Viimeisin pisara meikäläiselle: seurustelua pari-kolme kuukautta (N45, M42), molemmilla elettyä elämää takana. Mies ylimielinen (todella heikko itsetunto), laukoo suustaan mitä sattuu ja muutenkin kohtelee epäkunnioittavasti.. olen kuulostellut ehkä säälistä viimeiset viikot... Yks ilta otti kännykkäni vessaan ja luki osan viesteistä!!!!! Olen mielestäni kohdellut häntä reilusti ja muutenkin ollut rehellinen tekemisissäni... Tällaista ei ole vielä minulle tehty, ja olo tuntuu ihan tiskirätiltä :-(
Kännykän tutkiminen?
signe
131641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen kuullut muitakin tapauksia, joissa toinen on tutkinut luvatta tietoja toisen kännykästä - kyseessä on ollut jo ennestään riitaisa suhde, josta puuttuu luottamus.
Vaikuttaa siltä että miesystäväsi pelkää niin paljon hylätyksi tulemista, että pilaa sillä koko suhteen jo alkuvaiheessa. Hänen ei pitäisi purkaa katkeruuttaan edellisistä pettymyksistä sinuun, vaan olla luottavainen, jotta sinäkin voisit arvostaa häntä.
Ellei kumpikaan pysty vakuuttumaan siitä, että on hyväksytty ja rakastettu, on turha jatkaa. Sellainen suhde ottaa enemmän kuin antaa.
Miten olet reagoinut, kun hän on käyttäytynyt röyhkeästi? Oletko ollut hiljaa, puolustautunut vihaisesti, vai koittanut saada hyvätahtoisesti järkeä hänen suhtautumiseensa? Miten hän leppyy?
Jos haluat antaa suhteelle vielä tilaisuuden, ole tiukkana. Osoita että pidät hänestä kaikesta huolimatta; ajattele että hänen röyhkeä käytöksensä on vain epävarmuutta, joka voi sulaa pois jos hän oppii luottamaan siihen että sinä oikeasti pidät hänestä. Mutta ÄLÄ HYVÄKSY epäkunnioittavaa käytöstä - älä suhtaudu siihen edes agressiivisesti, vaan tee jämäkästi ja leppoistasti selväksi missä mennään. Ota ohjat käsiisi, äläkä lipsahda periaatteestasi! Ellet havaitse mitään muutosta miehessä, jätä hänet.
...ymmärtäväisestä ja viisaata vastauksesta.
ehkä pettymys on suurin tunteeni tällä hetkellä - ihastuin hullun lailla pitkästä aikaa ja otin todella tosissani tämän suhteen alun. Kaikkiin inhottavuuksiin (kerskuen kerrotut entiset seksikokemukset, salaa naispuolisten työkavereiden kanssa käynti ravintolassa, oman egon pönkittäminen koko (!) ajan omasta työstä kertoen, minun työni/koulutukseni väheksyminen, kännykän tutkiminen jne) olen suhtautunut järkyttyneenä - tai en ole osannut odottaa mitään tuollaista: osassa olen alkanut itkemään, osassa kysynyt kylmänviileästi, miksi kerrot/teet minulla näin (mies ei puhu mitään, on häipynyt jopa asunnolleen loukkaanuneena), kännykän tutkimisen jälkeen räjähdin ja heitin tv:n kaukosäätimen lattiaan (onneksi ei särkynyt ;-)) eli en edes oikein osaa käyttäytyä mitenkään moisen saastan edessä... kasvun paikka kait minullakin... mutta todellakaan enää en katsele moista - suhteen "loppulitviikki" lasketaan huomenna...
ole mun ex jolla narsistinen persoonallisuushäiriö. Voi vilunväristys, pistä kiertoon vaan!
Siis huh, taitaapa olla totta... Luin kuvauksia ja järkytyin!!! "Kaiken lain yläpuolella, oman älykkyyden korostus (äo 146), empatia-kyky puuttuu täysin muita kohtaan..."
