaktia kehon ulkopuolisiin aineisiin, joten immuunijärjestelmä ei harjaannu erottamaan haitallisia ja haitattomia aineita. Tämän seurauksena se ylireagoi myöhemmin kaikkeen ulkopuoliseen. Seurauksena on pahoja allergioita sinänsä harmittomia asioita kohtaan.
Ap:n tapauksessa lasta ei tietenkään pidä päästää yksin anoppilaan, koska appivanhemmat eivät noudata lapsen vanhempien hoito-ohjeita. Yleisestikin kannattaa pitää mielessä se, että lapsiin tottumaton koira saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, joten sen ja lapsen välisiä kohtaamisia pitää aina tarkkailla. Koiraa ei tarvitse kuitenkaan pelätä hygienian vuoksi. Vaatteet voivat mennä likaisiksi, mikä on tietysti ikävää, mutta muuten koiran bakteereja ei tarvitse pelätä. Niistä ei ole lapselle yleisesti ottaen haittaa.
Koirat syövät mielellään ulosteita, ainakin maistelevat ja haistelevat. Viestittävät niillä.
Kierivät niissä, jos silmä välttää.
Äläkä sano, että ei ne niin tee, sillä parin kuukauden ikäinen pentukin ryntäsi nuoleskelemaan pisulammikkoa, jonka ihmislapsi sai aikaan nurmikolle.
Koiran kita on täynnä bakteereja. Siitä ei oikea koiranomistaja välitä, mutta koirattomat kyllä, ja varsinkin pikkulasten äidit.
Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että koiranomistajien lapsia ei pestä eikä kylvetetä.
Sen sijann he saavat möyriä hiekassa ja savessa.
Tuskin sitä tarkoitit.
Kyllä muittenkin lapset leikkivät hiekassa. Kyllä muutkin lapset tutustuvat bakteereihin. Vai eivätkö? Vain koiristako niitä saa?
Kirjoituksestasi pahansuopa lukija saa sen mielikuvan, että vain koirien kanssa tekemisissä olevat ovat immuuneja bakteereille.
"Koirat syövät mielellään ulosteita, ainakin maistelevat ja haistelevat. Viestittävät niillä.
Kierivät niissä, jos silmä välttää.
Äläkä sano, että ei ne niin tee, sillä parin kuukauden ikäinen pentukin ryntäsi nuoleskelemaan pisulammikkoa, jonka ihmislapsi sai aikaan nurmikolle."
Ensimmäisen kerran minä kuulen, että ihmislapsen pissareiästä ulostetta tulee. Koira syö toisten koirien ulosteita vain, jos sillä on tietyntyyppinen puutos suolistossaan. Tilanteen saa korjattua syöttämällä koiralle esimerkiksi naudan mahaa tai ananasta.
Koirat eivät viestitä ulosteilla. Ne voivat kieriä riistaeläimen ulosteessa tai raadossa, mutteivat ne toisten koirien ulosteessa normaalisti pyöri. Esimerkiksi hevosen lanta on joidenkin koirien mielestä herkkua, mutta se onkin hevosen lantaa, ei toisen koiran ulostetta.
Kuinka monesti uskot keskivertokoiran syövän ulostetta? Väitän, että harvassa ovat ne päivät, kun koira oikeasti on syönyt ulostetta, olipa jätös minkä eläimen tahansa.
Pentukoira poikkeaa aikuisesta siinä, että se todellakin maistelee ja pureskelee suunnilleen kaikkea, mitä löytää. Sillä tavalla se tutustuu maailmaan. Aikuinen koira tietää jo, mikä on syötävää ja mikä ei, joten sen ei tarvitse joka paikkaa nuoleskella.
"Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että koiranomistajien lapsia ei pestä eikä kylvetetä.
Sen sijann he saavat möyriä hiekassa ja savessa.
Tuskin sitä tarkoitit."
Tottakai koiranomistajien lapsetkin pestään. Liiallinen hygienia kuitenkin on pahasta. Koira luonnostaan lisää kodin bakteeristoa, koska se liikkuu paljon paikoissa, joihin ihmiset eivät mene. Olipa koira perheessä tai ei, lapsen kehitykselle on hyväksi möyriä hiekassa ja savessa. Koira kuitenkin monipuolistaa bakteeriston, ja tämä vaikutus näkyy allergiatilastoissa.
"Kyllä muittenkin lapset leikkivät hiekassa. Kyllä muutkin lapset tutustuvat bakteereihin. Vai eivätkö? Vain koiristako niitä saa?"
Jos joku ei ole musta, se on valkoinen, niinkö? Onko mahdoton sellainen ajatus, että olisi olemassa välimuotoja? Minä vain kerroin niin kuin tutkimuksissa on todettu: Jos perheessä on koira, sen perheen lapsilla on keskimääräistä vähemmän allergioita. Se ei tarkoita, etteivätkö muutkin lapset altistuisi bakteereille. Se tarkoittaa joko sitä, että koira monipuolistaa bakteerikannan, tai sitä, että koiran proteiinit sinällään tervehdyttävät ihmisen immunologista järjestelmää. En tiedä varmasti, kumpi on lopullinen syy.
"Kirjoituksestasi pahansuopa lukija saa sen mielikuvan, että vain koirien kanssa tekemisissä olevat ovat immuuneja bakteereille."
Melko hölmö lukija pitää olla, jos kirjoituksestani saa noin yksioikoisen kuvan. Se, että koira vähentää allergiaa, ei tarkoita, että koirattomilla aina olisi allergia. Sinun kirjoituksesi alku puolestaa kertoo, ettet oikeasti tiedä koirista (viestittävät ulosteita syömällä, HAH). Koirat viestittävät virtsalla, eivät ulosteilla.
Charles puhuu asiaa ja tuo mukaan keskusteluun täysin tutkittua tietoa koirien ja allergioiden välisestä suhteestä. Itselläni ei koiraa ole, mutta olen sitä mieltä, että lapsen ylisuojeleminen kaikenlaisilta bakteereilta on pahasta. Perushygienia riittää. Sen sijaan, kuten Charleskin sanoi, ymmärrän alkuperäisen ongelman ja olen itsekin sitä mieltä, että on vastuutonta viedä pieni lapsi mahdollisesti purevan koiran luo.
Allergiaa aiheuttaa koiran hilse eikä bakteerit sen suussa, missä niistäkin tietysti voi saada vaikka minkä vihoittuman, jos koira nuolee ihoa, jossa on haava.
Lapseni sai koirakammon, joka ei koskaan mennyt ohi, kun vieras koira "ystävällisesti" nuoli lasta, joka istui avuttomana rattaissa. Kokosuhde oli suurin piirtein sama, jos harmaakarhu nuolisi aikuista ihmistä.
Lapseni saa paniikkikohtauksen koirista vielä aikuisenakin. Tyypillistä vielä on se, että koira haistaa ihmisen pelon. Se tuntee olevansa vahvempi ja muuttuu agressiiviseksi.
Lukemattomat koiranomistajat ärsyyntyvät oman koiransa puolesta ja sanovat: "Ei se mitään tee".
Avuttomana aina ajattelee, että kaikeksi onneksi ei tee, sillä koirahan voisi tehdä mitä hyvänsä, jos sille päälle sattuisi.
..ei mun mielestä olisi kannatanut viedä vauvaa sinne hoitoon kun kerran tämä koira-asia oli selvillä, siis se naukkaus. Kyllä se ainakin mulle olis ollut aivan selvä juttu sen jälkeen, ei vauvaa ja tätä koiraa samaan huusholliin.
