.. että monikulttuurisuus on rikkaus. Yritän tässä itseäni ja muitakin varten selvittää, mitä tämä rikkaus konkreettisesti pitää sisällään, ja miten suomalaiset siitä hyötyvät.
Koska on ilmeistä, että hyvin moni tämän palstan lukijoista pitää monikulttuurisuutta hyvänä asiana, olisin pyytänyt - vailla sarvia ja hampaita - teitä kertomaan, miten monikultturinen yhteiskunta on monokulttuurista parempi.
Kiitokset etukäteen.
-- lot
Koska on ilmeistä, että hyvin moni tämän palstan lukijoista pitää monikulttuurisuutta hyvänä asiana, olisin pyytänyt - vailla sarvia ja hampaita - teitä kertomaan, miten monikultturinen yhteiskunta on monokulttuurista parempi.
Kiitokset etukäteen.
-- lot
Vastaukset 55
Vanhimmat
joku "rasisti" kysyi aikaisemminkin samaa. Monikulttuurisuus on aasialaisten ja länsimaalaisten kohdalla rikkautta, koska saadaan lisää taitavaa ja koulutettua työvoimaa.
Afrikkalaisten ja muslimien kohdalla monikulttuurisuus on rikkautta, koska... hmmm... turkkilaiset toivat kebabin Suomeen?
Tunnen paljonkin noita mainittuja Afrikkalaisia ja muslimeja, pääsääntöisesti nimenomaan Afrikkalaisia muslimeja. Suurin osa on ihan työssäkäyvää, normaalia väkeä, eli tekevät työtä, maksavat veroja ja pyörittävät yhteiskuntaa ihan siinä kuin Suomalaisetkin.
Tunnen myös paljon Afrikkalaisia, merkittävääkin tunnustusta saaneita muslimitaiteilijoita, lähinnä muusikoita ja tanssijoita. He siis ihan konkreettisesti antavat osansa suomalaiseen kulttuurielämään positiivisessa mielessä. Kyllä se on kirjamellisesti kulttuurista rikkautta.
Ulkomaalaiset tuovat mukanaan myös oman ruokakulttuurinsa, ja monipuolisempi ruokakulttuuri on ainoastaan positiivinen asia. Toki moni suomalainen on tyytyväinen lihapullat ja perunamuusilinjaansa, mutta täältä löytyy paljon ihmisiä jotka hyötyvät siitä että nykyään on tarjolla paljon erilaisia eksoottisiakin ruokia ja aineita. Jopa niillä Afrikkalaisilla ja muslimeilla on, kumma kyllä, omat ruokakulttuurinsa.
Veit sanat suustani.
Suurin osa muslimeista ei todellakaan ole työssäkäyvää väkeä vaikka niin väität:
http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/04_maahanmuutto/08_maahanmuuttotilastot/wulktyoll.pdf
"monipuolisempi ruokakulttuuri on ainoastaan positiivinen asia"
Jos tarkoitat näitä kebap-paikkoja niin mitä positiivista on olemattomassa hygienian noudattamisessa, verojen välttelyssä ja työntekijöiden ja asiakkaidenkin seksuaalisessa häirinnässä? Nuo ovat nimittäin enemmänkin sääntö kuin poikkeus noissa etno-kebap-paikoissa.
Että venäläisten työllistyminen on tosi heikkoa suomessa, kun taas virolaiset on paljon paremmin työllistynyt ja venäläisilläkin olis huomattavasti parempi työllistyö suomessa, kun yhdelläkään tummalla rodulla.
En sanonut että suurin osa muslimeista, sanoin että suurin osa tuntemistani muslimeista. Pelkät tilastot eivät kerro lähellekään koko totuutta. Ja kyllä, tunnen enemmän kuin kolme muslimia. Toisaalta, kyllä tuossakin listassa oli turkkilaisten työttömyysaste 30 %. Ei se mikään pieni luku ole, mutta kyllä niistä Turkkilaisista siis suurin osa on työssäkäyviä ihmisiä. Somalialaisten työttömyys on hälyttävän korkea, mutta siihen on paljon muita syitä kuin uskonto.
