Ero tästä nyt taitaa tulla. 8 kuukautta on oltu yhdessä ja yritetty saada yhteiselo raiteilleen. Mä nyt vaan kaipaan paljon sänkypeuhaamista ja miehelle riittää vartti-puoltuntia muutaman kerran viikossa. Meil ei edes ollu mitään alkuhuumaa, vaan alusta asti yöt meni sikeesti kuorsatessa. Tai siis mä sain elää alkuhuumani yksikseen, valvoin öisin ja kaipasin sen kosketusta. Helpottihan se vähän, kun se alkujuttu meni ohi, ja näytti et meistä vois tulla jotain, mut selvähän se on, et mä en todellakaan saa puolessa tunnissa sitä, mitä tarviin; tunteja kestävä helliminen nyt vaan on mulle parasta huumetta ja on turhaa elää miehen kans, joka ei sitä huumetta mulle anna.
Kaikilta muilta osin se on tosi hyvä mulle.Oon monesti yrittäny miettiä et valitan turhasta, mullahan on niin kiltti ja ymmärtäväinen mies. On tästä puhuttukin jo ja se kyllä tietää mitä mä tarviisin, mut eihän se onnistu jos se ei sitä itseänsä kiinnosta.
Tällä hetkellä tuntuu, et haluan ihan tyhmiä asioita, et ei kukaan jaksa tunti kausia peuhata! Mut olenhan mä kyllä joskus törmänny semmosiin miehiin, jotka TODELLA jaksaa! Siis parempi jatkaa etsintöjä. Onko täällä muita hellyysnarkkareita paikalla?
Kaikilta muilta osin se on tosi hyvä mulle.Oon monesti yrittäny miettiä et valitan turhasta, mullahan on niin kiltti ja ymmärtäväinen mies. On tästä puhuttukin jo ja se kyllä tietää mitä mä tarviisin, mut eihän se onnistu jos se ei sitä itseänsä kiinnosta.
Tällä hetkellä tuntuu, et haluan ihan tyhmiä asioita, et ei kukaan jaksa tunti kausia peuhata! Mut olenhan mä kyllä joskus törmänny semmosiin miehiin, jotka TODELLA jaksaa! Siis parempi jatkaa etsintöjä. Onko täällä muita hellyysnarkkareita paikalla?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joillekkin läheisyys, koskettelu yms on myös tapa osoittaa tunteitaan. Itsekkin voisin hyväillä ja suukotella kultaani aina vain. Onneksi hän tuntuu nauttivan siitä ja antaa samalla mitalla takaisin. yritin elää joskus naisen kanssa jolle läheisyys ei ollutkaan niin tärkeää ja ennenpitkää tiemme erosivat. Tuntui todella kurjalta jos itse halusi pitää toista lähellä ja toinen halusi etäisyyttä ja nukkua. Tämä siis eräs miesnäkökulma..
Juuh, hellyys on just nimenomaan mulle tapa osottaa tunteitani. Jos mun kulta ottaa etäisyyttä, ni mä sit vaan yritän "jäädyttää" tunteeni ja keskittyä muihin asioihin, ettei se hellyyden puute sattuis liikaa. Sitten on herrrrrrmotkin aika kireellä. =/
Joskus miehet ovat niin itsekeskeisiä tai sitten ne eivät kunnioita naisen tunteita niin paljon, että ottaisivat ne vakavasti.
Mulle on myös hellyys ja haliminen tärkeää. Meillä se ainakin näkyy ihan sillain, että sohvalla istuskellaan lähekkäin (yleensä joko minä miehen jalkojen välissä tai sitten miehen kainalossa. Usein nukun päiväunetkin miehen sylissä!). Esimerkiksi ruokaa yhdessä laittaessa suukotellaan välillä tai vaikka halaan miestä takaapäin hänen tiskatessa.