Anoppilassa suhtaudutaan eläinrakkaana aivan erilailla koiraan kun sinä, se on heidän vauvansa, sehän on ymmärrettävää.
Mutta, ei sinun tarvitse siitä suuriakaan murheita ottaa mitä he ajattelevat ja vääntävät mielessään jos ette vie vauvaa enää hoitoon.
Kerroitko heille jo miksi et vie vauvaa sinne?
Se kannattaa tehdä hyvin selväksi, ajattelet lapsesi parasta ja se on järkevää ja oikein.
HE eivät välttämättä näe asiaa samalla tavalla, "onhan heidänkin naamojaan nuoltu ja silti ovat elossa" on varmaan luonnollisin reaktio heiltä, mutta vauva on eri asia, sillä ei ole vielä omaa bakteerikantaa tarpeeksi.
Ja jos koira on jo näykkäissyt ja näyttänyt mustasukkaisuutensa...pitää muistaa, että se on kuitenkin eläin.
Mulla on vanha kissa joka ei lapsenlapsiani "hyväksy", tosin se on useimmiten piilopaikassaan (jota lapset eivät tiedä), kun ovat meillä.
Ja jos se sattuu tulemaan esille, mitä se harvoin arkana kissana tekee, en IKINÄ anna pikkuisten olla yksin sen lähelläkään, vaikka mitään ei olekaan tapahtunut.
Lapsille olen selittänyt, että sitä "ujostuttaa", enhän voi sanoa, että se saattaa raapaista mustasukkaisuuttaan, etteivät ala kaikkia eläimiä pelkäämään.
He antavat näin kissan olla rauhassa jos sen näkevätkin, juttelevat toki sille kauempaa, kissani kun vastaa aina. Vaikka kuinka kissani rakastan, en voi täysin luottaa sen reaktioihin näissä asioissa.
Olet aivan oikeassa jos suojelet lastasi, se on selvä. Varaudu kuitenkin siihen, etteivät kaikki (täälläkään) sitä ymmärrä.
Älkää kuitenkaan jättäkö selvittämättä anoppilassa miksi teette mitä teette, saatatte välttää turhan riidan..tai sitten ette.
Lykkyä tykö!
päästä lasta koiran lähelle.
Älä kertakaikkiaan vie lasta appivanhempiesi luokse, koska he eivät tunnu ymmärtävän, että on tosi kysymyksessä.
Olen oppinut sen karvaasti, kantapään kautta. Pojantyttäreni syntyessä meillä oli 10-vuotias kultainen noutaja ja 15-vuotias Welsh Corgi (eli 17-vuotiaaksi). Molemmat koirat olivat aina olleet tosi kilttejä ja kultainen noutaja niin lapsirakas kuin mainokset antavat ymmärtää. Aina ulkona koira tunki lasten lähelle ja kieri maassa maha ja tassut pystyssä. Siis täysin alistuneena. Lapset tunkivat aina sitä rapsuttelemaan ja koira tuntui nauttivan.
Pojantyttären suhteenkaan ei näyttänyt olevan mitään hankaluuksia. Corgi meni pois lähettyviltä ja noutaja käyttäytyi mielestämme ihan normaalisti ja rauhallisesti.
Sitten, tytön ollessa 8 kk ikäinen, olimme kaikki olohuoneessamme. Lapsen vanhemmat, minä, mieheni ja tyttäremme. Lapsi oli kaiken keskipiste, kun seisoi pitäen kiinni pöydän reunasta ja yritti ottaa askeleita. Koira seurasi rauhallisena vieressä tytön touhuja, kunnes tyttö heitti papan tekemän paperilennokin. Siinä silmänräpäyksessä, kenenkään ehtimättä reagoida millään lailla, koira lähes hyökkäsi ja puri tai näykkäsi, mitä sanaa nyt sitten käyttäisi, tyttöä kasvoihin. Se oli yksi elämäni kauheimmista hetkistä. Verta tuli niin, että miniän vaatteetkin olivat ihan punaiset, kun hän syöksyi ottamaan tytön syliinsä.
Siitä paikasta poikamme lähti viemään heitä päivystykseen. Siellä ei reagoitu tarpeeksi nopeasti vertavaluvaan lapseen, joten he jatkoivat matkaa yliopistollisen keskussairaalan ensiapupoliklinikalle.
Sieltä heidät lähetettiin korvaklinikalle, koska purema ulottui korvaan asti. Siihen tuli useita tikkejä. Poskessa on tänä päivänä, tytön ollessa 7-vuotas, selvät koiran hampaan jäljet, tietenkin vaalentuneina.
Jälkeenpäin käytiin vielä yksityislääkärillä, joka sanoi, ettei arvelle tehdä mitään ennenkuin tyttö on vanhempi, oliko se nyt 10 v. Hän on todella kaunis lapsi (miniän näköinen), eikä tämä arpi nyt niin paljon haittaa, mutta minä syytän siitä jotenkin aina itseäni. Korvapolilla yritin hermostuksissani selittää hoitajalle, ettemme voineet käsittää, kun se on niin kiltti koira. Hoitaja totesi vaan että niinhän ne aina. Eikai kukaan päästä vihaista koiraa lapsen lähelle. Kuitenkin näitä tapauksia on poliklinikoilla jatkuvasti.
Me emme koskaan sen jälkeen päästäneet koiria lasten kanssa samaan huoneeseen. Poikamme ja miniä eivät myöskään kuitenkaan halunneet, että heidänkin rakastamansa koira, olisi lopetettu.
Se oli ilm. mustasukkainen lapselle, joka oli tullut keskipisteeksi hänen reviirilleen.
Vielä minun täytyy sanoa, että olen ikuisesti kiitollinen miniälleni, joka säilytti siinä tilanteessa malttinsa, eikä sanonut moitteen sanaa, kun taas minä ja poikamme olimme lähes repeämispisteessä ja huusimme hermostuksissamme toisillemme.
Mitään koirapelkoa lapselle ei tullut. Nyt heillä on itsellään vasikankokoinen, n. 2,5 v, lapsia palvova koira. Koska se otettiin pentuna, niin se on alusta asti tottunut lapsiin. Kun se pentuna kalusi lähes kaikkea, jouduin mm. ostamaan kirjastoon n. 30 eur kirjan, ja yritti myös ihmisiin teroittaa naskalihampaitaan, olin ihan varma, että hullusti käy. Onneksi olin väärässä.
Jos koira ei kuitenkaan ole täysin tottunut lapsiin, en kokemuksemme jälkeen pysty siihen luottamaan. Joten älä päästä appivanhempien koiraa lapsen lähelle. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, ja sitten on myöhäistä.
ja kaksi lastenlasta, mutta kun he tulevat luokseni hoitoon missään nimessä en uskalla jättää koiraa valvomatta lasten lähelle, se on vasta 8kk ikäinen pentu, ja toivon, että tottuu koko ajan lapsiin, mutta varuilla saa olla,,en sinuna kyllä uskaltaisi viedä lasta anoppilaan, koska vaara on aina olemassa, että koira voi jotain tehdä lapselle,, eläimiä ne vaan kuitenkin ovat,ja arvaamattomia.
Minusta tuo ei nyt kuulosta yhtään siltä, että koira olisi ollut mustasukkainen, vaan paperilennokin säikähtämisestä johtuneesta reaktiosta. Se koki pikkulapsen hyökkäävän.
