Jokikinen itseäni hiukankaan etevämpi ja kouliinyuneempi musiikkikriitikko jakaa kanssani varmaankin sen yleis-maailmallisen tunteen, että järkyttävimmät, tunnetuimmat ja mieleenpainuvimmat Heinrich Heinen runoihin sävelletyt liedit ovat Schubertin artmoitettua käsialaa näynomaisessa visionäärosyydessää ja tunmmia ihmismielen alitajunnan sokkeloita luotaavia psykologisia tutkielmia lohduttomuudessaan tulkitessaan uudenlaisia epätoivon ja synkkyyden syvyyksiä sitten Winterreisen, kuten lausunnalis-draamallinen Ghostly Double, Der doppelgänger-Aave, impressaionistinen Die Stadt tai Der Atlas, jotka esim. Disu-Fisun tulkitsemina - 63 ovat täydellinen vastakohta Schubertin melodiikaltaan vastustamattoman lumoavalle Biedrmayer-singspie-tyylille, joka ei jätä rauhaan . Suuria oopperoista puhumattakaan, edes luonnos der Graf von Gleicheniin, jonka II-näytöksen johdantro-kuoro pyörii mielessäni koko päivän, jota aiemmin en ymmärtänyt
Heine ja Scwammerl
Schubert-teisti
3119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yleradio1:n keskustelupalstalla on nyt varmaan vähän hiljaisempaa kun sinä huseeraat täällä Suomi24:n keskusteluissa.
Tyyli on kuitenkin tunnistettavaa:
- schubert, schubert, schubert
- päätöntä tajunnanvirtaa
- yhtä ainoata lausetta ilman pisteitä
- kiire, ei ehdi korjata kirjoitusvirheitä
- tietyt nimet kuten disu-fisu
mistäs arvasit? Sinulla on kieltämätä hyvä huomiokyky arvioissasi. Schubert kolahtaa ilman suurempaa aivojumppaa ja kyllä sieltä kunnon tykitystäkin löytyy oopperapuoleltakin
Ei muuten yhtä ainoaa tajunnanvirtaa, pystyn parempaankin, mutta en tässä kaaoksessa ilman inspistä