Olen itse eronnut sellaisesta miehestä, jolle hellyys tarkoitti paria pikasuukkoa ja sitten oltiin jo taluttamassa kohti sänkyä. Nykyisessä suhteessa tykkään juuri siitä, että hellyys on sitä, että osoittaa toiselle rakkauttaan ja että miten tärkeä toinen on. Okei, joskus se johtaa seksiin, mutta ei läheskään aina.
Mulle on myös tärkeää, että seksin jälkeen mies ei samantien lähde vetämään farkkuja jalkaansa tai pesemään vehjettään vessaan, vaan että maataan sylikkäin, katsellaan silmiin ja silitetään toisen tukkaa tms. Joskus nukahdetaan siihen, joskus ei. Usein siinä sitten suukotellaan, silitellään tai rapsutellaan toista.
Mun kundikaverin on vaikea sanoa, että hän rakastaa mua. Hän on sanonutkin, että hän mieluummin osoittaa tunteitaan pitämällä mua hyvänä.
Mun mielestä sun kannattaisi vielä yrittää jutella kundikaverisi kanssa ja yrittää saada hänet tajuamaan, että hellyys on sulle ihan ykkösjuttu ja sellainen asia, jota sä tarvitset.
Kannattaa muistaa kuitenkin, että jokaisella on erilaiset tarpeet ja niitä pitää kunnioittaa. Varsinkin miehille on tärkeää, että heillä on myös omaa aikaa. Moni mies ei jaksa sitä, että koko valveillaoloaika ollaan sylikkäin ja kävellään käsikkäin jne. Toisaalta vois yrittää kompromissia: välillä olette erillään, välillä hellitään.
Ai niin, mulla on ikää jo kohta 40-v eli ei hellyydentarve siitä mihinkään katoa, vaikka ikää tulee lisää:)
Musta tuntuu, et oon jo tarpeeks monta kertaa kertonu kantani mun miehelle. Sehän se ainut ongelma meillä onkin, jos jostain valitan ni sit siitä. Juu, kyllä se jo tietää aika tarkalleen mitä mä tarviin, turha jauhaa siitä enempää. Sillä vaan todellakin on paljon pienemmät tarpeet, sen ymmärrän ja en voi painostaa kun eihän se mitään auttais. En voi vaatia, et se tekis sitä edes mun mieliks, koska se vaan olis sille liikaa.
Oon ehdottanu sitäkin kompromissia, että välillä hommailtais kunnolla, ni sit jaksais monta päivää ihan ilman. Ja muutenkin mielellään olen välillä muutamia päiviä erossa miehestäni just tän takia, että en olis liikaa rasitteeks. Mut joo, lähinnä kai tää rasittaa mua, ku suurimman osan aikaa vaan tyydyn kohtalooni, piilotan kaipuuni.
Joku sanoi tässä ketjussa, ettei vaihtamalla parane, mut taidan mieluummin vaihtaa, koska olen kyllä joskus ollu miesten kans, jotka jaksaa painaa vaikka koko yön, yhdyntöjä ja hellyyttä vuorotellen. Ja tiedän kyl paljon miehiä menneisyydestä (ja tyttökamut tietää myös) joiden tekee mieli seksiä montakin kertaa päivässä ja jotka herättää jopa yöllä kun tekee mieli! Jotain semmosta haluan mieluummin.
Meillä on avokin kanssa niin, että hän (nainen) haluaa usein hellyyttä ja saakin sitä usein. Minä taas pidän (yllätys) miehenä enemmän seksistä. Joskus kun sitä on halailtu viikko putkeen eikä seksistä ole tietoakaan niin kyllä se tulee pakosti mieleen, että hittojako minä olen sinun hellyyden kaipuutasi tyydyttämään kun et sinäkään minun tarpeitani tyydytä. Sen on helppo syyttää toista aina vaikka itse tekee ihan samaa jollain toisella rintamalla.. kele.
