kertokaa hyvät ihmiset mikä avuksi...olemme avopuolisoni kanssa alkaneet tavallaan uudelleen seurustelemaan hiljattain ja muutamme yhteen asumaan,menimmepä vielä juuri kihloihinkin,olemme tunteneet toisemme jo pidempään muttta tämän suunnan asiat sai alku kesästä,rakastan puolisoani todella paljon...siis aivan älyttömän paljon,en vielä koskaan ole rakastanut ketään näin paljon,meillä menee ihan joka tavalla pelottavan hyvin,niin ajatus maailmassa,sängyssä,teemmepä mitä vain niin kaikki asiat mitkä liittyvät pari suhteeseemme tuntuvat menevän juuri niinkuin niiden toivoisikin menevän,meillä esim,puhuminen asiasta kuin asiasta on ihan oudolla asteella,kumpikin voi heti sanoa kaiken toisella mikä vain mielessä on,niin hyvässä kuin pahassakin,se on oikeasti todella hieno tunne myös,mutta nyt minua on alkanut vaivata kamala pelko siitä että menetän hanet,hän on jotenkin liian hyvää ollakseen totta,ja tämä pelko tila vaivaa ihan tosiaan....mikä siis avuksi..olen puhunut hänen kanssaan ja hän sanoo ettei aio mennä mihinkään,mutta pelkoni ei ole ainoastaan se että hän jättäisi minut vaan siihen liittyy myös tunne että mitäpä jos hänelle tapahtuukin jotain,ja menetän hänet sitten,tämä on oikeasti todella pelottava tunne...
nyt tarvii neuvoja
harava-74
81377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sellainen perusluonne ihmisellä että se alkaa kehittelemään mielessään väkisi kaikkia "peikkoja", jottei vaan voisi olla liian onnellinen..kun ei ilmeisesti uskalla olla onnellinen niin tehdään asioista väkisin vaikeita, eikö?
Vähän samanlaisia tunteita ollut itsellänikin... Olemme asuneet avopuolisoni kanssa kesäkuusta lähtien yhdessä, ja kaikki on mennyt aivan älyttömän hyvin, ei juurikaan riitoja, saan välillä ihan ilman mitään syytä kukkia, puhutaan avoimesti kaikesta, seksi on täydellistä, puhuttu kihloista ja lapsista (siis yhdessä ollaan kuitenkin oltu jo pidempää kuin kesän ajan :)... Kaikki tuntuu niin täydelliseltä... seurustelun alussa tosiaan itsekkin hieman "pelkäsin", että jotakin tässä vielä käy, ei kaikki voi mennä näin hyvin... Mutta pidemmän päälle opin ns. hyväksymään sen tilanteen, minulla on nyt kaikki hyvin parisuhteen kannalta... ja kyllä sitä on aiemmissa parisuhteissa saanu niin paljon p....aaa niskaan, että on oikeutettu nauttimaan tästä kaikesta!! Nauti ihmeessä siitä aarteesta mitä olet saanut, äläkä anna peloille valtaa, voipi käydä vielä köpelösti... Tsemppiä teille, ja onnea kihlauksenne johdosta!
Aivan samanlaista meillä on.Hyvin menee jne. Yhdessä oltu 2vuotta ja melkein saman verran yhdessä asuttu. Nyt on iskenyt mustasukkasuuden peikko=( pelkään menettäväni hänet jollekkin muulle. Hän ei oo todellakaan pettänyt minua tai mitään muutakaan siihen liittyvää! Ravintolassa olessamme olen alkanut kyttäämään häntä. Mikä on aivan kamalaa! Hän on ystäviensä kanssa ja minä omieni mutta silti tarkistan joka välissä hänen olinpaikkansa. Joskus juttelee joidenkin naisten kanssa niin saan kamalan kohtauksen! todella säälittävää mutta pelkään myös että hän jätää minut jonkun muun vuoksi! Tai myös että hänelle tapahtuu jotain....
Miksi et vaan nauti asioiden nykytilasta?
Mustis toteuttaa itse omat pelkonsa.
Olen itse pannut yhden suhteen poikki kumppanin mustasukkaisuuden takia.
Se loukkasi mua helvetisti, kun jokaista liikettä kytättiin ilman pienintäkään syytä.
Tuttujen naisten kanssa juttelu tai moikkaaminen aiheutti helvetillisen kohtauksen, puhumattakaan jos samassa ravintolassa törmäsi johonkin exään.
Sellainen tappoi ainakin mun tunteet kyseistä naista kohtaan melko nopeasti ja jäljelle jäi vaan vitutus ja inho.
Elä hyvä ihminen pelkää! Elä tee samaa virhettä kuin minä! Nauti ja uskalla! Elämä on sinulle antanut onnen...Nauti siis siitä! Näytä vapaasti tunteesi ja anna puolisosi nähdä miten rakastat, sitomatta kuitenkaan toista! Onnea sinulle tai siis teille!
