Juttuhan on nyt niin, etta joudun vaihtamaan perhetta. Toistamiseen. Ensimmaisella kerralla ei klikannut minkaan kanssa, talla kertaa ei klikannut.. niin? taian kanssa ilmeisesti. Nykyinen perheeni on todella todella mukava, mutta mulla ei oikeastaan ole mitaan kontaktia lapsiin (tarkoitan siis etta kukaan ei ole head over hills in love).
Onks taa yleista? Kuinka moni oikeasti loytaa taydellisen perheen heti ekalla kerralla? Just nyt tuntuu silta ettei musta ole tahan hommaan, vaikka rakastan lapsia ja olen haaveillut tasta ties kuinka monta vuotta. Tiedan, etten ole tehnyt mitaan vaarin, taluttanut lapsia auton alle tai jattanyt hommia muuten tekematta, nykyisen perheen kersat on hauskoja, enka ole huono au pair... joten miksi se ei sitten toimi? Ja miksi musta sitten tuntuu silta etten varsinaisesti suosittelisi itseani enaa tahan hommaan? olen ollut reissussa kesakuusta ja tanaan on ensimmainen kerta, kun oikeastaan tahdon takaisin Suomeen selvittelemaan ajatuksia.
Mita te tekisitte? Nykyisen perheeni aiti on luvannut auttaa uuden perheen loytamisessa jne. ja taalla onkin aika paljon perheita jotka kaipaa aupparia, mutta... niin. *sekaisin*
Onks taa yleista? Kuinka moni oikeasti loytaa taydellisen perheen heti ekalla kerralla? Just nyt tuntuu silta ettei musta ole tahan hommaan, vaikka rakastan lapsia ja olen haaveillut tasta ties kuinka monta vuotta. Tiedan, etten ole tehnyt mitaan vaarin, taluttanut lapsia auton alle tai jattanyt hommia muuten tekematta, nykyisen perheen kersat on hauskoja, enka ole huono au pair... joten miksi se ei sitten toimi? Ja miksi musta sitten tuntuu silta etten varsinaisesti suosittelisi itseani enaa tahan hommaan? olen ollut reissussa kesakuusta ja tanaan on ensimmainen kerta, kun oikeastaan tahdon takaisin Suomeen selvittelemaan ajatuksia.
Mita te tekisitte? Nykyisen perheeni aiti on luvannut auttaa uuden perheen loytamisessa jne. ja taalla onkin aika paljon perheita jotka kaipaa aupparia, mutta... niin. *sekaisin*
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onks auppareille jotain tukiryhmaa? Niinku anonyymit aupparit tai jotain... Vois olla tarvetta.
Tietämättä sen enempää missäpäin maailmaa olet,kuulostaisi siltä kuin sinulla olisi kulttuurishokki.Eli ajattelet ja tunnet kuten suomalainen,mutta et olekkaan tekemisissä suomalaisten kanssa.Tunteiden sun muiden asioitten osoitus erilaista kuin olit odottanut.Nyt siis kaipaisit kovin tuota tunnepuolta?Olenko oikeassa?Jos todella näin on,asia ei parane perhettä vaihtamalla.Pikemminkin huomaat olevasi aikamoisessa kierteessä.Sinulla on kova koti-ikäväkin.Suoranaisesti en osaa sinua auttaa,mutta olisiko sielläpäin ketään muita suom.auppareita tms?Siis yleensä suomalaisia.yhteys heihin saattaisi auttaa.Toivottavasti löydät jostain apua.Tsemppiä
jos tanaa tuntu ekaa kertaa silta etta haluut pois niin ei ehka kannata hatikoida.... mulla on kanssa ihana perhe, ei tietenkaa taydellinen (kuka muka on taydellinen) mut sit perheen poika ei oikei oo mun paras fani, siis ei oikein ehka tykkaa musta..silta ainaki valilla tuntuu. mut oon paattany et oon taalla loppuu asti ja inhotkoon mua niin paljon ku haluaa...kuhan kaikki muu toimii.. sulla saattaa olla vaan jonki nakosta koti-ikavaa joten just hang on in there! en usko etta perheen vaihto auttaa jos nykyinen perheesi tuntuu kuitenkin mukavalta yms. ehka sun taytyy vaan saada ittesi kasaan.