Miehen käytös kuulostaa pateettiselta.
Kenties ihastuit siihen kuvaan jonka sait hänestä pärjäävänä tyyppin - mutta nyt tiedät että se on pelkkä harhakuva...
Sinä vaikutat hyvältä ihmiseltä. Ja paljon fiksummalta kuin hän, oikeasti. Hän ei todellakaan ansaitse sinua!!
Kerro hänelle PÄÄTTÄNEESI, ettet halua jatkaa seurustelua hänen kanssaan. Asiasta ei tarvitse neuvotella. Älä anna hänen muuttaa mieltäsi - hän voi yrittää tehdä sen vain siksi että kokisi valtaa sinuun. Vaikea kuvitella miten hän voisi suhtautua asiaan järkevästi... jos hän suuttuu kovasti, muista ettet ole mitenkään velvollinen kuuntelemaan sontaa!
Niin ja vielä, ONNEKSI OLKOON kun pääset hänestä eroon! :)
mies jolla on noin heikkko itsetunto, kannattaa vaihtaa pois mahdollisimman pian.Heikko itsetunto poikii myös väkivaltaisuutta ym...
Nähty on...
Tuo tulee vaan pahenemaan, usko pois..
Yhdyn samaan. Pahemmaksi vaan menee. kokemuksesta tiedän
Miksi sitten vielä olet kyseisen miehen kanssa? Ei kun vaan kasseja pakkaamaan kun olet yksin.
justiin tuli radio novasta, että salosta oleva sai 4000 € sakot ex.n kännykän tutkimisesta ... kannattaa ottaa tosissaan, jos toinen ei hyväksy sellaista touhua.
Saithan aikaiseksi lähteä??
Ei toista tarvitse vihata jotta lähtisi suhteesta, tunteita saa olla edelleenkin - mutta jos suhde tekee sinut surkeaksi, siinä ei ole mitään järkeä... Siitä on turha pitää väkisin kiinni, vaikka ajatuskin lähtemisestä sattuisi. Teet niin tai näin, kärsit - mutta jos lähdet kärsimys unohtuu aikanaan. Voit saada tilalle jotain parempaa, vaikket nyt osaisikaan sitä vielä kuvitella.
...kerroin miehelle tuntemukseni. Että en voi jatkaa hänen kanssaan, surullista toisaalta, mutta...
Keskustelimme - onneksi - ihan asiallisesti ja molemmat kuitenkin halusi jutella ilman riitaa. Mies avautui ja kertoi ekaa kertaa lapsuutensa kammotuksista (miten monella meillä niitä onkaan...), ymmärsin häntä... toisaalta, mutta hänellä on vielä paljon töitä päästä kaikesta irti tai edes jotenkin antaa anteeksi, ja elää ikiomaa elämäänsä ilman katkeruutta... eli koko ajan tuo mies-parka yritti päteä eikä osannut toimia/elää rikkinäisellä sielullaan...
Hienoa että otit asian puheeksi, ja pystyitte keskustelemaan tilanteesta rehellisesti ja asiallisesti.
Minun kävi edellisistä viesteistäsi hieman sääliksi miesystävääsi, sillä ajattelin ettei onnellinen ihminen käyttäydy sillä tavalla... hän tuntui hakevan hyväksyntää aika agressiivisesti.
Luulen että teit hänelle ison palveluksen, kun nostit kissan pöydälle... Monesti kun ihmisellä on sisimmissä epämääräinen suru joka juontaa lapsuuden kokemuksista, sitä ei aikuisena enää tunnista helposti, sitä ikään kuin sokeutuu omalle itselleen - ja vain jokin muutos joka havahduttaa, mahdollistaa katkeruuden tunnistamisen paremmin. Silloin tunnetta voi myös työstää. Muutosprosessi ei tapahdu yhdessä yössä, se vaatii aikansa. Ajatukset on käytävä omassa rauhassa läpi, ja pyöriteltävä niitä tavalla joka johtaa uuteen ajattelutapaan.