Pelkät karvaranteiden kebab-putkatko olet huomannut suomalaisen ruokakulttuurin monipuolistumisesta? Pikaruoka on aika pieni osa koko ruokakulttuuria. Yritäpä joskus pitää kirjaa siitä, moniko syömäsi ateria on alkujaan oikeasti suomalaista perua.
tuota....
meillä päi ei yhdessäkään kebeb paikassa ole ollut hygienia ongelmia, ja aasiaspalvelukin iloista.
tiewdä sitten siitä verojen välttelystä, mutta sen sanon että kauan on ollut putingit pystyssä.
tämä on kuitenkin sen verran pieni kaupunki (n.17.000) että sana leviää nopeasti...
..mitä mahdat tarkoittaa mono- ja monikulttuurisella? Onko kaikilla suomalaisilla siis mielestäsi sama kulttuuri, tuo ns. monokulttuuri?
Minen ole mitään yhteiskuntaa rakentamassa, eikä minun tarvitse perustella sinulle, miksi rakastuin ulkomaalaiseen.Ei kai kukaan kumppaniaan valitse koko yhteiskunta mielessään, vai?
...joo ja sitäpaitsi tässä tapauksessa se taidankin olla minä, nimittäin se penteleen ulkomaalainen joka rikastan pikku pierrejen ja marieitten "monokulttuuria". Nauran niitten baskereille, patongeille ja sammakonreisille saunavihta kainalossa.
Mitenhän ranskalaisen monoyhteiskunnan nyt oikein käykään?
.. "sitä vanhaa mallia", siis aikaa ennen monikulttuurin esiinmarssia. Eihän tuo aika tietenkään täysin yhtenäinen ollut, mutta toimikoon nyt vertailukohtana.
Asetellaan kysymys toisin: mitä sellaisia asioita on mahdollista tehdä nyt, joita ei voinut vanhoina aikoina tehdä?
-- lot
Tässä vaiheessa on niin vähän vastauksia, ettei vielä kannattaisi vetää mitään johtopäätöksiä, mutta kommentoidaan nyt kuitenkin kysymykseesi "Mitenhän ranskalaisen monoyhteiskunnan nyt oikein käykään?"
Keksin ainakin kolme vaihtoehtoa: joko sinä pysyt sinuna TAI sinä muutut heiksi TAI sinusta tulee jotain, missä on osa vanhaa sinua, osa vanhaa heitä ja lisäksi jonkinlainen osuus sellaista, mitä ei ole ennen ollut.
Samoin käy ranskalaiselle kulttuurille, kun sinä siihen astut.
-- lot
Minun ranskalaiset tuttuni puhuvat kyllä melko kyyniseen sävyyn ranskalaisesta yhteiskunnasta ja sen "moniarvoisuudesta." Joku herkempi voisi luulla, että he eivät oikein arvosta mellakoivia muslimeja kaduillaan. ;)
...yritin tavoitella tuossa jonkinlaista sarkasmia kirjoittaessani ranskalaisesta monokulttuurista, mutta aika surkeasti taisin epäonnistua..
..miten ne mellakoivat muslimit muka liittyvät siihen, miten MINÄ rikastan ranskalaista kulttuuria? Jokaikinen ranskalainen on mellakoinut varmasti elämässään enemmän kuin minä, joka olen ollut tasan kerran vappumarssilla, silloinkin istuin rattaissa enkä voinut vaikuttaa olinpaikkaani sen kummemmin. Ranskassa taas kaikenlaiset demonstraatiot ja kaduilla hilluminen näkyy olevan enempi maan tapa.
Juu, ja ketäs ei-ranskalaista nuo ranskalaiset "arvostaisi"? Joku herkempi voisi joskus ihmisten reaktioista päätellä, että eivät täällä kaikki (..naiset..) tykkää pohjoismaisista blondeistakaan. Ja ihan pärstäkertoimen perusteella.
Jos et näytä ja kuulosta perus-pierreltä, se on kuule selvä haitta, joskus jopa vamma.
Kaikki muuttuu ajan kuluessa. Ei se suomalainen kulttuurikaan (mikäli sellaista monoa nyt jossain on ollut oikeasti olemassa) ole mikään moosekselle/väinämöiselle valmiina kivitauluissa annettu juttu, vaan kyllä se kulttuuri muuttuu koko ajan ja väistämättä.
Kukaanhan ei voi ennustaa lopputulosta, et sinä etkä minä. Mahdoton sitä kulttuuria on kai silti mihinkään säilöä.
Minun on mahdoton osoittaa erikseen miten olen tämän ranskalaisen kulttuurin vaikutuksen myötä muuttunut. Kieli ja ruoka-ajat tietysti, mutta kyllä sitä on luultavasti syvällisempiäkin muutoksia tapahtunut.
