Minä kun lähden Naisiin, niin matkaa kertyy pihasta pihaan 196km, Eli matkaa on, ajan naiskaverin työ aina kun saan 2päivää lomaa tai enenpi, suurinpana ongelmana on meillä naiskaverin poika joka on murrosikäinen ja mustasukkainen äitistään, olemme seurustelleet jo pian 3vuotta, Nyt minä olen alkanut väsymään siihen poikaan, tinttailee äitillensä, huutaa ja karjuu kuin jalopeura. jos se olisi mun oma poika niin tukkisin poijan suun, pesisin vaikka saippualla.. harkitsen tekemistä pänät, naisystäväni on kyllä tosi ihana, mut en halua asua yksin, olemme pian 50 vuotiaita ...
Riioomatka 196km.
Asvalttitie
4659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuota...Olisikohan se mahdollista vielä tuonikäisen pojan kohdalla (itsellä pienemmät lapset), että sopisitte pojan äidin kanssa tietyt "pelisäännöt", siis kasvatusperiaattet, jotka pätisivät teidän kumpaisenkin sanomana?
Onhan ristiriitaista, jos sinun on kokoajan väisteltävä, vaikka miehenä haluaisit myös osallistua kasvatustyöhön? Ja tekisihän se varmasti pojallekin hyvää, olla juonessa mukana, eli kokea arvostusta ja yhteyttä kanssasi?(Voisitko ajatella tutustuvasi poikaan paremmin, ja hakea kiinnostuksen kohteita?) Hän tuntee mustasukkaisuutta siksi, että joku toinen saa rakastamansa äidin huomion, mutta voisi tyytyä siihen, jos olisitte kaikki samaa perhettä, eikä niin, että poika tappelee suhdetta vastaan, koska ei saa olla siihen mitenkään osallinen? Ottakaa häntä huomioon myös!!
Omalla kohdalla kävi ihan hullusti; mies otti enemmän huomioon lastani kuin minua. Joten tasapainoiluahan tämä elämä on.
Minä olen yrittänyt, olimme kaukana ulkomaillakin, mutta poika tinttailee äitillensä aivan kuin pikku poika, ja äitinsä juoksee poijan pillin mukaan, mut nyt näyttää siltä että tää loppuu, vaikka edelleen Rakastan syvällisesti tuota Naista.
Minä annan poijalle Äitinsä, saa hänet, toivon mukaan vaan ei käy niin kuin epäilen että äitinsä on pian työttömänä ja alkoholistina, mut itsehän tekee valintansa,
Nyt kun meille tulee välirikko, niin se on ja pysyy, en juoksentele edes taa. Haluan rauhallista ja vakaata elämää..
Niin, ethän sinä ole vastuussa siitä, mitä tapahtuu, kun teet oman ratkaisusi, mikä on oman mielenrauhasi kannalta välttämätöntä.
Sinunkaan tehtäväsi ei ole koettaa korjata äidin ja pojan ehkä epäsuhtaista suhdetta, vaan ehkä pojan äiti vielä "herää" siihen, että hänen tulisi olla auktoriteetti pojalleen, eikä päinvastoin.
Onnea elämääsi, löydät sen onnesi vielä, jossa ei tarvitse selvitellä toisten elämää, vaan elää siinä tasapuolisesti mukana.
Tämä repii minua pahasti, hän on taas tulemas minun työ 2 päivää, viimme tapaamisesta on kulunut jo noin 3 viikkoa, haluaisin pistää välit poikki, mutta se tuntuu olevan vain minun luonteelleni vaikeaa, rakastan häntä, mutta jos mä ajattelen järkevästi niin katkaisin kylmästi suhteen, hän on aivan liian itsevarma että minä roikun kuviossa niin kauan kuin hän haluaa,,
hänen käyttäytyminenkin on meidän suhteessa sama kuin murkkuikäisellä, välis ei halua ees vastata textiviesteihinkään, sit taas muutaman päivän jälkeen kaikki on paremmin päin, ja on valmis tulemaan minua tapaamaan.. no tiedän olevani kai aika päättämätön tyyppi. no sepä se..voihan Pe...