Olen huomannut naisissa seiraavan piirteen:
Naiset ovat suhtautuvinaan empaattisesti toistensa lapsen hankintatoiveisiin. Erityisesti tilanteessa, jossa joku nainen yrittää lasta tuloksetta. Ystävä tekeytyy henkilöksi, joka ei myöskään saa lasta/halua lasta, ja kas kummaa: kohta ollaan vatsa pystyssä esittelemässä, ja sanotaan: no, tässä kävi nyt näin; iloitsethan puolestani, vaikka et itse saa lasta.'
Tai: nainen tekee abortin, koska ei halua lasta. 'Paras ystävä' 'yllättää' tulemalla kylään vatsa pystyssä - 'no, meille nyt kävi näin, mutta eikö olekin ihanaa!'.
Naisten solidarisuus toisiaan kohtaan on olematonta todellisuudessa. Tiukan paikan tullen juuri nainen pettää kanssasisarensa - pahimmalla tavalla.
Naiset ovat suhtautuvinaan empaattisesti toistensa lapsen hankintatoiveisiin. Erityisesti tilanteessa, jossa joku nainen yrittää lasta tuloksetta. Ystävä tekeytyy henkilöksi, joka ei myöskään saa lasta/halua lasta, ja kas kummaa: kohta ollaan vatsa pystyssä esittelemässä, ja sanotaan: no, tässä kävi nyt näin; iloitsethan puolestani, vaikka et itse saa lasta.'
Tai: nainen tekee abortin, koska ei halua lasta. 'Paras ystävä' 'yllättää' tulemalla kylään vatsa pystyssä - 'no, meille nyt kävi näin, mutta eikö olekin ihanaa!'.
Naisten solidarisuus toisiaan kohtaan on olematonta todellisuudessa. Tiukan paikan tullen juuri nainen pettää kanssasisarensa - pahimmalla tavalla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mitä ihmettä sä selität?
naiset tekevät, kuten itse tahtovat ja elävät omaa elämäänsä.
Toivottavasti sinäkään et rupea muksujen tekoon pelkästään siksi, että kaverillakin on...
Ei ne naiset raskaaksi ryhdy vain siksi, että saavat muille aiheutettua pahaa mieltä, ehkä noissa tapauksissa ei ainoastaan sillä raskaaksi tulevalla pyöri maailma oman navan ympärillä...
joskus nuorilla tai vähän varttuneemmillakin äideillä on idioottimainen taipumus esittää ja tuoda tyhmyyksissään julki,että juuri äidiksi tulo muka vasta auttaisi naista ymmärtämään todellisen "naiseutensa".
Noinhan se on. Sama asia koskee miehiä: joku sinkku ei tiedä mitään, mitä on olla Mies ennenkuin on pidellyt vastasyntynyttä lastaan käsivarsillaan. Vastuuta ennenkaikkea.
Ja tiedät sen itsekin.
No sitte on kyllä joku asia pahasti pielessä jos ihminen, oli se sitte mies tai nainen, ei ymmärtäis vastuusta mitään ilman vastasyntynyttä. Kyllä vastuu on ennen kaikkee muitten kunnioittamista. Eihän Äiti Teresallakaan ollu omaa lasta. Sille kaikki ihmiset oli sen lapsia.
Vastuuta voi ottaa ilman vanhemmuutta mutta vanhemmuutta ei ilman vastuuta? Onhan se nyt päivänselvä asia, että lapsi muuttaa ihmisen suhtautumista maailmaan ja elämään, omaan miehisyyteensä/naiseuteensa lapsen syntymän jälkeen. Jos ei sitä käsitä, niin lapsia tekemään vaan.
Minä en ainakaan halua miestä, joka on mies vasta pideltyään vastasyntynyttä. Näitä lapsi-miehiä, jotka todellakin tarvitsevat tällaisen kokemuksen aikuistuakseen, on muutenkin aivan liikaa.
Sitäpaitsi, kommenttisi kuvastaa ennemminkin jonkinlaista naisten päiväunelmaa (kuin realismia):
"Ah, kuinka ihanaa nähdä vastasyntynyt mieheni lihaksikkailla käsivarsilla, kylläpä hän näyttää miehekkäältä" (- jos sallit pienen ironian)
Käyttämäsi sana 'joku sinkku' puolestaan osoittaa kuinka kysymätön ihmisenä itse olet. Miehet ovat sinulle 'joku sinkku' -miehiä tai MIEHIÄ - täytyy sanoa, että aina ei voi olla ylpeä naisena olostaan, kun saa lukea tällaista.
Hyvä Tekel - rikot tabuja!
