Rakkaat sisarukset

Hei! Ihan nyt vastaavaa ei ole, mutta kovasti yksi veljistäni yrittää minusta eroon päästä. Eikä vain minusta, vaan kaikista muistakin sisaruksista, mielellään jopa äidistä ja isästäkin... Olisin jo aikoja sitten laittanut kaikki välit veljeeni poikki, mutta hän nyt sattuu olemaan tyttäreni kummi, joten ettei tytär kärsi, jonkinlaiset välit täytyy olla. Tai sitten ei... se tässä juuri on tapetilla.

Syy huonoon suhteeseen on veljeni vaimo, joka yksinkertaisesti ei voi minua (ylipäänsä koko meidän sukua, kaikki tästä saavat osansa) hyväksyä. Hänen mielestään en osaa käyttäytyä, olen liian kevytkenkäinen ja piittaamaton. Mikä pahinta, olen tehnyt elämässäni virheitä, jotka eivät ole heidän elämäänsä mitenkään kohdistuneet, mutta jotka aiheuttavat sen, etten ole tarpeeksi hyvä. Nyt hän on vaatinut veljeäni olemaan mainitsematta edes nimeäni heidän kotonaan perherauhan säilyttämiseksi.

Viimeisin pahin kompastuskivi oli veljeni ja hänen vaimonsa häät puoli vuotta sitten (joista yhä jauhetaan...) Minun mieheni lapsia eikä yhteisiä lapsiamme kutsuttu lainkaan häihin. Tyttäreni vain, heidän kummityttönsä. Joten sanomista tuli ja päätin ettei meiltä mennä häihin. Se olisi ollut selvä kannanotto siihen, että vain heidän kummityttönsä kelpaisi meidän perheestämme heidän häihinsä. Muut vieraat kyllä saivat kutsun "perheineen"... Vanhempamme pakottivat veljeni kutsumaan kaikki perheestämme ja sitä satoa niitetään nyt....

Tilanne on nyt sitten siinä pisteessä, ettei sukujuhlissa kohteliaaseen tervehdykseeni vastata (minä siis osaan käyttäytyä ja tervehdin). Minä olin ainoa joka ei saanut häistä kiitoskorttia (olinhan siis pilannut häät), vaikka vieraita oli 250. Se kieltämättä hieman ottaa päähän. Anteeksi olen pyytänyt, koska olin päättänyt jäädä häistä pois ja siten olisin aiheuttanut julkista häpeää. Anteeksi olen myös pyytänyt vanhampiemme kannanottoa vieraslistaan (vanhempamme siis jopa maksoivat häät, siksi heidän vaatimustaan oli hääparinkin pakko kuunnella). He ovat kuitenkin sitä mieltä, että anteeksipyyntö ei riitä, koska pilasin heidän hääpäivänsä.

Tämä hääasia oli tietenkin vain kuorrutus kakun päällä. Ongelmat alkoivat jo kun aloin yksinäni odottaa esikoistani, veljeni kummityttöä, yli kahdeksan vuotta sitten. Oli kai liian suuri julkinen häpeä tulla raskaaksi vahingossa ja odottaa ja saada lapsi yksin. Siitä lähtien olen tehnyt kaiken väärin. Väärä koulutus, väärä asuinkunta, väärä aviomies, huonosti valittu toisen lapsen saamisaika jne.

Selvää kai on, ettei minun tarvitsisi kaikkea tätä kestää. Ongelman tuottaa siis tyttäreni ja veljeni (ja hänen vaimonsa) suhde. Molemmat pitävät hänestä ja hän pitää molemmista. Muista lapsistani he eivät välitä, vain kummitytär on tärkeä. Tyttäreni takia en ole laittanut välejä poikki veljeeni, mutta liika alkaa tuntua liialta. Kun vuosikausia saa niellä pahoja sanoja, ylimielisiä katseita ja loukkauksia, alkaa mitta tulla täyteen. Mieli tekisi (on jo pidemman aikaa tehnyt) laittaa välit kokonaan poikki, mutta kai se on vanhemman velvollisuus lapsensa takia kestää. Lapseni on kuitenkin vielä siinä iässä, ettei pysty itsenäisesti hoitamaan välejään veljeni kanssa. En kuitenkaan haluasi maksattaa lapsella aikuisten riitoja, joten kaipa minä jatkossakin vain nielen kaiken pahan mitä eteeni saan. Ainakin siihen saakka kunnes tyttäreni voi itsenäisesti pitään kummisetäänsä yhteyttä.