Hiukka kummastuttaa nuo periaatteet, joilla elatusmaksuja, lapsilisiä, päivähoitomaksuja jne. tarkastellaan eri tilanteissa riippuen siitä oletko lapsen lähi- vai etähuoltaja ja asutko yksin lapsiesi kanssa vaiko avo/avioliitossa uuden kumppanin kanssa.
Esimerkkejä:
Jos olet lapsen lähihuoltaja ja asut yhdessä uuden kumppanisi kanssa et saa lapsilisään yksinhuoltajakorotusta ja lisäksi joudut maksamaan enemmän mm. lapsesi päivähoidosta. Eli uusi puoliso velvoitetaan osallistumaan sinun lapsesi menoihin. Jos olet lapsen etähuoltaja ja maksat elatusmaksua saat verotuksessa vähennykset niistä riippumatta siitä asutko yksin vai et. Eikä elatusmaksua määriteltäessä oteta huomioon uuden kumppanisi tuloja.
Yleensä missä tahansa asioissa, joissa pitää selvittää tuloja lapsen elatusmaksut lasketaan mukaan lähivanhemman bruttotuloihin. Etävanhemman maksamat elatusmaksut taas saa yleensä aina vähentää bruttotuloista oli kyseessä sitten melkein mikä tahansa tuloselvitystä vaativa asia.
Jos etävanhempi hankkii uuden puolisonsa kanssa tarpeeksi monta lasta, aiemmista lapsista maksettavan elatusmaksun määrää voidaan pienentää. Jos lähivanhempi hankkii lapsia uuden puolisonsa kanssa, ei se missään tapauksessa lisää entisen puolison lapsistaan maksaman elatusmaksun määrää. (Eikös jokaisen pitäisi itse harkita, onko niihin uusiin lapsiin varaa entisten lisäksi???)
Ei aina mene jakeluun tämä eriarvoisuus...
Esimerkkejä:
Jos olet lapsen lähihuoltaja ja asut yhdessä uuden kumppanisi kanssa et saa lapsilisään yksinhuoltajakorotusta ja lisäksi joudut maksamaan enemmän mm. lapsesi päivähoidosta. Eli uusi puoliso velvoitetaan osallistumaan sinun lapsesi menoihin. Jos olet lapsen etähuoltaja ja maksat elatusmaksua saat verotuksessa vähennykset niistä riippumatta siitä asutko yksin vai et. Eikä elatusmaksua määriteltäessä oteta huomioon uuden kumppanisi tuloja.
Yleensä missä tahansa asioissa, joissa pitää selvittää tuloja lapsen elatusmaksut lasketaan mukaan lähivanhemman bruttotuloihin. Etävanhemman maksamat elatusmaksut taas saa yleensä aina vähentää bruttotuloista oli kyseessä sitten melkein mikä tahansa tuloselvitystä vaativa asia.
Jos etävanhempi hankkii uuden puolisonsa kanssa tarpeeksi monta lasta, aiemmista lapsista maksettavan elatusmaksun määrää voidaan pienentää. Jos lähivanhempi hankkii lapsia uuden puolisonsa kanssa, ei se missään tapauksessa lisää entisen puolison lapsistaan maksaman elatusmaksun määrää. (Eikös jokaisen pitäisi itse harkita, onko niihin uusiin lapsiin varaa entisten lisäksi???)
Ei aina mene jakeluun tämä eriarvoisuus...
Vastaukset 73
Vanhimmat
"Jos etävanhempi hankkii..."
Jos etävanhempi hakkii lapsia, pitää hänen voida elättää osaltaan hekin edellisten lapsien lisäksi. Jos lähivanhempi hankkii lapsia, niin niillä uusilla lapsilla on vanhempi, joka vastaa osaltaan näistä lapsista - ei sen edellisen vanhemman tarvitse osallistua niiden uusien elättämiseen.
Katsos kun asia on niin, että kaikkien kuuluu voida elää ja maksaa VAIN omista lapsistaa...
Ymmärsit viestini pointin ilmeisestikin juuri päinvastoin kuin oli tarkoitus. Tarkoitin tuolla esimerkillä nimenomaan juuri sitä, että missä se oikeudenmukaisuus on silloin, jos etävanhemman hankkiessa lisää lapsia, laitetaan ne "entiset" lapset maksumieheksi. Eli he saavat vähemmän elatusapua kuin ennen. Ja onhan näillä etän uusilla lapsilla toinenkin vanhempi kaikki kustannukset jakamassa ihan samalla tavalla kuin lähin uusilla lapsilla.
Tietenkään etävanhemman ei pidä maksaa lisää elatusmaksua omista lapsistaan, jos hänen exänsä hankkii lisää lapsia, eiväthän muiden lapset ole hänen vastuullaan. Tuo oli vain kärjistetty vertaus siitä, että kyllä etän pitäisi edelleenkin olla samalla tavalla vastuussa "entisistä" lapsistaan, edes taloudellisesti, vaikka hankkisikin lisää lapsia. Toinen vaihtoehto on jättää hankkimatta, jos ei ole varaa huolehtia vanhoista velvoitteistaan.
Sitä en siis ymmärrä, miksi lähi- ja etävanhempaa kohdellaan tällaisissa asioissa epätasa-arvoisesti.
Oletetaan, että sinulla ja etävanhemmalla on 2 lasta. Etävanhempi menee yhteen jonkun kanssa ja saa toiset kaksi lasta. Nyt etävanhemmalla on siis neljä lasta, mutta tulot eivät ole muuttuneet. Etävanhemman pitää elättää "puoliksi" neljä lasta eli "kokonaan" kaksi lasta entisen kokonaan yhden lisäsi (= 2 x ½). Näin ollen etävanhemman maksukyky lasta kohden on alentunut selvästi.
Lain mukaan molemmat vanhemmat osallistuvat taloudellisien mahdollisuuksiensa mukaan lastensa elatukseen (ei = puoliksi). Jos maksukyvyssä tapahtuu muutoksia parempaan tai huonompaan, niin tämä tulee huomioida maksuissa.
Olisiko sinusta oikein, että lastesi etävanhemmalla olisi velvollisuus hoitaa sinun ja hänen lapsiaan taloudellisesti suuremalla osuudella, kuin toisessa liitossa saatuja lapsia.
Minun mielestäni kaikkien lapsien pitää saada samansuuruinen osuus etävanhemmalta, eikä niin, että ensin saadut lapset saavat enemmän ja myöhemmin saadut lapset saavat vähemmän. Nämä kaikki esimerkin laspethan ovat keskenään sisarruksia ja tasavertaisia vanhempiensa suhteen.
Niinpä. Ymmärrän tämän logiikan aivan loistavasti, mutta sitä en ymmärrä, että miksi se koskee vain etävanhempaa. Jos lähivanhempi hankkii edellisestä liitosta olevien lasten lisäksi uusia lapsia niin laskeehan hänenkin elatuskykynsä lasta kohden selvästi. Mutta en ole ikinä kuullut sellaisesta tapauksesta, jossa entisestä liitosta olevien lasten elatustukea olis tällaisessa tapauksessa tarkistettu ylöspäin. Päinvastaisessa tapauksessa elatustukea kuitenkin olen kuullut tarkistetun alaspäin. Ei oikein tunnu oikeudenmukaiselta tämä.
jos perheeseen syntyy uusia lapsia eikä perheenisän palkka siitä lisäänny, niin edellisenkin avioliiton muksuille voidaan maksaa entistä vähemmän. Sehän on itsestään selvä asia. Jos taas lähihuoltaja haluaa hankkia lisää lapsia, niin etsiköön niille rahakkaan toisen vanhemman.
Ei elatusmaksu ole vakio, vaan se vaihtelee sen mukaan kuinka monta elätettävää elatusvelvollisella on. Jos elatusmaksu on pienempi kuin yhteiskunnan maksama elatustuki lasta kohti, niin erotuksenhan saa joka tapauksessa. Ei lähi puille paljaille joudu vaikka etän elatuskyky vähenisikin.
elatuskyky lapsiinsa nähden heikkenee sen takia, että hän hankkii uuden lapsen tai uusia lapsia, niin hänen uuden puolisonsa pitää huolehtia uusien lapsien osalta elatuksesta eikä ex-puolison.
Sillä puolisolla, joka on menettänyt lapsensa avioerossa tulee olla suurempi oikeus hankkia uusia lapsia kuin sillä, joka on saanut lähihuoltajuuden tai jopa yksinhuoltajuuden.
Kyllä se on HYVIN vakio, ja juuri sen verran kuin vahvistetussa sopimuksessa lukee.
Sitä voidaan tietenkin muuttaa, joko vanhempien yhteiseelä sopimuksella ... tai oikeusteitse.
Kirjoitat :
No ei läheskään välttämättä näin, ehkä hänen vain käytettävä enemmän palkastaan jäävää rahaa kasvaneen perheen elatukseen kuin ennen, ja ehkä esim. lennettävä pari tuntia vähemmän kuukaudessa.
Tilanne tietenkin toinen, jos elintaso laskettu kulujen ja menojen osalta niin tiukalle, ettei maksukykyä voida laskea nettopalkan mukaan ... vaan joudutaan tarkastelemaan maksukykyä samoin kuin toimeentulotukea määritetään ... eli mitä jää kaikkein pakollisimpien menojen jälkeen elareihin.
Jälleen, ei elatuskyvyn mihinkään tarvitse heikentyä edellisiin lapsiin kun uusia syntyy. Käytettävissä olevat rahat vain jakautuvat toisin ... aivan samoin kuin "ydinperheessä" missä lapsia tulee lisää. Toivottavasti molemmissa tapauksissa pohditaan myös se, onko meillä varaa uuteen perheenjäseneen. Usein on, kyse vain menojen priorisoinnista...
Eiköhän kaikilla ole oikeus lapien SAAMISEEN (ei niitä hankita, puupää) ... ja vastuulliset vanhemmat pohtivat myös sen tuomia taloudellisia velvoitteita. Mutta ei avioerossa kummakaan vanhemman pitäisi kokea menettävänsä lapsia, ja jos niin on ... tilanne hyvin onneton etenkin lapsille.
Lähinnä se on avioerotapauksissa vain näillä etä-vanhemmiksi tuomituilla tai niillä, jotka ovat kokonaan menettäneet lastensa huollon. Sellaisiakin varmasti on vielä nykyisinkin. (Aikaisemminhan se yhteishuolto ei ollut edes mahdollinen.)
Monissa maissahan ei ole yhteishuoltoa ollenkaan, se joka saa lapset, maksaa myös viulut. Toisella vanhemmalla on rajoitettu tapaamisoikeus lapsiinsa nähden.
Mitä tämä sinun mielestäsi tarkoittaa - tulkitaanko taas lakia?
_____________________
Laki lapsen elatuksesta
2 §
Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.
Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset.
että elatusapua voidaan alentaa vain oikeusteitse, mutta sitä korotetaan automaattisesti indeksin mukaan.
Elatusapua pitäisi voida vähentää viranomaispäätöksellä ilman käräjöimistä, kun elatusvelvollinen kävisi vain esittämässä todisteet alentuneesta elatuskyvystään sosiaaliviranomaisille.
Paras systeemi olisi mielestäni kuitenkin se, että kaikille maksettaisiin vain tuo valtion elatustuki, joka tällä hetkellä on 118 e/lapsi ja yksityiset elatusmaksut poistettaisiin kokonaan. Elatusvelvolliset maksaisivat vain jonkun lisäveron valtiolle. Loppuisi ainakin elatusmaksuista riiteleminen.
Etävanhemmathan voivat antaa lapsilleen lahjoja, ostaa vaatteita, urheiluvälineitä yms. Tällöin etä ainakin tietää, että rahat menevät lapselle eikä lähivanhemman omiin kuluihin.
No on sulla jutut ;-D
En ole nyt aivan vakuuttunut mitä ajoit takaa ... mutta arvaan tarkoittaneesi oikeuteen päätyneitä huoltajuuskiistoja.