Ihmiset usein inhimillistävät koiraa, mistä johtuen tulee väärinkäsityksiä. Koiraa pidetään mustasukkaisena, loukkaantuneena tai pitkävihaisena, koska ihminen tuntisi noita tunteita tietyissä tilanteissa.
Kun koira puree lasta, hyvin usein tilanne on koiran näkökulmasta itsepuolustusta. Lapset tekevät yllättäviä asioita, joihin koira ei ole tottunut. Se säikähtää ja puraisee vaistomaisesti ennen kuin ehtii miettiä, mitä tekee. Minuakin on oma koira purrut nenään, kun olin lapsi. Muistan tilanteen vieläkin hyvin, ryntäsin halaamaan nukkuvaa koiraa, joka säikähti ja puri minua nenään. Heti sen jälkeen, kun ehti miettiä tekoaan, koira osoitti alistumista, millä se osoitti että teko oli tahaton.
Toinen syy, miksi koira puree, johtuu laumajärjestyksestä. Ei ole mitenkään tavatonta, että pieni lapsi on koiran mielestä sitä alempana laumassa. Näykkäisemällä koira saattaa osoittaa, että lapsi on mennyt liian pitkälle. Laumassa ylempiarvoinen koira näyttää ensin elekielellä, jos alempiarvoinen häiritsee sitä liikaa. Jos alempiarvoinen ei tottele elekieltä, sitä tehostetaan puremalla. Tällöin pureminen yleensä on kevyttä, jolla vain näytetään alemman paikka laumassa.
Ihannetapaus on se, että koira ymmärtää lapsien olevan pentuja. Pennuiltahan aikuinen koira sietää paljon. Jos koira ei ole tottunut lapsiin, se ei tätä ymmärrä ja kohtelee lapsia kuten aikuisia koiria.
Koira on laumaeläin ja luontaisesti usein utelias. Kun lauma kokoontuu uuden tulokkaan, siis vauvan, ympärille, koirakin haluaa olla puuhassa mukana. Nuolemalla se osoittaa pitävänsä vauvasta. Jos se suljetaan täysin ulkopuolelle, se ei opi suhtautumaan vauvaan halutulla tavalla. Olen lukenut joistain tapauksista, joissa koira on pitänyt vauvaa riistana vauvan poikkeavan käytöksen vuoksi.
että koira pelästyi, mutta voi olla myös sekä mustasukkaisuutta, että pelästymistä, slllä tuskin se olisi purrut meitä aikuisia vastaavassa tilanteessa. Oli tietenkin tilanteita, joissa itsekin varoin pelästyttämästä koiria. Esim. yöllä sytytin aina valon, jos nousin ylös, koska pelkäsin astuvani makuuhuoneen lattialla retkottavien koirien päälle, jonka seurauksena olisi voinut olla puraisu.
Tiedän myös, että koira voi pitää lasta itseään alempiarvoisena. Corgimme piti poikaamme niin paljon alempiarvoisena, ettei suostunut lähtemään hänen kanssaan kävelylle.
Poika oli vähän toisella kymmenellä, kun koira otettiin, ja on aina ollut erittäin eläinrakas.
Tyttäremme on muutaman vuoden vanhempi, eikä ole niin kamalasti koirista ollut kiinnostunut. Hänen kanssaan corgi kuitenkin meni säännöllisesti, vastaanpanematta ulkoilemaan.
Minulla on pitkä kokemus koirista, mutta en todellakaan väitä olevani mikään expertti koiran luonteen analysoinnissa. Kerroinpahan vain meidän kauhukokemuksemme.
Jokainen tekee niinkuin parhaimmaksi näkee.
"...mutta voi olla myös sekä mustasukkaisuutta,..."
Ei voi tässä tapauksessa, koska koira ei tunne mustasukkaisuutta samalla tavoin kuin ihminen. Jos koirasta tuntuu, ettei se saa riittävästi huomiota muulta laumalta, se tekee asioita, joilla se on tottunut saamaan huomiota. Jotkut koiran kiipeävät syliin, jotkut ulvovat. Jos koira saa huomiota vain silloin, kun tekee jotain väärin, koira saattaa tahallaan tehdä väärin. Tässä kuvatussa tapauksessa koira ei purrut mustasukkaisuuttaan, koska tilanne oli sille uusi.
Lopettakaa koiran inhimillistäminen!
Minulle on tässä vaiheessa ihan sama, mistä kaikki johtui.
Sinulle sen sijaan tuntuu jatkuvasti olevan tärkeintä viimeisen sanan sanominen. Joten, ole hyvä: Kysymys ei kertakaikkiaan voinut olla mustasukkaisuudesta.
Toivottavasti voimme lopettaa tähän.
Lue ihmeessä kirja "kun norsut itkevät", saattaisi muuttaa sinunkin näkökantaasi.
Ihminen puolustaa raakuuttaan eläimiä kohtaan väitteellä " se on eläin, ei se ymmärrä, eikä tunne".
Kirjassa on hyviä tieteellisiä näkökulmia asioihin ja saattaisi aukaista sinunkin silmäsi!
Kannattaa lukea!
"Ihminen puolustaa raakuuttaan eläimiä kohtaan väitteellä " se on eläin, ei se ymmärrä, eikä tunne"."
Miksi toit raakuuden mukaan tähän keskusteluun? En ole väittänyt, etteikö koiralla olisi tunteita. Se on tunteva eläin siinä missä ihminenkin. Se kuitenkin tuntee eri tavoin kuin ihminen. Se ei ole ihminen, mikä joiltakin tuntuu joskus unohtuvan.
Ole kiltti ja lue "kun norsut itkevät". Se auttaa sinua ymmärtämään muidenkin(esimerkiksi minun) näkökannan.
Keskustelussa saa tuoda esiin uusia näkökulmia, en kiellä, etteikö sinun näkökulmasi voisi olla oikea, kannataa kuitenkin perehtyä toistenkin näkökulmiin.
Minä ajattelin ennen kirjan lukemista, että koira on koira. Ajattelin, että koirallakin on tunteet, muttei se voi tuntea kuin ihminen.
Ehkäpä sana "mustasukkainen" kuvaakin paremmin ihmisen tunnetta, kuin eläimen. Jotain tämän ihmisen "mustasukkaisuuden" tapaista kuitenkin mielestäni eläimetkin tuntevat.
Ehkä ihminen inhimillistää eläimen tunteita liikaa, siitä ei kuitenkaan ole mitään todistetta etteikö eläinkin voisi tuntea samoin kuin ihminen.
Koira ei ehkä välitä samantapaisista luksuksista kuin ihminen(puhtaus, tavarat..), mutta koira voi tuntea osin samoin kuin ihminen.
Eri tarpeet, mutta tunteet voivat perustua samaan.
Sanoitkin jo otsikossasi tärkeimmän. Kunhan muutkin sen ymmärtäisivät.
"Sinulle sen sijaan tuntuu jatkuvasti olevan tärkeintä viimeisen sanan sanominen."
Ei suinkaan, olet nyt ymmärtänyt minut väärin.
Ei koskaan saanut puhua rauhassa kun katti änkesi väliin jos vain sisällä sattui olemaan.
Turha väittää, ettei koira tunne mustasukkaisuutta. Ainakin oma koirani osoittaa selvää mustasukkaisuutta. Jos emäntä hellii ja rapsuttaa lapsia samalla tavoin kuin yleensä tekee koiralle, koira haukkuu ja tunkee itsensä väkisin väliin.
