Himo, Vietti, nautinto, jännitys, pieni piristys...
Siinä niitä selityksiä.
Jos rahat on loppu ja mieli tekisi päästä etelään. Lähdenkö kadulle paiskomaan vastaantulijoita korville, ryöstän heidän rahat ja alan perustella itselleni syitä tekoihini?
Vienkö makeanhimooni vastaantulevalta lapselta sen kuuluisan tikkarin?
Myynkö yhteisen asuntomme ja kaiken irtaimiston, jos himoitsen saada hienon auton?
Näitä voisi keksiä loputtomasti. Miksi siis vaivautua keksimään syitä itselleen, tai selityksiä puolisolle? Oma tyhmyys hävettää niin paljon, ettei asiasta pysty rehellisesti kertomaan. Jos ei hävetä, niin eipä se järkikään kovin hyvin toimi. Ketä palvelee kaatopaikka kunnossa oleva suhde? Ei ketään! Miksi sellaista on pakko jatkaa? Yksin jääminen pelottaa. Pahempi tosin on elää kurjuudessa ja joutua rakentamaan fantasiamaailma, tehdä itsestään paskanpuhuja, tuhlata aikansa selitysten ja suunitelmien tekoon. Kun lopettaa sen huonon suhteen, niin voi vaikka kuinka railakkaasti toteuttaa niitä himojaan, saada sitä jännitystä ja uusia kokemuksia. Tekemättä itsestään epäluotettavaa pelkuria.
Siinä niitä selityksiä.
Jos rahat on loppu ja mieli tekisi päästä etelään. Lähdenkö kadulle paiskomaan vastaantulijoita korville, ryöstän heidän rahat ja alan perustella itselleni syitä tekoihini?
Vienkö makeanhimooni vastaantulevalta lapselta sen kuuluisan tikkarin?
Myynkö yhteisen asuntomme ja kaiken irtaimiston, jos himoitsen saada hienon auton?
Näitä voisi keksiä loputtomasti. Miksi siis vaivautua keksimään syitä itselleen, tai selityksiä puolisolle? Oma tyhmyys hävettää niin paljon, ettei asiasta pysty rehellisesti kertomaan. Jos ei hävetä, niin eipä se järkikään kovin hyvin toimi. Ketä palvelee kaatopaikka kunnossa oleva suhde? Ei ketään! Miksi sellaista on pakko jatkaa? Yksin jääminen pelottaa. Pahempi tosin on elää kurjuudessa ja joutua rakentamaan fantasiamaailma, tehdä itsestään paskanpuhuja, tuhlata aikansa selitysten ja suunitelmien tekoon. Kun lopettaa sen huonon suhteen, niin voi vaikka kuinka railakkaasti toteuttaa niitä himojaan, saada sitä jännitystä ja uusia kokemuksia. Tekemättä itsestään epäluotettavaa pelkuria.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Omalta kohdalta olen valinnut sen, että olen sinut itseni kanssa. Mitä teenkin, teen sen omista arvolähtökohdista. Omalta kohdalta en hyväksy toisten satuttamista, enkä yhteiskunnan näennäismoralismia. Se, mitä suhteesta haluan, on saada rakastaa ja saada rakkautta. Voin olla hyvinkin yksinäni, jos en koe saavani arvojeni mukaista kohtelua.
Hyvän suhteen aikaansaaminen ei vaadi oikeastaan muuta kuin sen, että molemmat yrittävät antaa ihan vähän enemmän hyvää, kuin mitä itse saavat. Ja antavat toisilleen aina vähemmän pahaa takaisin saamastaan pahasta. Henkevien keskusteluiden on myös toimittava. Jos niistä henkevistä asioista ei voida puhua, niin ei tule homma toimimaan. Kämppäkavereina eläminen ajaa jossain vaiheessa jommankumman pettämään. Suhteessa on kaksi ihmistä ja kahdestaan ongelmat pitää myös selvittää.
Olet niin syvällisesti ja tunnollisesti pohtinut noita pettäjän syitä, taustoja ja ajatuksia, että voisit mielestäni myös välillä pohtia sitä uskollisuutta. Kirjoituksistasi päätellen sinulla olisi kompetenssia siihen.
Mikä on se syvin tunto, joka aiheuttaa uskollisuuden vaatimuksen? Mietippä tarkkaan. Mistä on lähtöisin se normi, että parisuhteessa ei harrasteta seksiä muiden kanssa. Toki tästä poikkeaviakin pariskuntia on, mutta jos asia tapahtuu yhteisestä sopimuksesta, niin sehän ei ole pettämistä. Mutta kuitenkin suhteessa pidetään yleisesti yhtenä pääasiana yksiavioisuutta. Mistä tämä tunne/vaatimus on tullut? Onko tällä tunteella mitään lieveilmiöitä? Voiko rakkautta olla ilman tätä tunnetta?