Et ole ainoa, joka tuntee noin. Voisin väittää, että jokainen odottava äiti esimerkiksi ajattelee menettämisen pelkoa joka ikinen päivä.
Mun mielestä hyvä elämän ohjenuora on: "Tartu hetkeen". Miksi mietit huomista tai ylipäätään tulevaisuutta liikaa? Miksi et nauttisi nyt ihan tästä hetkestä sen sijaan, että murehdit jotakin mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaa asiaa?
Ymmärrän hyvin, että et halua menettää tuota onnea, jonka vihdoin koet. Hienoa! Et voi kuitenkaan kahlita toista, et voi estää liikennetapaturmia tms. Aina, siis ihan aina, on epävarmuustekijät olemassa. Pitää vain ajatella, että otetaan vastaan sitä, mitä elämä tuo eteen.
Mun mielestä on myös hyvä ajatella, että mitäpä, jos kaikki meneekin ihan unelmiesi ja haaveittesi mukaan? Ajattele, miten kauheaa olisi havahtua 90-vuotiaana siihen, että miten viimeiset 50-vuotta on mennyt murehtiessa sitä, mitä mahdollisesti olisi voinut tapahtua!!!
Et millään voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Toisaalta sehän on juuri elämän hienous ja rikkaus. Välillä menee hyvin, välillä huonosti. On huippuhetkiä, on romahduksia. Suurimmalla osalla suomalaisista elämä on kuitenkin aika yksinkertaista ja suhteellisen tasaista.
Suunnittelin itse elämäni tarkkaan parikymppisenä, kunnes 10 vuotta myöhemmin tajusin, että mikään asia ei ollut mennyt suunnitelmieni mukaan: ei ollut unelmien miestä, mulla olikin lapsia, vaikken niitä alunperin kuvitellut hankkivani, ei ollutkaan huippuduunia, ei ollutkaan kivaa työtä ulkomailla vaan pari pikaista Kanarian reissua jne. Silti mä olen elänyt hyvää, onnellista elämää.
Toisaalta mulla on myös kaveri, jonka elämä on mennyt ihan tasan tarkkaan niin, kuin hän jo lukiossa suunnitteli: omakotitalo, 2 lasta, ihana aviomies, hyvä koulutus & duuni. Kuitenkin hänelle tuli alle 40-vuotiaana vaikea syöpä. Onnellista elämää hänelläkin, mutta kaikkea ei voi kontrolloida. Nyt elämä jatkuu hänelläkin taas hyvänä.
Uskoisin, että osittain tuo tunteesi johtuu huonosta itsetunnosta tai siitä, ettet koe, että olisit riittävän hyvä rakastamallesi miehelle. Ehkä siis kuvittelet jotakin sellaista, mitä ei todellisuudessa olekaan. Nauti rakkaudesta ja ota päivä kerrallaan.
Muista, että on myös taito ottaa vastaan rakkautta! Uskon, että moni mies ei viitsi pahemmin yrittää liehitellä ja helliä naistaan, jos nainen vain lannistaa, että no, eihän mua varten olisi mitään tarvinnut ostaa. Sen sijaan naisen pitäisi olla aidosti ilahtunut ja kiittää miestä ja antaa hänen tuntea itsensä tarpeelliseksi ja rakkaaksi. Molemminpuolista tunteiden antamista ja ottamista!
kiitos vain viisaasta kannan otosta,,mutta yksi juttu oli jäänyt vissiin epäselväksi,hän kenestä puhun on minun avovaimoni,eli minä olen siis mies.mutta oikein hyvää jatkoa sinulle ja paljon iloisia asioita elämääsi..
No sori, luin kai viestisi niin hätäisesti, etten tajunnut, että kyse olikin miehestä eikä naisesta...
Periaatteessa kyse on kyllä ihan samasta ilmiöstä sekä naisilla että miehillä, sillä eihän miehet ja naiset ihan eri planeetoilta ole kumminkaan. Ei sekään ole pahitteeksi, että kerrot peloistasi kumppanillesi, mutta ei kannata jäädä jumiin negatiivisten ajatusten kanssa. Mieti asiaa kunnolla kyllästymiseen asti ja ala tietoisesti vain muuttamaan ajatusmallia toiseen suuntaan. Ehkä sillä tavalla opit nauttimaan jokaisesta päivästä erikseen. Tulevaisuuden haasteet sitten otetaan vastaan, kun niiden aika on.
Itselläni on se tilanne, että ruusuisen ihana parisuhde alkoi suloisena, mutta nyt on iskenyt vahva epäilys, että haluanko jatkaa. En missään tapauksessa kadu mitään koettua ja olen nauttinut ja iloinnut paljon, mutta jos ero tulee, niin yritän ainakin muistaa pitää mielessä sen kaiken hyvän, jota meillä oli.