Ehkä sitten käsität sanan mustasukkaisuus jotenkin eri tavalla...
tulikin mieleen, corgimme käytös. Sehän oli viisi vuotta ainoa koiramme ja silmäterämme.
Kyllä me sitä silloin mustasukkaiseksi sanoimme, koska sen käytös oli samanlaista kuin sinun koirasi.
Kaiken huippu oli, kun joskus leikilläni taputtelin tiskipöytää ja kehuin kuinka kaunis ja kiva tiskipöytä on, kohde olisi kyllä voinut olla mikä tahansa, samanlaisella äänellä, mitä yleensä käytin koiraa kehuessani. Koira hyppeli minua vasten ja haukkui niin, että varmasti kuului rivitalon toiseen päähän.
Toinen asia, mitä kukaan ei varmasti usko on, että corgi hymyili. Aivan selvästi sen suupielet menivät ylöspäin ja siitä tuli ihan eri näköinen kuin tavallisesti. Missään muussa koirassa en ole sellaista ilmiötä huomannut. Nämä vain sen vuoksi, että meidän mielestämme koirilla oli kyllä erilaisia tunteita. Tästä taas joku neropatti tietysti kiirehtii antamaan pitkän tieteellisen selityksen kumotakseen asian. Sanon, kuten pojantyttärelläni on tapana sanoa: "Hällä väliä".
Kirjoitin jo johonkin viestiin, ettei koira tunne mustasukkaisuutta SAMALLA TAVALLA KUIN IHMINEN. Olisi pitänyt tarkentaa, että kyllä koira minunkin mielestäni voi tuntea mustasukkaisuuteen verrattavissa olevaa tunnetta. Tässä kyseisessä tapauksessa, jossa koira puri lasta, en usko mustasukkaisuuteen, koska koira puri varoittamatta.
Sinä ja pari muutakin on kirjoittanut mustasukkaisesta eläimestä, joka puskee itsensä syliin tai ihmisten väliin. Se siis hakee huomiota. Sen sijaan aikaisemmassa tapauksessa koira puri lasta. Jos koira on mustasukkainen, se hakee huomiota ja hyväksyntää. Se tulee väliin tai tekee jotain muuta, josta se varmasti huomataan. Se ei kuitenkaan käyttäydy siinä tilanteessa agressiivisesti. Sen vuoksi pidän erittäin todennäköisenä, että koira ei purrut mustasukkaisuuden vuoksi.
meillä sekarotuinen narttukoira ja uroskissa,
Selvästi havaittavissa koirassa mustasukkaisia piirtetä, joita purkaa mm, väliin tulemalla, kun kissaa paijataan, ja kun kissa saa huomiota se on koiralle kova paikka. Koira on todella kookkaampi kun kissa, koskaan en ole havainnut väkivaltaa välillään, koira ei koskaan pura itseään puremalla kissaa, ei edes varasta sen ruokia. (vaikkei kissaa päästäkkään omalle ruokakupilleen, kissa nimittäin suvereenisti ei ymmärrä mikä on toisen omaa, vaan tyhjentää koiran kupin surutta jos mahd.)
selkeestä mustasukkaisuudesta huolimatta koira nuolee kissan korvat, mahdollisesti pyllynkin.
hassuinta mitä olen nähnyt, pihalla kissa kävi peittelemässä koirankin kakan. Yhteistyö pelaa...
naapurin lapset käyvät leikkimässä raisulin koiramma kanssa, heittävät palloa. ja "riitelevät" solmunarusta. koirasta kuuluu kumea murina....
heh.. se on sille vain leikkiä. lapset ottavatkin pallon koiran suusta työntämällä kätensä selkeästi sen suuhun. koira irroittaa heti, ettei vahinkoa tapahtuisi. Ikinä ei ole ollut pienintäkään vahinkoa koiran puolelta. ei ole vahingossakaan napannut, (ei edes silloin kun jäi itse rytäkässä lasten kanssa alimmaiseksi,ja koiran jalka katkesi. no, se leikattiin ja se on parantunut täysin tänäpäivänä.) Tyttäreni kantoi koiran eläilääkäriin siltä seisomalta vaikka oli itsekkin ala-ikäinen vielä silloin.
koira on tyttäreni koira, ja juoksee todellakin lapsilauman keskellä, täysi-arvoisena kakarana.
(joskin eniten täys-järkisenä, koska kun tulee riitaa, koira alkaa haukkua, ja komentaa lapset erilleen.)Suurin osa lapsista on jo teinejä, mutta ihan 7v ikäisestä ylöspäin mukana pyörii kavereiden pikkusiskoja ja veljiä.
Vielä siihen että koirat nuolevat kaikkea, niin vauvatkin panevat kaiken suuhunsa.
luonto on sen näin järjestänyt.
ja lopuksi vielä, koiran suussa on tutkitusti vain murto-osa bakteereja siitä mitä on ihmis-suussa.
Muistakaapa tämä ensikerralla pussatessanne.
piti vielä kertoa että siihen mailman aikaan kun lapsemme syntyivät perheessämme oli kissa, joka oli niin viisas että!!!
niin kauan kun emme mekään lapsia komentaneet (kun olivat vauvoja) niin ei kissakaan heitä komentanut. Mutta heti siinä yhden vuoden ja ylöspäin, Kissakin komensi muksuja, ja se toki kissalle sallittiin.
Ei kissa ole lelu. Ja lapset oppivat olemaan vetämättä esim hännästä, kun tiesivät että kyllä se raapaisee...
silloin kun olivat vauvoja emmekä mekään aikuiset heitä komennelleet, kissankin hännästä sai vetää, näköjään, kissa sieti sen, vetäisi vaan häntänsä vauvan kädestä, muttei kostanut mitenkään.
Myöhemmin kun lapset olivat konttaus ja kävely iässä, ja eläimet kiinnostivat uteliaita lapsia,
Kissa oppi kuuntelemaan että ketä käskettiin. kenen nimi mainittiin käskyssä.
jos lapselle sanottiin että älä koske kissaan, kissa ei paikaltaan lähtenyt karkuun, vaan piti paikkansa, se tiesi että lapsi napataan niska peppu kaappauksella pois ennenkun ehtii kissaan koskea. Jos taas kissalle sanottiin että häivy, niin sinne meni, ja väisti suosiolla.
koko kissan 20vuotisella taipaleella ei tullut kun yhden kerran vähäiset verinaarmut tyttären käteen, kissan säikähtäessä, ja paetessa paikalta. silloin lapset olivat leikki-ikäisiä.
kissaa ei rangaistu tapahtuneesta.
Että joku vielä suhtautuu eläimiinkin terveesti.
Kyllä meilläkin eläimet ja lapset saavat olla "sekaisin", ja luotamme koiriimme täydellisesti, eikä ongelmia ole ollut
Nykyään vaan törmää "hygieeniseen" koiran pitoon monasti. koirasta yritetään suorastaan tehdä ihmistä. Paras(=pahin) oli mielestäni mainos jossa kaupiteltiin kissalle jotain syötävää lääkettä jotta kissan pissa ei enää haise miltään....!!!!
Mahtaahan se olla kissasta kiva????
mahtaakohan vaikuttaa reviirin merkkaamiseen, tai muuhun luontaiseen käyttäytymiseen??? kysyn vaan
tosin poikani oli parivuotias, kun välikohtaus sattui. Koira nirhaisi poskea oikein kunnolla.
