aion erota miehestäni. en jaksa enää. hävettää, sillä hänen sairautensa takía on tultu tähän pisteeseen. hän on sairastunut henkisesti ja nyt kun tuntuu, että pahin olisi ollut takana päin, hän tuntuu käyttävän sairauttaan hyväksi, piiloutuu sen taakse.
hän on ryypiskellyt salaa ja aiemminkin on viina ollut ongelma. nykyään juo usein ja se ei ole hyväksi lääkkeiden kanssa. valehtelee kysyttäessä. nyt kun olen kertonut suunnitelmastani, hän anelee anteeksi ja lupaa muuttua, kuten tusina kerran ennenkin. mutta kun en jaksa enää uskoa ja luottaa.
tuntuu pahalta, kun saatan olla liian ankara. ei hän halunnut sairastua. mutta tuntuu, ettei hän edes halua parantua vaan haluaa lojua sohvalla ja lukea ja nukkua. ja syödä. paino on noussut järkyttävästi viimeisen vuoden aikana. joka arvo (maksa, sokeri, kolesteroli) koholla, mutta hän ei välitä, kunhan saa pitää leveän ja laiskan elämäntyylinsä.
lapsia 2, alaluokilla vielä molemmat. miten kertoa heille? että me nyt muutamma pois ja he joutuvat toiseen kouluun ja pienempään asuntoon. tähän emme voi jäädä, sillä JOS mies joskus haluaa tehdä työtä, hänen yrityksensä on tilallamme.
hän on ryypiskellyt salaa ja aiemminkin on viina ollut ongelma. nykyään juo usein ja se ei ole hyväksi lääkkeiden kanssa. valehtelee kysyttäessä. nyt kun olen kertonut suunnitelmastani, hän anelee anteeksi ja lupaa muuttua, kuten tusina kerran ennenkin. mutta kun en jaksa enää uskoa ja luottaa.
tuntuu pahalta, kun saatan olla liian ankara. ei hän halunnut sairastua. mutta tuntuu, ettei hän edes halua parantua vaan haluaa lojua sohvalla ja lukea ja nukkua. ja syödä. paino on noussut järkyttävästi viimeisen vuoden aikana. joka arvo (maksa, sokeri, kolesteroli) koholla, mutta hän ei välitä, kunhan saa pitää leveän ja laiskan elämäntyylinsä.
lapsia 2, alaluokilla vielä molemmat. miten kertoa heille? että me nyt muutamma pois ja he joutuvat toiseen kouluun ja pienempään asuntoon. tähän emme voi jäädä, sillä JOS mies joskus haluaa tehdä työtä, hänen yrityksensä on tilallamme.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mitään "hyviä" ihmisiä olla.
Jokaisella heikot kohtansa, mutta sulla kova taakka. Teet niin tai näin niin sympatiat sulle!
Viinamäen miestä on hyvin vaikea auttaa kun ei itse halua.
elämällä on jokaiselle jotakin parempaa tarjottavana.
Jos sinulla on paha olla, ei lapsetkaan voi hyvin. Kulutat itsesi loppuun tuossa.
Et todellakaan ole huono ihminen, jos et jaksa enää. Ei kukaan jaksa ikuisesti tyhjiä lupauksia, eikä jatkuvia pettymyksiä.
Ota harkinta-aikaa, asumuserolla.
Päätökset ei todellakaan ole helppoja, mutta mieti sitäkin, miten nykyinen (juominen yms) vaikuttaa lapsiinne! Ei taatusti ole lapsesta mukavaa katsella isää, joka on "aika kännissä".
Juominen ei ole helppoa lopettaa, varsinkaan, jos sitä ei oikeasti itse halua.
En osaa neuvoa lapsille kertomisesta, omani oli vain pari vuotias, kun erosin. Kerroin vain, että muutetaan omaan kotiin.
Kyllä lapset selviää, mutta se vie aikaa. Omallani meni vuosi, ennenkuin hän täysin ymmärsi asian.
onhan sinulla sitten yli puoli vuotta aikaa harkita. Jos mieskin ottaisi itseään niskasta kiinni, kun huomaa, että entinen tyyli ei toiminutkaan.
Lapset kyllä pärjäävät, jos sinä olet onnellinen, hekin ovat ja päinvastoin.
on sairastunut henkisesti. Masennukseen? Masennukselta tuo kuulostaa. Mieliala laskee, vireystila laskee, sitä vain makaa eikä jaksa eikä halua tehdä mitään. Ihan turha on siinä tilanteessa kenenkään kehottaa ylös, ulos ja lenkille. Masennuslääkitys tasaa olotiloja mutta se voi mm. vaikuttaa lihottavasti.
