"Vuodattamisesta" ystäville

Aattelinpa tässä kirjoittaa tästä aiheesta, kun jossain keskustelussa tuli ilmi ettei kannata marista ja valittaa ystäville, vaikka ehkä sillä tarkoitettiin eri asiaa. Joskus tulee mieleen kyllä että joidenkin ihmisten mielestä ei sitten sais juuri ollenkaan kertoa negatiivisista asioista ystäville, minusta taas on teeskentelyä olla kertomatta jos jokin asia vaivaa. Huonoin asia tietty on että se huono olo toisesta näkyy kuitenkin.

Jotkut ihmiset on tietenkin aika sosiaalisia, tulee toimeen melkein jokaisen ihmisen seurassa ja varmaan se perustuu siihen että ovat positiivisia ja on vaan sellainen taito jutella erilaisten ihmisten kanssa. Se toimii tuttavien ja kavereiden kanssa hyvin, enkä itsekään lähde valittelemaan asioita kavereilleni.

Ystävät taas on toinen asia. Mun mielestäni menee liikaa teeskentelyn puolelle jos ei kerro tai VOI KERTOA jostain asiasta mikä painaa, kun toinen vaivaantuis tai rasittuis liikaa. Omasta mielestäni asioista on hyvä jutella, vaikka monet ihmiset on kovin erilaisia, jotkut ei halua puhua henk. koht. asioista ollenkaan ees ystävilleen. Omasta mielestäni siinä menettää jotain. Kyllähän tuo auttaa jos voi puhua jollekin. Enkä itse ainakaan paljoa vaivaudu jos joku ystävä valittaa jostain asiasta, jos kerran syytä on puhua siitä. Miksei ystävät vois tukea toisiaan tässäkin mielessä ? Mikä semmoinen ystävyyssuhde on jos ei tällaisista asioista koskaan jutella, vaan aina jotain asiakeskusteluja tai hauskanpitoa. Varmasti silti on tällasia ystävyyssuhteita joissa ei jostain syystä ole sopivaa edes vähää valitella asioistaan. Mun mielestä se vaan jotenkin vaikuttaa pinnaliselta tai välinpitämättömältä meiningiltä.
6949
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, nimenomaan ystäville voi sanoa, jos on paha olo, kavereille/tutuille ei ehkä voi.

Äänestä

voida kertoa ja pitääkin mutta sitten jankutat samaa päivästä toiseen niin ei
sitä jaksa kuunnella.
Kohtuus kaikessa.

Äänestä

Ei voi muuta sanoa kuin että olet oikeassa!!!

Äänestä

Olen samaa mieltä, että ystävien kesken pitää pystyä puhumaan kaikenlaisista asioistaan ja ystävien tulee myös kuunnella toisiaan. Tämä toimiikin hienosti useimpien ystävieni kanssa. Toinen juttu onkin se, että ystäväpiiriini kuuluu myös tyyppejä, jotka vuodesta toiseen valittaa, valittaa, valittaa... Yleensä vielä pienistä asioista, joiden korjaamiseksi eivät tee mitään. Ihan hirveän rasittavaa ja kuluttavaa! Läheisenkään ystävän ei mielestäni tarvitse kuunnella jatkuvaa marinaa ja ruikutusta, varsinkaan aiheetonta.

Äänestä
  • En ole aivan samaa mieltä tuosta ystäville henkilökohtaisten ongelmien vuodattamisesta.
    On totta että ystävien pitäisi niin tukea kuin auttaa iloissa ja suruissa.
    Mutta vanhempana ihmisenä on elämän kokemukseni opettanut minut hyvin varovaiseksi.
    Koska ystävyys perustuu luottamukseen,ja ystävän pienikin virhe aiheuttaa ikuisen särön suhteeseen.
    Olen oppinut sen ettei omia asioitaan pidä mennä kertomaan ystävilleen,tarkoitan asioista jotka ovat tunne tasolla herkkiä.
    Paraskin ystävä kuuntelee,mutta kiusaus kertoa asiasta eteen päin on kova.
    Tavallaan siinä virittää ansan ystävälleen tietämättään.
    Se mitä tällä tarkoitan on että kuinka moni läheisesi todella pystyy pitämään uskomasi tiedon vain itsellään??
    Tieto vuoto on lähes aina varma,ystäväsi uskoutuu omalle ystävälleen joka taas jatkaa...
    Sellaisen elämän ohjeen antaisin että vaikka olisi kuinka hyvä ystävä kyseessä,kannattaa aina punnita mielessään uskoutuessaan onko tämä asia sellainen jonka kestäisin henkisesti vahingoittamatta sisintäni jos asiani tietäisikin muutama ulkopuolinenkin .
    Voin kokemuksesta sanoa että sellainen on hirveä tunne kun olet uskoutunut vanhalle kaverillesi jostain todella arasta asiasta,ja satut ajan päästä kuulemaan kysymyksen tästä aiheesta joltain puoli tutulta saaden myös samalla tiedon että hänelle siitä oli aikoinaan kertonut juuri paras kaverisi.