Enpä tuolloin jäänyt pähkäilemään, vaan yksinkertaisesti poika oli vain ja ainoastaan minun seurassani anoppilassa.
Ei siitä isompaa haloota ikinä noussut, anoppi on kuitenkin ymmärtäväinen ja mukava ihminen, vaikka eläinrakkaus olikin siihen aikaan valtava.
Nyt vuosien jälkeen lastenlapset kyllä ajavat kirkkaasti eläinten ohi. Niinhän se varmasti on, ettei niin vanhaksi elä, etteikö jotain uutta opi.
Jos anoppisi tuohon asiaan puuttuu, toivon että miehesi on tukena ja selittää asian, niin että anoppisikin sen ymmärtää. Varovaisuuteen todellakin on aihetta.
Älä vie pentuasi sinne hoitoon...
Vastauksia lukiessa (kiitos tähän asti tulleista) tuli mieleeni pari seikkaa. Jos koira olisi meidän omamme, voisi koiran totuttaminen lapseen olla tarpeellista. Nyt kuitenkin kyseessä on mammalan koira, joten minusta se voidaan ihan hyvin pitää vierailujen ajan erossa lapsesta. Turhia riskiä ei ole syytä ottaa. En vain tosiaan voi enää luottaa mieheni vanhempiin ja aion tämän asian ottaa vielä esille. Mieheni on luvannut puhua heille ja sitten katsomme tilannetta uudelleen. Mutta vauvaa en hoitoon enää vie, sen verran tunnen itseni tavallaan petetyksi. Totta on myös koiran suussa olevien bakteerien määrä ja kaikenmaailman ulosteiden tonkiminen. En pidä siitä, että ensin koiran annetaan nuolla lapsen jalkaa ja tämän jälkeen lapsi laittaa samaisen jalan omaan suuhunsa (juuri siinä iässä kun on). Appivanhempani vain sattuvat olemaan koiraihmisiä henkeen ja vereen ja yrittävät varmaankin salaa totuuttaa koiransa vauvaan. Se on melkein pahinta, mitä he tässä tilanteessa voivat tehdä. Mitä jos koira olisikin puraissut!? Välit olisivat varmasti menneet sen jälkeen. Onneksi vauvallemme löytyy myös turvallisempia hoitopaikkoja ja jos ei löydy, pysyn vauvan kanssa kotosalla.
Voi huh, huh...
???
"koira naukkasi vauvaa"? Naukkailun ymmärrän, kun puhutaan juomisista en koirista.
Jos koira nuolaisee vauvaa, se ei todellakaan ole paha juttu. Koirasta itse asiassa tulee ajan kanssa vauvasi paras kaveri ja puolustaja. Oikealla ohjauksella niin koira kuin lapsikin ymmärtävät paikkansa. Lapsi on tärkeämpi ja laumassa ylempi kuin koira ja lapsi oppii kunnioittaen ja rakastaen kohtelemaan mummun ja papan koiraa. Ja tässä on iso osa-alue elämässä yleensä: kunnioittaa ja rakastaa eläviä olentoja yleensä. Bakteerikammon voit unohtaa. Koiran suussa oleva bakteerikanta hoitaa jopa haavoja.
Jäitä hattuun, hallitusti eteenpäin ja neuvona, älä jätä vauvaa mummolaan vaan ole itse mukana touhussa niin tiedät, missä mennään.
Purevaa koiraa ei saa päästää vauvan lähelle, riekkuvaa pentua jne. Kyllä se siintä!
Muutaman kerran koira on ottanut hampailla kiinni vauvan housuntrompuista, kun on ollut jonkun sylissä. Silloin ei ole kuitenkaan ihoon osunut. Kerran sitten nappasi ihoon siten, että tuli vertakin. Mutta appivanhemmat väänsivät sen vain siten, että koiran hiukan kuonollaan törkkäsi...hömn.
ymmärtänyt mitä sinä tarkoitit, kun sanoit, että koiran suussa oleva bakteerikanta hoitaa jopa haavoja. Meille sanottiin sairaalassa, että lapselle tulee ilm. kuumetta, koska koiran suussa on niin paljon bakteereja, joita on mennyt haavoihin.
Muistan, kuinka lääkäri määräsi antibioottikuurin, jonka samantien kävimme ostamassa. Siitä huolimatta lapselle tuli useamman päivän kova kuume.
Olen itse täydellinen koiraihminen, enkä mielelläni näe niissä mitään moitittavaa.
En myöskään pidä vaarallisena, jos koira nuolaisee isompaa lasta, vaikka totisesti tiedän, mitä kaikkea, varsinkin iso koira, ulkona hotkii ja jokainen koira haistelee erilaisia törkyjä.
Vauva on kuitenkin eri asia. Niin pienellä ei ole vastustuskykyä.
Ja vielä, mekin olimme itse mukana touhussa, emmekä kuitenkaan arvanneet, missä mentiin. Ei meidän 10-vuotias, rauhallinen, noutajammekaan ollut koskaan aikuisena ketään purrut.
Pentu on todella eri asia, sehän on itsestään selvä.
Poikani perheen koira on kyllä lasten paras kaveri ja puolustaja. Puolustaa ja yrittää pelastaa, esim. uimassaollessa, vähän liikaakin. Siinä on vaan se ero, että koira otettiin pienenä pentuna lasten omaan kotiin. Lapset taas olivat 4- ja 5-vuotiaita. Heitä voi jo ohjata koirankäsittelyssä.
Meillä ainakaan, lapsi ei käsitellyt koiraa vielä, silittämistä lukuunottamatta, millään lailla. Kuitenkin koiran oli annettu tutustua vauvaan jo parin viikon kuluttua vauvan syntymästä ja olla myös aina samassa huoneessa.
Se, mikä koiran reaktion aiheutti, ei minun mielestäni ole pääasia. Meitä oli viisi aikuista lapsen ympärillä, emmekä osanneet ennakoida tapahtumaa. Koirallehan oli koko ikänsä heitelty mitä erilaisimpia tavaroita. Paperilennokin heittäminen ei tietenkään ollut paljon muuta kuin lennokin pudottaminen, eikä sekään koiraa päin.
Vaikea siinä on koiran pelästymiseen uskoa. Kaikki on kuitenkin mahdollista, mutta tuskin aina ennakoitavissa. Äidin läsnäolo on mielestäni lähes välttämätöntä, jos vieraita koiria totutetaan vauvaan, koska jos jotain sattuu, syytökset voivat katkaista välit.
syyttelyiltä ja mutu-jutuilta. Tuossa oli puhetta, että koira oli saanut vauvaan verinaarmun. Silloin koiralle kuonoon niin että tuntuu. Avarilla siihen silmien eteen läjäys ja kova komento. Ei siinä voi lällytellä, jos on jälkikasvu vaarassa. Edelleen olen sitä mieltä, että koirasta ja vauvasta voi kasvaa hyvät kaverit aikanaan, jos koira on täyspäinen.
Niin ja jälkikäteen annettu rangaistus koiralle on tehoton, se pitää tapahtua HETI.
En antaisi itse koiran nuolla pientä lasta. Ystävättäreni sai aikoinaan keskenmenon "pussailtuaan" koiransa kanssa. Sai siltä bakteerin, jonka nimeä en muista, mutta lääkärin mukaan se aiheutti keskenmenon.
Itselläni on myös koira ja tiedän tasan tarkkaan mitä se suuhunsa ulkona ahmii, joten en pidä nuolemista suotavana.
täyspäinen, jotta onnistuu. Hakkaatko lapsiakin?? jos eivät tottele. KOiraa ei satuteta, kuten ei lapsiakaan.