..oikein käsitä, mitä tarkoitat. Mitä on monikulttuurisuuden esiinmarssi?
Ainakin kaupan alalle kansainvälisyys on ollut ratkaisevaa aina. Esimerkiksi kulttuurikeksinnöt kuten rauta, pronssi ja pyöräkin ovat tuontituotteita. Eikä sähköäkään Suomessa taidettu keksiä...
Eli elleivät suomalaiset koskaan olisi olleet kosketuksissa muitten kanssa, eläisimme luultavasti edelleen perunapellossa.
...ai niin, perunankin toivat espanjalaiset Etelä-Amerikasta...
"monikulttuurin esiinmarssi":lla en tarkoita mitään sen kummempaa kuin mielipideilmapiirin muutosajankohtaa (vuosituhannen taitos plusmiinus 5 vuotta) jolloin monikulttuurista muodostui ihmisten suissa käsitteellinen itseisarvo.
Olipas insinöörimäisesti selitetty.. :)
-- lot
Minusta tuntuu, että tämä monikulttuurisuus on vähän samanlainen bullshit bingoon sopiva termi kuin globalisaatio. Syystä tai toisesta ko. termistä on tullut muodikas ja sitä sitten viljellään, sitä vastustetaan tai puolustellaan, vaivautumatta sen kummemmin pohtimaan, mitä ko. termillä oikeastaan edes tarkoitetaan. Sitten käydään kiivaita väittelyitä, vaikka loppujen lopuksi vastustajat/puolustajat eivät puhu edes samasta asiasta.
Monikulttuurisuus on valtiolle rikkaus, koska ulkomaalaisperäinen mieheni maksaa törkeitä veroja Suomen valtiolle.
yksittäistapaus. Entäs ne 60-70% afrikkalaisista/muslimeista, jotka ovat työttöminä?
.. tällä kertaa, kiitos.
-- lot
eli nostaa talouden tuottavuutta. pääasia, että raha kiertää. ;)
Jaa, kyllä minun tuntemistani afrikkalaisista / muslimeista työssä käyvien osuus on lähempänä sitä 70 prosenttia. Lopuistakin osa on opiskelijoita, eli ei työttömiä.
Ovatko tuntemani ihmiset pelkkiä poikkeustapauksia?
tai sitten me vain tunnetaa ne samat ihmiset. No joo osa on kyllä afrikkalaisia, mutta ei muslimeja.
Osa on opiskelijoita ja osa tekee töitä ja opiskelee.
Viime viikolla samaa kysyessäni sain monien pyyntöjen jälkeen vastauksen "olen oppinut parantamaan suonenvedon ilman lääkäriä ja kaikkea muuta pientä."
Siinä siis kulttuurin rikastuminen käytännössä.
oliviöljy on hyvää flunssalääkettä. Vähän oliviöljyä suuhun ja vähän hierotaa tohon rinnan päälle. Mä kerron sitten ensiviikolla lisää, jos kyselet.
Mä muuten taisin sulle vastata aikas paljon muutakin, mutta oli se hyvä, et edes jotain jäi mieleen.
Enkä muuten sanonut, että olen oppinut parantamaan suonenvedon ilman lääkäria, kun eihän sitä muutenkaan siitä tarvii lääkäriin mennä, Pöljä!!! Hassuko olet???
Siis tämän viikon oppi Oliviöljy.
Lapset oppivat ihan oikeesti kunnioittamaan vanhempiaan. ja se oliviöljy.
Nyt tässä oli jo kaksi, jatketaan ensiviikolla.
No muslimit ainakin tuntuvat hakkaavan niitä lapsiaan melko paljon. En tiedä sitten, kasvattaako se kunnioittamista. Suomessa sitä kutsutaan perheväkivallaksi.
Minä voisin opettaa myös sinua hiukan. Se sana on "oliiviöljy". Ensi viikolla sitten lisää.
"Vähän oliviöljyä suuhun ja vähän hierotaa tohon rinnan päälle."
Sinä et taida kuulua Skepsikseen? :)
että mieheni ei ole muslimi, eikä hän hakannut lapsia koskaan, sen vanhemmanihmisen kunnioittamisen voi opettaa muutenkin. Mutta suomessahan sitä ei oikeestaan enään olekkaan, niin en ihmettele, jos sitä ei tiedä miten sen opettaa.
