Tilanne on tämä.Minulla on todella ihana mies kaikin puolin,suorastaan täydellinen.Elämässä muutenkaan hänen kanssaan ei ole mitään vikaa.Mutta tunne, joka jäynää vuodesta toiseen sisälläni, harmittaa yhteiseloamme.Tunne on sellanen, etten tiedä mitä se rakkaus on ja onko se tämän miehen kanssa sellaista itä sen kuuluu olla.Ihankuin tästä puuttuisi joku tunne.Rakkaus tuntuu lähinnä kaverilliselta rakkaudelta, johonon tottunut.Olen "turvallinen" ihminen ja haluan myös elämääni turvallisuutta,tämän miehen kanssa sitä saan, mutta sisällä ontto tunne. Ikää rupeaa olla sen verta (32v), että ei viitsisi kauaa enää pähkäillä löytyykö jostain sopivampi mies minulle vai ei. Suhteeseen liittyy myös puoleltani runsain mitoin uskottomuutta,lieneekö tämä siitä johtuvaa, että etsin koko aika jotain suurempaa tunnetta. Ihan kuin haluaisin rakastua heti täysillä johonkin.Tuntuu että ilman tuota toiseen rakastumista en saa ikinä eroa aikaiseksi.Lapsia ei vielä ole, joten siinäkin mielessä päätöstä ei voi lykätä, jos joskus aikoo toisen kanssa haluta lapsia.Auttakaa poloista mitä tehdä!
ihana mies/erotakko?
sateenkaari
245312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mene analyysiin tai jonkun ammattilaisen puheille ainakin. Eikä tämä ole vittuilua.
Etsi kaasutiivis tila. Kaada rakeet lattialle. Kaasuta itsesi hengiltä, niin ei tarvi enää miettiä tuollaisia. Pettävä ämmä, häpeä ittees...
ps. Kuinka joku voi olla 32V mutta silti 13-vuotiaan tasolla????
meitä on joka lähtöön....Voitko kenties selittää oman parisuhteeesi tilan, kun kerta tällä palstalla pyörit?????
Minulla on vähän samankaltainen tilanne, paitsi että itse olen se toinen puolisko. Puoliso on sinun ikäinen nainen, jolla samansaisia juttuja kuin sinulla. Itse en ymmärrä miksen riitä puolisolleni, ei riitoja, talous kunnossa, tulemme hyvin juttuun. Mutta hänelle se ei riitä, on nyt sitten ihastunut toiseen ja muuttanut pois. Onko se kolmenkympin kriisiä, sitoutumisen pelkoa vai vain sitä ettei elämään löydä muuten vauhtia kuin rakastumalla toiseen. Itse pidän sellaista helppona vaihtoehto parisuhteen korjaamiselle. Elämässä on muitakin tapoja kokea uusia asioita kuin rakastumalla, koska arki tulee joka suhteessa kuvaan ennemmin tai myöhemmin.
että onko loppujen lopuksi kysymys vain siitä, että mikään ei riitä ja hakee vain jotain tunnetta.Onko teillä ollut ennen tuota ongelmaa hyvin intohimoinen suhde vai millainen?Onko alussa oltu superrakastuneita? Minun kohdallani alkukin oli vaikeaa ja erottiin monia kertoja, koska mieheni ei ymmärtänyt vaihtelevaa luonnettani, kunnes hän sitten pyysi minut takaisin.
Ja tuntuu , että otin hänet takaisin vain siksi että en halunnut yksinkään olla ja tiesin, että parempaa saan hakea kauan.Meidän kohdalla sängyssä on aina mennyt huonosti.Mitenkäs teillä?
Rakastat rakastumista, et ihmistä.
Vaikka lähtisit etsimään jotakuta "parempaa", niin ensihuuman mentyä ohitse olisit taas samassa tilanteessa etsimässä taas parempaa, etkä koskaan tule olemaan lopulta tyytyväinen.
