En tiedä, onko tämä ihan oikea palstakaan tälle, mutta halusin vain purkaa tunteitani jonnekin...Je helpottaa hieman, jos tiedän, että ehkä joku tämän lukee. Eli tilanne on tällainen: olen parisuhteessa, olemme onnellisia keskenämme, työ ja talous on kunnossa ja muutenkin elämä tuntuu tasapainoiselta. PAITSI ostimme n.vuosi sitten talon, jossa emme oikein kumpikaan viihdy, varsinkaan mieheni. Osittain se johtuu ikävistä naapureista ja osittain sijainnista. No, anyway, meillä on ollut tarkoitus syventää suhdettamme ja tehdä perheenlisäystä. Varsinkin minulla on aivan kamala vauvakuume, tuntuu että se pienokainen pitäisi saada syliin nyt ja heti! Olemme tästä jo paljon puhuneet ja aikaisemmin käsitin, että myös mieheni on valmis tähän. Nyt kun asia olisi ajankohtainen, hän ei haluakaan lasta tähän taloon!! Tai ainakin hän sanoo sen olevan syyn.. Toki talo myydään, mutta se tapahtuu vasta ensi keväänä kunhan olemme asuneet tässä pari vuotta, jottei tarvitse maksaa veroja myymisestä. Kuulostaa varmaan sekavalta, mutta ongelma on se, että olen itse asennoitunut lapsen yrittämiseen ja tekemiseen jo täysin sydämin ja kaipaan sitä todella todella paljon.. Nyt toinen ei sitten haluakaan, ja minun mielestäni talo ei ole mikään syy sille, koska se joka tapauksessa myydään mahdollisimman pian ja jos lapsi sitä ennen syntyy, muuttaahan se meidän mukana, hyvänen aika! No, tämä on aiheuttanut meille riitoja, koska olen jotenkin niin pettynyt mieheeni. Tuntuu, että hän antoi minulle toivoa ja unelmia ja nyt kun olisi aika, hän ottaakin ne noin vaan pois ilman mitään kunnon syytä... Toki ymmärrän, että voihan vauvan tehdä sitten, kun talo on myyty (koska näin hän ajattelee) mutta entäs sitten? Entäs jos hän ei sittenkään halua, keksii taas jonkun toisen syyn? Ja kaikki, kenellä on ollut vauvakuume, ymmärtävät varmasti minua, ja varsinkin, kun olen jo odottanut jo pitkään. Sovimme silloin, kun talon ostimme, että n.vuoden päästä haluamme yrittää lasta. Olen odottanut tätä aikaa innolla ja nyt tuntuu, että kaikki romuttuu... Kyynelsilmin katselen vauvalehtiä ja kuvia vauvoista ja toivon pientä meille... Varmasti sekavaa, kiitos jos jaksoit lukea!!!
Vauvakuumeilua!!
woman82
91292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jospa sitten miehesi pyynnöstä odottelet siihen ensi kevääseen..tai teette kompromissin ja rupeatte yrittämään tuossa talvella...niin että lapsi syntyy sitten mahdollisesti uuteen taloon...voi olla ettei asia miehellesi ole mikään tekosyy, vaikka voihan sekin olla mahdollista..jos miestäsi on ruvennut vähän jännäämään lapsen tulo..ystäväpariskunnallani kävi niin että heillä nainen eli n. 2 vuotta vauvakuumeessa koska mies sanoi että vasta kun he ovat naimisissa..nyt ovat ja yritys on alkanut...odottavan aika on pitkä(itse olen ollut vauvakuumeessa koko ikäni!!!)mutta lopulta se palkitaan...keskusteleppa miehesi kanssa ja kysy suoraan onko hän tullut katumapäälle tms vai onko talo oikea syy...ja yritä omasta vauvakuumeestasi huolimatta ymmärtää miestäsi mikäli häntä jännittää vauvan tulo...se on iso asia ja tiedetäänhän se ihan yleisesti että suurin osa miehistä on sitoutumiskammoisia ja välttelevät mahdollista"viimeistä tikkiä" mahdollisimman pitkään....
asiallisesta vastauksesta... Eiköhän tässä kompromissi löydykin johonkin suuntaan, mutta kuten sanoit:odottavan aika on todellakin pitkä =)!!