Onko miehelläsi sairautensa takia jonnekin hoitosuhdetta? Eikö hän saa sieltä tuon enempää apua? Onko sinua pyydetty miehesi hoitokokouksiin tms., jossa olisit voinut kertoa siitä miten miehesi sairaus sinuun ja lapsiinne vaikuttaa ja miltä asiat teidän puolelta katsottuna näyttävät?
Tilanteesi kuulostaa tukalalta. Tulkitsen, että elätte maatilalla, joka kaipaisi kummankin työpanosta. Miehesi on sairas, mutta tuntuu kohtuuttomalta, että asiat kaatuvat sen takia yksin sinun kannettavaksesi.
Tuntuu, että varsinkin miehet alkavat helposti tuontyyppisessä tilanteessa "lääkitä itseään" viinalla. Nuo salailut, valehtelut, anteeksipyynnöt ja lupaukset muuttua sopivat alkoholin liikakäytön taudinkuvaan. Se on loputon kierre: sinä turhaudut ja nalkutat, miehesi väistelee, vähättelee ja esittää katteettomia lupauksia.
Et sinä mikään huono ihminen ole, kun haluat erota. Itse ajattelen kumminkin niin, että ero pitää ansaita. Kun vielä on aviossa, pitää tehdä kaikkensa asioiden kääntämiseksi parempaan suuntaan. Kun olet koettanut kaiken minkä keksit eivätkä asiat ole siitä huolimatta muuttuneet paremmiksi, voit erota sovussa itsesi kanssa, ilman syyllisyyden tunteita tai muutakaan sinua ylen määrin kuormittavaa tunnetaakkaa. Tarvitsisitte varmaan ammattiapua. Mikä voisi tulla kysymykseen? Miehesi hoitopaikka (se mistä hänelle on lääkkeet määrätty)? Mielenterveystoimisto? A-klinikka? Perheasiain neuvottelukeskus?
Saatko itse mistään apua? Onko sinulla ihmistä, johon voit luottaa, jolle voisit kertoa murheitasi ja joka jaksaisi kuunnella? Puhuminenkin on monesti hyvää ensiapua.
ja lääkkeetkin on. tilannehan on nyt paljon parempi kuin esim vuosi sitten, jolloin hän vaipui jo psykoosiin.
mutta kun minä en enää usko hänen sairauteensa. tai, tiedän, että hän on sairas, mutta ei ehkä enää niin sairas, kuin uskottelee olevansa. hänen diagnoosillaan esim ei pitäisi olla keskittymiskykyä lukemiseen. silti hän viettää tuntikausia kirjaa lukien sohvalla.
hän pystyy halutessaan täysin työhön. mutta ei kerro sitä lääkärilleen. olemme olleen yhdessä näissä tapaamisissa, niin siellä hän kertoo, että "vähän puuhastelee" jotakin, vaikka olisi juuri tehnyt täyden työpäivän. kertoo myös heräävänsä klo 8 vaikka nukkuu joka päivä puolille päivää.
hän on itsekin sanonut, että on "oppinut" liian hyvälle, että kun ei ole tarvinnut töitä tehdä aikoihin, ei enää haluakaan eikä osaa tehdä.
hän kuvittelee, että asiat jatkuvat näin; hän on määräaikaisella eläkkeellä, joten eläke kattaa lomittajan palkkamenot ja hän saa tilan tuotot. eli elintaso säilyy. minä olen tilan ulkopuolella töissä eli myös minun palkkani kattaa menojamme.
mutta eihän näin voi jatkua - hän ei voi olla ikuisesti eläkkeellä ja silti jatkaa tilaa, nuori mies, alle 40. jos hän jää nyt kokonaan eläkkeelle, hänen tulonsa tipahtavat alle puoleen nykyisestä. hänen tyylillään se vaatii opettelua.
ja tuo viina. siitä on käyty niin monet keskustelut. hän on vähän aikaa ottamatta. sitten otetaan parit saunakaljat, lasi viiniä, kohta menee koko viinipullo ja sitten ei riitä sekään. hän on ollut antabus-kuurilla mutta joi silloinkin ja tuli huonoon kuntoon.
en tiedä enää mitä yrittää. pitäisi kai yrittää jaksaa tukea ja ymmärtää, mutta kun en enää halua. kun en enää usko, että hän on niin sairas, kuin antaa ymmärtää. jos muuttaisin pois,pääsisin itsekin helpommalla. työmatka lyhenisi, jos muuttaisin keskustaan, ei tarvisi kuskata lapsia harrastuksiin, he pääsisivät itse. esim nämä lasten kuskaamiset vievät minulta 4 iltaa viikossa ja päälle kisat viikonloppuisin. sitten vielä ne kotityöt...
olen koko ajan sanonut, että minä jaksan. mutta täytyy kai myöntää, että nyt alan itsekin olla aika puhki.