    Äänestä

  • puntarilla kirjoitti:

    En ole aivan samaa mieltä tuosta ystäville henkilökohtaisten ongelmien vuodattamisesta.
    On totta että ystävien pitäisi niin tukea kuin auttaa iloissa ja suruissa.
    Mutta vanhempana ihmisenä on elämän kokemukseni opettanut minut hyvin varovaiseksi.
    Koska ystävyys perustuu luottamukseen,ja ystävän pienikin virhe aiheuttaa ikuisen särön suhteeseen.
    Olen oppinut sen ettei omia asioitaan pidä mennä kertomaan ystävilleen,tarkoitan asioista jotka ovat tunne tasolla herkkiä.
    Paraskin ystävä kuuntelee,mutta kiusaus kertoa asiasta eteen päin on kova.
    Tavallaan siinä virittää ansan ystävälleen tietämättään.
    Se mitä tällä tarkoitan on että kuinka moni läheisesi todella pystyy pitämään uskomasi tiedon vain itsellään??
    Tieto vuoto on lähes aina varma,ystäväsi uskoutuu omalle ystävälleen joka taas jatkaa...
    Sellaisen elämän ohjeen antaisin että vaikka olisi kuinka hyvä ystävä kyseessä,kannattaa aina punnita mielessään uskoutuessaan onko tämä asia sellainen jonka kestäisin henkisesti vahingoittamatta sisintäni jos asiani tietäisikin muutama ulkopuolinenkin .
    Voin kokemuksesta sanoa että sellainen on hirveä tunne kun olet uskoutunut vanhalle kaverillesi jostain todella arasta asiasta,ja satut ajan päästä kuulemaan kysymyksen tästä aiheesta joltain puoli tutulta saaden myös samalla tiedon että hänelle siitä oli aikoinaan kertonut juuri paras kaverisi.

    lapsuudenystävältäni 23-vuotisen ystävyytemme aikan, saati että hän ollisi EDES KERRAN NOSTANUT LAISKAN PESREENSÄ ja vieraillut kotonani (sen kuuteen vuoteehn mitä ennätimme asua samalla paikkakunnalla)
    Vaan kuinka kävikään?
    Ei tukea, ei apua,minun menetykseni ja romahdukseni eivät olleetkaan hänen kuuntelunsa arvoisia, vaan hänen ensimmäinen menetuksensä kolmekymppisenä vaati kaiken huomioni seuraavat kolme vuotta.
    Sitten tajusin, ettei hän ollut oikea ystävä, vaan käytti ystävällisyyttäni ja kukkaroani hyväkseen.
    Terveiset vaan sinulle tätä lukiessasi "rakas lapsuudenystäväsi", toivottavasti edes joskus aikuistut vaikka perheellinen oletkin, koskaan et ole välittänyt muusta kuin itsestäsi, olisin tarvinnut sinua ja ystävyyttäsi, aiheutit itse välirikkomme, etkä edes osaa pyytää anteeksi,et tiedäkään mitä olen vuoksesi pyyrteettömästi tehnyt vuosien aikana, eikä puhettakaan että olisit tehnyt saman ystävyyteni puoletsta. joten, Lopeta valehteleminen ja tee jotain jos haluat vielä ystävyytemme pelastaa.
    Ps. kaikki muuten nauravat sinulle selkäsi takana
    T. Tiedät kyllä kuka

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kaamee kapula jooh ! :D kirjoitti:

Aattelinpa tässä kirjoittaa tästä aiheesta, kun jossain keskustelussa tuli ilmi ettei kannata marista ja valittaa ystäville, vaikka ehkä sillä tarkoitettiin eri asiaa. Joskus tulee mieleen kyllä että joidenkin ihmisten mielestä ei sitten sais juuri ollenkaan kertoa negatiivisista asioista ystäville, minusta taas on teeskentelyä olla kertomatta jos jokin asia vaivaa. Huonoin asia tietty on että se huono olo toisesta näkyy kuitenkin.

Jotkut ihmiset on tietenkin aika sosiaalisia, tulee toimeen melkein jokaisen ihmisen seurassa ja varmaan se perustuu siihen että ovat positiivisia ja on vaan sellainen taito jutella erilaisten ihmisten kanssa. Se toimii tuttavien ja kavereiden kanssa hyvin, enkä itsekään lähde valittelemaan asioita kavereilleni.

Ystävät taas on toinen asia. Mun mielestäni menee liikaa teeskentelyn puolelle jos ei kerro tai VOI KERTOA jostain asiasta mikä painaa, kun toinen vaivaantuis tai rasittuis liikaa. Omasta mielestäni asioista on hyvä jutella, vaikka monet ihmiset on kovin erilaisia, jotkut ei halua puhua henk. koht. asioista ollenkaan ees ystävilleen. Omasta mielestäni siinä menettää jotain. Kyllähän tuo auttaa jos voi puhua jollekin. Enkä itse ainakaan paljoa vaivaudu jos joku ystävä valittaa jostain asiasta, jos kerran syytä on puhua siitä. Miksei ystävät vois tukea toisiaan tässäkin mielessä ? Mikä semmoinen ystävyyssuhde on jos ei tällaisista asioista koskaan jutella, vaan aina jotain asiakeskusteluja tai hauskanpitoa. Varmasti silti on tällasia ystävyyssuhteita joissa ei jostain syystä ole sopivaa edes vähää valitella asioistaan. Mun mielestä se vaan jotenkin vaikuttaa pinnaliselta tai välinpitämättömältä meiningiltä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu