ja pelkään jääväni kiinni.
Hairahduin lomamatkalla, täysin irtaantuneena todellisuudesta ja vastuusta, humalassa seksiin vieraan miehen kanssa. Nyt olen ahdistunut ja masennuksen partaalla. pelkään parisuhteeni kaatuvan jos avopuolisoni saa asian selville. En uskalla itse kertoa hänelle, koska en halua menettää häntä. Toivoisin, että selviäisin tästä vain omalla kärsimykselläni ja huonolla omatunnollani. En myöskään haluaisi, että hänen elämänsä menisi pilalle..
Aivan kauhea tilanne. En ymmärrä itseäni, miten päädyin tekemään sellaista?
Koko elämäni on pilalla.
Hairahduin lomamatkalla, täysin irtaantuneena todellisuudesta ja vastuusta, humalassa seksiin vieraan miehen kanssa. Nyt olen ahdistunut ja masennuksen partaalla. pelkään parisuhteeni kaatuvan jos avopuolisoni saa asian selville. En uskalla itse kertoa hänelle, koska en halua menettää häntä. Toivoisin, että selviäisin tästä vain omalla kärsimykselläni ja huonolla omatunnollani. En myöskään haluaisi, että hänen elämänsä menisi pilalle..
Aivan kauhea tilanne. En ymmärrä itseäni, miten päädyin tekemään sellaista?
Koko elämäni on pilalla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Huono omatunto = kiinnijäämisen pelko?
On aivan varmaa että tulet jätetyksi, jos asiaa joudut salailemaan ja ehkä vielä valehtelemaan päälle. Jos kerrot suoraan on anteeksisaaminen paljon todennäköisempää. Mieti haluatko lähteä pelaamaan suhteellanne uhkapeliä? Aika isoilla panoksilla pelaat jos salailemaan lähdet.
Mitään tunnstuksia ei kannata tehdä, oma rangaistuksesi on huono omatunto, joka kyllä lievenee.Hoida liittoasi ja yritä unohtaa hölmö tekosi.Myös mies säästyy paljolta kun olet hiljaa ja et rupea leikkimään rehellistä.
"Myös mies säästyy paljolta kun olet hiljaa ja et rupea leikkimään rehellistä". Huhhuh, tällaista tuubaako ihmiselle ympärilläsi haluat jakaa? Mitään älä tunnusta? Todennäköisesti tämä nainen on senverran vaikeassa tilanteessa, että tuhoaa oman liiton vaikkei tunnusta, pelkästään huonosta omasta tunnosta.
Millainen totaalinen valehtelija pitää olla jos tarvitsee leikkiä rehellistä???
Huono omatunto ei ole rangaistus! Se on merkki terveestä, toisesta välittävästä ihmisestä!
Salailemalla ja valehtelemalla ei hoideta liittoa! Paitsi ehkä totaalisen huonoksi liitoksi.
Sulle voimia siihen, että jaksaisit kertoa miehellesi. Keskustelkaa asiasta. Juuri nämä tyttöjen lomamatkat on aivan naurettavia panoreissuja. Ei varmaan tullut mieleenkään lähtiessä, että kännissä siellä jakelet persettä? Mutta katsos kun tilanteet muuttuu kun kännissä siellä ollaan ja tyttökaverit pitää hauskaa niin mikset sinäkin vai?
Mutta oikeasti voimia sinulle, mielestäni miehelläsi on oikeus tietää ja vetää omat johtopäätöksensä siitä, haluaako jatkaa. Itse ehkä antaisin anteeksi. Ainakaan sinuun en niin luottaisi ikinä, että uudelleen lomamatkalle pääsisit ilman miestä.
Älä nyt liikaa turhista murehdi, näitä nyt vaan sattuu joskus ihmisille. Erehtyväisiä, kun ollaan.
Mielestäni on turha kertoa miehellesi asiasta. Tieto vain pilaisi välinne pysyvästi. Se on kyllä niin, että mitä ei tiedä, niin siitä ei voi olla vihainenkaan. Periaatteessa miehesi voisi kyllä antaa anteeksi tekosi, mutta tuskin koskaan unohtaisi asiaa ja se nousisi aina tarpeen tullen esille riidoissa tai kun vaikka haluaisit lähteä 'tyttöjen kanssa ulos'. Itse en ainakaan toivoisi, että vaimoni kertoisi minulle tällaisesta asiasta. Ja jos asia tapahtui matkoilla, niin ei ole riskiä että kohtaat sen toisen, joten asia unohtuu kyllä ajan kanssa.
Täytyy tunnustaa, että itse olen ollut muutamia kertoja samassa tilanteessa, kuin sinä nyt. Aina se tuntuu hiukan omassatunnossa, mutta joka kerta vähemmän ja vähemmän. Eihän sitä toista haluaisi kuitenkaan mitenkään loukata, mutta ei toista ihmistä voi myöskään omistaa ja näitä nyt tapahtuu aika monille ja aika usein. Parempi ottaa kokemuksesta opiksi ja siitä viisastuneena välttää vastaavia tilanteita jatkossa. Ei tekosi kuitenkaan nyt niin kovin paha ole, kun sitä vertaa vaikka väkivaltaan tai ryöstöön.
Ainahan se tuntuu vähemmän ja vähemmän niin...
