Heine ja Scwammerl

Jokikinen itseäni hiukankaan etevämpi ja kouliinyuneempi musiikkikriitikko jakaa kanssani varmaankin sen yleis-maailmallisen tunteen, että järkyttävimmät, tunnetuimmat ja mieleenpainuvimmat Heinrich Heinen runoihin sävelletyt liedit ovat Schubertin artmoitettua käsialaa näynomaisessa visionäärosyydessää ja tunmmia ihmismielen alitajunnan sokkeloita luotaavia psykologisia tutkielmia lohduttomuudessaan tulkitessaan uudenlaisia epätoivon ja synkkyyden syvyyksiä sitten Winterreisen, kuten lausunnalis-draamallinen Ghostly Double, Der doppelgänger-Aave, impressaionistinen Die Stadt tai Der Atlas, jotka esim. Disu-Fisun tulkitsemina - 63 ovat täydellinen vastakohta Schubertin melodiikaltaan vastustamattoman lumoavalle Biedrmayer-singspie-tyylille, joka ei jätä rauhaan . Suuria oopperoista puhumattakaan, edes luonnos der Graf von Gleicheniin, jonka II-näytöksen johdantro-kuoro pyörii mielessäni koko päivän, jota aiemmin en ymmärtänyt
3119
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Yleradio1:n keskustelupalstalla on nyt varmaan vähän hiljaisempaa kun sinä huseeraat täällä Suomi24:n keskusteluissa.

Tyyli on kuitenkin tunnistettavaa:
- schubert, schubert, schubert
- päätöntä tajunnanvirtaa
- yhtä ainoata lausetta ilman pisteitä
- kiire, ei ehdi korjata kirjoitusvirheitä
- tietyt nimet kuten disu-fisu

Äänestä
  • mistäs arvasit? Sinulla on kieltämätä hyvä huomiokyky arvioissasi. Schubert kolahtaa ilman suurempaa aivojumppaa ja kyllä sieltä kunnon tykitystäkin löytyy oopperapuoleltakin

    Äänestä

  • Ei muuten yhtä ainoaa tajunnanvirtaa, pystyn parempaankin, mutta en tässä kaaoksessa ilman inspistä

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Schubert-teisti kirjoitti:

Jokikinen itseäni hiukankaan etevämpi ja kouliinyuneempi musiikkikriitikko jakaa kanssani varmaankin sen yleis-maailmallisen tunteen, että järkyttävimmät, tunnetuimmat ja mieleenpainuvimmat Heinrich Heinen runoihin sävelletyt liedit ovat Schubertin artmoitettua käsialaa näynomaisessa visionäärosyydessää ja tunmmia ihmismielen alitajunnan sokkeloita luotaavia psykologisia tutkielmia lohduttomuudessaan tulkitessaan uudenlaisia epätoivon ja synkkyyden syvyyksiä sitten Winterreisen, kuten lausunnalis-draamallinen Ghostly Double, Der doppelgänger-Aave, impressaionistinen Die Stadt tai Der Atlas, jotka esim. Disu-Fisun tulkitsemina - 63 ovat täydellinen vastakohta Schubertin melodiikaltaan vastustamattoman lumoavalle Biedrmayer-singspie-tyylille, joka ei jätä rauhaan . Suuria oopperoista puhumattakaan, edes luonnos der Graf von Gleicheniin, jonka II-näytöksen johdantro-kuoro pyörii mielessäni koko päivän, jota aiemmin en ymmärtänyt

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu