Suurin kulttuuriero

erilainen rooli miehen kotimaassa.
Elikkäs mun olis pitäny olla himassa ja väsätä kersoja kun taas mies "elättää" perheensä.Siis mieheni oli tuolloin työtön, joten ei perheen elätys oikeen onnistunut.
Ei olisi halunut että opiskelen ammattia ja menen töihin, mutta niinhän siinä kävi ettei näin kovapäistä akkaa saa kotona pidettyä ukon työttömyyspäivärahalla;)
Nyttemmin hänellä on työ ja asiat melkolailla hyvin kun on sopeutunut aika kivasti yhteiskuntaamme ja suomenkielikin jo sujuu.Tosin me ehdittiin jo erota ennen kun "pääsin nauttimaan siitä että mies olis mut ja lapset elättäny".

Siitä tulee usein keskustelua miten rahaa käytetään... suomalainen ei ole tottunut että miehen perhe ruikuttaa rahaa vähän väliä, täällä kun kaikki (periaatteessa) tulee toimeen "omillaan"...

Joka ei ollu ongelma Suomessa asuessamme. Mieheni ainoastaan ihmetteli, miksi tapasin niin harvoin vanhempiani ja siskojani ja kuinka esim. isovanhempani asuivat kaukana kaikista lapsistaan, hanen mielestaan yksin!

Taalla olen yrittanyt totutella siihen, etta tassa huushollissa pyorivat milloin ketkakin sisarukset, mutta mieheni on kylla heilla selittanyt, etta kaipaan enemman "yksityisyytta", kuin mita taalla on tapana ja sita kylla hienosti kunnioitetaan. Mina en kuitenkaan osaa menna toisten kotiin kuin omaani ja olla aina lainaamassa milloin mitakin...tottunut niin siihen, etta omillaan pitaa parjata ja jos jotain ei ole, niin sitten tullaan toimeen ilman :)

Sanottakoon alkuun että aina en ole ihan varma johtuuko joku yhteentömähdys suoraan kulttuuri eroista vai naisena ja miehenä olemisen omista pikku eroista.

Miellyttävää on ollut että mies yleensä maksaa kaiken. (tietokoneen, internetin, ruuan, vuokran, minun baari-illat, autokulut jne. ainoa minkä minä maksan (mikäli minulla on rahaa)on oma puhelin lasku ja lehtien tilaukset).

Sinänsä mieheni on hyvin länsimainen joskin paheksuu joitakin länsimaisia tapoja (mies ja nainen menevät baariin ja tulevat sieltä eri kumppanin kanssa;D Nuoret naiset polttavat ja juovat kuin miehet ja pukeutuvat epäsiveellisesti jne. Musta mies (nakeri) on suoritumpi kuin vaaleaihoinen tai latte :D (kumma kun minä en ole huomannut moista)). Välillä alkaa semmoinen mesoaminen, jos näkee suomalaisen naisen mustan miehen kanssa, että ei ole tosikaan. Vakio ölähdys on että "jos tuli baariin komea suomipoika ja ruma nakeri niin suomalainen tyttö kaikki heti sen nakerin kimpussa". Mitäpä tuohon vastata, kuin että "Sinunko kimpussa niiden pitäisi olla, varattu mies?";D


Lasten hoidattaminen vierailla on myös hänestä kummaa (Bangladeshissa kun perheet ovat suuria on aina joku sukulainen, joka voi pitää silmällä lasta/lapsia mikäli äiti ja isä ovat molemmat töissä).
Meillä siis ei ole lapsia mutta olen itse ottanut joskus lapsia meille hoitoon tienatakseni vähän.
Mies ei ymmärrä kuinka äiti voi jättää lapsen puoli tutulle ihmiselle, "Eikö äitien sydän itke kun he ovat erossa lapsistaan?" hän kysyy.
Toinen outo asia ovat perhe suhteet, Bangladeshissa nähdäkseni ja ymmärtääkseni kaikki ovat yhtäsuurtaperhettä kummin kaiman pojan pojasta vaarin veljen isoäitiin;D Vaimon äiti on myös miehelle äiti ja vaimon veli on miehelle veli jne. (tosin kaverin vaimolle on toinen nimitys: 'babi')

Myös äiti suhteeni tuntuu miehestä oudolta. Joskus haluaisimme mennä töiden jälkeen äidin luo kylään mutta äiti ei jaksa ottaa meitä vastaan ja viettää aikaa kanssamme, kun tämän kerron miehelle hän aina sanoo, että jos hän (äitini) olisi Bangladeshilainen äiti hän olisi vain iloinen kun lapsi tulee kylään, mutta teillä Suomessa edes äidit eivät halua tavata lapsiaan vaan sysäävät ne vieraalle hoitoon (mitäpä tuohon muuta sanoa kuin hohhoijakkaa, eihän Bangladeshissa äideillä ole muuta työtä (mikäli heillä on palvelijoita) kuin nauttia kunnioituksesta ja lukea Koraania, ei se ihme, että jaksaa ottaa vieraita tyköönsä ;D).

Lupasihan tuo mies autokoulunkin maksaa, vaikka minä menen mieluummin lehmäpyörällä mikä ei saastuta luontoa;D
Katsotaan nyt, toisaalta olisi mukava osata ajaa autoa mutta toisaalta mihin sitä kaupungissa autoa tarvitsee kun on nuorija kaksi hyvää pyörää käytössä. (Itse olin varma, että hän ei halua naisen ajavan autoa mutta erehdyinpä sitten. Kaipa hänestä autolla ajaminen kuuluu perustaitoihin jopa naiselle).

..tähän ihan samaan kysymykseen tuossa garibpin aloittamassa ketjussa, joka sittemmin kääntyi näköjään keskusteluksi muslimien moniavioisuudesta... :P

Mutta koska kaikkia varmasti edelleen kiinnostaa minä ja elämäni, niin kopsaanpa vastaukseni myös tähän.;)
-->
"..vaikeinta on kai ollut saada toinen ymmärtämään oma jäyheän härmäläinen temperamenttini.

Latinolle kaikki on huiman ihanaa tai äärettömän järkyttävää. Minä jäyheä pohjoismaalainen säästelen energiaani ja totean että onpa ihan kiva tai sitten aikas ikävä. En meso turhaan, ilmeisesti koti-pierren mielestä en edes aina riittävästi.;) Jotkut hänen kavereistaan taitavat pitää minua varsinaisena jääkuningattarena, vaikka omasta mielestäni en ole mitenkään erityisen estoinen ja ilmaisen tunteitani suomalaisittain normaalisti. En vain ole tottunut vieläkään 'sekoamaan' tunteenomaisesti jokaisen pikkuasian edessä.:)

Niin, osittain tähän liittyen: kun kohtaan sietämättömän ihmisen, minulla on tapana ignoorata hänet täysin. Mielestäni tämä on tehokkain keino-> kieltää tavallaan toisen olemassa olo. Koti-pierren kanssa harrastan myös mykkäkouluja tarpeen niin vaatiessa.:P Tuota ignooraamista koti-pierreni ei voi ymmärtää, hänen mielestään reagoimatta jättäminen on häviämistä."    

..onpa muuten edelleen loistava kirjoitus, vaikka onkin muutama päivä sitten kirjoitettu.;) Tuo ranskalaisten ainainen mesominen jaksaa ottaa aina välillä päästä. Vaikka ovat (kuulemma, omasta mielestään) tyyniä ja rauhallisia ihmisiä espanjalaisiin ja italialaisiin verrattuna.

Itselleni on paansaryn aiheena useimmiten nama erot puhetavoissa,se mika takalaisittain on normaalia,on monesti itselleni taysin epanormaalia uteliaisuutta.Myos tahan kutsujen esittamiseen tottumisessa meni(ja tulee yha menemaan) aikansa,en vielakaan oikein ymmarra systeemia,jos joku haluaa tavata minut miksi kummassa asiaa ei kysyta minulta vaan mieheltani?Tai jos kutsutaan kylaan,niin kutsu ilmaistaan "kaskyna" ja pidetaan itsestaanselvana sen vastaanottamista ajattelematta lainkaan jotta ehka mulla olisi omiakin menoja ja sitten kieltaydyttyani kohteliaasti,loukkaannutaan ja mua pidetaan tylyna koska en ehka haluakaan jakaa yhteista vapaa-aikaamme koko suvun ja perheen kanssa,mies taman ymmartaa ja asiaa on yritetty selittaa perheelle moneen otteeseen mutta eivat kai sitten edes halua ymmartaa,koskapa kyseessa on heidan ainoa poikansa..
Ja onhan naita kulttuurien yhteentormayksia enemman ja vahemman lahes joka paiva,mutta yleensa onneksi loytyy joku kompromissiratkaisu..
Olisi kylla mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia muiden lahi-idassa asuvien suomalaisten kanssa,mailia saa laittaa smmm(at)jippii(dot)fi