Meillä myös aikas samanmoinen tilanne. Miehelleni riittää muutama pikasuukko päivässä. Ei halimisia ei hellimisiä. Joskus pyytää sänkyyn kainaloonsa mutta siinä se. Alusta asti myös seksi takkuillut. Meni ainakin kuukausi ennen kun oltiin petipuuhissa ja sen jälkeen ihan harvakseltaan.Itse halusin silloin jo melkein joka päivä! Mutta miestä ei sit kiinnostanut. Hyviä tekosyitä löyty ja löytyy vielläkin=( Ollaan yhdessä oltu jo 2vuotta. Muutoin menee ihan hyvin. Olen oppinut saamaan sängyssä siinä lyhyessä ajassa minkä mieheni mulle suo 1-2 kertaa viikossa...
Aivan kuin ensimmäinen viestin kirjoittaja puhuisi minun suullani! :D Sama täällä, rakastan miestäni yli kaiken ja olen turvallisessa suhteessa hänen kanssaan, mutta jotain puuttuu! Olen itse hellyydenkipeä ja rakastan seksiä. Mieheni ei voi ymmärtää että minulle ei riitä hellyyden osoitukset vain silloin kun aiotaan rakastella eli kerran kaksi kuussa!Tilanne on turhauttava ja ahdistva aina välillä, mutta eipä se vaihtamalla parane. Miehessäni on myös paljon enemmän hyviä puolia joten tyydyn osaani. Ja olemme keskustelleet satoja kertoja, mutta tuloksetta.
Ihan samalta kuulostaa kuin meilläkin. Ja naimisiin oltaisiin menossa. En tiedä. Joskus tuntuu, että onko se vika minussa, kun en ole tyytyväinen...
Meillä aamulla pusu poskelle ja se on siinä. Jos en minä koske, niin sitten ei kosketa koko päivänä. Ei hellyyttä, ei silittelyjä ei mitään. Seksikin menee sellaisena, että tunnen itseni hänen huorakseen. Ei siinä mitään, sekinhän on kiva, mutta kun edes joskus voisi seksin jälkeen vain olla, eikä heti hypätä sängystä ylös pesulle ja sen jälkeen pikainen pusu ja unten maille. Olen todella vihainen ja pettynyt; niin itseeni kuin häneenkin...
Tässä tilanteessa ihan oikeasti alkaa miettimään, että josko joku voisi helliä ja pitää hyvänä, niin minäkin jaksaisin arkea pyörittää. Ja en nyt tarkoita omaa miestä. Olen hellyyttä pyytänyt, mutta ei. Muutaman kerran seksikin on mennyt itkun kanssa, koska olen tuntenut itseni niin panopuuksi niin panopuuksi...v***u sanon minä...
Ystävän neuvona teille kaikille: Olette olleet suht lyhyen ajan miestenne kanssa, ja jo nyt hellyys/ seksi takkuaa. Puhdas ystävyys on parisuhteessa tärkeää, mutta riittääkö se pelkästään. Ennen kuin menette naimisiin yms. miettikää haluatteko elää elämänne siinä tilanteessa. Riittääkö koko loppuelämäksi puolinainen seksielämä...
käsittämätöntä, miten huonoissa suhteissa ihmiset elävät ja kuitenkin uskovat "rakastavansa".
Rakkaudessakin on järjenkäyttö sallittua.
Kyllä alkuhuuma on hyväksi, mutta ei kaikki sitä koe eivätkä kuulema kaipaakkaan. Itse olen alkuhuumasta kuumana ja enkä olisi tullut ilman sitä toimeen... Saatikka pitkiä rakasteluja tunti...tunteja!...Mutta toisin on nyt! Mies käy töissä yötä päivää ja yöllä saan, jos tuuri käy. Nopeasti peiton alla tai aamulla. On ollut toisenlaisiakin tapauksia, mutta aika harvoin. Sitähän se on se nykyajan työkulttuuri. Itse olen niin viriili, että joskus ihan koskee. En tiedä tuletko sinä vihaiseksi "puutteesta"? kuten minä. Olen pahoillani, ettei teillä suju. Olen kyllä kuullut erilaisista keinoista millä saada ystävä innostumaan. Teillä on kyllä aika tuore suhde, joten odottaisin ja kehittelisin, kyselisin puolisolta mieltymyksiä ja liittelisin useimpia asioita yhteen.