"että mieheni ei ole muslimi, eikä hän hakannut lapsia koskaan"
minäkin tunnen mustalaisen, jolla ei ole rikosrekisteriä, mutta kyllä ne aika harvassa ovat.
monta romania joilla ei ole rikosrekisteriä, että en tiedä miten harvassa ne on.
Monikulttuurisuus on rikkaus ainakin nain omalla kohdallani. Lapset oppivat elamaan kahdessa kulttuurissa ja poimimaan (toivottavasti) molemista ne parhaat puolet. Nain ainakin olemme mieheni kanssa yrittaneet toimia.
Suomalaisesta kulttuurista on tullut mukaan tasa-arvoisuus suhteessa, tietynlainen "vapaus" ja lansimalaisuus, hieman laajempi maailmankatsomus, kuin monella paikallisella.
Tunisialaisesta kulttuurista haluan lastemme oppivan vanhempien kunnioitusta, perheyhteison tarkeytta ja vieraanvaraisuutta.
Nama nyt ihan akkiseltaan tuli mieleen. Ja mina, kuten "menja" tahollaan, rikastutan tata toista kulttuuria tahtomalla ylakertaan saunan ja maistattamalla sukulaisilla perinteisia jouluruokia...puhumattakaan joulukuusesta ja sen koristelusta :)
"Ja mina, kuten "menja" tahollaan, rikastutan tata toista kulttuuria tahtomalla ylakertaan saunan ja maistattamalla sukulaisilla perinteisia jouluruokia..."
Varmaankin kinkkua ja possunmuotoisia pipareita?
.. "rusinat pullasta"-taktiikka :)
Jankataan silti: miten voit olla varma siitä, että kokonaistulos on tuolla tavalla parempi kuin siten, että pitäytyisitte yhden kultuurikontekstin piirissä? Jos tilannetta vertaa ravintolaillalliseen, niin eikö ole totta, että kun syö italialaista ruokaa, niin todennäköisesti tähän ruokaan sopivassa viinissä on myös italian lippu?
Totta kai voi myös olla niin, että argentiinalainen tai australialainen viini käy yhtä hyvin tai paremminkin, mutta sellaisen valinta tuntuisi vähemmän varmalta. Toisaalta tällaisessa erikoisessa yhdistelmässä on jonkinlainen mahdollisuus aivan uuteen yhdistelmään, jota kukaan ei ole vielä maistanut.
Onko tällaisen mahdollisimman erikoisen uuden yhdistelmän synty sellainen, jonka voi monikultuurisuuden hyödyksi laskea?
-- lot
Naudan ja lampaan paistia seka kalaa, peruna- ja porkkanalaatikot, rosollia, ja POSSUNmuotoisia pipareita... hyvin maistui viime jouluna!
ei voi olla mistaan, mutta meilla ainakin toistaiseksi ollaan plussan puolella kaksikulttuurisuuden suhteen. Enka koskaan ole valittanyt aina pelata niin "varman paalle" :)
Toivottavasti naista "kokeiluista" syntyy nimenomaan tata uutta ja hyvaa, joka nakee molempien kulttuurien hyvat JA huonot puolet.
Monissa maissa perhe ja siitä huolehtinen on kunnia-asia esim. Afrikassa.
Kun katsoo suomalaista tapakulttuuria jossa vanhukset jätetään suorastaan heitteille. Heille ei anneta mitään arvoa, ovat jonkinasteista "ongelmajätettä". Miten surullista onkaan kun joka kolmas päivä suomalainen vanhus tekee itsemurhan. Esim. Afrikassa ei tapahdu juuri lainkaan itsemurhia, se on synneistä suurin. Mutta sielläpä pidetäänkin huolta toisista perheenjäsenistä, ei jätetä yksin.
Perhe ja sen tärkeys olsi hyvä juttu oppia muista kulttuureista.
"suomalaista tapakulttuuria jossa vanhukset jätetään suorastaan heitteille"
-Puhu vain omasta perheestäsi ja tuttavistasi
"joka kolmas päivä suomalainen vanhus tekee itsemurhan"
-Kummallista, että suomalaisten keski-ikä on kuitenkin maailman huippua. Tilastoidaankohan esim. mainitsemassasi Afrikassa vanhusten itsemurhia?