Tunteet ovat juuri sitä varten olemassa, että ne ohjaisivat toimintaamme parempaan suuntaan; kun ihminen ei piittaa tunteista, vaan pistää vuosien ajan hanttiin "järkeilemällä" niitä vastaan ja kieltämällä tunteensa, ne vaivaavat tavalla tai toisella kunnes ihminen uskaltaa katsoa peiliin.
Ihminen on oikeastaan aika ennustettava otus, kaikelle löytyy aina syynsä, selityksensä ja ratkaisunsa, mutta tuollaiset tunneperäset asenteet jotka ovat joskus iskostuneet sieluun voivat muuttua vain kun ne jälleen tunnistaa, käsittelee aikuisen logiikalla, ja antaa niille uuden kokonaisvaltaisemman ja vähäisemmän merkityksen. Pitää vain ymmärtää ja hyväksyä, että ihmiset ovat erehtyväisiä... Eikä todellisuudessa ole mitään velvollisuutta "ansaita" perusturvallisuutta. Jokaisen lapsen oikeus on saada ehdotonta rakkautta! Jos kasvattajan kyvyt eivät siihen riitä, vaan hän syyllistää yksittäisistä teoista koko lapsen olemusta, on täysin ymmärrettävää että lapsi tuntee itsensä henkisesti hylätyksi. Sellainen trauma voi tulla jo siitäkin, että äiti/isä ei osaa tulla lapsen tunteita vastaan, ei tue lasta tunteiden käsittelyssä vaan jättää tämän aina avuttomaksi pelkäämään. Tai jos toinen vanhemmista on harvoin läsnä, mutta suo silloin kaiken huomionsa lapselle, vanhemmasta tulee kuin "jumalhahmo" jonka tietyt teot voivat tehdä lapseen suuren vaikutuksen, ja saada yli-ihannoinnin piirteitä. Aikuisenakin lapsi voi huomata kilpailevansa ja yrittävänsä olla parempi kuin isä tai äiti, tai yrittävänsä voittaa voimattomuuden tunteen. Lapsuus ja aikuisuus on jatkumo, ihmisen koko menneisyys on taustalla vaikka lapsena ei ollutkaan samaa kokemusta ja tietoa käsitellä asioita. Ihminen voi silti valita millä tavalla hyödyntää vanhoja kokemuksiaan.
Varmaan meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän vastaavia kokemuksia, mutta suurimmalla osalla vanhat tapahtumat eivät enää vaikuta taustalla, koska he ovat tehneet sellaisia valintoja elämässään että ne tunnetilat eivät ole päässeet toistumaan uusissa kuvioissa, eikä niiden merkitys ole päässyt korostumaan. Aikuisena saadut kokemukset vastaavista tilanteista ovat tulleet tilalle.
Joku näytelmäkirjailija oli sanonut taannoin, että ei osaa nähdä ihmisissä pahuutta, vaan onnettomuutta. Ihminen ei ole pohjimmiltaan paha, vaikka epäreilu kasvatus tekisikin hänet ilkeäksi. Ilkkuva ihminenkin voi sisimmissään huutaa vain hyväksyntää, vaikka ei osaa hakea sitä oikealla tavalla, kun kokee syyllisyyttä siitä miksei saanut tarpeeksi rakastavaa tukea lapsena. Kun lapsi ei ymmärrä mistä häntä syyllistetään, hän hakee siihen syyn vaikka tekemällä jotain kiellettyä - silloin epätyydyttävään oloon saa loogisen selityksen ja kohteen. Siitä voi tulla noidankehä, jos ennestäänkin kireät vanhemmat eivät näe tapahtumien syitä itsessään.
Mikä tahansa miesystäväsi onkin ollut vaikea sulattaa, toivon että hän hyväksyisi muiden epätäydellisyyden - ja oman itsensä ihan sellaisenaan!!
Oliko niissä viesteissä raskauttavia asioita? Oliko mies oikeassa halutessaan lukea viestisi? Mietipä sitä.