Sama juttu meilläkin että hellyyttä ei tipu. Keskustelut on jo kaluttu loppuun eikä auta...mies on sitä mieltä ettei hänen tarvitse minua helliä jos ei osaa. Ja silti meillä kuulemma menee hyvin. On todella sitäkin mieltä että jos en valita niin silloin kaikki on hyvin...ei siis osaa/halua lukea minua lainkaan. Ei ole sanonut rakastavansa minua vuoteen...saattaa olla pitempikin aika mutta silloin aloin vasta laskea. Millainen mies ei sano rakastavansa jos muka rakastaa? Vastaa minun rakkaudentunnustukseeni murahtaen jotain hyminää muistuttavaa..
Toivoisin että tämä olisi liioittelua mutta totta on...ja silti jokin pitää minut vielä tämän miehen kanssa. Viime aikoina olen puhunut erosta..siihen mies vastaa:"jos olet sitä mieltä" ja jättää asian sikseen. Ihmiset joille olen tilanteesta puhunut ovat sitä mieltä ettei miestäni kiinnosta, ettei hän halua tehdä minua onnelliseksi. Miksi hän sitten haluaa edelleen olla kanssani jos ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen?
Onko tilanteesta muuta ulospääsyä kuin ero?
Rakastan tätä miestä mutta en enää kestä tilannetta tällaisena. Mies ei tunne minua eikä ymmärrä minua, hän ei lohduta kun itken, hän ei keskustele kanssani ja siksi kesekustelut muuttuvat syyttelyksi minun taholtani. Mies ei ymmärrä että se johtuu hänen tavastaan vastaanottaa asiani...eli sanoo ettei ymmärrä mistä on kyse ja kun yritän selittää niin mikään ei kuulemma ole totta. Ja sitten syyttää minua siitä että haluan aina olla oikeassa. Ja on paha yrittää selittää ettei aina halua olla oikeassa kun siinä sitä selittäessään haluaa olla oikeassa siinä ettei aina halua olla oikeassa. Toisin sanoen mies syyttää minua yleistämisestä vaikka itse harrastaa sitä pahimmanlaatuisena.
Mies sanoo ettei ymmärrä eikä osaa ymmärtää. Sanoo kuitenkin haluavansa näyttää minulle tunteensa...ja sanoo että on yrittänyt mutta se ei näköjään riitä minulle....ei kai se riitä jos en huomaa tällaisia yrityksiä? Jos hän aikoo näyttää minulle tunteensa niin kai hän haluaa että minä myös huomaan nämä yritykset?
Miten saan miehen ymmärtämään etten halua keskustellessamme syytellä häntä vaan puhua asiat selviksi? Miksi hän käsittää puhumiseni syyttelyksi? Miksei hän esitä omaa kantaansa asioista vaan ei suostu puhumaan koska SYYTTELEN häntä? Miksei hän itse aloita keskustelua? Miksei hän halua selvittää näitä asioita kanssani vaan vaikenee ja vetäytyy kuoreensa sanoen ettei osaa puhua ja näyttää tunteitaan JA SILTI HALUAA VIELÄ OLLA KANSSANI?
Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta maailmassa mutta en pysty puhumaan hänelle tunteistani ja toiveistani koska hän kokee asiat niin ahdistaviksi. Ei suostu edes opettelemaan kanssani oikeanlaista keskustelutekniikkaa tällaisten väärinkäsitysten välttämiseksi. Ei usko että hän osaisi puhua tai näyttää tunteensa.
Seksiasiaa todella ihmettelen...ei tipu,ei millään. En aina jaksaisi tehdä aloitetta ja useimmiten käy niin että kun teen aloitteen niin ei tipu silloinkaan. Olen kysynyt häneltä asiasta ja hän vain sanoo ettei osaa selittää.