...että Suomen vanhukset hoidetaan kerrassaan hyvin. Kuinka moni vanhus makaa märissä vaipoissa hoitokodissa? Omaiset eivät käy katsomassa yms.
Ja keski-ikäinen ei vielä ole vanhus.
Ja afrikkalaisten tapa huolehtia vanhuksistaan on aivan toista lajia kuin meillä. Se on kunnia-asia hoitaa vanhus elämän loppuun asti.
Kerroin afrikkalaiselle yhstävälleni kuinka Suomessa vanhus saattaa maata pitkiä aikoja kuolleena omassa asunnossaan kenenkään kaipaamatta häntä. Hän järkyttyi ja sanoi miten se on mahdollista.
Afrikassa itsemurha on suuri synti ja häpeä, siksi siellä ei tehdä itsemurhia niin kuin meidän rakkaassa kotimaassamme. Olisikohan itsemurhien vähäisyyteen syynä juuri tämä sukulaisista välittäminen? Vaikeuksienkin keskellä he auttavat toisiaan. Toisin kuin täällä urbaanissa yhteiskunnassa. Me eletään vain omissa kuhnurikennostoisamme välittämättä mitä naapurissa tapahtuu.
Ihminen usein vihaa sellaisia asioita, joita
hän ei tunne. Kun meitä on monenlaisia,
eri uskontokunnista, eri kulttuureista, eri
värisiä ja muutenkin erilaisia ihmisiä, niin
ehkä opimme elämään yhdessä sopuisasti.
Onhan se koettu, että ennakkoluulot kukoistavat
eniten juuri niissä piireissä, joissa ei edes
tunneta ketää ulkomaalaisia...
.. kun tutustutaan. Näin voi olla. Ihmiset laukovat aina hyvin mielellään varmoja mielipiteitä sellaisista asioista, jotka eivät ole heille itselleen tuttuja. Ja mitä tutumpi asia, sen vaikeampaa on mitään varmaksi lausua.
Mutta silti: Eikö ole totta, että ihmiset voivat vihata sitä, mitä eivät tunne sekä yhtälailla sitä, minkä he hyvin tuntevat?
Viha on tietenkin vältettävä ja nimenomaisen "ei-hyödyllinen" asia. Ja ilmeisesti ne, jotka vihaavat, eivät koe saavansa itselleen hyötyä. Mitä suurempi viha, sen enemmän yksilö kokee menettävänsä vihan kohteen vuoksi.
Viha on siis jollain kierolla tavalla siis kytkeytynyt hyötyyn tai sen puutteeseen. Mikä vihaan siis lääkkeeksi? Pitäisikö niille, jotka vihaisia ovat, yrittää paremmin perustella maahanmuutosta aiheutuvia hyötyjä? Vihan väheneminen ei välttämättä riitä, koska he ovat jo valmiiksi vihaisia.
Kysyn, koska en tiedä.
-- lot
Kysymykseesi on vaikea vastata, se on sanottava. Pitäisi kai nähdä monikulttuurisuus jotenkin erikoisena ja tavoiteltavana/välteltävänä, jotta voisi ottaa asiaan selkeää kantaa. Toinen ongelma on se, että mielestäni ei ole mitään selkeää vertailukohtaa, johon voisi verrata nykytilannetta. Jos ajatellaan aikaa 20 vuotta sitten, niin eipä tämä suomalainen yhteiskunta ole muuttunut kuin ehkä pinnallisella tasolla. Monikulttuurisuudesta huolimatta.
Toinen ongelma on se, että monikulttuurisuus - jotta sitä voisi tarkastella pyytämälläsi tavalla - pitäisi pystyä määrittelemään melko konkreettisesti. Muussa tapauksessa monikulttuurisuus on juuri sitä, miksi kukin sen on mieltänyt: jollekin se on kebabia, toiselle mahdollisuus tavata uusia ihmisiä ja jollekin se on pelottava musta mies naapurissa.
Tämä on ihmissuhdepalsta ja on aika vaikea laajentaa puolisoaan yhteiskunnalliseksi ilmiöksi. Voin verrata aikaa ennen puolisoa ja tätä hetkeä, ja totta tosiaan, elämä on muuttunut aika lailla. Se muutos johtuu kuitenkin enemmän perheen perustamisesta ja siihen liittyvistä uusista oikeuksista ja velvollisuuksista. Sama muutos olisi tapahtunut suomalaisenkin puolison kanssa.