Aika hankalia kyselet. Mikä aiheuttaa uskollisuuden vaatimuksen? Kuten tiedät eri kulttuureissa ja uskonnoissa on erilaiset käsitykset näistä vaatimuksista. Voisi myös samaan yhteyteen kysyä, onko ihminen laumaeläin? Voin omasta puolestani, en muiden puolesta vastata kysymykseen. Vaadin puolisoltani uskollisuutta siksi, että oma moraaliajatteluni sitä vaatii. Haluan olla luottamuksen arvoinen itse ja sitä myös kumppaniltani vaadin. Minulla parisuhde perustuu täydelliseen molemminpuoliseen luottamukseen, rehellisyyteen ja kunnioitukseen. Niiden lisäksi seksiin, läheisyyteen ja kaikesta avoimeen keskusteluun ja tasapuoliseen vastuun jakamiseen. Yhteenlaskettuna saan vastaukseksi aidon rakkauden.
Tuohon laumaeläimeen vastaisin, että kyllä ihminen on laumaeläin. Perusteluna käytän yksinkertaisesti sotia. "Omaa reviiriä" puolustetaan toisen lauman hyökkäyksiltä. Tähän ajatukseenhan koko puolustusvoimien olemassa olo perustuu ja siihen siellä vedotaan.
Kuitenkin varsinaiseen kysymykseen vastaukseksi annoit vain kehäpäätelmän. Halusinkin vain tietää, mikä tunne saa aikaan sen sinun moraaliajattelun. Kysehän ei nyt ole varsinaisesti rehellisyydestä, luottamuksesta tai kunnioituksesta vaan siitä, mikä tunne tai mihin perustuu se yksiavioisuuden moraaliajattelu.
Luottamushan on sitä, että luvataan olla yksiavioisia. Perinteisesti parisuhteeseen tuo kuuluu ikäänkuin erottamattomana osana. Mutta miksi? Mistä on lähtöisin se yksiavioisuuden ja moraalin kytkös.
Kaivappa nyt sisimmästäsi se tunne esille, mikä estäisi sinua antamasta kumppanisi mennä vieraisiin. Vaikka ihan luvan kanssa, eli ei puhuta pettämisestä, vaan yksiavioisuudesta.
Täytyy lähteä sitten varmasti jostain sisimmän syövereistä kaivelemaan. Osittain siihen on varmasti vaikuttanut evoluutio. Kun ollaan yksiavioisia niin monet sairaudet esimerkiksi pysyvät kurissa. Afrikasta löytyy ääriesimerkki näistä "höllemmän moraalin" sivuvaikutuksista. Toiseksi ihmisen perusominaisuuksiahan on ahneus, omistushalu, mustasukkaisuus ja suvunjatkamis vietti. Kolmas on uskonnon mukanaan tuoma moraalikäsitys. Lakimme ja moraaliset käsityksemme nyt vain pohjautuu vielä tänäkin päivänä pitkälti uskonnon pohjalle. Neljäs on jokainen meistä itse. On hyvinkin yleistä että halutaan uskoutua tärkeimmissä asioissa vain yhteen ihmiseen. Se että tämä ihminen sitten antaa kaiken oman uskoutumisensa kolmannelle osapuolelle ja silloin harvemmin enää uskoutumistaan täysin sille ensimmäiselle antaa. Kukaan tuskin haluaa puolisonsa keskustelevan intiimeimmistä asioistaan kolmannen osapuolen kanssa? Laumaeläin ajattelusta vielä sen verran, että ihminen ei sillä ajatuksella ole koskaan kai mitään kovin järkevää aikaan saanut? Työelämässä ja muissa vastaavissa asioisa se toimii, muttei ihmissuhdeasioissa. Sodissa on kyse lähes aina samasta asiasta kuin pettämisessä. Rikotaan yhteisiä sopimuksia, toisen kunnioitusta ja ahneuttaan halutaan jotain mikä ei itselle kuulu. Moniavioisuuskin on ihan mahdollinen valinta kelle tahansa. Jos osapuolet ovat järjestelyihin tyytyväisiä. Silloinkaan ei ketään petetä.
Meillä oli tuollainen määrittelemäsi aito rakkaus - silti puolisoni petti. Meinasimme kumpikin nääntyä sen tuskan alle - tuon kolmannen tuskaa surin aluksi, puolustin pettäjää, ymmärsin tuota toista ja yritin suojella heitä (ja itseänikin) ryvettymiseltä. Kaikki kuitenkin räjähti lopulta silmille.
Pettäminen, vaikkakin sitä ykköstäkin rakasten, on hylkääminen - eräänlainen kuolema. Kun oikeasti rakastaa, luottamuksen pettäminen sattuu niin paljon - miksi haluaa rikkoa hänet jota rakastaa ja joka rakastaa?
suoraan sinun omasta tyhmyydestäsi. :D
Kerrothan sä - suuna ja päänä - kaikille täällä kirjoitteleville heidänkin "tyhmyydestä".