Muistaakseni 10% avioerotapauksista sellaisia, että jotakin lapsen huoltoon liittyvää asia joudutaan puimaan tuomarin johdolla (tapaamiset, huoltajuus, ja/tai elarit). Varmasti oikeuden päätöksessä ei lue että "toinen vanhemmista tuomitaan menettämään lapsensa" ... ja juuri siltä pyrittävä välttymään.
Onneksi suurimmassa osassa eroista lapsen suhde molempiin vanhempaan toimii ja kehittyy ... itselläni varmaan ihannetapaus vuoroviikottelun ja lapsen kahden kodin 10 km etäisyyden kanssa. Ja vaikkei näin olisikaan, niin ei minusta etävanhemman pidä kokea "menettäneensä" lapsia, tai ainakaan itse edesauttaa selaista tulemaa.
Totta, joskus etävanhempi päättää kostaa eron lastensa kautta katkaiisemalla suhteet. Väärin ja tuomittavasti tehty, josta etenkin lapsi kärsii.
Yhtälailla joskus lähivanhempi pitää huolen siitä ettei suhteet toiseen vanhempaan voi kehittyä, manipulointiin ja kiusan tekemiseen ei vaikea keksiä keinoja. Aivan yhtälailla tuomittavaa ja väärää toimintaa kuin ed. kappaleessakin ollut tilanne.
Niin, ja monmissa maissa on asiat huonommin kuin Suomessa ... mitä uutisarvoa tuolla oli?
Oikeastaan se tarkoittaa sitä mitä lukee... ja tulkinnoille on varaa... jotka toivottavasti tulevat selkiintymään lähitulevaisuudessa kun ko. lakia hieman remontoidaan.
Mittä oleellisinta siinä on se, että MOLEMMAT vanhemmat osallistuvat kykyjensä mukaan.
Ja kohta : "työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön" tarkoittaa sitä, että elareiden määrittämisen aikana työttömäksi heittäytyvä pääkaupunkiseudulla asuva sähkömies EI VOI vedota "masukyvyttömyyteensä" kun elareita määritetään ... koska voidaan olettaa että hän saa töitä halutessaan noin tunnissa.
Ja tuo viimeinen lienee selvä, jos esim. 16 vuotias nuori ei tahdo enään opiskella ja pääsee varastomieheksi ... niin tietenkin sen pitää vaikuttaa määritettäviin (tai määritettyihin) elareihin -- ja myös siihen, ettei lähivanhemman tarvitse osallistua samalla summalla lapsen elatukseen kuin jos olisi aloittanut lukion.
Puuttuisin milellään tähän kohtaan:
"...sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa."
Eikö tämä tarkoita juuri sitä, että huomioidaan myös "uudet" lapset elatuskykyä arvioitaessa (huom. jopa molempien, jos sattuu, että lähivanhempi saa ns. "isättömiä lapsia"). Elatuskyky voi siis muuttua "vahojenkin" lasten suhteen.
Tulkintaa....
vaan hän heittopussina vanhempiensa välissä? Siis pahin mahdollinen tilanne, ja sinä pidät asiantilaa hyvänä? Kai tajuat ettei tuollainen tilanne voi jatkua kauan? Entäs kun exäsi avioituu uudelleen? Tuskin exäsi uusi puoliso on halukas ottamaan lasta joka toinen viikko huusholliinsa.
Yhteishuolto ei yleensä toimi ja se pitäisikin epärealistisena huoltomuotona poistaa kokonaan. Jos ihmiset eivät ole niin paljon pystyneet vetämään yhtä köyttä, että he olisivat voineet taata lapselleen ehjän kodin (tai edes jonkinlaisen kodin ylipäätänsä), niin ei heistä ole yhteishuoltajiksikaan.
Niin, siis ideksikorotus on melkoisen pieni ... ja ehdot sen "laukeamiseen" monen mielestä jopa liian tiukat. Muistaakseni viimeksi ideksikorotus tuli 2002 tai 2003 ... korjatkaa jos muistan väärin. Kyllä sille korotukselle, eli inflaatiotarkistukselle, on aivan hyvät perustelut.
Onneksi ei ole noin !! Koska vastavuoroisesti lähivanhempi voisi kiikuttaa lippu-laput joko oman elatuskykynsä alentumisesta ja/tai lapsen kohonneesta elatuksen tarpeesta ... niin silloinko sinun elareidesi pitäisi pompsahtaa tuosta vain ja se passaa sulle. Ennenkuin laukoo "fiksuja" ideoita, voisi miettiä mitä se merkitsee kun kuviota katsoo toiselta kantilta.
Minkä ihmeen vuoksi valtio pitäisi sekoittaa kahden aikuisen velvollisuuteen osallistua oman lapsensa elatukseen ?? En ymmärrä, mutta kantansa kullakin sosialistilla. Ja ne jotka elareista riitelevät, ovat sen verran kypsymättömiä vanhempia ja ihmisiä, että riidanaiheen aivan taatusti toisaalta löytävät ... millä sitten tekevät lapsensa olon tukalaksi, tilanteessa mikä heille jo muutenkin vaikea, eivätkä ole koko soppaan edes syyllisä.
No tuohan on jo nyt mahdollista sopia elatussopimuksessa, ei kaiken tarvitse olla rahaa. Ja eiköhän järkevä vanhempi huomaa, jos elareista huolimatta lapsi kulkee ryysyissä ja tulee tapaamisiin nälkäkuoleman partaalla -- silloin löytyy kyllä keinoja puuttua menoon.
Puuttuisin milellään tähän kohtaan:
"...sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa."
Eikö tämä tarkoita juuri sitä, että huomioidaan myös "uudet" lapset elatuskykyä arvioitaessa (huom. jopa molempien, jos sattuu, että lähivanhempi saa ns. "isättömiä lapsia"). Elatuskyky voi siis muuttua "vahojenkin" lasten suhteen.
Tulkintaa....
Ei häntä mihinkään heitellä, hän tulee tai haetaan koulusta jompaan kumpaan kotiinsa. Ilman "matkalaukkua" ... avainnipussa sattu olemaan vain kaksi avainta yhden asemesta.
Jotta vuoroviikottelu toimii se edellyttää tiettyjä asioita:
- vanhemmat ovat eronsa käsitelleet, ja ymmärtävät roolinsa yhteisen lapsen tätä rakastavina vanhempina
- vanhemmat asuvat lähellä toisiaan
- lapsella on todella kaksi kotia ... joka kieltämättä aiheuttaa ylim. kuluja (tupla vaatteet, tupla fillarit, tupla sukset, tupla lelut, jne. jne.)
- lapsi pitää järjestelystä (pakottaa ei pidä, saa, tai voikaan)
>
Kyllä tämä heille sopii aivan kuin minunkin puolisolleni ;-) Mutta kyllä, tuo voi olla ongelma joissakin tapauksissa.
Yhteishuolto ei toimi KAIKISSA tilanteissa ja eroissa. En suinkaan tuputa sitä autuaaksi tekevänä, tai läheskään aina lapsen etuna. On hyvä että näissä on vapauksia, koska kuitenkin vanhemmat (yleensä) tietävät mikä lapselleen parasta, ja toimivat sen tavoitteen eteen.
Niin, erosimme aikanaan puolisoni kanssa toisistamme ... emme lapsestamme. Ympäristö minkä olisimme tarjonneet rakastamallamme pojalle olisi ollut sellainen, jossa emme tahtoneet hänen varttuvan .. se ei olisi ollut hänen etunsa millään tavalla. Kyllä, yritimme ... harkitsimme ... haimme apua ... keskustelimme ... mutta joskus kaksi erinomaista ihmistä on ajautunut toistensa huonoon seuraan ... silloin viimeisenä keinona on ero, joka tietenkin aina vaikea jokaiselle (eikä vähiten lapselle).
Nyt lapsemme saa sellaisen kodin mallin (kahdessa osoitteessa) jollaisen hänen tahdoimme saavan (ja tietenkin myös me molemmat vanhemmat) -- Onneksi näin. Onneksi hänen ei tarvinnut varttua kyräilevässä, rakkaudettomassa, kylmässä, "kireässä" kulissikodissa ... koska sellaiseksi yhteiselämämme lapseni äidin kanssa olisi mennyt.
Niin, kaikki riippuu siitä miten se maksukyky määritetään -- ja mitä suurimmassa määrin etä- ja lähivanhemman taloudellisesta tilanteeta (lue: maksukyvystä).
Esim. minun tapauksessani noin 4000 EUR/kk nettotuloilla kk-menojen jälkeen jää noin 500 EUR/kk tosiaan yli ... jonka kyllä saa harrastuksiin tai ravintolaan menemään. Kun olen saamassa toisen lapsen, ei minulla TIETENKÄÄN ole mitään perusteluita (eikä kyllä halujakaan) vaatia elareitani pienemmäksi tuohon vedoten ... ehkä syksyllä sitten minulla tuota "hupirahaa" vain 300 EUR/kk (mistä en todellakaan ole pahoillani).
Tod.näk. vielä kuudennenkin lapsen kohdalla esikoiseni elareihin ei olisi mitään perusteluita puuttua ... Jos olisin niin pönttöpää että keksisin alennusta tuohon vedoten vaatia oikeudesta, tuomari ensin pyyhkisi vedet silmistään ja käskisi myydä toisen autoista.
MUTTA, jos ajatellaan toimeentulorajalla kiikkuvaa etävanhempaa, ja paremmin toimeentulevaa lähivanhempaa ... niin tuohon "pykälään" voi ja pitääkin aivan perustellusti vedota vastaavassa tilanteessa.
Onkohan sinulla toisenlainen näkemys?
Nimenomaan juuri sitä tällä keskustelunavauksella ajoin takaa, että missä ihmeessä oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohtelu erovanhempien kohdalla näissä raha-asioissa oikein piileksii.
En usko, että kukaan voi oikeasti olla sitä mieltä, ettei vanhemmilla eron jälkeen olisi keskenään aivan yhtä suuri velvollisuus huolehtia lapsistaan, edes taloudellisesti. Tai oikeutta perustaa uutta perhettä ja hankkia lisää lapsia ilman, että heitä kohdellaan yhteiskunnan taholta elatus ja muissa maksuasioissa epätasa-arvoisesti. Se ei vain mene minun oikeustajuuni.
Ei kyse ole siitä, joutuuko lähi puille paljaille etän elatusmaksujen vähenemisen takia vai ei, vaan periaatteesta! Jos kerran etän elatuskyvyn pieneneminen vaikuttaa elatusapuun niin tasapuolisuuden vuoksi silloin myös lähin elatuskyvyn pienentymisen pitäisi vaikuttaa myös. Eli yksinkertaisesti annetaan molemmille tai ei sitten kummallekaan.
Ei kai kukaan lapsiaan erossa menetä, ei ainakaan pitäisi. Eivät vanhemmat voi lapsistaan erota vaikka toisistaan eroaisivatkin eivätkä näin ollen myöskään luopua vanhemmuuden mukanaan tuomista velvoitteista, joihin kuuluu myös lapsen elatus.
Tosin sitten on myös niitä etävanhempia, jotka itse erossa hylkäävät lapsensa. Heilläkö myös pitäisi sinun mielestäsi olla lapsistaan edelleen huolehtivaa lähivanhempaa suurempi oikeus perustaa uusi perhe ja hankkia uusia lapsia hylkäämiensä tilalle?
Ja lähin uuden puolison pitäisi sitten elättää myös edellisen liiton lapset heidän oman vanhempansa sijasta?
Johan hulluja puhelet...
Kuten tässä kesuskustelussa olen pariin otteeseen todennut, ei esim. minun tilanteessani uusien lasteni elatukseen vaatima raha mitenkään vaikuta, voi vaikuttaa, tai pidäkään vaikuttaa esikoisestani maksamiini elareihin.
Eikä muuten sekään, jos lapseni äiti tulisi uudelleen äidiksi.