Tosiasia taitaa kuitenkin olla se, että ihmiset liikkuvat töiden ja lomien puitteissa yhä enemmän. Pienet, suljetut yhteisöt eivät enää pärjää ja neuvottelupöydän toisella puolella on aika usein ihminen, joka on toisesta maasta ja aika usein jopa toisesta maanosasta. Omat lapsemme joutuvat toimimaan maailmassa, jossa moniarvoisuus ja monikulttuurisuus ovat tosiasioita.
Ehkäpä monikulttuurisuuden tulo Suomeen hyödyttää eniten lapsiamme, jotka suhtautuvat avoimemmin mielin erilaisuuteen ja osaavat luovia monikulttuurisessa ympäristössä paremmin kuin vanhempansa.
.. on jälkikasvua. Liian pientä tosin, että voisi vielä moraalin tai etiikan saloja opettaa.
Kysymys: jos monikulttuurikasvatuksen tarkoituksena on jakaa tietoa mahdollisimman laajasta kulttuurikirjosta, niin onko myös tarkoitus, että se joka oppii, pyrkii poimimaan eri kulttuureista parhaat palat; eli toimimaan "rusinat pullista"-menetelmällä?
Vai onko parempi, että eletään sen mukaan, mitä ollaan oman (mono-)kultuuripiirin yhteydessä elämän tärkeistä asioista opittum, ja otetaan lisäksi otetaan ripaus monikulttuurin kautta tulevaa tietämystä siihen päälle, mausteen tavoin?
-- lot
Meillä on ollut niin, että lapset on opetettu molempiin kulttuureihin ja annettu isona valikoida heidän itse miten haluavat elää. Se miksi näin on siksi, että se on heille isompana helpompaa, kun tuntevat molemmat kulttuuri ja on helpompaa myös ottaa toisistakin kulttuureista tulevat huomioon ja ymmärtää heitä.
Meillä ei olla otettu rusinoita pullista, vaan syöty koko pulla.
Musta se melkein olis väärin lasta kohtaan jos se sais vain ripauksen toisen vanhempansa kulttuuria, vaikka sitä asutaan suomessa niin koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja missä sitä asuu isona ja se tietämys omasta kulttuurista, koska onhan se sen lapsen toinen kulttuuri. No tää on vain mun mielipide lapsista ja niitten kasvatuksesta, mutta olen tänäpäivänä ihan tyytyväinen mieheni ja mun ratkaisuihin opettaa lapsille myös miehen kulttuuri ja toinen lapsi on siinä kulttuurissa ja toinen seilaa niitten välissä, siis tulee kaikkien kanssa hyvin toimeen ja osaa käyttäytyä. Siis molemmat osaa tulla toimeen kaikkien kanssa.
Mutta toisaalta, kulttuurievoluutio on tosiasia sekin. Ja toisaalta ihminen pyrkii parantamaan omaa toimintaansa, ainakin sellaisissa yhteisöissä, joissa tällaiseen kannustetaan (vs. yhteisöt, joiden toiminta perustuu voimakkaasti perinteeseen). Jokainen voi tykönänsä miettiä, kumpi tapa on pitkällä tähtäimellä kannattavampi: kehittää omia toimintatapoja parempaan vai pitää kiinni vanhoista malleista.
Mitä tulee noihin elämän tärkeisiin asioihin, niin minun nähdäkseni ne ovat kuitenkin kulttuurista riippumatta melko samoja.
Summa summarum. Olen sitä mieltä, että myös näissä asioissa järjen käyttö on sallittua. Ja harvapa meistä pystyy luopumaan noin vaan opituista tavoistaan, vaan kyllä se prosessi on melko pitkä ja vaatii sekä itse syyn että seuraamuksen tarkan arvioinnin.
Ne lihapullat?
Yksilön tasolla kysymys on mielestäni selvä. Monikulttuurisuus on rikkautta.
Valtion/kansakunnan tasolla kysymys on mielenkiintoisempi. Maailmassa on menestyneitä monokulttuurisia valtiota kuten Japani ja Suomi (^_^) ja menestyneitä multikulttuurisia valtiota kuten USA ja Kanada. Näin ollen ei ole itsestään selvää onko monikultturinen valtio itsestään selvästi menestyvämpi kuin monokulttuurinen.