AA-kerhosta en tiedä:) mutta jos sinulla olisi samassa tilanteessa olevia ystäviä siellä, niin juttele ja pura tunteitasi niiden kanssa. Selvitelkää yhdessä tilannetta!
(Itse olen vasta lähdössä eka kertaa au pairiksi joten en osaa neuvoa kovinkaan tuossa perheen vaihtamisessa ja siinä onko tuo yleinen tuntemus. Toki varmasti melkein jokaisella on au pair aikana jaksoja, kun on ihan 'down'.)
Hei oletko yrittänyt sseuraavia asiaa?
Miettinyt etukäteen ja nyt mitä odotit itseltäsi tänä aurpair vuonna?
Sinun pitää löytää vastaukset niihin.
Sitten perhe? Missä mättää?
Saatko pidettyä yhteyttä omiin Suomen ystäviin ja perheeseesi tarpeeksi usein?
Oletko löytänyt ketään suomalaisia ko maasta missä olet? ja mahdollisesti vielä aurpaireja?
Laita kysely nettiin tälle palstalle, tai matkailu ulkosuomalaiset tai katso Suomiseuran toimintaa työskentelymaassasi.Tai merimieskirkon toimintaa.
Olet selvittänyt jo 3 kuukautta tästä vuodesta.Ehkä selviät lopustakin.
Laita joku nettiosoite minne joku voi jutella kanssasi.Tämä julkinen foorumi ei ole oikea paikka purkaa ahdistustasi.
Olen itse vieraassa maassa. Tiedän kuinka hankalaa voi olla.
Minusta tämä on oikein sopiva paikka purkaa ajatuksiaan. Täällä voi olla samassa tilanteessa olevia, vastauksia tulee varmasti. Ehkä toisille todella on helpompi puhua anonyymisti, kun kukaan äiti tms. ei toistele mitään "tämä tästä vielä puuttui" "kyllä minä arvasin" -kommentteja. Itse olen kokenut tämän hyväksi neuvojenhaku palstaksi... joku toinen taas haluaa kertoa vaikeuksistaan. Mikäs siinä, tämä on au pairien foorumi.
Toki on parempi, että voi puhua vähän hekilökohtaisemmin vaikeista ongelmista esim. s-postilla niin kuin sanoit mutta täältä on hyvä aloittaa!
Muuten, nuo kysymykset ovat oiva tapa tutkiskella itseään,etenkin "Miettinyt etukäteen ja nyt mitä odotit itseltäsi tänä aurpair vuonna? "
Ja mitä yleensäkin odotit au pairiudelta...
Toisaalta ei kannata ajatella niin, että olenhan selvinnyt jo näinkin pitkään kyllä loppu menee kiukulla. Älä pilaa au pair aikaasi, jos et oikeasti viihdy! Selvitä tilanne, etsi toinen perhe tai tule kotiin.
Jos tämä on eka masennuskausi, älä lannistu. Ei kannata hätiköidä.
Edellisen neuvoa kannattaa kuunnella -> ekojen negatiivisten fiilisten kohdalla ei kannata antaa periksi.
Odota ainakin pari viikkoa. Pidempäänkin.
Ulkomaanajat ovat sellaista aaltoliikettä, välillä on aivan huippua ja jos on pohjalla, on helposti _tosi_ pohjalla kun koti ja kaikki tuttu on kaukana. Olet ehkä nyt alamaissa, mutta sieltähän suunta on vain ylöspäin!
Jos paha olo jatkuu viikkokausia tai yli kuukauden, tee ratkaisuja eli vaihda paikkaa tai lähde pois. Ei ikuisesti pidä itseään kiduttaa. Mutta sen verran sisua pitää olla, että ymmärtää, että jos pari viikkoa ei olekaan aina aurinkoisella tuulella, niin se on ihan normaalia ihmisen elämää:). Pura täällä rauhassa mieltäsi, kuuntelijoita löytyy.
Kiitti kovasti.
Valitettavasti vaan tama ei oikeastaan ole enaa musta kiinni, ainakaan tan perheen osalta.