Ei, tämä ei tarkoita etteikö joidenkin muiden tilanne olisi toinen ... mutta ylipäätään on hyvä pohtia asioita useammalta kantilta. Ja muistaa, että elareiden määrittäminen on melko yksilöllistä puuhaa, tai pitäisi olla ... valitettavasti sitä ei ole esim. päivähoitomaksujen määrittäminen.
hänellä ei tosiasiassa ole yhtään kotia. Koti on paikka jossa ihminen asuu pysyvästi. En ymmärrä itsekkäitä vanhempia, jotka eivät sen vertaa ajattele lapsensa parasta, että edes takaisivat hänelle pysyvän kodin.
Tehkää mieluummin niin, että lapsella on pysyvä koti, jossa hän vuoroviikoin asuu toisen ja vuoroviikoin taas toisen vanhempanssa kanssa. Sillä tavalla saatte te eroon syypäät kärsiä matkalaukkuelämästä, eikä syytön lapsenne. Avioerot johtuvat ihmisten itsekkyydestä eikä mistään muusta.
lähivanhemman tulot saa vaikuttaa mitenkään. Etän tulojen mukaanhan elatusapu määrätään. Minusta elatusavun alentamista pitäisi voida hakea viranomaispäätöksenä, mutta sen korottaminen enmmän kuin mitä indeksikorotukset tekevät, pitäisi aina tapahtua oikeudessa.
Itse asiassa kannatan elatusmaksun poistamista kokonaan. Se on minusta jäänne entisajoilta. Se, joka lapsen tai lapset saa erossa, maksakoon viulut!
hoitakoon viulut.
Olet todella pimee tyyppi.
eikä saanut lasten lähivanhemmuutta. Se, joka "saa" lapset maksakoon viulut.
Olisikohan kuitenkin kysymys siitä, kuka lapset pystyy hoitamaan. Kuitenkin elatusvelvollisuus kuuluu kummallekin vanhemmalle. Ellei etävanhempi pysty maksamaan, tulee yhteiskunta avuksi, ja maksaa vähintään elatustuen, joka on, kuten kaikki tietävät 118,15€/kk lapsi.
mitä lapsi tarvitsee, mitä matkalaukkuelämää se on.
Parempi kaksi kotia, kuin ei yhtään. Kummassakin rakastava vanhempi.
>
Niin, siis tuo on luulosi tai mielipiteesi ... mikä ei perustu tosiasioihin tai lakiin millään tavalla. Mutta saahan tuota mieltä olla jos oloa helpottaa.
HAHHAAA ... tuo on jo parempaa iltalypsypolitiikkaa ja "rusinapullateoriaa" (nypitään hötöstä itselle sopivat edut) kuin mihin edes KePu pystyy... Noh, noin ei onneksi koskaan tule tapahtumaan -- koska se olisi epäoikeudenmukaista.
>
Jep jep ;-D
miksiköhän edes vaivaudun vastaamaan ... mutta teen sen kuitenkin...
Lapseni asuu pysyvästi kahdessa eri osoitteessa jotka ovat varsin lähellä ja erinomaiseten kulkuyhteykisen päässä toisistaan. Hänellä on kaksi kotia, toinen äidillä ja toinen isällä ... molemmissa on hyvä olla, ja esim. synttärit järjestetään porukalla jommassa kummassa kodissa ...himena teemasta riipuen. Ymmärrän ettei tätä voi ymmärtää ellei tahdo.
Jos lapsellamme olisi paha olla tässä kuviossa (ja hänen mielipidettään on kuultu), niin ei näin meneteltäisi.
Niin, tuo pysyvää koti-asiaa koetin yllä selvittää... enkä jaksa keksiä miten tämä vanhempien itsekkyyteen liittyy .. paitsi että ex-vaimoni ei ollut itsekäs ja ymmärsi että tämä järjestely sopii parhaiten meidän lapselle. Siitä hänelle kiitos.
Täysin älytön idea (ainakin meidän tapauksessa, ehkä joillekin toimisikin)... kuten yllä kerroin, meillä molemmilla uudet puolisot, jopa perheenlisäystä. Me esikoiseni vanhemmat tahdomme antaa lapsellemme hyvän ja tasapainoisen, rakastavan perheenmallin, jota valitettavasti me emme pystyneet saamaan aikaan välillemme yrittämisestä huolimatta. Nyt niitä perheitä on kaksi, joissa poikani todellakin on perheenjäsen 110%:sti ... joka ei olisi mitenkään mahdollista ehdottamassasi mallissa ... myös sisarpuolilla ja uusilla puolisoilla on oikeus kotiin.
Me emme syytelleet toisiamme erosta, tosin tapahtuneesta olimme surullisia. Varmaan puolisonvalinnassa aikanaan teimme virheet, virheiden tekeminen on inhimillistä .... niiden toistaminen on typeryyttä. Onneksi lapsemme ei ollut virhe :-D
Lapseni ei vietä matkalaukkuelämää, molemmissa kodeissa on kaikki mitä tarvitsee ... myös tärkein, rakastava ja rakentava ilmapiiri.
Minusta itsekästä on roikkua "kulisseissa" jotka läpimädät (tai roikuttaa perhettä niissä), eikä tehdä sitä joskus välttämätöntä päätöstä erota, joka sattuu kyllä ... mutta tehdä kaikkensa jotta tilanteesta selvitään parhain päin.
Ehkä erään Jämsäläisen kunnalispoliitikonkin olisi kannattanut romuttaa kulissit ajoissa... pää kun ei aina kestä näyttelemistä vuodesta toiseen.
Yh-lisä on takoitettu yksinhuoltajalle kompensoimaan sitä, että perheessä asuu kahden aikuisen sijaan yksi … logiikka on siinä, että ruokakunnan kulut ”per naama” ovat matalammat ”suuremmassa yksikössä” – niin kuin onkin, vaikka molemmat huolehtivat omasta elatuksestaan.
Kun Yh:ous laakkaa, lakkaa ko. lisäkin … tietenkin.
Se oli minulle uutta, että uusiperheen tulot lasketaan yhteen kun ”sun lasten” maksuja lasketaan, tai ”mun lasten” … yhteen tietty jos ”meidän lasten” taksaa määritetään päikyssä. Tämä tosiaan on väärin.
Noh … juu, se on maksimissaan 80 EUR vuosivähennys valtionverotuksesta, jonka vaikutus veroprosentistasi riippuen on 20 – 40 EUR/vuosi … onhan se kahvikuppi ja pulla per kk.
Miksi otettaisiin? Aivan kuin ei sinun puolisosikaan tuloja voida käyttää perusteluina elareiden alentamiselle.
Tämän myönnän epäkohdaksi.
Tsjaah … no periaatteessa kyllä, jos tulotaso matala ja hän vetoaa alentuneeseen maksukykyynsä. En ole kuullut tuollaisista tapauksista, mutta en väitä etteikö olisi mahdollista – ja minusta aivan perusteltua JOS maksukyky todella laskenut.
Samalla logiikalla kuin yllä sen pitäisi, koska silloin lähivanhemman maksukyky laskenut koska elättää osuudellaan myös uutta lastaan perheessä. Ellei, niin väärinhän tuo on.
siis MIKÄ LOGIIKKA!!!!???
ei kai etävanhemman nyt pidä toisten lapsista maksaa... ??!!!
on niillä ne toisen lapset tai ei niin tuo se oma vauveli lisää menoja kuitenkin!!! voi juma!!!
siis TÄH!!! ei se uusi vauva lissä menoja niille aikaisemmille lapsille!!
en kyllä ymmärtänyt!
Eli jos nyt saan uuden mieheni kanssa lapsia niin lasteni isä maksaisi meille sitten enemmän koska kulumme ovat suuremmat!!??
HOHHOIJAA... Raha tekee kyllä hyvää.. mutta en kyllä lapsia tekis lisää jos ei olis varaa!!!
Niinpä. Loogisesti ajatellen sehän on täysin absurdi ajatus, että etän pitäisi lähin hankkiessa lisää lapsia maksaa omistaan enemmän elareita. Mutta miksi ihmeessä hän sitten on oikeutettu maksamaan elareita vähemmän silloin, jos hän itse hankkii lisää lapsia? Sitä logiikkaa en ymmärrä. Eikö hänenkin pitäisi lisää lapsia hankkiessaan miettiä, onko hänellä siihen varaa vai ei eikä pistää edellisen liiton lapsia maksumiehiksi. Ei se etän uusi vauva myöskään vähennä edellisestä liitosta olevien lasten menoja samoin kuin ei lähin uusi vauva niitä lisää, mutta molemmissa tapauksissa rahaa jää käytettäväksi vähemmän per lapsi. Se kuitenkin voidaan huomioida vain etän kohdalla pienentämällä elareita, mutta ei lähin kohdalla suurentamalla niitä. Missä logiikka ja oikeudenmukaisuus?
hhmmm...
eli jos ex sais uusia lapsia uuden kanssa??!!
no, samoin nousee kulut "tavallisessakin" perheessä eikä rahaa riitä yhtä paljon 4 kuin yhdelle lapselle.
otetaan tavallinen ydinperhe esimerkiksi:
meillä olis 1 lapsi vain ensin, ja sitten tulis toinen ja kolmas jne... Niin ei siitä kyllä tuloista yhtä paljon enää riitä ylimääräistä sille ekalle! että kyllä siinäkin vaiheessa pitää miettiä niitä kuluja; jos sattuu että se eka on saanut kaiken uutena ja on kalliit harrastukset... ja sitten tulee lisää lapsia; ei niille varmastikaan riitä samalla tavalla rahaa.
joten ymmärrän kyllä tuon logiikan. että silleen.
En sano että niitä elareita nyt huomattavasti laskemaan pitäisi ryhtyä, vaikka se ex uusia lapsia saisikin. Tai toisaalta! ymmärrän senkin että laskettais; just ton mun logiikan myötä!!
niin että silleen.
Aivan. Ja saman laskutavan mukaan myös kun lähivanhemman perheeseen syntyy uusia lapsia, jää rahaa vähemmän käytettäväksi ensimmäisten menoihin. Missä siis tasa-arvo, jos samojen tulojen pitää lähivanhemman kohdalla riittää useamman lapsen elatukseen, mutta etävanhemman kohdalla ei?
Minusta se on epäoikeudenmukaista. Jos uusien lapsien syntymä huomioidaan elatusmaksuissa, niin silloin sen pitäisi koskea molempia vanhempia tai siten ei kumpaakaan. Eikä niin, että edellisen liiton lapset laitetaan etän uusien lasten maksumiehiksi. Minun logiikkani toimii niin!
"siis TÄH!!! ei se uusi vauva lissä menoja niille aikaisemmille lapsille!!"
Se uusi vauva lisääkin sen uuden vauvan vanhemman menoja ja näin ollen laskee maksukykyä.. lapset olkoon tasa-arvoisessa asemassa - ei ole oikein, että edellisille joutuu masamaan enemmän, kuin uuden liiton lapsilleen.
Onko vaikea ymmärtää?
no.
mites tässä tilanteessa.
miehelläni on lapsi exänsä kanssa. lapsi asuu äidillään. mutta on meillä aika paljon. mieheni ei maksa mitään tiettyä summaa, eikä varsinkaan sen enempää nyt vaikka minä tulin kuvioihin mukaan. eli kaikki ok. mies ostaa kun tarvitaan ja antaa tytön äidille lapsen MENOIHIN puolet. ja tietty ostelee joskus vaatteita; aika harvoin. eipä tuon lapsen olemiseen ja elämiseen nyt kauhiasti ole mennyt rahaa. ei sitä 100€ ainakaan/kk. tuskin äidillänsäkään kuluu isoja summia kun äiti on opiskelija. mutta isä on töissä ja rahaa on hieman enemmän.
no. jos ja kun meille tulee yhteinen lapsi. Molemmat lapset ovat tasa-arvossa. miehen lapsen elatuksesta huolehtii äiti sekä isä ja tietty mun rahat siinä mukana, kun ei me nyt eritellä että "sun lapsen ruuan ostat sä"...