Pitäisikö minun ylipäätään olla tyytyväinen jos hän vastaa minulle kaikkeen: en tiedä,en osaa sanoa tai ettei vain osaa. Tähän ei liity mitään muuta selitystä tai lohdutusta tai puhetta ylipäätään. Ehkä hän kuvittelee että minun pitäisi olla tyytyväinen tällaiseen tai sitten hän ei vaan välitä ja on itsekäs. Miksei hän ole kiinnostunut tunteistani tai siitä mitä minulle kuuluu? Miksei hän ymmärrä että tarvitsen hellyyttä ja rakastavia sanoja tunteakseni itseni ihmiseksi ja arvostetuksi,että joku rakastaa ja haluaa minua, että tuon iloa hänelle ja että hän haluaa olla kanssani ja että olen onnellinen? En tunne mitään noista asioista. Hän ei joko tunne edellä esitettyjä asioita minussa tai minua kohtaan tai sitten en osaa sanoa...osaisiko joku?
Anteeksi pitkä viesti, ehkä joku jaksoi lukeakin tämän:)
miehesi ei enää rakasta sinua. eikä halua olla kanssasi. hänellä vain ei ole rohkeutta ole se joka jättää vaan hän junnaa suhteessanne niin kauan kunnes sinä teet tuon päätöksen. ja miksi jatkaa jos toinen ei edes yritä ja sinä tulet kokoajan vain onnettomammaksi? ja oletko varma että se on rakkautta mitä tunnet miestäsi kohtaan? ettet vain pelkäisi jääväsi yksin jos lopetat suhteen?
Olipas piristävää lukea teidän naisten viestejä! =) ei..älkää ymmärtäkö väärin,en missään nimessä iloitse kenenkään epäonnesta!! Olin vaan aina ollut uskossa(näköjään väärässä)että naiset haluavat PAAAALJON vähemmän seksiä kuin miehet! Itse olen aina halunnut ja tarvinnut seksiä 1-3 krt/vrk...ja ei mitään pikasia vaan mieluiten useamman tunnin nautintoja ja kosketuksia..vaik pikapano silloin tällöin jossain mielenkiintoisessa paikassa piristää kyllä kummasti! ;) mut kumppanini ovat,muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta,olleet tyytyväisiä siihen 1-2 krt/viikko!!! No nyt joku saattaa heittää et mä olen varmaa nii pirun ruma/läski/huono sängys,et siks naiset ei o innostunu..noup! Urheilen työkseni(olen aikuisten oikeesti huippukunnossa) eli kropassani ei o vikaa,ja siitä saan yleensä aina kehujakin..entä rumuus,noo..kauneus on katsojan silmässä,joten tähän on itse paha sanoa mitään.. ja tiedän et en ole huono sängys,jaksan väsymttä usean tunnin ja vaikka useamman kertaa peränjälkeen...ja olen aina valmis kokeilemaan uutta ja tekemään mitä tahansa mitä kumppanini vaan haluaa/pyytää,joten missä vika?!?? Olen tämän hetkisen naiseni kanssa ollut vähän reilun vuoden yhdessä ja olemme avoliitossa..pyrin tekemään kaken minkä hän haluaa ja pyytää(siis myös makuhuoneen ulkopuolella),mutta silti joudun olemaan koko aika puutteessa..kun kysyn,et mikä on vialla hän sanoo et ei mikään,hän ei vaa halua enempää seksiä!! Tää tilanne syö mua todella enkä tiedä,että kuinka kauan enää jaksan näin! Mutta rakastan avovaimoani(ja kerron tämän hänelle usein)enkä voi kuvitella eläväni ilman häntä,eli pitää varmaan vaa sopeutua siihen et elää puutteessa...? Ja pettämään en suostu!!!
Niin, kyllä meillä Minä (nainen) oon se, joka jää myös seksuaalisesti puutteeseen. Mä tarttisin monta kertaa viikossa seksiä, joskus useemman kerran päivässäkin ja semmoset 4 kertaa yössä panotkin pitkien hellyyssessioiden kanssa sujuis oikein hyvin!!