Tähän sopinee pari kansan viisautta:
"Ahneella on paskanen lopu"
ja
"Jää pää vetävän käteen"
Joka kuuseen kurkottaa jne.. ja muita masentavia kansallisia kahjusanontoja. Moisten lannistamana ei pötkikä paljon virttyneitä virsuja pidemmälle.
Sydän rakastaa, sitä joko kuuntelee tai ei.
(suukko Tulitukalle)
...rakastaisit tata ihanaa miestasi, niin et hanta pettaisi. Eli kylla taitaa olla ainakin aikalisan, jos ei sitten eron paikka.
olen miettinyt, että miksi teen sitä jos rakastaisin oikealla tavalla.Ei ole syytä mennä heilumaan vieraille maille jos suhteessa kaikki kunnossa.
Olet ihan oikeassa, että jos suhteenne olisi kunnossa, ei tarvitsisi etsiä muita kumppaneita. Terveen suhteen pitäisi aina perustua toisen ihmisen kunnioittamiseen, rehellisyyteen, luottamukseen ja uskollisuuteen. On aika vaikea nähdä jatkoa suhteellenne, kun pettämistä ja varmasti sitä myötä valheellisuuksiakin on. Jos toista ihmistä rakastaa oikealla tavalla, ei sitä tarvitse kyseenalaistaa vaan sen tuntee joka solussaan ja silloin haluaa myös olla ja on uskollinen. Mielestäni teet palveluksen sekä itsellesi että miehellesi, jos lopetat suhteen, joka on epätyydyttyvä. Mitä pidemmän aikaa roikut epätyydyttävässä suhteessa, sitä vaikeampaa tulee ja henkisesti voit palaa loppuun. Todellinen rakkaus tulee vielä kohdallesi ja silloin et enää tarvitse miettiä rakastatko vai et.
musta tuntuu että podet tietynlaista "läheisriippuvaisuutta". voisit lukea kirjan läheisriippuvaisuudesta, osaat paremmin sitten miettiä löytyykö sinusta sellaisia piirteitä. niitähän on monia.
tietää että on hyvä mies mutta se ei riitä, koska ei tunne elävänsä. haluaa tuntea vahvoja tunteita, mutta ne tapahtuvat niin hyvässä kuin pahassakin. kiltin miehen kanssa eläminen on tylsää, niin kauhealta kuin se kuullostaakin. mutta totuus on se, että renttujen kanssa voi pitää hauskaa, mutta niiden kanssa ei voi elää. niitä vahvoja tunteita ei yl. koe kiltin miehen kanssa (puhun nyt siis sellaisesta hlöstä joka aina löytää rentut). ehkä haet niitä kokemuksia/tuntemuksia pettämällä, haluat tuntea edes hetkeksi itsesi eläväksi.
jos tuntuu näin, niin nämä johtuvat yl. lapsuuden ajan kokemuksista, on jäänyt vaille rakkautta/hellyyttä...tms ja haluaa etsiä niitä lukuisista irtosuhteista. tätä voi olla vaikea tunnistaa itsessään, mutta siihen ei oikein auta, kun joku terapia. esim. psykologilla käynti, joissa käydään läpi lapsuutta ja sen vaikutusta tämän päivän tekemisiin. muuten yl. jatkaa samaa rataa aina ja aina vaan.
jos haluat tasapainoisen elämän, saat sen kiltin kanssa. rentun kanssa saat vain sydänsuruja. kun on kauan yhdessä toisen kanssa, elämä on arkista eikä siinä sellaiset alkuajan suuret tunteet roihu. niin sanoit, ettei ollutkaan niitä..rakkaus on sitä, että on hyvä olla toisen kanssa, tiedät että voit tukeutua toiseen, voit puhua mistä vaan, kaipaat kun toinen on poissa, haluat jakaa elämäsi hänen kanssaan.. ei se ole mitään sen ihmeellisempää.