Mutta koska tulomme ei siitä uudesta lapsesta suurene vaan pienenevät. Niin kyllä se miehen eka lapsi saa yhtä hyvin kokea nahoissan sen että nyt sitä rahaa ei sitten ole yhtä paljon(=VÄHEMMÄN ostamme mitään ylimääräistä); mutta ei sitä ole sille uudellekaan lapselle sen enempää. vaan samalla viivalla.
Tottakai sillä ekalla lapsella on ne samat pakolliset menot, joihin iskä antaa äidille rahaa. Mutta uuden lapsen tullessa kyllä varmasti mietitään että tarviiko ostaa se kaikkein kallein polkuyörä tms. eli silloin tämän ekan lapsen käyttöön/elatukseen menee VÄHEMMÄN rahaa.
mikä nyt on ongelma?
Samoin olisi käynyt vaikka eivät olisi eronneet; eli menoja olisi sen ekan lapsen osalta jouduttu karsimaan.
mun logiikalla...
jos etävanhempi saa lapsia niin ne ekat lapset on tasa-arvossa uusien kanssa. Kun tulee lapsia lisää, menot suurenee AINA ollaan sitten ydinperhe tai uusioperhe; ei riitä rahaa enää niille ekoille lapsille yhtä paljon kuin ennen. ELI MAKSUKYKY ALENEE!!! Eli laskettakoon sitten maksua... ELÄMÄ ON! Jos kerran mun lasten isällä ei sitten tosiaan ole varaa maksaa jostain syystä; kyllä mun lapset elää pienemmälläkin summalla! on sitä työttömyyteen totuttu ja pieniin tuloihin ja MENOIHIN. Ja jos oltais exän kanssa hommattu lapsia niin samoin oltais vielä tiukemmalla. Mutta tietenkin ON JOKAISEN OMA asia kuinka arvokkaina lapsiaan pitää; että jos ne "UUDET lapset" on sitten tärkeämpiä että vievät ekojen rahat. Se on sitten iskän ongelma, miten sen lapsilleen selittää.
Toisaalta tuollaiset kiinteät kuukausi summat ovat perseestä! Muta eräät eivät kykene yhdessä sopimaan lastensa menoista... huoh
Jokainen perhe hoitaa asiansa niin kuin hyväksi / oikeaksi näkevät - siihen en ota kantaa.
Kerroin vaan milipiteeni siitä, miten etävanhemman olosuhteiden muutokset vaikuttavat ja mikä mielestäni siinä osiossa on oikeuden mukaista.
Tottakai jokainen koittaa huolehtia kaikista lapsista hyvin, mutta mielestäni minun tehtävänä on huolehtia kaikista lapsistani tasa-arvoisesti ja käyttää heihin kaikkiin rahaa tasa-arvoisesti omien mahdollisuuksieni ja kykyjeni mukaan. Ei kai tämä niin kovin vaikeaa pitäisi olla ymmärtää.
En jaksa mitään erityistapauksia ruveta vatvomaan, vaan ainoa päämääräni on se, että kukaan omista lapsistani ei ole huonommassa asemassa, kuin toiset tai vastaavasti paremmassa asemassa nimen omaan minusta johtuen tai minua / muita lapsiani hyväksi häyttäen. Minulle ei kauheasti kuulu, miten eksäni ja jonkun muun lapset elävät - toivottavastu yhtä hyvin kuin omani.
Melko sujuvasti ajattelemaani logiikkaa sulle väännettykin rautalangasta, koetan osaltani.
Vanhempien maksukyjen suhde voidaan laskea kahdella tavalla, "rikkaille ja hyvötuloisille" helpointa laskea nettotulojen suhteessa. Toimii hyvin jos tulot sen verran runsaat, että palkasta jää pakollisten kulujen jälkeen useita satasia "yli" ... jonka pistää vaikka harrastuksiin, ravintolaan, matkoihin, jne. jne. Tuossa tapauksessa uusio-perheessä syntyneet lapset "kuluineen" katsotaan "harrastukseksi" johon ollut varaa. ELI, ei mitään perusteluita muuttaa elareita suuntaan tai toiseen ... ajatellaan asiaa sitten etä- tai lähivanhemman kannalta. Omalla kohdallani tilanne tämä.
Noh, se toinen tapa sitten. Lasketaan maksukyky sen mukaan paljonko palkasta jää pakollisten menojen jälkeen "yli" ... jos se summa negatiivinen kun elarit maksettu ... niin voi hyvinkin olla että nettotulojen suhteet antaisivat epäoikeudenmukaisen tulen (jommalle kummalle vanhemmista). TÄSSÄ tapauksessa uusi lapsi edelleen vähentää maksukykyä, eli maksukykyjen suhde MUUTTUU. Alkuperäinen väitti / ihmetteli miksi muutos koskee vain etävanhempaa, ei lähivanhmepaa joka olisi samassa tilanteessa ... jos näin on, se ei ole oikein, eikä loogista.
elatusmaksu määräytyy maksavan osapuolen tulojen mukaan eikä saavan. Jos maksujen saaja elatusmaksut saatuaan ei silti pysty elättämään lapsiaan, hakekoon toimeentulotukea.
mitenkään elatusmaksuihin, vaan ainoastaan etän tulot ja menot. Niiden mukaanhan elatusmaksut määrätään.
Etällä on oikeus hankkia uusi perhe ja uudet lapset, lähin taas tulisi tyytyä vain kasvattamaan ne edellisen avioliitonsa lapset aikuisiksi.
Mistä oikein ammennat viisautesi?
Elarithan määritetään niin, että ensin lasketaan tai päätetään mikä on lapsen elatuksen tarve. Tietenkin.
Sen jälkeen summasta vähennetään lapsilisät.
Sitten jäljellä oleva summa JAETAAN vanhempien kesken. Luonnollisesti.
Jako ei suinkaan ole 50/50 (toki silloin jos molempien vanhempien maksukyky sattuu olemaan sama). Yleensä maksukyvyn mittarina on nettotulot (siis palkka verojen jälkeen).
ESIM.
Lapsen elatuksen tarve on 420 EUR/kk, vanhemmille jää 320 EUR/kk. Etävanhemman nettotulot 2500 EUR/kk, lähivanhemman 1500 EUR/kk.
Elarit: 320 x 2500/4000 = 200 EUR/kk
Mutta, jospa tilanne onkin päivastoin, eli lapset sillä enemmän hankkivalla:
Elarit: 320 x 1500/4000 = 100 EUR/kk (tosin, minimi on 118 EUR/kk)
Niin että millä logiikalla väitit ettei lähivanhemman tuloilla ole merkitystä kun elareita määritetään ?!
Niinpä, eikö olekin kumma, että vanhempien pitäisi kaikissa olosuhteissa ihan vaan itse pystyä huolehtimaan lapsistaan? Antoi yhteiskunta tukea tai ei.
En ole huomannut, että minun bruttotuloistani mitään elatustuen takia vähennettäisiin. Sen olen huomannut, että elatustukea määrättäessä ei lainkan huomioitu lapsista minulle syntyviä kustannuksia. Ikäänkuin lapset minun luonanai ollessaan eivät tarvitsisi ruokaa tai leposijaa lainkaan. Sekin tuntuu kummalta, että elatustukea pitää maksaa silloinkin, kun lapset ovat lomallaan minun luonani.
Että sellaista se on..
Alunperin tietenkin on takoitus, että jokainen elättää ja huolehtii omasta jälkikasvustaan. Nämä erot ovat ihmisten omia valintoja, jotka odotetaan toisten kustantavan.
Meillä taas elatustukea määriteltäessä huomioitiin se, että etälle sovittiin samalla laaja tapaamisoikeus. Hän siihen vedoten suuremmista tuloistaan huolimatta suostui sopimaan elatustuesta, joka on lasten elatustarpeeseen nähden hieman vähemmän kuin puolet siitä. Oletuksena oli tietenkin se, että hän myös tapaamisoikeutta käyttäisi, jolloin hänelle syntyisi lapsista myös kustannuksia. Mutta sitten kun tapaamissopimus jouduttiin laittamaan uusiksi, kun etä ei siitä pitänyt kiinni, niin ei sitä mitenkään elatusmaksuissa huomioitu. Ne pysyivät täysin ennallaan.
Tällä hetkellä tilanne on se, että tapaamisista ei ole sovittu mitään, koska etä ei suostu sopimaan minkäänlaisista säännöllisistä tapaamisista. Hän tapaa lapsiaan omien oikkujensa mukaan epäsäännöllisesti kerran-pari kuussa muutaman tunnin kerrallaan ja yleensä vie heidät jonnekin leikkipuistoon tms., kun kotiin ei oikein voi lasten kanssa mennä, kun hänen uusi puolisonsa ei lapsia halua tavata lainkaan. Joten eipä hänelle pahemmin lapsista kyllä kulujakaan tule, korkeintaan jonkun hampurilaisen verran kerran-pari kuussa.
Mutta en minä viitsi rahasta ruveta riitelemään, maksakoon sen mitä on alunperin määrätty tai olkoon maksamatta. Pääasia, että lapsilla on edes yksi vanhempi, joka - uuden puolisonsa suosiollisella avustuksella - kaikissa olosuhteissa yrittää parhaansa mukaan huolehtia heistä.
Tottakai jokaisen on tarkoitus elättää itse omat lapsensa. En minä ainakaan odota kenenkään muun sitä tekevän. Enkä edes saa yhteiskunnalta mitään tukia, pelkän lapsilisän perusosan joka maksetaan kaikista lapsista ja pärjään onnekseni aivan hyvin. Mutta monella muulla taloudellinen tilanne on huonompi, jolloin tällaiset kaikki kummalliset epäloogisuudet yhteiskunnan rahapolitiikassa saattavat omalta osaltaan pahentaa tilannetta.
Mutta odotan kyllä etän omalta osaltaan osallistuvan edes yhteisten lasten kustannuksiin, vaikka muuten ei lastensa elämästä voisi paljon vähempää olla kiinnostunut. Sitä en hyväksy, että kaikki velvoitteet jätetään vain toisen harteille kun yhteisistä lapsista on kyse.
Ja odottaisin myös, että yhteiskunta niissä tapauksissa kun se jotakin tukia jäsenilleen myöntää tai jotakin maksuja perii, kohtelisi lähi- ja etävanhempia oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Mutta monessakaan asiassa niin ei ikävä kyllä tunnu olevan, vaan säännöt joiden mukaan tukia myönnetään ja maksuja peritään tuntuvat välillä täysin epäloogisilta, jopa mielivaltaisilta.
Eikö ole kummaa, että etävanhempi maksaa siitä elatusavun osuudestakin veroja noin 30-40 %, mutta lähinvanhempi saa sen nettona käteen ilman että se vasikuttaa verotukseen mitään.
Esimerkki: elatusapu on 200 €/kk. Etävanhemman pitää tienata 280 €/kk voidakseen maksaa tämän summan (saa kyllä noin 10 € verohelpotusta, joten tienattavaa jää noin 270 €/kk.
Eikö olisi oikein, että elatusapu olisi kokonaan verotuksessa vähennettävää, koska se on myös saajalle verotonta? Löytyisi varmaan tästäkin valtakunnasta enemmän maksuhalukkaita.
Ja sekin on kummaa, miten nämä elarit huomioidaan päivähoitomaksu määrieltäessä. Lähin maksaessa päivähoitomaksuja hänen uuden puolisonsa tulojen lisäksi myös elatusmaksut huomioidaan tuloiksi päivähoitomaksun määrää laskettaessa. Etän maksaessa päivähoitomaksuja uuden liiton lapsistaan hän saa vähentää edellisen liiton lapsistaan maksamansa elatusmaksut tuloistaan päivähoitomaksun määrää laskettessa. Kukahan viranomainen näitäkin sääntöjä keksii ja millä logiikalla?
Mutta ei huolta, kyllä minä maksan lapsistani täydet päivähoitomaksut, kun kerran niin on määrätty. Aiemmin kun asuin yksin lapsien kanssa, sain maksuista helpotusta, mutta en enää sen jälkeen kun muutin yhteen uuden kumppanini kanssa. Mutta hän on onneksi halukkaampi osallistumaan lasteni kustannuksiin kuin heidän oma isänsä.