Kertoisit lääkärille mikä on miehesi todellinen tila. Siten lääkäri pystyisi parhaiten auttamaan miestäsi, kun tietäisi tosiasiat.
Alkoholi on muuten aineena sellainen, että se aiheuttaa masennusta, siispä masennusta sairastavan pitäisi todellakin välttää alkoholinkäyttöä.
vai leimaako minut yhteistyökyvyttömäksi ja ymmärtämättömäksi.
hän oli jakson sairaalassa vuosi sitten ja sairaalalääkäriltä sain kuulla, että "koti pitää nyt laittaa siihen kuntoon, että sinne on hyvä tulla, ei saa vaatia liikaa."
kun kyselin tarkemmin, oli hän siellä antanut minusta/meistä kuvan, että hän ei saa toipua kotona, vaan joutuu vastaamaan tilasta. tuo taas johtui siitä, ettei hän halunnut kotiin viikonlopuiksi, koska hänellä oli siellä ystävyyttä lämpimämpi suhde yhden toisen potilaan kanssa, mutta se on jo toinen juttu se.
kertoisin mieluusti, jos voisin olla lopputuloksesta varma, että se kannattaa.
ja tuo viina, tiedossa on, että kun sitä ottaa se nollaa lääkkeiden vaikutuksen ja siis lisää masennusta. tietää mieskin sen. tulee vaan niin kova himo ottaa.
Ei kai ole enää muuta keinoa, kuin panna miehesi kovan paikan eteen. Muutat pois ja katsot, mitä tapahtuu. Todella loistavaa, että sulla on työpaikka.
Jos toinen ei pane tikkua ristiin, sinun tuskin on syytä jatkaa ikuisesti tukemista ja ymmärtämistä. Ja vielä kun hän itsekin myöntää tottuneensa "mukavaan" elämäänsä…
Taisin olla itse jokin aikaa sitten samantyyppisessä tilanteessa. Mieheni ensisijaisesti joi, ja kun hänen oli niin vaikea myöntää sitä, hän väänsi sen masennukseksi. Masennusta hänelläkin sitten hoidettiin ja siitä oli nuo kaikki lieveilmiöt, joita kuvailit. Masennus varmaan voi aiheuttaa juomista ja juominen masennusta, mutta yksinkertaisinta olisi ollut, jos hän olisi lähtenyt helpottamaan tilannettaan lopettamalla sen juomisen. Mutta kun sekään ei loppunut. Mielestäni hänkään ei yrittänyt. Heikkoja lupauksia minäkin kuulin, mutta ne eivät johtaneet sen enempään.
Itsekin tuli niissä hoitokokouksissa istuttua ja koko ajan toin esiin mieheni juomista. Koin, että minua ei kuunneltu. Mieheni kielsi, että alkoholi olisi hänelle ongelma ja hoitavan lääkärin mielestä kyse oli puhtaasti depressiosta. Hoitoihmiset joutuvat kiusalliseen tilanteeseen, jos sanot, että miehesi kertoma ei ole totta. Silloin he varmaan asettuvat potilaan eli miehesi puolelle.
Parin vuoden jälkeen otin avioeron. Mies vastusti sitä kaiken aikaa, mutta kait hänkin loppujen lopuksi ymmärsi ratkaisuni. Mietin, mitä hyötyä hänellekään olisi ollut avioliittomme jatkumisesta. Hänelle huolto pelasi, mutta siinä kaikki. Siitä, että olisin jäänyt roikkumaan epätoivoiseen avioliittooni, ei mielestäni olisi ollut hyötyä eikä iloa kenellekään. Ehkä jotkut olisivat olleet iloisia, kun kulissit olisivat pysyneet pystyssä.
Usko vain: sinulla on oikeus omaan elämääsi.
Jos päädyt hakemaan eroa, edessä on puolen vuoden harkinta-aika. Itse ajattelin siitä, että se oikeasti on se mikä sen nimi on: silloin voi todella vielä harkita. Eroa ei ollut vielä lopullisesti päätetty, vaan jos mieheni olisi esim. muuttanut suuntaa, meillä olisi ollut vielä mahdollisuus jatkaa. No, tässä tapauksessa ei tapahtunut mitään käännettä parempaan.