Kiltin miehen ongelma
Toit esiin ajatuksen kiltin miehen ongelmallisuudesta. Tuntuu hassulta, mutta niin se vaan käytännössä monesti on. Mies itse luulee olevansa hyvä mies ja yrittääkin olla sitä ja onkin varmasti, mutta kun se ei riitä. Tarvitaan myös vähän sitä leijonata, eikö vaan? Joskus tulee mieleen miehen yrittäessä olla hyvä mies, että mikä meni pieleen. Miehellä lienee kuva hyvästä ihmisestä. Se on ollut hänen äitinsä. Tämä mies sitten yrittää puhuakin kuin nainen, kimittäen, eikä onnistu tekemään vaikutusta vaimoonsa. Vaimoon ei tee vaikutusta kimitys, vaan matala turvallinen miehen ääni. Näinkin pienessä huomaa sen kiltin miehen epäonnistumisen.
Erään kiltin miehen ystävä kokeili kaverinsa vaimoa. Otti vaimon pään tukevasti kainaloonsa, rutisti ja piti siinä jonkun aikaa. Vaimo kujersi, että tällaisen miehen jos minä saisin!
Ooo! Oma mies katseli vierestä, mutta niin se vaan on.
kilttiä miestä, jonka kanssa arki ei ole yhtä tappelua. Kiltin miehen ei tarvitse olla nössö.
Tuossakin nainen kaipasi joskus rajuja maskuliinisiä otteita, mutta se ei tarkoita esim. pahoinpitelyä tai matsoilua.
Alkuperäisellä kirjoittajalla seksi on mennyt huonosti, niin varmaan siinä on yksi syy, että mies on liian aneleva ja alistuva seksinkin suhteen. Suosittelen alkuperäiselle seksiterapiaa ja jos ei auta, niin eroa. Pettäminen on johtunut varmaan juuri siitä, että haetaan toisenlaisia seksikokemuksia. Silti pettäminen on aina väärin eli jos suhdetta ei saa toimimaan, niin parempi molempien kannalta, että erotaan ennen lapsien hankkimista.
Koetapa nyt poloinen Sateenkaari tajuta, että tämä ns. rakkaus, jota niin kovasti ihmettelet, ei ole muuta kuin perintötekijöidemme aikaansaama kemiallinen muutos aivokuoressamme. Sen tarkoituksena on vain ja ainoastaan edesauttaa geenien monistumista suvullisesti. Ei siinä todellakaan mitään sen enempää. Teet siis niin tai näin, lopputulos on yks hailee. Ainakin minulle.
Olet itsekäs akka jonka ympäriltä ei löydy kuin kuollutta ruohoa. Tekstistäsi huokuu ettet pysty parisuhteeseen joka pitää sisällään saamista JA antamista. Eroa heti ja anna miehellesi mahdollisuus löytää kunnon nainen rinnalleen.
hyvin, että haukutaan akaksi ym...mutta aina ei elämä mene niin kuin on suunnitellut vaikka kaikki tekoset ovatkin itsestä kiinni. En tunne minkäänlaista syyllisyyttä tekemistäni jutuista, koska elän kuitenki omaa elämää ja yritän koko aika ratkaista sitä oikeeseen päätökseen. Enhän myöskään tiedä mitä ukkoni puuhaa selkäni takana.Vaikka olisi paljon pahempi kuin minä.
Eihän tuollainen ole tervettä. Sinulla ei ole omaatuntoa. Sinulla on selkeästi joku mielenterveyden häiriö. Terve ihminen tuntee syyllisyyttä pettämisestään. Kukaan ei elä vain omaa elämäänsä, vaan sinä elät parisuhteessa, jolloin et voi tuollaista tehdä. Loukkaat miestäsi, kun petät.
Ei teillä ole oikein muuta mahdollisuutta kuin erota, kun teillä ei ole toisianne kohtaan enää minkäänlaista kunnioitusta tai luottamusta. Ei tuollaisia asioita kuin pettämistä voida enää korjata, varsinkaan kun toinen pitää sitä ihan sallittuna, eikä pode syyllisyyttä siitä.