Eihän siinä mitään kummaa ole.
Se jolle maksetaan elatusapua saa tuloa ja se joka maksaa elatusapua, sillä on menoja.
Tulot suurentavat maksuja ja menot pienentävät maksuja. Aika yksinkertaista, vai mitä?
Esimerkissäsi et huomioinut, että "etän" uuden puolison ja hanen omat - siis molempien - tulot vaikuttavat päivähoitomaksuihin heillä.
Yhteiskunnan tuet (suorat tuet, verot, maksuhelpotukset yms.) ovat todellakin siitä riippuvaisia, mikä "asiakkaan" maksukyky kulloinkin on. Näiden oikeudenmukaisuuteen en halua täässä ottaa kntaa.
Minusta siinä on kummaa.
Jos olisimme exän kanssa edelleen yhdessä, meidän molempien tulot otettaisiin huomioon päivähoitomaksua määriteltäessä emmekä saisi mitään vähennyksiä, koska kumpikaan meistä ei maksaisi elatustukea toiselle, vaan maksaisimme yhdessä yhteisen lapsemme kustannukset. Eli näin ydinperheessä.
Mutta kun olemme eronneet, exän maksama elatustuki katsotaan minun tulokseni ja hänelle vähennykseksi. Tuon tulopuolen ymmärrän, mutta vähennystä en. Miksi etä nyt saa vähentää oman lapsensa elatukseen maksamansa summan kun ei sitä kerran saanut vähentää aiemminkaan kun emme vielä olleet eronneet? Ihan samalla tavalla hänellä aiemmin meni osa tuloista yhteisen lapsen menoihin, summaa ei vain oltu missään määritelty, että paljonko se kuussa tekee.
Ja tottakai etän uuden puolison tulojen pitääkin vaikuttaa heillä heidän yhteisen lapsensa päivähoitomaksuihin ihan samoin kuin lähinkin kohdalla, mutta miksi ihmeessä niiden pitää vaikuttaa toisen edellisestä liitosta olevien lasten päivähoitomaksuihin, oli kyseessä sitten lähi tai etä?
Maksukykykin on siis suhteellinen käsite, jos kerran etän kohdalla maksukykyyn vaikuttaa hänen maksamansa elatustuki, mutta ydinperheen vanhemman maksukykyyn ei vaikuta se, että hän omalta osaltaan elättää perheen lapsia.
niin...
onhan se kummallista tuo kaikki.
mutta mikä olis yksinkertaista ja kaikkien osalta yhtä "onnistunutta"??
aina joku "kärsii". vahinko vaan että monesti ne lapset, vaikka kyse on VAAN RAHASTA!!!!!!
Jos elätte yhdessä, vaikuttaa molempien tulot, mutta jos elätte erillään vaikutta sinun tulosi se, mitä saat eksältä - ei siis eksäsi tulot. Näin maksusi ovat pienemmä erossa, kuin yhdessä = yhteiskunta tukee sinua ja lastasi.
(Välihuomautus: Ex ei maksa sinulle elatustukea, vaan elatusapua).
Etä saa vähentää maksun vaikkapa siksi, että se pienetää hänen maksukykyään ja vastaavasti suurentaa sinun maksukykyäsi. Se on sinulle tuloa ja hanelle menoa. Jos asuisitte edelleen yhdessä, niin hänen tulonsa nostaisivat hoitomaksua - nyt vain se osa, jonka hän maksaa sinulle. Jos muutat jonkun kanssa yhteen, niin tietenkin sinun tulosi, saamasi maksu uuden puolisosi tulot vaikuttaa maksuihin, koska teillä on silloin maksukykyä enemmän, kuin jos olisit yksin lapsen kanssa. Niin se vaikuttaa "etälläkin" - tämä on tasavertaisuutta.
Sinun mielestä pitäisi olla niin, että kaikki vaikuttaa sinulle vain positiivisesti ja muille negatiivisesti??
Kyllä tämä yhteiskuntamme on aika tasa-arvoinen - jos on tarvetta tuille, niitä saa ja jos katsotaan, että tulotaso riittää, tuet poistuvat tai ainakin pienenvät. Samoin, jos ihmisen maksukyky nousee tai laskee, niin se huomioidaan. Itsestä tietenkin aina tuntuu, että saa liian vähän ja maksaa liikaa - oli tilanne mikä vaan.
Viimeinen kappaleesi: Ydinperheessä ei todellakaan makseta elatusAPUA. Ydinperrheen maksukykyyn vaikuttaa se, että siellä on yleensä kahden tulot = suuremmat yhteiset tulot, kuin yksinäisellä, joten maksukykyäkin on enemmän.
Oletetaanpa että päivähoitomaksut laskettaisiin sinun rautalankasi mukaan vaikkapa näin:
Ydinperhe: Äidin tulot 100 ja isän tulot 100. Päivähoitomaksu vaikkapa 10% eli 20. Lasten kuluja ei ydinperheessä huomioida vähennykseksi.
Lähihuoltaja yksin: Tulot 100. Saatu elatusapu 10. Tulot yhteensä 110. Päivähoitomaksu 10% eli 11. Lasten kuluja ei yksinhuoltajaperheessä huomioida vähennykseksi.
Lähihuoltaja avo/avioliitossa: Lähin tulot 100. Puolison tulot 100. Saatu elatusapu 10. Tulot yhteensä 210. Päivähoitomaksu 10% eli 21. Lasten kuluja ei lähihuoltajan perheessä huomioida vähennykseksi.
Etähuoltaja avo/avioliitossa: Etän tulot 100. Puolison tulot 100. Maksettu elatusapu 10. Tulot yhteensä 190. Päivähoitomaksu 10% eli 19. Lasten kulut huomioidaan vähennykseksi etähuoltajan perheessä.
Tiedän, ettei päivähoitomaksujen prosentit yms. ole tässä nyt kohdallaan ja että maksuissa on katto, jotta ei ylitetä, olivatpa tulot kuinka isot tahansa, mutta periaate!!! Matemaattisesti tarkastellen tämä menee ihan oikein, mutta onko se oikeudenmukaista? Miksi ihmeessä etähuoltajan lapsistaan maksama elatusapu katsotaan hänelle vähennykseksi, mutta lähihuoltajalle lapsista aiheutuvia kustannuksia ei? Eikös etävanhemman kuulukaan omalta osaltaan vastata lasten elatuksesta, vaan hänelle annetaan siitä hyvästä kaikenlaisia helpotuksia aivan kuin kyseessä olisi jokin ihmeellinen ylimääräinen kuluerä, jonka maksamista pitää hänelle tavallaan hyvitellä? Sitä periaatetta en vain voi ymmärtää.
Ei missään perheessä (ydin- tai muussakaan) oteta lapsien menoja huomioon, vaan vain vanhempien tulot ja menot. Elatusapu ei ole lapsen kulu, vaan maksavan aikuisen kulu ja maksun saavan aikuisen tulo.
On se kumma, että toiselta ei pitäisi huomioida kuluja (maksajalta) ja toiselta ei pitäisi huomioida tuloja (maksun saajalta). Muista nyt edelleen, että se maksaja joutuu jopa maksamaan siitä elatusapuosuuden hankkimisesta verotkin ja maksun saaja saa sen verottomanatulona. Ei - ei ole reilua tämä maailma.
Kyllä lähivanhemmankin maksamat kustannukset lapsesta huomioidaan ihan siinä, että maksu on pienempi, kuin silloin, jos hän elää liitossa työssä käyvän ihmisen kanssa. Perheen kulut on siis huomioitu jo päivähoitomaksuluokkia määrättäessä.
Noilla tasaprosenteilla voit kikkailla, mutta todellisuus on toinen: mitä suuremmat bruttotulot, niin sitä vähemmän prosenteissa jää käteen - miksi 100 yksikköä tienaavan pitää maksaa tuloistaan suurempi osa päivähoitomaksuihin, kuin sen joka tienaa 50 yksikköä? Onko hänen lastensa hoito jotenkin kalliimpaa yhteiskunnalle? Enempi tienaavat maksaa sinukin lastenhoidosta, vaikka itsellään ei olisi yhtään lasta. Onko tämä sinusta oikein?
Taitaisi olla parempi työntää kettinkiä tähän koneeseen...
No mikä järki tuossa ajatuksen virrasa oikein oli ??
Elarithan ovat SINUN osuutesi LAPSESI elatuksesta, jotka kieltämättä "tuloutetaan" lähivanhemman tilin kautta (joka käyttää ne lapsen elatukseen).
Sen lisäksi yhteiskunta osallistuu talkoisiin 100 EUR/kk/laspi ... sekin on verotonta, ja maksetaan lähivanhemman tilille. Sekin raha tarkoitettu lapselle.
Tämä ei riitä, sen lisäksi lähivanhempi kantaa kortensa kekoon. Siitä rahasta HÄN on maksanut verot aivan kuten SINÄKIN olet. JOS lapsen työssä käyvän lähivanhemman ei tarvitse osallistua lapsen elatukseen ... on elarit määritetty väärin ja siihen voi hakea muutosta.
Miten kuvio on yhtään erilainen kun asuitte yhdessä ennen avioeroa, verotuksen suhteen siis... tienasitte, maksoitte veroa, pistitte osan lapsenne elatukseen?? RIGHT?
Ajatteleminen ei ole pakollista, mutta suotavaa aikuisille ihmisille....
Minusta sinun logiikkasi ontuu pahasti.
Ydinperheessä molempien tulot huomioidaan, yhteisten lasten kulut maksetaan yhdessä eikä niitä huomioida mitenkään missään vähennyksenä. Ja molemmat maksavat verot omista tuloistaan.
Erotilanteessa etä osallistuu edelleen lastensa kuluihin maksamalla lähille elatusapua. Minusta kyseessä on silloin nimenomaan lapsesta johtuva kulu. Raha tosin maksetaan lähille, mutta se on tarkoitettu kattamaan etän osuus lasten kuluista aivan kuten ennenkin. Nyt lasten kulujen määrä vain on etän osalta määritelty paljonko se kuussa on. Ja se jostain kumman syystä katsotaan nyt sellaiseksi etän kuluksi, jonka takia hänen perheensä pitää saada kaikenlaisia helpotuksia ja vähennyksiä. Mikä tässä nyt on muuttunut, sitä en ymmärrä.
Lähi taas saa elatusavun, joka katsotaan hänen perheensä tuloksi, vaikka se edelleen on etän osuus lasten kuluista. Ihan samalla tavalla kuin hän ennen eroakin maksoi niistä oman osuutensa. Eikä lähin omista tuloistaan lasten kuluihin käyttämää summaa voida vähentää yhtään mistään, vaikka maksaahan hänkin edelleen oman osansa lasten kuluista. Ja ihan samalla tavalla kuin etä, on lähikin maksanut verot omista tuloistaan ennen kuin hän voi niitä lastensa kuluihin käyttää.
Muutenkaan elatusapua ei minusta pitäisi ajatella niinkään kenenkään tulona tai menona, vaan tulonsiirtona etältä lapsille, joka nyt vain pakon sanelemana kulkee lähin kautta.
Ja tuo, että enemmän maksavien prosentti on korkeampi verotuksessa ja muissa maksuissa menee minusta hiukka sivuraiteille tästä asiasta. Kyllä minäkin työssä käyn ja veroni maksan enkä pahemmin mitään tukia en ole koskaan yhteiskunnalta saanut enkä oikeastaan tarvinnutkaan. Ja maksan veroina vaikkapa vanhustenhuollosta, vaikken itse vanhus olekaan, vielä.
Ymmärtäminenkään ei ole pakollista, mutta suotavaa toki.
Nämä lähivanhemmat eivät yleensä ymmärrä (= halua ymmärtää) että, elatusavun hankkimiseen tarvitaan paljon enemmän rahaa, kuin sitä lähivanhemmalle asti päätyy.