Kyllä ne parhaat ystävät ovat toisia naisia.
tota..lasten hankinta taitaa kyllä olla niitä isoja juttuja elämässä joita ei tehdä ihan vaan lämpimikseen vittuilun vuoksi tai sitten on jtn pahasti vialla..toinen ajatus mikä heräsi on että onko se sitten solidaarista elää toisen elämää?hyvät ystävät on olkapäitä,tukijoita...itketään surut yhdessä pois ja nauretaan yhdessä ilosta..tuetaan tiukassa paikassa vaan oman elämän suunta ei kuitenkaan voi määräytyä kavereiden valintojen perusteella..ystävyys parhaimmillaan on toisen kunnioittamista,rakastamista juuri sellaisena kuin hän on valintoineen kaikkineen..toki homma pitää toimia toisinkin päin.
Eihän tota ap:n viestiä voi kukaan ymmärtääkkään niin et siinä puhuttas todellisesta ystävyydestä. Siinähän puhutaan "tekoystävyydestä", ystävyyden esittämisestä jota maailma on pullollaan.
ei ehkä tässä iässä enää mut nuorempana...
kyllä kaikilla on teininä ollu tarve miellyttää ystäviään juur mainitulla tavalla(esimerkit aika "kovia"kylläkin).mietippäs monta ystävää on säilyny sieltä kaukaa?eikä niitä jotka on jääneet matkalle voi syyttää tekoystävyydestä kun oma ajatusmaailma oli ihan erilainen,eikös...?
Kyllä ihmisten miellyttämistarve on usein olemassa iästä riippumatta. Jos henkinen kehitys ja omaan itseen tutustuminen on jotenkin kesken, niin miellyttämisestä voi tulla keino selvitä. Ei se ikää katso.
Mitä tulee muurosikään: Silloin ihmissuhteet olivat, ainakin minulla, hyvinkin avoimet - jopa raadolliset - sanottiin kaikki suoraan eikä piitattu edes kovin siitä, miltä toisesta tuntui. Elämä oli yhtä suurta 'draamaa' silloin.
en minä ainankaan tajunnut saatikka tunnistanut itseäni tuosta..:O
minulle ainankin on siskojeni lapset tärkeitä ja autan tietyissä hankinnoissakin:) eipä minusta edes tunnu mitenkään luonteettomalta olla (hyvä täti).. vesseleille..
en oikein tiedä mitä tossa viestissä haettiin tai ajettiin takaa..
Kyllä olen huomannut tällaista tuttavapiirissäni. Hyvien ystävieni kanssa olemme keskustelleetkin aiheesta; jokainen tuntuu tietävän jonkun, jolle on jotakin tällaista sattunut.
Nainen ikään kuin 'lyö' tällaisella toista naista - se on ase (kun muuta ei ole). Perverssiä epäkypsän ihnmisen käytöstä! En todellakaan ala puolustella omaa sukupuoltani tässä asiassa.
Yksi huvittavuus myös: nainen väittää kivenkovaan ettei tee lasta miehensä kanssa (itse olen vapaaehtoisesti lapseton, en voi sietää niitä).
No annas olla, aikaa kuluu ja tää tulee maha pystyssä että "Ai heh heh kun on ihanaa jos mä sittenkin heheheheheh ja että kyllä säkin vielä" Arghh!
Juu, aivan näin moni ystäväkin toimii. Vannotaan, ettei lasta laiteta. Sitten ollaan 'viattomina' vatsa pystyssä yhtenä kauniina päivänä.
Ongelma ei ole se, että ollaan vatsa pystyssä, vaan se, että tämä odottava nainen odottaa tältä ystävältä riemunkiljahduksia ja innostusta 'uutisesta' - miten tällaiseen voi suhtautua iloisesti? Siinä tulee väkisinkin tunne, että on jotenkin tullut petetyksi.
Tässä suhteessa ystävätkin voivat olla oudon epärehellisiä. Ystävät odotavat toisiltaan joskus mahdottomia.
Pitäisikö sitten olla tukematta sitä ystävää, jolle lastensaanti on vaikeaa tai haukkua lyttyyn ystävä, joka on läpikäynyt abortin? Tukea voi ja pitää.
Tukeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättää oman elämän elämättä. Ei kukaan nainen tai mieskään sen puoleen voi alkaa elää elämäänsä ystävän ongelmien mukaan. Sama juttuhan on, jos kaksi kaverusta on vailla työtä. Pitäisikö toisen kieltäytyä hyvästä työpaikasta, ettei toisen tulisi "paha mieli"? Ei noita lapsiasioita suunnitella. Itse olen ainakin sen verran kypsä, että pystyn iloitsemaan ystäväni puolesta, vaikka hän saakin jonkun "lelun" mitä itsellä ei ole.
toi esiin ainoastaan aloittajan erittäin kypsymättömän / pahasti vinksahtaneen ajatusmaailman.
Onko kukaan muuten kertonut sinulle, että naiset eivät tee lapsia yksin?
Muutama vastaaja on oivallisesti ymmärtänyt, mitä sairaan mieleni tuottamalla aloituksellani olen ajanut takaa.
Miten se, että naiset eivät tee lapsia yksin, liittyy aiheeseen?