Hei te kaipauksen ammattilaiset!
Aikaisemmin olen elänyt parisuhteessa, jossa toinen oli käden ulottuvilla päivittäin. Yritin siinä suhteessa huomioida toista esimerkiksi tekemällä toiselle aamiaisen valmiiksi, jos satuin itse lähtemään aikaisemmin tai saatoin jättää pieniä romanttisella tekstillä varustettuja muistilappuja ympäri asuntoa, hieroa hartioita raskaan työpäivän päätteeksi... tai mitä nyt ikinä keksinkään.
No kaikki loppuu aikanaan ja elämän tilanne on vaihtunut siihen, että tapasin ihanan ihmisen kotipaikkakuntani ulkopuolelta. Mutta tarpeeni osoittaa hellyyttä tai huomioida toista ei ole kadonnut minnekään.
Nyt kysyisinkin teiltä kuinka kutistaa tuo välimatka ja huomioida toista satojen kilometrien päähän?
Viesteily/soittelu on tietenkin itsestään selvää ja tiedän tasan tarkkaan mitä tuolle kullannupulle teen kun hänet käsiini taas saan...
Aikaisemmin olen elänyt parisuhteessa, jossa toinen oli käden ulottuvilla päivittäin. Yritin siinä suhteessa huomioida toista esimerkiksi tekemällä toiselle aamiaisen valmiiksi, jos satuin itse lähtemään aikaisemmin tai saatoin jättää pieniä romanttisella tekstillä varustettuja muistilappuja ympäri asuntoa, hieroa hartioita raskaan työpäivän päätteeksi... tai mitä nyt ikinä keksinkään.
No kaikki loppuu aikanaan ja elämän tilanne on vaihtunut siihen, että tapasin ihanan ihmisen kotipaikkakuntani ulkopuolelta. Mutta tarpeeni osoittaa hellyyttä tai huomioida toista ei ole kadonnut minnekään.
Nyt kysyisinkin teiltä kuinka kutistaa tuo välimatka ja huomioida toista satojen kilometrien päähän?
Viesteily/soittelu on tietenkin itsestään selvää ja tiedän tasan tarkkaan mitä tuolle kullannupulle teen kun hänet käsiini taas saan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pakkaat kunnolla ja nätisti. Ei tarvitse ostaa mitään timanttikaulakorua. Kunhan lähetät jonkun pienen persoonallisen lahjan. Toinen näkee että muistat häntä, että olet viitsinyt hiukan nähdä vaivaa (ei esim. lahja suoraan ruskeaan kirjekuoreen ja se on sitten siinä!) .... pieni juttu, mutta voi piristää toisen mieltä ihan oikeasti. Tai vaikka lähettäisit paikallisesta kukkapalvelusta muutaman ruusun. Tuollaiset asiat kertovat että vaikka toinen ei olisikaan käsien kosketeltavissa niin on kuitenkin ajatuksissa.
Meillä välimatka on kutistunut ahkeralla yhteydenpidolla. Puhelimessa juorutaan päivittäin ihan liikaakin. Pelkästään toisen äänen kuuleminen ja arkisten asioiden puhuminen auttaa paljon. Tietää, että toinen välittää, vaikka toinen ei sitä koko aikaa hokisikaan. Puhumisen lisäksi sähköpostilla tai tekstiviestillä on kiva muistaa toista. Itse saan usein erilaisia kuvatekstiviestejä, vaikka kukkia puhelimen kautta. Myös posti tuo välillä kaikenlaista pientä, välillä on tullut suklaalevyjä, joskus kukkia, joskus ihan vaan kiva kortti. Netin kauttakin löytyy paljon firmoja, joiden kautta voi toimittaa vaikka jonkun suklaa- tai kukkalähetyksen.
Eihän sen huomioimisen mitään sen ihmeellisempää tarvitse olla. Ihan pienikin muistaminen riittää kertomaan sen, että välittää ja ajattelee toista.
mitäs sitte ku ei voi lähettää mitään kun toinen on pyörien päällä tuolla pitkin maailmaa viikkoja?????
osta hänelle ja itsellesi webkamera. sen avulla näette toisenne joka päivä. meillä on kamera auki illat pitkät! Puhelinlasku pieneni puoleen, jutellaan, välillä touhuillaan muuta, jopa lueskellaan "yhdessä". Ompa joku yö laitettu nukkumaankin kamera päällä, tuntuu ihanalta herätä ja nähdä toinen nukkumassa, niin hassulta kuin se kuulostaakin... kummasti kuitenkin vie pahinta ikävää kun edes näkee...