Olisi varmasti yhteiskunnan ja lasten etu, jos verotusta tarkistettaisiin. Verotuksesta voidaan olla montaa mieltä.
Yhteiskunta osallistuu lastenhoitoon paljon suuremmalla määrällä, kuin mainitsemasi 100 €, jolla ilmeisesti tarkoitit lapsilisää. Esim. päivähoitomaksut kattavat vain marginaalisen osan päivähoidon kustannuksista.
Se ero, mikä ennen eroa on verotuksessa, on se että molemmat maksavat omista tuloistaan veroa ja eron jälkeen etävanhempi maksaa osittain lähivanhemman tuloista (elatusavun osalta) veroa - menköönkin tulo lastenhoitoon. Suomessa on ehkä edelleen mielipiteen ilmaisun vapaus???
P.S. Olen hoitanut kaikki elatusapumaksut, enkä niistä ole valitellut.
Olet kovin vakuuttunut ajatuksessasi siitä, että maksamasi elarit ovat tulonsiirtoa lähivanhemmalle. Minä puolestani väitän, että kyse ei ole siitä (ja jos on, elarit ovat väärän suuruiset) ... se raha on sinun osuutesi lapsen kuluista. Tästä kai olemme samaa mieltä?
Mielestäsi lähivanhemman pitäisi maksaa tuloveroa elareista ja/tai niitä maksavan vähentää verotuksessa ... korjaa jos ymmärsin väärin yhteiskunnallisen pohdintasi.
Koetetaanpa hetki ajatella että tuo olisi oikein... entäpä jos on sovittu ettei elareita makseta, vaan molemmat vanhemmat ostavat lapselleen tarvittavat vaatteet, harrastusvälineet, matkat, ja tietenkin ruoat kun jommassa kummassa kotona. Silloinko etävanhempi jää ilman vaatimaasi verovähennystä??
Tuo tietenki avaisi myös hienot mahdollisuudet verosuunnittelulle !! Puolisot päättävät paperilla avieorota, parempi palkkainen maksaa muhkeita elareita "virtuaalilähivanhemmalle" ... tietänet mitä se Suomen marginaaliverotuksessa tarkoittaa. Oliskohan aivan tasa-arvoista verokohtelua??
Minusta tuntuu, että logiikassasi on perustavaa laatua oleva "bugi"... ajattelet elareiden saajaksi ja hyötyjäksi lapsen lähivanhempaa, kun hän on vain "rahanvälittäjä" (muuntaa Eurosi lapsen vaatteiksi, ruoaksi, kengiksi, jne. jne.). TAI SIIS, hänen pitäisi olla, ja muistuttaa lapselle myös kuka osallistuu ko. hankintoihin ... jos elarit sitten menevätkin lähikuppilaan, ja etävanhempi elareiden lisäksi "pakotetaan" ostamaan lapselleen esim. ehjät kengät ... niin kyse on kavalluksesta -- mutta se on oman ketjun aihe se.
Tuohon päivähoitomaksuun en osaa sanoa ... kun ovat olleet aina "tapissa", asuimme yhdessä tai erikseen, yksin tai uudessa suhteessa...
Niin ... mutta eikö yhtälailla lähivanhemman ole hankittava 200 - 300 EUR jotta saa käteen esim. 150 EUR jolla osallistuu lapsen elatukseen omalla osallaan? Mikä ero sinusta on niillä ja sinun maksamillasi veroeuroilla?
No tuosta olen samaa mieltä, mutta en näe mitään syytä miksi sitä pitäisi muuttaa eroperheitä suosivaksi ... jota ajatuksesi tarkoittaa.
Totta, mutta koetin pysytellä tarkastelussa lapsen, yhteiskunnan, sekä etä- ja lähivanhemman välisissä kassavirroissa. Ja aion jatkaa samalla linjalla.
Ei, tätä ajatusta en pysty ymmärtämään vaikka kuinka yritän. Elatusapu on SINUN osuutesi lapsen menoista (joka vain "tuloutuu" lähivanhemman kautta lapselle .. tai ainakin pitäisi). Lähivanhempi maksaa sitten oman osansa lapsen menoista tuloillaan, mistä verot maksettu. Mikä tässä voi olla vaikeata...
pakko kommentoida kun..
Pakko sanoa että nautin siitä kun joku osaa perustella vastauksensa.. oot mieletön ilmestys M36
Elatusavut ovat tulonsiirtoa (milestäni oikeutettua) ihmiseltä toiselle. Se, mihin tulonsiirto käytetään, on ihan hyvä asia.
Mielestäni lähivanhemman ei tarvitse maksaa veroja elatusavuista - olet ymmärtänyt väärin. Mielestäni verotusta pitäisi tältä osin keventää maksajien osalta ja näin saataisiin enemmän iloisia elatusavun maksajia, eikä tämä tarkistus mitenkään heikentäisi lasten tilannetta.
Verosuunnittelusta: ei kuullosta järkevältä tässäkään tapauksessa, koska kaksi asuntoa tulee niin kalliiksi, että sitä ei verosuunnittelu kata. Verottajaa ei kiinnosta onko puolisot eronneet - sitä kiinnostaa vain se asuuko he yhdessä vai erillään...
Todellisuudessa elareiden saaja on lähivanhempi (yleensä) ja hänen tietenkin tulisi käyttää rahat lapsen elatukseen. Elarit eivät ole korvamerkittyä rahaa, joten mihin ne menee ja mitkä rahat menee lasten elatukseen, ei ole oleellista. Missään nimessä en ajattele lähivanhempaa hyödyn saajaksi, mutta tuntuu että lähivanhemmat ajattelevat elatusvelvollisen saavan kaiken maailman hyödyt - ei pidä paikkaansa.
Mistä IHMEESTÄ olet saanut päähäsi että: "Elatusavut ovat tulonsiirtoa (mielestäni oikeutettua) ihmiseltä toiselle. Se, mihin tulonsiirto käytetään, on ihan hyvä asia. "
EIKÄ OLE (tai no, ihminenhän lapsikin on), laki asiasta on hyvin yksiselitteinen:
"Lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempiensa luona. (8.4.1983/364)"
Kyllä, voit olla asiasta aivan mitä mieltä tahansa ... mutta mihinkään faktaan et niitä tunnu perustavan.
Kannattaa ehkä sinunkin lukea ale liitämäni laki lapsen elatuksesta.
Kirjoitat: "Mielestäni verotusta pitäisi tältä osin keventää maksajien osalta ja näin saataisiin enemmän iloisia elatusavun maksajia"
Eikö tuo ole epäoikeudenmukaista niitä vanhempia kohtaan, jotka eivät saa verohelpotuksia siitä kun lapsiaan elättävät ... miksi veroetua pitäisi saada vasta kun avioerotaan ... ja se ideasi oikeudenmukaisuus oli missä?
MUTTA, olen kyllä sitä mieltä että verotuksesta poistettu lapsivähennys pitäisi palauttaa vanhemmille .. joka erovanhempien kyseessä ollessa jaettaisiin myös maksukyvyn suhteessa.
Mitä verosuunniteluun tulee ... niin kuules, ei ole temppu eikä mikään muuttaa paperilla eri osoitteeseen -- koetapa käyttää sitä vilkasta mielikuvitustasi jolla sinut selkeästi on siunattu.
Kirjoitit: "Elarit eivät ole korvamerkittyä rahaa, joten mihin ne menee ja mitkä rahat menee lasten elatukseen, ei ole oleellista."
Tämä ei ole mikään ongelma jos molemmat vanhemmat ymmärtävät mihin elarit tarkoitettu, lapsen elatuksen tarve on oikein laskettu, ja se jaetaan oikeudenmukaisesti vanhempien kesken. Totta, väärinkäytöksiä on .. ja se on väärin niin lasta kuin etävanhempaakin kohtaan -- niihin puututtava.
Jos luet ao. pykälät, lain mukaan elatusavustus voidaan maksaa myös oikeuden määräämälle uskotulle miehelle ... tuo on JUURI sitä varten, ettei lähivanhemman tilille maksettuja elareita käytetty siihen mihin ne pitää.
Mielenkiinnolla odotan vasta-argumentointiasi
***********************
1 LUKU
Oikeus elatukseen ja elatusvastuu
1 §
Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.
2 §
Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.
Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset.
3 §
Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.
Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista.
2 LUKU
Elatusapua koskevat yleiset säännökset
4 §
Lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempiensa luona. (8.4.1983/364)
Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.
5 §
Elatusapua koskevissa asioissa alaikäistä lasta edustaa hänen huoltajansa tai uskottu mies. Alaikäisen lapsen edustajalla on oikeus edustaa lasta myös asiassa, joka koskee lapsen oikeutta saada elatusta lapsen täytettyä kahdeksantoista vuotta. Sosiaalilautakunnan oikeudesta käyttää lapsen puhevaltaa elatusapua koskevassa asiassa on säädetty [lapsen elatuksen turvaamisesta annetussa laissa (122/77)]. (8.4.1983/364)
Lastenvalvojan velvollisuudesta avustaa lasta elatusapua koskevissa asioissa on säädetty erikseen.
6 §
Elatusapua on suoritettava kuukausittain etukäteen, jollei toisin ole sovittu tai määrätty. «Elatusapu» voidaan vahvistaa suoritettavaksi eri määräisenä eri ajanjaksoilta.
Velvollisuus suorittaa elatusapua päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta, jollei toisin ole sovittu tai määrätty.
«Elatusapu» voidaan vahvistaa suoritettavaksi kertamaksuna, mikäli tämä on tarpeen lapsen elatuksen turvaamiseksi vastaisuudessa ja sitä on elatusavun suorittajan maksukykyyn nähden pidettävä kohtuullisena.
3 LUKU
Elatusavun vahvistaminen sopimuksella
7 §
Elatusapua koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti. Sopimuksesta tulee selvästi käydä ilmi:
1) lasta ja hänen vanhempiaan koskevat henkilötiedot;
2) elatusavun määrä;
3) mistä ajankohdasta lukien elatusapua on suoritettava;
4) milloin elatusavun suorittaminen päättyy;
5) milloin elatusapuerät erääntyvät maksettaviksi; sekä
6) kenelle «elatusapu» on suoritettava.
Elatusapua koskevan sopimuksen allekirjoittavat se lapsen vanhemmista, joka sitoutuu suorittamaan elatusapua, sekä alaikäisen lapsen puolesta hänen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu edustajansa. Jos lapsi on täysivaltainen, on hänen allekirjoitettava sopimus. Kun se vanhemmista, joka sitoutuu suorittamaan elatusapua, on vajaavaltainen, on sopimus hänen edunvalvojansa hyväksyttävä ja allekirjoitettava. Edunvalvojan hyväksyminen ja allekirjoitus on tarpeen myös silloin, kun elatusapua maksamaan sitoutuvan vanhemman toimintakelpoisuutta on rajoitettu siten, ettei hän voi yksin tehdä kyseistä elatussopimusta. (1.4.1999/450)
Sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön.
8 §
Elatusavusta tehty sopimus on esitettävä vahvistettavaksi sen kunnan sosiaalilautakunnalle, missä lapsen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla edustajalla on kotipaikka.
Sosiaalilautakunnan on vahvistettava elatusavusta tehty sopimus, jos sopimuksen sisältö on tämän lain mukainen ja sopimus on tehty säädetyssä muodossa sekä muutoin tämän lain säännöksiä noudattaen. Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on erityisesti harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon lapsen oikeus riittävään elatukseen, vanhempien maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat siten kuin edellä 1–3 §:ssä sekä 6 §:ssä on säädetty.
Elatusavusta tehty sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut, voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.
4 LUKU
Elatusavun vahvistaminen tuomiolla
9 §
Tuomioistuin voi vahvistaa elatusavun määrän ja sen suorittamistavan noudattaen, mitä edellä 1–3 §:ssä sekä 6 §:ssä on säädetty.