Ja sitten ihmetellään miksi miehet eivät halua sitoutua. Sitoudu nyt sitten tuollaiseen tuuliviiriin. Toivottavasti ukkosi hokaa ja kiskaisee sinut pellolle toteuttamaan pilvilinnojasi. Mitäpäs jos kokeilisit vaikka heroiinia, jos se pää pitää sekaisin saada. Attana että voi kyrsiä tuollaiset ylivanhat teinit, teihin pitäisi tatuoida otsaan jokin merkki että tietäisi välttää.
Sinä kaipaat sitä, jota tarvitset. Sinulla on jokin tarve joka jää suhteessasi mieheen täyttymättä, jokin joka saattaa olla lapsuudesta asti. Mieti mikä se on, ja koetat itse korjata tarpeen tunteen tai tyydyttää tarpeesi jollain. Ja sitten puhut miehesi kanssa. Jos et saa asiaa korjattua, sinun valinnaksesi jää hyväksytkö tilanteen vai eroatko. Pettäminen ei ole ratkaisu ja väärin toista kohtaan. Tiedät sen varmaan itsekin, ellet sitten ole kertonut toiselle ja toinen hyväksyy pettämisen.
Mikä nykyään ihmisiä, etenkin naisia vaivaa?!?
Oli talo, oli avioliitto, oli aviomies joka ei petä, ei ollut väkivaltainen, rakasti ja välitti. Sitten vaan, kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen ilmoitetaan, että ahdistaa ja nostetaan kytkintä. Ei mahdollisuutta ehdonalaiseen, vain kylmä tuomio.
Miten on niin vaikeaa nähdä metsää puilta? Eikö toiselle annetut lupaukset enää merkitse mitään?
Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.
Miten helvetissä tässä enää voi luottaa ihmiseen?
Mutta niinkuin näkyy, tämähän taitaa olla trendi tänäpäivänä.
Ei ole enää tilaa tässä maailmassa pitkäjänteisyydelle tai uskollisuudelle.
Voi aikoja, voi tapoja.
Niin, mikä vaivaa?
Viittasit jo siihen, että on talo, mies, turvattu toimeentulo, mahdollisuuksia miljoonittain, mutta
jokin kaihertaa. Miestään piti piinata joka käänteessä. Ei niin, että vieraat olisivat sen nähneet (kuulleet). Lapsetkin taisivat ajatella, että miten huono mies se isä onkaan, kun äiti häntä joutuu jokaisessa käänteessä moittimaan?
Kotikiusatuksi mies koki itsensä. Mitätöiminen oli siinä näkyvintä, kun ei mikään miehen tekeminen kelvannut vaimolle. Sanotaan, että tappaa voi muutenkin kuin ottamalla hengen. Voi tappaa sielun mitätöimällä.
Mies väsyi yhdessäoloon, kun vuodevaatteiden pudisteleminenkin oli vaimolle saarnan tilaisuus.
Nyt, kun mies on lähtenyt vaimo on surkean säälittävä. Lasten silmissä isä on syyllinen, vaikka maksoi 35 vuotta perheensä laskut. Onko oikeutta missään, miettii mies yksinään?
Tällaista elämä joskus on.
Rakkaus on muutakin kuin tunnetta
Oletko koskaan ajatellut, että rakkaus on myös
periaate. Kerroit, että miehesi on kaikin puolin hyvä. Miksi et sitten asetu ja usko sitä itsekin?
Jos aiot onnistua parisuhteessasi, niin sinun tulisi itse pyrkiä rakentamaan sitä sellaiseksi.
Älä kysele mielessäsi: Onko hän sinulle se oikea,
vaan päätä periaatteellisella tasolla olla miehellesi se oikea! Kauris.
vastaus oli myös oikein antoisa :) päättämisestähän pitempi aikaisessa suhteessa on kyse.
Päästä hyvä mies etsimään ja löytämään itsellensä arvoisensa kumppani. Sinä et sitä hänelle, etkä kai kenellekään, ole.
Sinun onnettomuutesi ei tarvitse merkitä toisen onnettomuutta!