Jos kerran olet nostanut itsesi jalustalle, että voit kuuluttaa heille siitä niin onhan se reilua, että kertoo silloin myös omastaan.
Mutta onko sinusta siihen? Käsittelemään menneisyyden ongelmiasi tällä palstalla, julkisesti. Ole rehellinen ja puhu aina kaikki asiat selviksi, kuten sanot. Joten, ole nyt sellainen kuin sä muille olet sanonut ja kerro meille kaikille sinun omasta tyhmyydestäsi. :DD
En jaksa paskaa menneisyyttäni moneen otteeseen täällä jauhaa. Kirjoitin siitä kaiken oleellisen tuonne jonnekin aikaisempaan keskusteluun. Voit siellä sitä käydä ihmettelemässä. Olen kaikkea muuta kuin ylpeä menneisyydestäni ja en näe ensimmäistäkään syytä niistä enempää täällä huudella. Voisit itse kertoa minulle hyvin onnistuneista omista suhteistasi. Enkä edelleenkään tunne seisovani jalustalla. Tuskin tänne kirjoittelisin jos niin olisi. Sanotaanko mielummin että seison tekemieni virheiden takia yhä jalat polviin asti paskakasassa. Se kuvaisi ehkä paremmin ajattelutapaani.
luurankoja sinulla on kaapissa? Olet joko pettäjä tai kakkonen. Se on tullut hyvin ilmi mielipiteistäsi. Et kuitenkaan pysty rakentavaan keskusteluun, vaan olet kuittaamassa ja mitätöimässä toisten mielipiteitä ja tunteita. Koita kehittyä.
sitä jalustajuttua. Täytyy taas vähän selittää.
Nikkisi on otettu Yhdysvaltain perustuslaista. Vastaavasti Yhdysvaltain lippu sekä perustuslakijulistus ovat sijoitettuna jalustalle.
Täällä sä julistat oikeellisuutta, "jalustalta".
Ymmärrätkö nyt asiayhteyden? :DD
Et jaksa, niin, mutta kun asiaa on käytävä läpi niin kauan että se tulee selväksi. Niinhän sä olet sanonut. Joten?
No, ehkä olet vain hyvä PROVO?! :DDD
omaan mielipiteeseensä.
Ei tämän palstan tarkoitus ole haukkua pettäjiä sekä kakkosia vaan keskustella uskottomuuden oikeallisuudesta tai vääryydestä. Jos pettäjien tai kakkosten solvaaminen on rakentavaa keskustelua niin silloin on hyvä, että joku solvaa myös ykkösiä tai muuten vain sekoittaa pakkaa. Tulen siis edelleenkin tekemään sitä, kunnes päästään viimein asiakeskusteluun, osapuolten solvaamisen sijasta.
Luurankoja kaapissa. Ei ole, olen tällä hetkellä sinkku. En ole myöskään ollut kertaakaan naimisissa, vielä. Muutamassa parisuhteissa olen aina ollut yhden naisen mies.
Niin ja asetun yleensä aina puolustamaan heikommalla olevia (tässä tapauksessa solvattuja kakkosia).
Ja luomaan vastakkaisajattelua.
Se edistää keskustelua. :DD
Jos kakkosilta mielipidettä kysyt, niin hehän täällä ovat kovinkin itsevarmoja, oikeassa olevia, vahvoja, ylimielisiä yms. Voi niitä heikkoja....
Aloita joku asiallien keskusteluketju, anna hyvä mielipide, jokin jossa et asetu kenenkään puolelle.
kakkosien puolustajille vain haistatellaan niin en asiallista keskustelua aloita.
Vastaan solvauksiin laittamalla paremmaksi.
Olen avannut aivan tarpeeksi keskusteluita, mutta ylenmääräinen poukkoileminen monien aloitusten kanssa on typerää (kohdistan tämän palautteen lähinnä "ajfa":lle). Voin jonain kertana näyttää, että mille se näyttää kongreettisesti.
Tai ajattele itse; 40 avausta peräkkäin samalta henkilöltä, joissa jokaisessa on vain joku mielipide ja sen takia pitää aina avata uusi keskusteluketju (eli koko ensimmäinen sivu haltuun). Jokaiseen ketjuun tulee 0-? vastausviestiä ja lopulta yhtenäinen keskustelu hajaantuu useissa viestiketjuissa hyppimiseksi ja vastaajalle turhauttavaksi.
Ehkä sä aloitat sen ketjun? :DD
aloittaa puolueetonta keskustelua, itse petettynä ei oikein onnistu kun olen niin suppea tässä asiassa. Joskus kun yritin niin minä ykkösenä sain aika pahasti siipeeni. Aika tasapuolisesti mielestäni kaikkia osapuolia mollataan.