10 §
Tuomioistuimen on vahvistettava «elatusapu» suoritettavaksi kanteen vireille panosta tai tuomiossa määrätystä tätä myöhäisemmästä ajankohdasta lukien.
Tuomioistuin voi määrätä, että elatusapua on suoritettava kanteen vireille panoa aikaisemmasta ajankohdasta lukien, jos tähän on olemassa erityisen painavia syitä. Elatusapua voidaan kuitenkin määrätä suoritettavaksi enintään yhden kanteen vireille panoa edeltäneen vuoden ajalta.
Mikäli elatusapua koskeva kanne on pantu vireille vuoden kuluessa siitä, kun isyys on vahvistettu tunnustamisella tai lainvoimaisella tuomiolla, voidaan lapsen isä velvoittaa suorittamaan elatusapua lapsen syntymästä lukien, mikäli tämä 1–3 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan harkitaan kohtuulliseksi. Elatusapua ei kuitenkaan voida määrätä suoritettavaksi pitemmältä ajalta kuin viideltä kanteen vireille panoa edeltäneeltä vuodelta.
5 LUKU
Elatusavun muuttaminen ja palauttaminen
11 §
Vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka 1–3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Elatusavun muuttamista harkittaessa on vahvistetun elatusavun määrä otettava huomioon sellaisena kuin se on eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetun lain (660/66) mukaan. (27.11.1981/793)
Vahvistetun elatusavun muuttamista harkittaessa voidaan ottaa huomioon myös kanteen vireille panoa edeltäneen yhden vuoden aikana vallinneet olosuhteet, jos tähän on erityisiä syitä.
Mitä edellä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti, jos elatusapua koskevan sopimuksen harkitaan olevan kohtuuton. (17.12.1982/964)
12 §
Määrätessään, että sopimuksella tai tuomiolla aikaisemmin vahvistettu velvollisuus suorittaa elatusapua on lakkaava tai että elatusavun määrää on alennettava, on tuomioistuimen samalla harkittava, onko kanteen vireille panon jälkeen suoritetut elatusavut tai osa niistä palautettava.
Kun isyyden kumoamista koskeva kanne on lainvoimaisella tuomiolla hyväksytty, isyyden tunnustaminen todettu mitättömäksi tai isyyden vahvistamista koskeva lainvoimainen tuomio purettu, voi tuomioistuin velvoittaa lapsen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun edustajan palauttamaan suoritetut elatusavut tai osan niistä, jos lapsen edustaja elatusapua vahvistettaessa tai elatusapuja vastaanottaessaan on tiennyt, että mies ei ole lapsen isä, ja palauttamista on lapsen, lapsen edustajan sekä elatusapua suorittaneen miehen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.
6 LUKU
Oikeudenkäyntimenettely ja täytäntöönpano (21.8.1998/673)
13 §
Elatusapua koskevaa kannetta on lapsen puolesta oikeus ajaa jokaisella, joka 5 §:n 1 momentin mukaan edustaa lasta.
Isyyden vahvistamista koskevan kanteen yhteydessä on isyyslain 24 §:n 1 momentissa mainitulla lapsen edustajalla oikeus vaatia myös lapselle tulevan elatusavun vahvistamista.
Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen oikeudesta ajaa elatusavun vahvistamista tai muuttamista koskevaa kannetta säädetään erikseen. (21.8.1998/673)
14 §
Alaikäisen lapsen elatusapua koskeva kanne on ajettava siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä lapsen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla edustajalla on kotipaikka, tai, jollei hänellä ole kotipaikkaa Suomessa, missä hänellä viimeksi oli kotipaikka.
Mikäli elatusapua koskeva vaatimus esitetään lapsen huoltoa tai isyyden vahvistamista koskevan kanteen yhteydessä, voidaan elatusapua koskeva kanne käsitellä myös siinä tuomioistuimessa, missä ensiksi mainittua asiaa koskeva kanne on pantava vireille.
15 §
Isyyden vahvistamista koskevan kanteen yhteydessä ei lapsen elatusapua koskevaa kysymystä voida ratkaista ennen kuin isyys on lainvoimaisella tuomiolla vahvistettu, jos kannetta isyyden vahvistamisesta ajetaan useampaa kuin yhtä miestä vastaan.
16 §
Tuomio, jolla on velvoitettu suorittamaan elatusapua tai jolla elatusavun määrää on korotettu, voidaan, vaikka siihen haetaan muutosta, panna heti täytäntöön niin kuin se olisi saanut lainvoiman. Tuomiota, jolla on määrätty aikaisemmin vahvistettu velvollisuus suorittaa elatusapua lakkaamaan tai elatusavun määrää alennettavaksi, on heti noudatettava, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei tuomioistuin toisin määrää. (21.8.1998/673)
Mikäli elatusavun vahvistamista koskeva tuomio on annettu isyyden vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä, ei tuomiota voida panna täytäntöön ennen kuin isyys on lainvoimaisella tuomiolla vahvistettu.
16 a § (21.8.1998/673)
Jos elatusapua on erääntynyt yhdeltä tai useammalta kuluvaa vuotta edeltävältä kalenterivuodelta, kunkin kalenterivuoden aikana erääntyneen elatusavun kokonaismäärää käsitellään yhtenä eränä elatusvelvollisen suorituksia kohdennettaessa. Elatusvelvollisen myöhemmin suorittamat tai häneltä ulosottotoimin perityt varat kohdennetaan vanhimmalta perittävissä olevalta kalenterivuodelta olevan elatusavun ja sille kertyneen viivästyskoron suoritukseksi. Vastaavasti menetellään, jos jää epäselväksi, miten elatusavun saaja on kohdentanut jo saamansa suoritukset. Jos aikaisempien kalenterivuosien aikana erääntynyt «elatusapu» ja sille kertynyt viivästyskorko on tullut kokonaisuudessaan suoritetuksi, kertyvät varat kohdennetaan kuluvan vuoden aikana erääntyneiden maksamatta olevien erien suoritukseksi aikajärjestyksessä ja tämän jälkeen kuluvan vuoden viivästyskorolle.
Suoritusten jakamisesta elatusapuun oikeutetun lapsen saatavan ja kunnan takautumissaatavan kesken silloin kun elatusavun lisäksi on perimättä lapselle maksettua elatustukea, säädetään elatusturvalaissa (671/1998).
16 b § (21.8.1998/673)
Viivästyskorko määräajoin suoritettavalle elatusavulle lasketaan kalenterivuosittain määrälle, joka saadaan laskemalla yhteen kunkin kuukauden viimeisenä päivänä suorittamatta olevat elatusavun määrät ja jakamalla summa niiden kalenterikuukausien lukumäärällä, joiden viimeisenä päivänä elatusapua on ollut suorittamatta. Viivästyskorko lasketaan näille kalenterikuukausille. Viivästyskorkoa laskettaessa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Jos «elatusapu» suoritetaan sen kalenterikuukauden loppuun mennessä, jonka aikana se on erääntynyt maksettavaksi, kyseiseltä kuukaudelta ei lasketa viivästyskorkoa. Perittäessä elatusapua ulosottoteitse viivästyskoron laskee elatusturvalain 15 §:ssä tarkoitettu kunnan toimielin, jolle oikeus elatusavun perimiseen on siirtynyt, ja muussa tapauksessa ulosottomies. Viivästyskoron periminen edellyttää, että asiassa esitetään selvitys, jonka perusteella viivästyskorko voidaan laskea. «Elatusapu», joka oli suorittamatta viimeksi vanhentuneen vuoden lopussa, otetaan huomioon viivästyskorkoa laskettaessa, jos sen määrästä voidaan esittää luotettava selvitys. Muutoin määräajoin suoritettavan elatusavun viivästyskorosta samoin kuin kertamaksuna suoritettavan elatusavun viivästyskorosta on voimassa, mitä korkolaissa (633/1982) säädetään.
Jos elatusvelvollisella on suorittamatta sekä erääntynyttä elatusapua että sille kertynyttä viivästyskorkoa, elatusvelvollisen myöhemmin suorittamat tai häneltä ulosottotoimin perityt varat kohdennetaan ensisijaisesti elatusavun suoritukseksi.
Tässä pykälässä tarkoitetun viivästyskoron saa periä ulosottotoimin, jos hakija sitä vaatii, vaikka korkoa ei olisi vahvistettu maksettavaksi.
16 c § (21.8.1998/673)
Määräajoin suoritettava «elatusapu» ja sille laskettava viivästyskorko on perittävä elatusvelvolliselta viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona «elatusapu» on erääntynyt. Muutoin oikeus maksun saamiseen on menetetty. Kertamaksuna suoritettava «elatusapu» ja sille laskettava viivästyskorko on perittävä vastaavasti viiden vuoden kuluessa siitä, kun «elatusapu» on erääntynyt maksettavaksi ja viimeistään viidessä vuodessa siitä, kun elatusavun saaja on tullut täysi-ikäiseksi.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, maksamatta oleva «elatusapu» ja viivästyskorko saadaan periä sen panttina olevasta omaisuudesta.
Jos 1 momentissa mainitun ajan kuluessa elatusvelvollinen on asetettu konkurssiin, saatavan perimiseksi on toimitettu ulosmittaus tai se on valvottu julkisessa haasteessa, sanotun ajan umpeen kuluminen ei estä maksun saamista ulosmitatuista varoista tai konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta taikka niistä varoista, joista julkisessa haasteessa ilmoitetut saamiset on suoritettava.
7 LUKU
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
17 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1976.
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu lainkohtaan, jonka sijaan on tullut tämän lain säännös, on tätä sen asemesta sovellettava.
18 §
Tämän lain säännöksiä on sovellettava lapsen oikeuteen saada elatusta vanhemmiltaan myös silloin, kun lapsi on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa.
Mitä tässä laissa on säädetty vanhemmista, on sovellettava myös mieheen, joka avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista annetun lain (173/22) säännösten mukaan on sitoutunut tai velvoitettu suorittamaan elatusapua avioliiton ulkopuolella syntyneelle lapselle.
19 §
Tämän lain säännökset eivät vapauta vanhempia suorittamasta lapselle elatusapua, joka ennen tämän lain voimaantuloa on vahvistettu sopimuksella tai lainvoimaisella tuomiolla.
«Elatusapu», joka ennen tämän lain voimaantuloa on vahvistettu suoritettavaksi alaikäisen lapsen elatusta varten, on lain voimaantulon jälkeen suoritettava lapselle, jota edustaa hänen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu edustajansa.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
27.11.1981/793 :
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982.
Tätä lakia on sovellettava myös silloin, kun «elatusapu» on vahvistettu ennen tämän lain voimaantuloa.
Tämän lain säännöksiä on sovellettava lain voimaan tullessa tuomioistuimessa vireillä olevaan vahvistetun elatusavun muuttamista koskevaan asiaan. Milloin asia on lain voimaan tullessa muutoksenhaun johdosta vireillä ylemmässä tuomioistuimessa, on asianosaisille varattava tilaisuus lisäselvityksen antamiseen, jos sen harkitaan olevan aiheellista.
HE 110/81, lvk.miet. 7/81, svk.miet. 100/81
17.12.1982/964 :
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983. Sitä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin.
HE 247/81, lvk.miet. 6/82, svk.miet. 136/82
8.4.1983/364 :
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.
HE 224/82, lvk.miet. 11/82, svk.miet. 272/82
21.8.1998/673 :
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Ennen lain voimaantuloa erääntyneeseen elatusapuun ja sitä koskevaan viivästyskorkoon sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Tällainen saatava kuitenkin vanhentuu lopullisesti vuoden 2004 päättyessä. Myös saatava, joka ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan olisi vanhentunut ennen vuoden 2004 päättymistä, saadaan periä vuoden 2004 loppuun. Lisäksi tässä tarkoitettuun saatavaan sovelletaan, mitä 16 c §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.
