Tuntuu että miesystäväni on kyllästynyt suhteeseemme (minuun) jollain tapaa, vaikka olemme olleet vasta vuoden yhdessä. Toki teemme asioita aika lailla saman kaavan mukaan ja jokainen kaipaa piristystä jne. Mutta mies ei vain tunnusta että olisi kyllästynyt... onko se jotain hienotunteisuutta muka? Itse ainakin haluaisin että sanottaisiin suoraan mikä tahansa vaivaisikin. Tuntuu ettei mies halua käsitellä todellista ongelmaa...
Olisin valmis kyllä pukeutumaan paremmin, pitämään itseäni virkeämpänä ja touhukkaana ja keksimään meille yhteisiä kivoja juttuja, jos se mieskin siitä havahtuisi samaan. Onko hölmöä, että minusta tuntuu siltä että en kuitenkaan olisi valmis tähän ennen kuin tiedän, mitä mies todella ajattelee?
Jos molempien mielestä suhteessa olisi parannettavaa, haluaisin että molemmat ottaisivat sen asiakseen. En niin, että itse rupean kohtelemaan häntä enemmän huomioivasti jne... ja samalla mies esimerkiksi petaa itselleen jo seuraavaa suhdetta tms...
Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa...Varmuus toisenkin sitoutumisesta ja moraalista, toistemme kunnioittamisesta... Vaikka välillä kyllästyisi, se ei olisi merkki siitä että siirrytään seuraavaan "kumppaniin"... vaan siitä että taas yhdessä parannetaan suhdetta.
Olisin valmis kyllä pukeutumaan paremmin, pitämään itseäni virkeämpänä ja touhukkaana ja keksimään meille yhteisiä kivoja juttuja, jos se mieskin siitä havahtuisi samaan. Onko hölmöä, että minusta tuntuu siltä että en kuitenkaan olisi valmis tähän ennen kuin tiedän, mitä mies todella ajattelee?
Jos molempien mielestä suhteessa olisi parannettavaa, haluaisin että molemmat ottaisivat sen asiakseen. En niin, että itse rupean kohtelemaan häntä enemmän huomioivasti jne... ja samalla mies esimerkiksi petaa itselleen jo seuraavaa suhdetta tms...
Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa...Varmuus toisenkin sitoutumisesta ja moraalista, toistemme kunnioittamisesta... Vaikka välillä kyllästyisi, se ei olisi merkki siitä että siirrytään seuraavaan "kumppaniin"... vaan siitä että taas yhdessä parannetaan suhdetta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos sinulla on sellainen olo, että miesystäväsi on kyllästynyt suhteeseenne, kannattaa koittaa piristää miestäsi joillakin pienillä yllätyksillä ja katsoa, muuttuuko miehesi mieliala. Ja todellakin, on hölmö ajattelutapa, ettet voisi huomioda miestäsi enemmän ja keksiä teille yhteisiä kivoja juttuja, jollet ole ensin 100%:sen varma, että mies tekee samalla tavalla. Ajattelutapasi on itsekäs, et halua antaa mitään, jollei sinulla ole varmuutta, että saat itsekin heti jotakin. Sinähän se koet, että miehesi on kyllästynyt suhteeseenne, miehesihän ei kirjoituksesi perusteella ole näin sanonut, joten mikset siis voisi itse koittaa piristää suhdettanne ja katsoa mitä tapahtuu? Parisuhde on ensisijaisesti antamista, ei itselle vaatimista. Toki ongelmia on kyettävä ratkomaan yhteisesti, mutta mielestäni tässä tilanteessa ei ole huono idea koettaa itse kohentaa tilannetta. Muista, että mitä enemmän on itse valmis antamaan, sitä enemmän todennäköisesti itse myös loppujen lopuksi saa. :)
Niinhän se on kuin sanoit. Pelkkää itsekkyyttä pohdintani ei kuitenkaan mielestäni ole...
Olisin kyllä valmis tekemään paljon suhteemme puolesta ja mieheni mieliksi ILMAN että odottaisin hänen tekevän jotain heti myös "minun hyväkseni". En laske, että minä tein näin, nyt on sun vuoro tehdä jotain kivaa...
Kyse oli siitä että en ole valmis tekemään kaikkea ihanaa hänelle, jos hän ei ole sitoutunut suhteeseemme. Olisitko itse tekemässä miehellesi kaikkea ihanaa, jos sinusta tuntuisi ettet kiinnosta häntä enää vaan hänen mielenkiintonsa on kenties jossain toisessa naisessa?
No, jollekin voi tulla jonkin sortin puolustusreaktio ja halu taistella omasta miehestä... Itselleni sellaista ei tule, sillä kyllästyessään pettävä mies ei ole taistelun arvoinen. Tuntisin ainoastaan suurta pettymystä.
Tiedän että mies on kyllästynyt, koska seksikään ei enää tunnu juuri kiinnostavan... Eikä halua käsitellä asioita, kuittaa ne sanomalla, että ei ole huomannut mitään ihmeellistä suhteessa. Silmistä näkee totuuden.
Ymmärrän sua, mitä tarkoitat. Ei se yksipuolinen antaminen auta jos toinen on juro eikä puhu tai tee mitään. Ei se suhde yksin hoitamalla vireänä pysy, siihen tarvittaisiin molempien halua. Mun mies on kans aika puhumaton, mutta hyvin tässä on päästy eteenpäin jo kuudetta vuotta, vaikka on alamäkiäkin ollut. Mä taas oon niin kova puhuun ja miettiin asioita, että oon sit lopulta saanut miehestänikin jotain ulos ja tilanteet on selvinneet (vaikka miehen mielestä ei mitään tilannetta ois ees ollut...). Onne teille ja toivotaan parasta!