Nykyinen aitikin sanoi, etta paallisin puolin voi kaikki olla ihan kunnossa, mutta jos yhtaan kukaan ei ole toisesta (siis lahinna mina jostain lapsesta tai joku lapsista minusta) innostunut, ei kannata jatkaa sopparia. Vuosi menisi, mutta vaikeasti, enka makaan nae mitaan syyta pakottaa asioita toimimaan.
Ei mulla koti-ikavaa juuri ole, mese kuitenkin toimii ja netista sa lukea matin ja mervin kuulumiset jos mieli tekee. Suomeen paluu pariks kuukaudeks olis vaan helpoin vaihtoehto (muutenkin syyskuunlopulla tultava kaymaan). Toisaalta taallahan sita jo ollaan ja on hyvan aikaa oltu. Motivaatio vain aika kadoksissa.
Odotitko auppari ajaltasi liikoja?
Mieti nyt sitä motivaatiota, joka sinulla oli sinne lähtiessäsi, miksi se katosi? Miten sen saa takas...
Jos ei kiinnosta tulla Suomeen, etsi sieltä uusi perhe. Jos et viitsi jäädä sinne enää norkoilemaan, niin tule sitten Suomeen.
Au paireilu ei ehkä sovi sinulle, et ole sitä tyyppiä. En tiedä. Ehkä olet kiinnostunut jostain ihan muusta ja ei auta kuin jatkaa etsiskelyä missä päin maailmaa sitten oletkin.
no jos sa oot jo toista kertaa vaihtamas perhetta, ni ei se kylla sil perheen vaihtamisel parane, eli siis sitte on kyl paras lahtee pois. Siis jos ne perheet kuitenki ollu iha hyvii..Siis no sehan on ihan normaalia, etta koti-ikavaa tulee, joillain sita on kolme ekaa kuukautta ja sit se menee ohi, joillai ei ollenkaa. Sita lievittaa tosi paljon se, etta jos on Suomalaisia kavereit maassa! Nii ite lahin ekast perheest tosi nopsaan pois ku se oli ihan kamala! Mutta, nyt oon hyvas perhees.. Nii ja tost kontaktist lapsii, siina saattaa menna Aika kauan aikaa mut kyl seki pikkuhiljaa...
Oli munkin eka perhe aika kamala. Mukavia tavallaan, mutta isan "huumorintaju" oli lahinna ilkeilya ja ei se aitikaan mitenkaan turhan sydamellinen tapaus ollut. Siina perheeessa oli niin paljon vinksallaan etten jaksa enka halua sita kaikeka tassa lapi kayda.
Nykyinen perhe on mukava ja auttanut mua niin paljon etta ihan punastun, muttakun... Ei klikkaa. Meilla on ollut tasta parit keskustelut perheen aidin kanssa, ja mulle on sielta kylla ropissut paljon tylya faktaa niskaan. (tosin lampimassa hengessa ja olen saanut viinilasini ja halini kylla) Luulisin, etta mun motivaatio hukku naiden perheiden vaihtamisen valissa ja nyt se on nakynyt taalla. Mika on tietysti hirvean epareilua tata perhetta kohtaan, koska tama on se *hyva* perhe.
Suunnitelmissa seuraavaksi: menen takas himaan pohtimaan parit asiat halki ja katsotaan sitten parin kuukauden paasta uudestaan josko viela nappaa tama aupparijuttu. On se kuitenkin niin kauan ollut mun haaveena.
Kits kaikille viesteista. :)
Olette odottaneet, kun laksitte aupaireiksi? Miksi lasten tulisi teita heti "rakastaa", tuntemattomia ihmisia. Kylla ne osaavat kokeilla rajoja. Ja jos kielitaito ei ole ihan taydellista, niin siitahan lapsille hupia riittaa.
Ajatusleikki: Miten kavisi jos teidan suomalaiseen perheesenne tulisi aupair vaikka ranskasta ja teilla ei tarjota croissantteja ja cafe-au-laittia aamiaiseksi?
Vahan todellisuudentajua tahan hommaan, tai pysykaa Suomessa, paljon halvempaa kummallekin osapuolelle!
tarkoitat kai "head over heels".
http://www.goenglish.com/HeadOverHeels.asp
Miksi, oi miksi pitaa kirjoittaa englanniksi kun ei osata...
"head over hills in love"