joka ikinen päivä kännykkäni soi.jos en heti vastaa niin soi uudestaan illalla.eli oma äitini häiritsee minua ja perhettäni siis koko ajan.meillä oisi ollut pitkästä aikaa nytkin viikonloppu vapaa mieheni kanssa lauantaina oltaisiin saatu olla lapsen ja mieheni kanssa keskenään paistettiin pizzaa...kunnes taas oma äitini tuli vaan paikalle.keksi tikusta asiaa toi mukamas lapselle lelun.eli keksii äitini laskee mieheni vuorotkin nykyään että saa sen vapailla tulla meidän luo ettei saatas sitäkään aikaa olla vaan keskenään lapsen kanssa.päivälleen mun pitää kaikki sille tilittää.eli se röyhkeesti vaan työntyy seuraan kun sillä on niin pitkä aika itellään.mut eipäs käy meidän lapsen lapsi sille hoitoon yhtenäkään viikonloppuna.se ei ole kuuteen vuoteen päässy sinne vapaaehtoisesti viikonlopuksikaan.no etelän matkan ajaksi pääsi,kun ei kehdannut kieltäytä.eli se koettaa tehdä meidän elämästä sellasen että mun ja mieheni aika menisi pelkkään lapsen hoitoon,että se ei voi vahingossakaan ehdottaa ottavansa lasta sinne.kummaa touhua.toiset mummot ottaa mielellään ja vielä leipovatkin keskenään.yhtä ainutta leluakaan ei saa olla ns. mummolassa.sit se ei muualle saisi jäädäkään yökski esim. mieheni äidin luo, oman äitini mielestä.ensin itse ei ota sitä.pikkusen hullu kyllä.eli koettaa että meidän lapsi ei tottuiskaan muuallekaan.miten joku voi olla noin inhottava.mun pitäs aina vaan löytää sille itselleen aikaa,vaikka mulla on lapsi joka vasta lähti kouluun,mullahan sitä aikaa on..sit yks päivä olin väsynyt niin kirosin puhelimessa äidilleni että saatana ei kai kenekäänm tarvii olla jatkuvasti luuri korvassa.ni ei se usko mitään.tekeekohän se jo tahallaan kiusatakseen.siinä suvussa on se kiusanteon vika jokaisella siskoksella.kiitos joka jaksoi luke ja vastailla ajatuksiani.hyvää loppukesän jatkoa teille vaan.moi moi
äitini stressaa koko ajan
nyymityri
101114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ole niuhotusta, kun lukija sanoo, että aloita lauseet isoilla kirjaimilla ja käytä välilyöntinäppäintä.
Kiität lopuksi heitä, jotka jaksoivat lukea juttusi.
Moni jättää kesken.
Mitä itse asiaan tulee, niin äitisi kaipaa seuraa. Eikö hänellä ole omia ystäviä? Olisi hyvä saada hänet vaikka eläkeläisyhdistykseen tms. porukkaan saamaan uusia tuttavia.
Eräs asia on aikuisuuden avain: Omat asiat ovat omia asioita. Opettele pitämään asiasi omana tietonasi. Älä kerro, vaikka äitisi kysyy. Vastaile epämääräisesti. Älä puhu koskaan, ei koskaan, rahapulasta tai miehesi vanhemmista, sukulaisista, eikä työasioistasi.
Huitaset ne puheenaiheet sivuun.
Ne eivät kuulu äidillesi.
Sano, että juoruilu on osaltasi lopussa.
Vasta sitten ihminen on aikuinen, kun hän ei tilitä arkiasioitaan omaisilleen.
Minulla oli tuollainen ystävä kuin aloittaneella äiti. Hän soitti joka päivä töistäänkin...kyseli kaiken. Minä olen jotenkin niin rakennettu, että minun on hyvin vaikea yhtäkkiä sanoa ei. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin pistää välit poikki. Jos toinen on oikein päälle käypä, on sellaisessa ihmissuhteessa aina vain altavastaaja ja selitysvelvollinen.
Ensin tuntui tosi pahalta katkaista pitkä ystävyys, mutta kun aikaa on kulunut, sitä huomaa kuinka tärkeä päätös se oli. Sellainen ihmissuhde jumittaa paikalleen, se on kuin vankila.