Monikulttuurisen valtion vahvuutena on mielestäni sama kuin demokratian, eli mielipiteiden laaja kirjo. Uusien tilanteiden tullessa eteen monkulttuurinen valtio voi ammentaa ratkaisuvaihtoehtoja laajemmasta kokemuspiiristä kuin monokulttuurinen. Ja näin se on joustavampi sopetumaaan ja etsimään uusia mahdollisuuksia muuttuvassa ympäristössä.
Monokulttuurisen valtion on taas menestyäkseen pystyttyvä muutumaan radikaalisti silloin kun tilanne sitä vaatii, kuten Japanisa tapahtui Meiji:n aikna ja Toisen Maailmansodan jälkeen.
.. seuraavasti: "Uusien tilanteiden tullessa eteen monkulttuurinen valtio voi ammentaa ratkaisuvaihtoehtoja laajemmasta kokemuspiiristä kuin monokulttuurinen."
Tällaisia perusteita juuri olin hakemassa.
On toki luonnollista, että kulttuurivaihto on sitä helpompaa, mitä lähempänä "kulttuuria vaihtavien" yhteiskuntien kehitysasteet ovat. Suomi voi helposti ottaa Japanista oppia ja toisinpäin.
Päteekö sama peruste myös silloin, mikäli kulttuuria vaihtavat tahot ovat hyvin erilaisessa kehitysvaiheessa? Taiteiden osalta varmasti, mutta entä muuten?
-- lot
ajatella näinkin, jos ei oltais hirveen itsekkäitä niin me voidaan antaa meidän tietoa ja taitoa muille ja näin myös edistämme muitakin maita, jotka eivät ehkä ole niin kehittyneitä, kun suomi. Ja mä kuitenkin uskon, että jokaisesta kulttuurista löytyy jotain hyvää mitä me voidaan hyödyntää.
ja onhan sekin, että monet jotka pääsee töihin ovat hyviä työntekijöitä ja todella tekee töitä ja niitä likasempiakin töitä jotka ei enään oikein suomalaisille tahdo kelvata.
Me ei oikein viellä täällä suomessa osata hyödyntää näitä kaikkia voimavaroja mitä meillä täällä on. Meinaa jos lääkärit, opettajat tai ym. ovat kebabbeja väsäämässä tai siivoomassa niin siinä menee hukkaan hyvät taidot.
.. monikulttuurisuus aiheuta sitä, että lääkäri joutuu siivoojan hommiin ja opettajat kebabin vääntöön?
Hmm..
Tai ehkä aiheuttaakin. Toisaalta tässä tulee taas "uuden luomisen" näkökulma. Voiko siitä syntyä jotain uutta, kun laitetaan tietyn alan ammattilainen tekemään jotain aivan muuta, kuin mihin ammattilaisen saama koulutus ennustaisi?
Just a thought,
-- lot
Kyllä moni kulttuurisuutta kannatetaan, kun sitä kotimaista kulttuuria rikastetaan slaavilaisella naiskauneudella. Ja, lisäksi se on mieskunnollekin hyväksi.
palstalla ei voi sanoa mitään negatiivista monikulttuurisuudesta. Eli aiheesta ei voida keskustella.
.. ovat niitä juttuja varten. Tämä on positiivisten asioiden ketju.
-- lot
juttuja on nähdä tietenkin erilaisia kulttuureja läheltä, ihmisyyden kirjoa...keskustella ihmisten kanssa joilla on erilainen arvomaailma, ihan kiinnostavaa.
Humanistiisella ja psykologisella akateemisuuden tasolla ilmiö on kiinnostava.
Käytännön inhoittavat lieveilmiöt kyllä vievät voiton näistä hyvistä asioista, valitettavasti.
Rauhanomainen kulttuuri ja barbaarinen eivät voi elää käsi kädessä rauhassa.
Tämä puoli on tainnut unohtua monilta vastaajilta.
Kun sukurutsaa ja saman kylän tyttöjä vain harrastetaan, tulee niitä kuuluisia perinnöllisyystekijöitä vastaan nopeemmin kuin nk. kansojen ystävyydessä ja (avun)annossa.
Ihmiskunta kehittyy joka tapauksessa, evoluutio ja kehitys kehittyy. ;) Siinä eivät "puhtaan" rodun peräänkuuluttajat pysy perässä, vaikka haluaisivatkin. Vaan ovat kehityksen jarruna, jolloin asiansa on jo syntyessään kuollut.
Nový most