BAKTEERI! EN ANTAISI NUOLLA HAAVOJA IKINÄ!
Älä huuta, jos et tiedä tarkalleen asiasta. Itse olet tappava bakteeri. Tyhmä!
En ole ainakaan vielä, kuollut koiran bakteereihin, vaikka olen antanut nuolla haavoja kädessä jm. eikä lapsetkaa olet sairastellut mihinkään allergioihin vaikka perhessä on välillä ollut kolmeakin koira ja pari kissa.
Alkuperäiselle sanoisin, että lasta ei saa koskaan jättä koiran kans ilman valvontaa ja jos appivanhemmat kerran väheksyvät koiran näykkimistä, älä jätä lasta, vaan ole itse aina mukana. Vanhukset usein pitävät koira lapsen edestä eikä heidän kullamuru tee koskaan kenellekään mitään paha. Koira on koira ja koiralla on oma paikka!
Noh.. Hyvä jollet ole vielä kuollut!
Oletko joku alaikäinen? Paljon kirjoitusvirheitä, kukaan aikuinen ei kai ketään keskustelupalstalla tyhmäksi hauku?
Joudun yhtymään tuohon huutajaan, koiran suussa on ihan totta tappava bakteeri.
Voit kysyä lääkäriltä tai yrittää googlettaa, se bakteeri on olemassa ja jokaisen koiran suussa.
Koiran suuussa on myös bakteereita, jotka ehkäisevät tulehduksen. En kuitenkaan alkaisi pelaamaan venäläistä rulettia ja antaisin koiran nuolla avohaavoja. Puhdistusaine on keksitty.
lyönnistä pahanteon yhteydessä. Koiralle on saatava heti selväksi, missä kulkee rajat ja lasten näykkiminen ja pureminen ei ole sallittua. Siinä ei namit auta!
Joka paikassa on tappavia bakteereita. Ne vain eivät tapa. Jos koiran suussa olisi tilastollisesti vaarallinen bakteeri, olisi noita kuolemistapauksia paljon enemmän.
No sorry! kirjoitusvirheet, en ole suomalainen ja vasta kolma´tta vuotta asunut Suomessa, mutta kyllä, edellinen kirjoitta on minun mielestä tyhmä ja isoilla kirjamilla kirjoittaminen on huutamistä ja en ainakaan ole kuulluut, että ihminen olis kuollut koira suusta saatuun bakteereihin. Joo, en minäkään pela venäläistä rulettia, mutta käytän sitä ns. maalaisjärkeä!
Meillä on kolme koiraa, kaksi lössykkää ja yksi "vasikka"... Olen itsekkin tässä pohdiskellut asiaa koska meille vauvan tulo on ajankohtaista. Pieniin lapsiin koiramme ei ole tottuneet.
Tunnen koirani, luotan niihin mutta tiedän myös että vauva muuttaa perhettämme paljon ja koirat tulee hakemaan huomiotani enemmän. Isoin koira on rauhallisin ja ei välitä niinkään ihmisistä, lössykät taasen elää ihmisille. Lapsista tykkäävät kovasti (leikki-ikä/Vanhempi..)
Mutta se pitää muistaa ettei koira saa hääriä lapsen kimpussa syyttä mutta myös pidettävä huoli ettei lapsi häiritse koiraa!!! Molemmat asiat yhtä tärkeitä. Tilanne on aroin varsinkin kun koira nukkuu, on omalla paikalla, on sairas tai syö. Tai keskittynyt muuhun asiaan..
Kyllä se on niin jos koira puree tai näykkäsee puolustuskyvytöntä lasta niin koira pitää viedä heti
ulos ja nurkantaakse ja lopetta koska koira on silloin luonnevikainen. Tiedän tapauksen kun koira puri konttaavaa lasta kasvoihin niin lapsen isä ei vienyt koiraa edes ulos vaan ampui koiransa olohuoneen lattialle koska se oli yhka lapselle.
Kun koira puree ihmistä niin se onheti lopetettava.
ei ole niin yksioikoinen juttu.
Olen kyllä samaa mieltä, että jos oman perheen koira puree lasta, tuskin on muuta mahdollisuutta kuin viedä koira piikille. Riski on liian suuri.
Toinen asia on esim. isovanhempien koira. Meidän noutajamme ei ollut 10-vuotisen elämänsä aikana koskaan ennen ketään purrut.
Se oli vietävä piikille vähän alle 13-vuotiaana, lonkkavian ja loukkaantumisen vuoksi. Koiraa ei kuitenkaan koskaan puremisen jälkeen päästetty lasten kanssa samaan huoneeseen.
Omassa kodissahan se ei ole mahdollista. En myöskään puremisen jälkeen päästänyt ulkona vieraita lapsia taputtelemaan koiraa. Tosin se oli varmasti turhaa varovaisuutta. Ei koira loppuelämänsä aikana koskaan edes näykkäissyt ketään. En sanoisi sitä luonnevikaiseksi, puremisesta huolimatta.
"Kyllä se on niin jos koira puree tai näykkäsee puolustuskyvytöntä lasta niin koira pitää viedä heti
ulos ja nurkantaakse ja lopetta koska koira on silloin luonnevikainen."
Pureva koira ei suinkaan aina ole luonnevikainen. Päinvastoin voi ollakin niin, että tervepäinen koira puree tilanteessa, jossa luonnevikainen ei pure. Jos koira hyökkää lapsen kimppuun agressiivisuuden vuoksi, lopettaminen voi olla tarpeen. Jos taas lapsi kiusaa koiraa (tätä näkee liian usein) ja koira puolustaa itseään, ei koiraa voida sanoa luonnevikaiseksi.
"Tiedän tapauksen kun koira puri konttaavaa lasta kasvoihin niin lapsen isä ei vienyt koiraa edes ulos vaan ampui koiransa olohuoneen lattialle koska se oli yhka lapselle."
Tuossa tapauksessa isä olisi pitänyt viedä lopetettavaksi. Ampuu tuliaseella sisällä talossa, jossa on muita ihmisiä. Tekee varmaan hyvää lapsen kuulolle tuollainen ammuskelu. Puhumattakaan siitä, millainen vaara kimmokeluoti on.
"Kun koira puree ihmistä niin se onheti lopetettava."
Asiasta mitään tietävä voi helposti ajatella noin. Minusta on aika hätäistä ampua koira heti tilanteen taustoja tutkimatta. Kuten olen jo kertonut, minua on perheen oma koira purrut, kun olin pieni. Tilanne oli täysin omaa syytäni, minkä tajusinkin tilanteen jälkeen. Jos tuossa tilanteessa joku olisi pitänyt ampua, niin minut. Minähän tilanteen aiheutin.
kanssasi samaa mieltä.
Hyvällä ystävälläni oli normaalisti ihan kiltti koira. Kerran hänen tyttärenlapsensa härnäsivät sitä kielloista huolimatta, ja poika huusi kovalla äänellä koiran korvaan. Tällöin koira näykkäisi pojan korvaan niin, että siitä tuli vähän verta.
Ystävälleni ei olisi tullut mieleenkään viedä koiraa lopetettavaksi, koska poika aiheutti tilanteen tahallaan.
Vävypoika, siis pojan isä, joka on poliisi, kyllä esitti omia kommenttejaan, mutta ei hänkään sentään lopettamista vaatinut.