2 krt viikossa seksiä EI riitä mulle. Ja ihan sama juttu kun sullakin, jos pitäisin viikon ajan miestäni hyvänä, eikä se koskaan johtais seksiin, ni todella tulisin hulluks! Ja herrrmot nyt on kireellä lyhyemmästäkin selibaatista.
Tietysti, täytyy sanoa, että rajansa mullakin. Jos mies haluais seksiä koko ajan semmoset 2 kertaa päivässä vähintään, ni se on mullekin liikaa ja sit siinä käy niin, että tosiaan seksi pursuaa jo korvista ja sit alkaa käydä niin, et himottaa aina vaan vähemmän. Siis jos koko ajan saa makeaa mahan täydeltä, ni sit ei enää oikein maistu. Ikävää se on molemmin päin, jos kumppaneilla on hyvin erilaiset tarpeet. Siitä voi tulla noidankehä; toinen haluaa koko ajan enemmän, toinen koko ajan vähemmän =( Molemmat kokenut oon.
Mites oletat että naista kiinostaa seksi, jos mies on jatkuvasti valehdellut monista tärkeistä asioista.. Ja miksi ihmeessä et oo jonku kanssa ketä haluaa koko ajan. Vaihda naista! Kyllä mä sut hani tunnistin.. Ja pieni lisäys sun nainen on synnyttäny kesäkuunn alus, että energiaa menee paljon muuhunki. Ja itse et suostunu eilen illalla, vaikka naises odotti jalat levällään, vaan halusit väkisin hoitaa homman itse.. Kohtuu reiluu olla täällä valittamassa ja jättää oma käytös huomioimatta mikä on johtanut tilanteeseen..
Se on menoa nyt. Asiat on puhuttu aika selviks ja me molemmat ollaan sitä mieltä, ettei meidän suhde jatku enää.
MIES 29 jäi viime vko:n perjantaina jäi kiinni puolen vuoden suhteesta ex-naiseensa. Ja todellakin, hän ei halua mun kanssa seksiä. Ole halunnut pitkiin aikoihin ja meillä sattuu olemaan just ja just 3kk:tta vanha tytär. Ja lisäksi, hän VIHAA läheisyyttä. Hän ei halaa edes lohduttaakseen. Joten se siitä ihanne miehestä, jona hän itseään pitää.
Sama juttu täällä........Ollaan nyt oltu 8 kk yhdessä. Kihloihinkin mentiin muutama viikko sitten. Olen hulluna mieheeni mutta olikohan liian aikaista sitoutua? Mies kyllä halailee ja suukottelee. Sanoo myös rakastavansa, mutta seksiä ei ole kuin 1-2 krt/vko sekin omasta mielestäni liian pikaista, kunhan hän saa tarpeensa tyydytetyksi.Sen lyhyen hetken jälkeen mies alkaa nukkumaan heti. Aikaisemmassa suhteessa mies halusi koko ajan seksiä, silloin itse en halunnut, kun muut asiat mättivät. Nyt kun itse haluaisin melkein koko ajan, niin on mies mikä ei halua. Nykyinen mies sanoo itseään vanhaksi, vaikka ollaan 40 v. molemmat. Onko niin että naiset haluavat tässä iässä enemmän kuin samanikäiset miehet. Kaipaan entistä miestäni seksin suhteen, vaikka oli vaan vuoden nuorempi. Pitäisikö vaihtaa nuorempaan vai tyytyä nykyiseen ja todeta että kaikki ovat vaan erilaisia yksilöitä, toiset haluavat enemmän, toiset vähemmän ? Kiduttavaa tämä silti on ja tuntuu että on halujensa kanssa niin yksin. Olen monesti kuullut sanottavan ettei miehet ajattele muuta kuin sitä, tämä ei näköjään kyllä pidä paikkansa paitsi harvojen kohdalla.