Lain voimaantulon jälkeen elatusavun suoritukseksi kertyvät varat on kohdennettava ensi sijassa ennen lain voimaantuloa erääntyneen elatusapusaatavan suoritukseksi, kunnes se on suoritettu tai sitä koskeva oikeus on vanhentunut. Suoritus, joka on kertynyt velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) 4 §:n nojalla, on kuitenkin kohdennettava etuoikeutetulle elatusavulle. Kertyneitä suorituksia kohdennettaessa ennen lain voimaantuloa erääntynyttä elatusapua käsitellään yhtenä kokonaisuutena siten, että suoritukset kohdennetaan tällaisen elatusavun kokonaismäärälle. Ennen lain voimaantuloa erääntyneestä saatavasta on kuitenkin ensin suoritettava elatusapusaatava, jolle on suoritettava viivästyskorkoa, sekä sille ennen lain voimaantuloa kertynyt viivästyskorko.
Oikeusministeriö antaa tarkempia ohjeita tämän lain soveltamisesta.
HE 128/1997, LaVM 4/1998, EV 83/1998
1. Perheen sisälläkin tapahtuu tulonsiirtoja. Aina, kun osa tuloista siirtyy toisen ihmisen määräysvaltaan, on kyseessä tulonsiirto.
2. Aikoinaan elatsuvelvollisen vähennys oli selkeästi suurempi, kuin nyt. Se koitui monien lapsien eduksi.
3. Verohelpotusten oikeuden mukaisuus olisi siinä, että kaksi taloutta tulee paljon kalliimmaksi, kuin yksi ja tästä ei kuuluisi lasten kärsiä. Olis helpompaa, kun maksut olisivat "verovapaita". Olisi myös oikein, että tulosta maksaisi verot se vanhempi, joka rahat käyttääkin lapseen. Voihan olla, että veroprosentti etävanhemmalla on huomattavasti suurempi, kuin lähivanhemmalla (ja näin yleensä onkin) - olisi siis viisaampaa, että verot maksettaisiin sen perheen tuloista, joka rahat käyttääkin.
4. Näillä palstoilla on turha mennä kovin syvällisiin asioihin, koska kaksi íhmistä ymmärtää saman asian kahdella tavalla - kommunikoinnissa sanat ovat vain noin 10 - 20 % ja täällä käytetään vain sanoja.
Kyllä minulla on tietoa ja näkemystä sekä kokemnusta.
Olen maksanut elatusapuja kaikkiaan yli 1000 kk:n ajan. Maksuja on maksettu jokaisen kuukautena useita satoja euroja (nykyrahassakin). Olen nähnyt ja kokenut epäkohdat ja oikeudenmukaisuudet.
Faktaoja on tiedossa varmasti enemmän kuin sinulla ja monella muulla.
Mielipiteitäni et sinä eikä kukaan muukaan voi muuttaa, koska ne perustuvat kokemukseen ja moniin tapahtumiin. En ole mikään haihattelija ja pyörän uudelleen keksijä.
Sinulla tiedot perustuvat esim. lakeihin, mutta syvällinen kokemuksen tuoma näkemys on välillä hakusessa. Minäkin tiedän, että lait ja asetukset säätelevät asioita, mutta ei se pakota minua hyväksymään asioita. Suomi on pullollaan lakeja, jotka jo syntyessään ovat älyttömiä ja täysin valvomattomissa.
Asioihin voi ja saa vaatia / haluta muutoksia samoin kuin asenteisiin. Totuus on se, että lähivanhempi on aina vahvemmalla, kuin etävanhempi. Lähivanhemman vaateita kuunnellaan, mutta etävanhemman vaateet ovat vain "maksuhaluttomuutta". Jos etävanhempi puuttuu lasten kasvatukseen lastensuojerlullisista syista, niin ensin etsitään kaikki mahdollinen vika etävanhemmasta. jne.
Keskustelupalstoille on turha laittaa noin pitkiä vastauksia, koska niitä ei kukaan jaksa lukea varsinkaan, kun niissä ei ole mitään uutta.
P.S. Minua et pysty käännyttämään.
Menee jo semantiikan puolelle ... mutta menköön. Työnantajaltani minulle ei ole tapahtunut tulonsiirtoa, vaikka hallussani ja määräysvallassani on varsin muhkealla luottorajalla oleva luottokortti. Varat jotka ovat määräysvallassani on tarkoitettu käytettäväksi parhaaksi katsomallani tavalla siihen mihin ne tarkoitettu ... tapauksessani asiakkaiden "voiteluun" ja syöttämiseen sekä muuhun ulkoilutukseen. Samasta syystä sen enempää elarit eroperheissä kuin ruokarahat "ydinperheessä" eivät ole tulonsiirtoa exälle tai puolisolle.
Palkkani on tulonsiirtoa työnantajaltani minulle, ja se jos mies antaa pikku kotirouvalleen tonnin "houskan pitoon".
Niin oli, ja oli lapsivähennyskin verotuksessa. Ne, kuten lähes muutkin verovähennykset on poistettu. Taitaa jäljellä olevista enään työmatka- ja korkovähennys sellaisia joilla merkitystä ja mihin normaali palkansaaja voi vaikuttaa. Olen samaa mieltä .... tasapäistämisessä on menty liian pitkälle verotuksen helppouden nimissä.
Tuohon perustuu yh-lisä lapsilisän osana, oliko se 35 EUR/kk, eli 420 EUR/vuosi (veroton). Etävanhemmalle soma kompensoidaan vain 80 EUR/vuosi vähennyksellä, jonka todellinen eurovaikutus noin puolet (riippuu tietenkin ko. henkilön veroprosentista). Tämä on epäkohta.
No helpointa olisi jos Suomessa olisi tasaverotus kaikilla -- mutta ehdottamasi helppous tuskin ajaa tämän (-kään) maan veroratkaisuita.Minusta oikeudenmukaisinta on, että se joka palkan tienaa maksaa veronsa, ja käyttää osan lastensa elatukseen -- mitä vaikeata tuossa ajatuksessa on? Jos sitten yhteiskunta tulee vastaan yksinäistä lähivanhempaa tai maksavaa yksinäistä etävanhempaa ... niin toki niiden mekanismien pitäisi olla samanvertaiset.
Niihin lakeihin nyt vain sattuu moni asia perustumaan, jotka valitettavan usein antavat turhan suuret vapaudet "soveltaa" mm. virkamiehille. Mutta toivotaan että henkilöt joilla näkemystä ja kokemusta hakeutuvat politiikkaan, MEIDÄN valitsema eduskunta säätää lait ... ja kansakunnalla on juurio sellaiset johtajat kuin se ansaitsee.
kirjoitit: "Olen maksanut elatusapuja kaikkiaan yli 1000 kk:n ajan."
Joka on 83 vuotta ... viriili suur-etä-perheellinen sitten olet.
"defence rests"
Hei vaan.
Kiitos tästäkin "vastauksesta".
Toki tiedän, että on lakeja ja senkin, että niitä jopa sovelletaan.
Tulonsiirrot ovat mitä ovat ja kukin mieltää ne tavallaan....
Verotukseen en ole esittänyt muutoksia, vaan kirjoittanut oman milipiteeni ;-))
Oikeudenmukaisuudesta eri ihmiset voivat ja saavat olla eri mieltä, vai kuinka?
Politiikkaan en enää tällä iällä lähde (n. 60 v). Siinä olen ollut mukana aikoinaan ja tiedän sen radollisuuden, pyrkyryyden ja pätemisentarpeet - hoidettavat asiat ovat sivuseikkoja. Valitettavasti.
Jatketaan joskus jostakin muusta aiheesta.
20 vuotta x 12 kk 6 lasta = 1200 kk. koko ajan ei ole ollut 6 lasta, joten noin 1000 kk on aika lähellä...
Olen hoitanut oman osani niin maksuista, kuin väewstönlisäyksewstä ;-))
24v vuotta x 12 kk x 6 lasta = 1728 kk ja muuten jatko edellisestä..
Valitan hätäistä virhettäni...
Jaah, no voihan tuon noinkin laskea ... eli et ole maksanut tulonsiirtoa 240 kk ajan exällesi, vaan kumulatiivisesti osallistunut 1000 kuukaudella kunkin lapsesi elatukseen. Sitähän minäkin...
niin on se kumma jos uuden puolison tulot vaikuttaa maksuihin. mun mielestä niillä ei ole mitään merkitystä!!!!
Kannattaapi sitten elää erillään uuden puolison kanssa ja elää yhteistä elämää... Näin niitä sosiaalipummeja saadaan aikaiseksi. Äippä saa korotukset ja pienet maksut. ja jos meihelläkin on lapsia ja asuvat iskällään niin siitäkin vaan netotaan!!! WAU!!
Ja kun muutetaan yhteen poistuu edut, ja maksut nousee... Joskin jotkut kulut laskee, mutta on niitä muitakin etuja mitä asuntoon saa; että voi tulla halvemmaksikin asua erillään!!
Ja sitten vaan seurustellaan ja harjoitetaan seksiä, kun lapset ovat etä-vanhemmillaan. Hauskaa ja helppoa. Ja silti kuitenkin osa menoista pysyy pienenä kun syödään ja kuljetaan yhdessä. ;DD
vai harhakuvitelmaa!!??
Näinhän se on. Tuli tuota kuvailemaasi helppoa ja mukavaa elämää itsekin elettyä jonkin aikaa :-) Tosin mitään sosiaalitukia en saanut silloinkaan, pelkästään yh-korotuksen lapsilisään ja hieman alemmat päivähoitomaksut.
Mutta kaipa ihmisen pesänrakennusvietti ja halu elää "kunnollista" elämää on sen verran suuri, että sitten lopulta kuitenkin päätettiin nykyisen puolison kanssa yhteen muuttaa. Eli nyt sitten vaan pitää hyväksyä se tosiasia, miten tämä rahapolitiikka silloin menee. Eikä se minulle edes mikään kynnyskysymys ole, kunhan vain vähän halusin marista ja herättää keskustelua aiheesta.
Eikä tuolla rahalla nyt loppujen lopuksi niin paljon merkitystä ole. Pääasia, että toimeen tullaan jotenkin ja että muuten on asiat kohdallaan. Minulla on ihanat lapset ja ihana uusi puoliso, joiden kanssa saan onnellisena elää yhdessä. Etällä sen sijaan ei taida mennä niin hyvin, hän on käytännössä lähes täysin irtisanoutunut lastensa elämästä ja uusi kumppani taitaa olla melkoinen pirttihirmu, ainakaan hän ei koskaan lapsiamme halua tavata eikä ilmeisesti haluaisi etänkään tapaavan. Mutta se on hänen ongelmansa ei minun. Tosin se ikävä kyllä vaikuttaa lastemme elämään, mutta minä en asialle mitään mahda, voin vain yrittää omalta osaltani tehdä lasten elämästä parhaan mahdollisen etän temppuilusta huolimatta.
Ja etälle olisin kyllä valmis antamaan vaikka mitkä verohelpotukset ja muut tukiaiset, jos hän vain viitsisi hoitaa velvoitteensa meidän yhteisiä lapsiamme kohtaan. Mutta eipä mene sekään asia oikeudenmukaisesti tässä elämässä.
Oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohtelu niin raha kuin muissakin asioissa taitaa se olla sitä harhakuvitelmaa.
niin meilläkin.
Päätettiin sitten kuitenkin muuttaa yhteen kun kerran yhteistä elämää halutaan elää. :)
on mulla kokemusta siitäkin että tein viimeksi, siis edellisen mieheni kanssa hätäisen päätöksen yhteenmuutosta ja erottiin sitten kuitenkin. Oltais vaan oltu erillämme ni olis ollu molemmille paras ratkaisu... kun siinäkin lyhyessä ajassa tuli just se että minä pienituloisena sain sitten häneltä pyydellä rahaa omien lasteni hoitomaksuun jne... kun hänen tulojensa mukaan meni nuo maksut.
ARVATKAA oliko se hieman ärsyttävää??!!! meille molemmille!!
nyt mun tulot on hieman paremmat joten itse pystyn niitä maksuja hoitamaan.
Eli jotain mätää tuossa maksu-jutussa on kyllä!!!
Kummallista tosiaan?