Koira ei koskaan tämän jälkeen mennyt näiden lasten lähelle, vaikka eli vielä ainakin 10 vuotta. Päinvastoin. Se näytti pelkäävän ja kiersi heidät kaukaa.
Heillä on pari muutakin lastenlasta ja koira näytti aina sekoavan ilosta, kun nämä tulivat. Ei koira myöskään koskaan myöhemmin purrut ketään muutakaan.
En nyt sentään tarkoittanut, että olen samaa mieltä siitä, että sinut olisi pitänyt ampua, vaikka kinanneet olemmekin.
Vai et veisi vielä ammuttavaksi :)
Uskoisin, että monille ihmisille, varsinkin niille, joilla ei itsellä ole koiraa, koiran purema on aina "koiran purema". Ei välttämättä tule mieleen, että koirakin voi purra kovaa tai pehmeästi. Esimerkiksi keskinäisiä välejä selvitellessään koiran saattavat ottaa näyttävästi yhteen, mutta oikeasti puremat ovat korkeintaan näykkäisyjä. (Toki oikeitakin tappeluita on.) Oma koirani leikkii kanssani usein aika rajusti: hyppää päin ja nappaa ranteesta tai käsivarresta kiinni. Leikki on varmasti rajun näköistä, mutta eihän koirani minua vahingoita. Jotkut koirat puolustavat ruokaansa jopa omilta perheenjäseniltäänkin. Jos jalan tai käden vie ärsyttävästi lähelle, koira nappaa siitä kiinni muttei pure oikeasti.
Kun koira puree lasta, usein kyse on komentopuraisusta. Lapsi siis tunkee koiran henkilökohtaiselle reviirille eikä tottele koiran elekieltä, tai lapsi säikäyttää koiran. Tällaisesta purennasta voi tulla verinaarmukin, jota porukalla kauhistellaan. Samalla unohdetaan kuitenkin se, että keskikokoinen koira tosissaan puremalla voi tappaa pienen eläimen, kuten jäniksen. Jos koira puree täydellä voimalla lasta esimerkiksi käteen, kuuluu kämmenluiden rutinaa, kun ne murtuvat. Se, että lapselle tulee vain verinaarmu tai iho ei mene ollenkaan, osoittaa enemmänkin koiran tervepäisyyttä. Se jostain syystä puri, mutta rajoitti kuitenkin puruvoimaansa. Pureminen oli siis varoitus tai merkki siitä, että lapsi meni liian pitkälle.
Koira puree monesta eri syystä ja siksi on ajattelematonta tappaa se välittömästi puremisen jälkeen.
Jos puhutaan tästä alkuperäistapauksesta, niin kyseessähän oli pieni vauva, joka oli sylissä eikä todellakaan voinut koiraa härnätä. Miksiköhän koira siinä tilanteessa puri!? Kun joku täällä väitti, ettei koira voi olla mustasukkainenkaan...
Edellinen kirjoitukseni ei ollutkaan suoraan tarkoitettu sinun tapaukseesi. Luin uudelleen kuvauksesi tapauksesta, enkä oikein tiedä, mitä siinä on tapahtunut. Kuten kirjoitin, koiria tuntematon helposti kauhistelee koiran puremista vaikka koira saattaakin vain lähinnä tunnustella hampaillaan.
Onko kyseisen koiran tapana ottaa hampaillaan kiinni kiinnostavista asioista? Esimerkiksi noutajat kanniskelevat mielellään esineitä. Kun ne ilostuvat, niillä on tapana ottaa jotain suuhunsa. Paremman puutteessa kelpaa lähellä oleva käsi. Minun oma koirani, joka ei ole noutaja mutta metsästyskoira kuitenkin, herkästi tarttuu käteeni silloin, kun leikimme tai kun se innostuu jostain.
Kirjoitit, että koira oli aikaisemmin muutaman kerran tarttunut vauvan vaatteeseen kiinni. Ehkä se on koiran tapa osoittaa kiinnostusta tai ehkä se tutkii vauvaa siten. Vaikkei koira purisikaan kovaa, hampaiden väliin jäävä nahka voi mennä herkästi rikki. Koirallahan on myös raateluhampaita, jotka leikkaavat helposti lihaa ja nahkaa. Kevytkin pureminen voi tehdä verinaarmun, jos se osuu väärään paikkaan.
Ehkä koira ei hajun perusteella tunnistanut vauvaa eikä tiennyt, mikä se on. Se kuitenkin näkee, että muut lauman jäsenet ovat siitä kiinnostuneita, joten se halusi päästä osalliseksi kyseisestä aarteesta. Tässäkin herää kysymys, että onko koiralla tapana tutkia uusia asioita hampaillaan.
Ymmärsin, että koiraa kiellettiin puremasta vauvaa. Jos se tottelee edes suunnilleen, saattaa tuo riittää. Minun edellinen koirani totutettiin vanhempana kissoihin komentamalla. Kyseinen koira oli pienpetojen perään, eli tappoi kettuja ja supikoiria, jos sai kiinni. Kissankin kimppuun se oli menossa, mutta kieltämällä ja totuttamalla sille opetettiin, että kissa on kiellettyä riistaa. Jos koiran pureminen on johtunut uteliaisuudesta, pureminen lienee helppo kouluttaa pois.
Minun on hyvin vaikea uskoa, että koira purisi vauvaa sen vuoksi, että olisi mustasukkainen. Tosin on siihen yksi mahdollisuus ja se on huomion kerjääminen. Jos koira saa huomiota vain silloin, kun puree vauvaa, se saattaa purra vain huomiota saadakseen. Tiedän koiran, joka huomiota saadakseen meni jäystämään verhoja. Tällöin toiminta oli kuitenkin korostettua. Käytännössä koira ei purrut verhoja, mutta se meni näkyvästi verhojen luo ja otti verhon kulman suuhunsa. Missään tapauksessa en usko, että koira kostaa vauvalle tämän saamasta huomiosta. Koirat eivät ajattele niin.
Agressiivisuudesta en usko olleen kyse, koska silloin sinä et luultavastikaan kyselisi asiaa täällä. Agression huomaa yleensä selvästi.
Pitäisi tietää kyseisen koiran luonne, jotta tietäisi, mistä pureminen on loppujen lopuksi johtunut.
minun huusholliini, niin sitten pidät kanssa pentusi kurissa, etteivät härnää eläimiäni. Ja minun huushollissani on muuten ihan tarkasti tiedossa, missä järjestyksessä ruvetaan ampumaan mikäli sille päälle satutaan - ja voit olla varma, että nelijalkaiset tulevat viimeisinä.
Ihme porukkaa täällä - tuolla almpanakin joku halusi haulikolla koiraa päähän, mummoksi vielä tituleerasi itseään. On tosiaan oikein idyllinen tappajamummo...
No joo, kiehahdin, mutta tekipä hyvää :)
Se vielä piti sanomani, että appivanhempien edellinen koira puri minuakin, mutta silti se päästettiin lähelleni. Ja kappas, puri myös toistamiseen. Tämä epidosi vielä pahentaa nykyistä tilannetta entisestään. Ja siksi en luota isovanhempien "arvostelukykyyn" tässä asiassa ollenkaan. He eivät mielestäni ole oppineet yhtään mitään, vaan ottavat samoja riskejä edelleen.
oudolta kuulostaa että sinua on niin useasti purtu....
minulla on ollut omia ja vieraita koiria todella monta, ja minua ei ole koskaan purtu.