Alkuperäinen ei voi irtisanoutua äidistään. itse yritin sitäkin keinoa, että en vastannut puhelimeen. Ystäväni ei asiaa ottanut mitenkään vihjeenä, vaan loukkaantui...toisaalta kyseleminen ja neuvojen antaminen ei sinällään miksikään muuttunut, silloin kun puhelimeen vastasin. Lopuksi sain vain haukut päälleni.
Kannattaa kokeilla vaikka sitä, että sanoo ettei puhelintaan ole laittanut yön jäljiltä äänelliseksi. Toinen keino on se, ettei kerro mitään tärkeitä asioita äidille, kyselee vain hänen tekemisistään.
suoraan, että se on loppu nyt. Kaput! Finito! Kertakaikkiaan loppu. Ei ihmisen tarvitse elää kenellekään tilivelvollisena kaikista asioistaan ja tekemisistään. Jotain rajaa sillekin asialle on laitettava ja jos toinen ei usko niin sitten selvä pesäero, ilman mitään valheita tai tekosyitä. Sanoo vaan että: "Pysy poissa mun elämästä, sotkemasta asioitani".
Ei siinä sen kummempia tarvita. Rohkeutta vaan, ei siihen kuole jos eroaa jostain ihmisestä joka on itselle riesa.
Eikö sinulle koulussa opetettu miten suomenkieltä käytetään?
1. Välimerkin jälkeen tulee aina tyhjä väli. Pilkun jälkeistä sanaa ei aloiteta isolla kirjaimella.
2. Pisteen, kysymysmerkin tai huutomerkin jälkeen seuraava lause aloitetaan aina ISOLLA kirjaimella. Saman voi sanoa lyhyemminkin - Lause aloitetaan aina isolla kirjaimella.
Kappalejako tekisi nannaa lukukokemukselle, mutta se on vasta edistyneenpien kirjoittajien ongelma joten älä vaivaa sillä vielä päätäsi. Pahimmat kirjoitusvirheet voisit kuitenkin korjata ennen tekstin lähettämistä.
En jaksanut lukea tekstiäsi alkua pidemmälle.
ootpas melkoinen tiukkapipo.
että sillä on hätätila.
Onko kellään noin kiire etteikö häntä ehtisi tai viitsisi "kuunnella."
Pilkut ja muut hiiteen.
...niin kannattaa kirjoittaa sitten, että saa edes jotain selvää.
Ei tuollaista vuodatusta jaksa kukaan lukea. Ja eikä välimerkkejä ja isoja kirjaimia käyttäen kirjoittaminen ole _yhtään_ sen hitaampaa. Asia vain pitää opetella. Ja opettelu tapahtuu siten, että EI IKINÄ, EI MILLOINKAAN ei kirjoita tuollaista tajunnavirtatekstiä. Jonkinajan kuluttua ei tulisi mieleenkään kirjoittaa noin huonoa suomea.
Taitavat äidinkielenopettajien valitukset pitää paikkansa.
Täältä löytyy myös oikeinkirjoituskilpailu-palsta.
Siellä ihmiset toivovat että heidän tekstiään korjattaisiin ja kommentoitaisiin.
Tällä palstalla ei ole takoitus että keskitytään oikeinkirjoitukseen ja pilkkusääntöihin itse asian jäädessä taustalle - tai muka jopa menettäen lukijan mielenkiinnon kun isot kirjaimet ja pilkkusäännöt ovat vinksallaan!
Kirjoittakaa kuinka kirjoitatte - kunhan kirjoitatte!
Äidinkielestä ja kirjoitussäännöistä kiinnostuneet oikealle palstalle mars, mars!
Miten niin "muka" mielenkiinto menee, jos teksti on huonosti kirjoitettu?
Itseltä ainakin menee mielenkiinto ihan kokonaan, enkä kestä yleensä edes lukea loppuun moista tekstiä. Pitää olla aika tärkeä asia, että viitsisi pinnistellen selvitellä surkeaa tekstiä. Ja vielä kun ei se huolitellun tekstin kirjoittaminen ole käytännössä yhtään sen vaikeampaa, pitää vain viitsiä ja opetella.
Omasta mielestäni on erittäin huonoa käytöstä, että jos haluaa apua, neuvoja tai kommetteja, ei viitsi nähdä sitä vaivaa, että kirjoittaisi pikkuisen huolitellusti.
lempinimi onpi " pilkku-perse "