nyt alan olee niin tympiintyny nuarempaa siskoo ja vanhempaa veljee että! Oon nimittäin siin keskel, ja alkaa pinna olee vähä kireel. En oo ikinä tykänny sisaruksistani, äidin kanssa tulen toimeen, mutta en ole löäheskään niin läheinen hänelle tai isälle kuin veli tai sisko. tosin enää ei edes kiinnosta. vietän suurimman osan ajastani mummolassa tai omassa huoneessani kirjaa lukien. koira ja kirja ovat kotona ainoat iloni...
Tsori nyt, mut oli pakko kirjottaa ajatukset jollee palstalle!
Tsori nyt, mut oli pakko kirjottaa ajatukset jollee palstalle!
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet nuori aikuinen tulossa murrosikään silloin mikään ei ole helppoa...asioista pitäisi jutella mutta se ei ole helppoia...tiedän kokemuksesta...jos sinulla ei ole harrastusta hanki sellainen se auttaa monessakin suhteessa.mitäs jos siirtyisit omastra huoneestasi lukemaan vaikka yhteisiin tiloihin ehkä vanhempasi ajattelee että haluat olla omassa rauhassa ettet yksinkertaisesti kaipaa seuraa,,,jos näin on niin sinä olet masentunut ja menisin sinuna juttelemaan ennenkuin se menee liian pitkälle
Hei haloo! Mikä ihmeen nuori aikuinen 13-vuotias on?
nii että taitaa olla suht normaalia. mulla ainaki... paitsi oon 3:sta vanhin ja nyt 20v. asun viel kotona ja oon töissäki perheyrityksesä. mut asiaa helpotti huom. ku "löysin" miesystävän. ja vaik porukat ei hyväksy häntä ni kihloihi ollaa menos. n.1,5 vuotta seurusteltu ja miehellä 2 lasta.. eli musta tulee ja on alkanu jo muovautuuu äitipuoli.. tosin ne tykkää musta.. =)
en kai muuta osaa sanoo ku asioilla on ihan oikeasti tapana järjestyä ja kaikella on tarkotuksensa. tsemppiä!
heips Koffi,
Ei muuta kuin onnea sinulle ja miehellesi ja tottakai koko perheelle ...
Kylla ne sinun vanhemmat alkujarkytyksen jalkeen hyvaksyy suhteesi.
Oli ihana lukea, etta nuori nainen voi rakastaa muidenkin lapsia, ettei vaan omiansa. Olet esimerkkina meille muille.
Mullakin kaks sisarusta, nuorempi sisko ja veli. Äiti ja sisko on erittäin läheisiä lähinnä yhteisten harrastusten takia, joten äitiä nään hyvin harvoin. Veli taas ns. tietkonenörtti, joka pelaa konetta joko omassa huoneessaan tai kavereillaan. Isä aina töissä ja kun se on kotona niin vaan raivoo ja huutaa. Iteki murrosiässä istuin omassa huoneessa ja luin enimmäkseen, ja sillon ku jaksoin lähdin kavereiden kanssa ulos. En enää 12 vuoden jälkeen edes oo kehdannu istuu samaan ruokapöytään vanhempien kanssa, enkä oo missään yhteydessä sisaruksiin, vaikka samassa talossa asutaankin. Nyt oon 19 ja miesystävä on ja ollaan kohta muuttamassa omaan kotiin. Aina sen ajan ku pienenä istuin omassa huoneessa lukkojen takana mulle huudettiin, että ulos sieltä tai mätänen, niin nytten karjutaan siitä, että en oo koskaan kotona, miks taas meen ulos, miksen voi pysyy sisällä..
Siinä kun huomaa, ettei ne vanhemmat oikeesti niin kauheen fiksuja ookkaan, ni pettyy pahasti =P mut kun niistä nyt alkajaisiks pääsiks vaikka pariks vuodeks eroon ni kai välitki vois parantua.. Yritäpäs kestää ymmärrän täysin kuinka kurjaa on olla osa sellasta perhettä, joka joko pakkovälittää tai unohtaa sut välillä kokonaan.