Olisiko käytöksessäsi jokin ärsyke, jonka voisi ehkä poistaa huomioimalla sen????? Mieti!!!!
pelkäätkö koiria??? ehkä alitajuntaisesti???
Eli tarkoitatko, että jos ihminen pelkää koiraa niin koiran on oikeus purra! Niinkö!? Mutta en todellakaan edes ole pelännyt koiria aiemmin mutta anoppilaan mentyäni olen ehkä pelännytkin. Heidän jokainen koiransa on purrut ja monia eri ihmisiä...joten kaipa noissa kaikissa ihmisissä on ollut jokin ärsyke, jonka takia koira saa vapaasti purra. Mutta koiran kasvatuksessa tai koirissa ylipäätään ei ole mitään vikaa. Näinkö!?
..että minua ei ole aiemmin kyllä yksikään muu koira kuin heidän koiransa purrut. Mutta kaipa jokaisella koiralla on oikeus purra jos siltä tuntuu..eikä omistajan tarvitse siitä välittää, koska syy on TIETYSTI ihmisessä itsessään... alkaa todella ottaa päähän, että tuolla tavalla ajatteleviakin löytyy.
en minäkään eläimistäni luopuisi satunnaisten vierailijoiden vuoksi. Tosin minun eläimeni ovat aina olleet kasvatettuja, eivät pure vieraita. Kissat tosin hyppivät pöydillä, sellaisestakin on joku joskus saanut slaagin.
Eli mielestäni appivanhempasi ovat outoja a) koska koira puree, ei oel tervettä; b) koska laskevat purevaksi tiedetyn koiran purtavan kohteen läheisyyteen.
Sinä taas olet outo, koska toistuvasti viet lapsesi sekä itsesi tilanteeseen, missä voi joutua koiran puremaksi.
Summa summarum, anoppi pitäköön koiransa ja sinä lapsesi, toisistaan erillään, koira ei kyläile luonasi eivätkä lapsesi anopin luona, eikä siitä sen kummempaa meteliä tarvitse pitää.
voi olla typerä anoppi että antaa koiran nuolla pientä lasta, vaikka se olis kuinka ihana se on eläin ja saastanen pieneen lapseen verrattuna.
Ja pitääkö jotain tapahtua ennenkuin uskoo ja tietysti sitten syyttää miniää.
Älä ihmeessä vie lastisi sinne puhukoon mitä haluaa jos ei suostu sinun ehtoihisi.
Olen pienen lapsen mummu ja aivan raivostuttaa tuollaset mummot sitten vaan moititaan miniää että kun ei tuoda lasta hoitoon...
Niin tässäpä herääkin kysymys kumpi hänelle on rakkaanpi se lapsi vain koiran-renttu..
Haulikolla päähän sitä koiraa niin tuokin ongelma on pois.
Juu, ilman muuta anoppi ottaa hymysuin lapsesi hoitoon ammuttuasi hänen lemmikkinsä haulikolla...
Mistä lähtien muuten isovanhemmuus on ollut synonyymi lapsenhoitajalle? "Nanny"- ammattikunnalle taitaa olla tilausta Suomenmaassa, jos sitten saisivat isovanhemmatkin vihdoin ansaitsemansa vapaan.
Minäkään en satavarmasti veisi lastani purevien koirien luo hoitoon. Sano vaan suoraan asia. Voit myös ilmaista, että mummo ja ukki ovat tervetulleita teille hoitamaan vauvaa. Näin voi olla helpompaa kaikin puolin, kun ei tarvii kaikkea hoitohommia alkaa kuljettamaan mummon tykö. Luulen, että ymmärtävät.
Itse olen mummo ja meillä on aina ollut koira. Lapsenklapset ovat 6 v. ja 3 v. ja meillä on tätä nykyä nyt 17 viikkoinen bernin tyttöpentu, melko vilkas. Lapset ovat olleet hoidossa meillä jo monen monta kertaa. Asia edellyttää aikuisilta, että pidämme silmällä pennun ja lasten touhuja, jos ovat porukassa (ellei koiruli ulkona yksin ja lapset siällä, tämäkin varmistetaan). Pentu on myös aika villi, normaali koiravauva, jolla on piikkihampaat! Olemme neuvoneet lapsia, kuinka menetellään koiranpennun kanssa. Elikkäs; kun neiti tulee hyppimään, niin laitetaan kädet puuskaan vartaloa vasten ja käännytään selin pentuun ja sanotaan napakastai "EI", kun pentu uskoo, niin sanotaan hyvä ja pennun nimi perään. Täytyy sanoa, että tosi hyvin onkin mennyt. Olemme myös opettaneet, ettei saa juosta, pöydästä ei saa antaa evästä eikä kädestä (ellei ole sovittu ja porukassa opettelemme tämänkin oikein, ettei hampaat satu, eli namu annetaan avokämmeneltä). Asia vaatii työtä, mutta se palkitsee lopulta. Meidän pimatsu kyllä tietää, ettei ihmistä purra. Lapset antavatkin omia lelujaan purtavaksi. Joskus neiti kyllä varastaa hansikkaan kädestä ja eikun karkuun. Lapsille pitää selittää, että se on leikkiä kun koira on vasta vauva, kun ei ole edes hampaita jne.
Pahinta olisi, ellemme totuttaisi lapsia ja koiraa olemaan oikein keskenään, koska jokatapauksessa lapset olisivat meillä hoidossa kotona ja mökillä usein. Aiempi bernipentu (poika) oli paljon vaativampi tapaus. Töitä tehtiin hikihatussa. No, lopussa kiitos seisoi. Mitään pahaa ei koskaan tapahtunut, koira vetikin lapsia talvella kelkassa. Tämä koira kuitenkin nukkui kovin nuorena pois sairastuttuaan vakavasti.
Olen koiraihminen, minulla on ollut koiria, olen toiminut yhdistyksessä kouluttajana jne. Ymmärrän mielestäni jonkin verran koiran "sielunelämää", mutta se ei oikeuta koiraa toimimaan agressiivisesti.
AINA kannattaa olla varovainen koiran kanssa. Se, että eläin on eläin ei tarkoita sitä ettei koiralla olisi tunteita tms. se tarkoittaa sitä, että se elää vaistojen varassa ja juuri siinä hetkessä, toisin kuin ihmiset.
Ystäväni koira puri pari päivää sitten pientä lastani otsasta. Otsassa nyt v:n muotoinen haava, 4,5cm per sivu. Lapsen kallo vilkkui valkoisena haavan alta. Tapahtunut mikä tapahtunut, en sitä selittele enkä kritisoi sen enempää, MUTTA ottakaa ihmiset hyvät huomioon, että aina voi jotain tapahtua. Pahemmin olisi voinut käydä, toisaalta koko tapahtuma oli voinut jäädä tapahtumatta. Traumaattinen kokemus lapselle sekä fyysiesti että psyykkisesti (JÄRKYTTÄVÄ TAPAHTUMA), kuin myös vanhemmille ja kaikille läheisille. Ja koiran omistajallekin tässä tapauksessa. Koira EI saisi purra vaikka sen käytös olisi selitettävissä kuinka hyvin. Tässä tapauksessa esim. koira hyökkäsi lapsen kimppuun samaan aikaan kun ilotulitusraketti räjähti ulkona. Se riitti ärsykkeeksi jo valmiiksi stressaantuneelle (ihmisiä, hälinää, emännän ja ruoan vahtimista jne.) koiralle joka olisi pitänyt poistaa tiloista omaan rauhaan jo paljon aikaisemmin.