Mä kyllä varmaan kysyisin mieheltä, että onko se todella ainut syy se, että vauva pääsisi sitten uuteen taloon? Ettehän te herranjestas tiedä vaikka vauva tulisi sitten vasta, vaikka nyt alkaisittekin yrittää..ei ne kumminkaa tule aina niin kun suunnittelee! Voi mennä vaikka pari vuottakin, tai sit tärppää heti, mut ei mun mielestä kannata kauheasti jahkailla, jos kerran on kumppani, ketä rakastaa, ja jonka kanssa sen perheen haluaa perustaa! Vähän kyl ihmetyttää tuo miehesi syy, lapsihan muuttaa siinä samalla, ja jos kerran näkee, miten sinä vauvaa haluat kovasti, niin luulis että heltyisi, jos todellakin tuo on se ainut syy. No, mutta toivottavasti asiat selviää... Onnea teille yrittämiseen, sitten kun ajankohta on:)
Moikka, oli mukava huomata että joku on suurinpiirtein samassa tilanteessa kuin minäkin. Olemme samanikäisiä (mikäli nimimerkkisi kertoo totuuden) ja mullakin on aika kauhea vauvakuume. Sitä on ollut jo pidemmän aikaa, varsinaisesti sen ajan kun olen vakavissani ollut poikaystäväni kanssa, reilu puol vuotta. Aiemmin sain sen järkeiltyä pois, mutta se palasi aina vaan ja nyt se on todella paha. Ollaan puhuttu asiasta monta kertaa. Vakavasti ja tsoukilla. Hän tietää, että olisin valmis yrittämään saman tien, mutta tän ei ole vielä valmis tms. Hän on kolme vuotta minua vanhempi. Jos meillä sattuisi vahinko, olisimme kyllä täysillä mukana, ja tiedän, että hänestä tulisi täydellinen isä. Luulenkin, että kyse on nyt siitä ettei hän vain halua "antautua" nyt ajatukselle. On kyllä sanonut, että haluaa minun kanssa myöhemmin lapsia. Tiedän, ettei tilanteemme ole paras mahdollinen, koska itse aloitan juuri opiskelut ja mieheni ei tällä hetkellä ole töissä, mutta ei se täysin pahaltakaan näytä. Mahdollisuuksia on paljon, ja mielestäni silloin pärjää kun haluaa pärjätä. "Where is the will, there is the way" mieheni yleensä tapaakin sanoa. Nyt jo oikeastaan unohdin oliko minulla mitään pointtia tässä asiassa, mutta olin ajatellut muutenkin vähän keventää ajatuksiani tällä palstalla, koska tämä asia täyttää mun mieleni aivan totaalisesti, joten ajattelin sitten vastata sinulle. Yksi ystäväni, jolle kerroin ajatuksistani, oli sitä mieltä, että minun pitäisi vain odottaa pari vuotta ennen kuin edes ajattelisin yrittämistä. Minun elämänihän tämä kuitenkin on, joten kauhean vakavasti sitä en ottanut, mutta olisi kiva saada vähän tukea... Niin kuin varmaan tiedät... Toivon, että miehesi "tulee järkiinsä" pian ja pääsette toteuttamaan haaveitanne. Tsemmpiä ja haleja!
luulenpa että rimakauhua on ilmassa miehelläsi ja jos talo ei olisi syynä niin sitten jokin muu. Vaikka kumpikin sitä lasta tahtoo niin onhan se nyt todella lopullista alkaa tekemään asian eteen jotakin konkreettista.
Tuo verotus on sikäli vähän huono syy jos kaikki mättää yhdestä talosta sillä vero menee vain osto ja myyntihinnan erotuksesta josta siitäkin jää kuitenkin se reilu seitsemänkymmnetä prossaa itselle..
Loppukaneetiksi aina "sekavaa mutta kiva jos jaksoitte lukea... sekavaa mutta hormonit nyt vähän heittävät...sekavaa mutta toivottavasti saitte selvää...Ai niin ja suluissa on myös aina joku lause(selventämässä asiaa)...
No huvinsa kullakin, parempihan tämä on kuin mätkiä ihmisiä. Mutta jotenkin vähän ärsyttää kun sama tyyppi joka foorumilla.
ne saadaan.Mikäli itse tekisit vauvan,et tarvis siihen miestä.eikä mielipidettä mieheltäsi.Oliko kirjoitusvirhe vai harhakäsitys vauvan kehitysvaiheista alusta loppuun?Menestystä Sinulle perheenlisäyksen kysymyksissä ja Onnea.
Niin, kaikki ootte oikeassa että vauvoja ei tosiaan tehdä vaan ne saadaan, tiedän kyllä tämän..Olen läheltä kokenut lapsettomuutta ja ehkä en halua ajatellakaan, että lapsia ei tulisi, siksi puhun siitä näin "varmana". tuota "you":n kommenttia en oikein jymmärrä... mutta samapa tuo. Kiva kuulla, että samanlaisessa tilanteessa on ihmisiä! Vaikka eihän tämä tietenkään kiva tilanne kenellekään ole..=) Mutta kiitos viesteistä ja katsotaan, mitä tapahtuu!! Toivottavasti pian vauva saa ilmoittaa tulostaan....
Hanki joku eläin :D