Et osaa käsitellä asiaa toisen ihmisen kannalta selvästikään.
On helppo ajatella että kun kaikki kaveritkin sitä ympärillä tekee (en epäile yhtään) niin mitä se nyt jos minäkin joskus harvoin.
On helppo selittää itselleen että todella satuttava teko onkin vain inhimillistä, sitä sattuu kaikille.
Todellisuudessa kyse on heikosta selkärangasta. Et halua panostaa suhteeseesi niin että tuntisit itsesi siinä tyytyväiseksi. Uskot varmasti jääväsi paljosta paitsi jos et "tilaisuuksia" käytä hyväksesi.
Kun et ole koskaan jäänyt kiinni, tai tunnustanut pettämistäsi, et tiedä sitä tuskaa, minkä läheisen henkilön pettäminen aiheuttaa. Se, että on valmis satuttamaan toista selän takana ja valehdella ja salailla sitä sitten.
Tuntuu vähän samalta kuin se, jos seisoisit kumppanisi kanssa jyrkänteellä lähekkäin, olo olisi turvallinen koska luotat puolisoosi. Hänpä tyrkkää sinut jyrkänteeltä, ja ymmärrät ettei hän sinusta todella välittänytkään...
Eihän se itse nylkyttäminen se kauhein asia olekaan. Mutta kun kumppaneiden tulisi toimia toisistaan huolehtien ja kunnioittaen.
Kumppanistaan välittäminen ja huolehtiminen tarkoittaa sitä, että toista ei satuta ja pyrkii huolehtimaan ettei muutkaan satuta.
Se EI ole sitä, että ensin petetään selän takana ja sitten "huolehditaan" kumppanin tuskattomuudesta asian salailulla. Että oletpas hyvä ihminen kun et halua paljastaa pettäneesi ettei kumppanille tule paha mieli. Oikeaa välittämistä!
Ehdottomasti paras viesti mitä täällä olen lukenut!
Sanoit että parempi olla vaan hiljaa ja ottaa opikseen...
Mitenköhän sinä itse otit opiksesi pettämisestäsi kun mainitsit että kertoja on kuitenkin "muutama"?
Eli sen ekan kerran jälkeen otit opiksi niin ettet enää tee samoin?
Taisi se sunkin keksimä "opetus" olla, että ens kerralla omatunto soimaa vielä vähemmän, sitten vielä vähemmän...jne...
Minkä ikäisenä olet ajatellut tutustua itseesi oikein kunnolla? Miettiä miksi toimit niinkuin toimit...riippumatta siitä että "kun kaveritkin toimii niin... ja se on niin yleistä"...
Tulipas tyly tuomio mielipiteelleni. Kirjoitat, kuin itse olisin voinut kirjoittaa joskus 20 vuotta sitten.
Jos olisit lukenut mielipiteeni ajatuksella, niin olisit ehkä huomannut, että sen tärkein sisältö oli tuoda vain esiin, että ihminen on erehtyväinen eikä siitä kannata itseään hirttonaruun laittaa. Yksinkertaisessa maailmassa asia on juuri noin kuin sanot, mutta maailma kun ei aina ole niin yksinkertainen.
En voi väittää, että olet vallan väärässä mielipiteesi kanssa, mutta minä en myöskään ole se joka on ensimmäisenä tuomitsemassa toisia ja heittamässä sen ensimmäisen kiven, jos toinen on erehtynyt. Maailmassa on paljon pahempiakin tekoja.
Kun noin kärkevästi tuomitset toiset ihmiset, toisten teot ja uskottomuuden/pettämisen niin mietipä ensin oletko itse koskaan ollut uskoton ja mihin vedät pettämisen rajan. Joidenkin mielestä se voi olla jo sitä, jos ajattelee mielessään jotain toista naista/miestä, kuin omaa kumppania. Tai entä jos vaikka halaat toista naista/miestä eikä kumppanisi pidä tai pitäisi siitä. Olisiko se pettämistä vai ei. Entäs poskisuudelma, joka Ranskassa kuuluu normaaliin tervehdykseen. Vai meneekö oma rajasi kenties suutelussa. Entä jos et edes kosketa toista seksuaalisesti, mutta tapailet muita ja käyt vaikka elokuvissa ja tanssimassa jonkun muun kuin kumppanisi kanssa. Seksi on vain yksi osa pettämistä eikä suinkaan aina se pahin, vaikka se joskus saattaa siltä tuntuakin.
Se, että kerroin itsekin muutaman kerran elämässäni erehtyneeni sai sinut tuomitsemaan minut heti kättelyssä. Jokaiselle niistä tapauksista on oma historiansa. Jos niitä silloin olen ehkä katunutkin, niin enää en kadu koska ne ovat opettaneet minua elämään ja ymmärtämään elämää enemmän. Minuakin on petetty ja se sattuu, tiedän sen. Juuri siksi en lähtisi enää tuhoamaan lisää kertomalla asiasta. Mitä sillä saavuttaisit? Hyvän omantunnon, kun olet kertonut, ja kivi pois omalta sydämeltä toisen sydämelle. Jos olet elänyt parisuhteessa yhtään pidempään tiedät varmaan, että kaikki vanhat teot ja sanomiset seuraavat siinä suhteessa mukana niin kauan, kuin se kestää ja ne nousevat aina uudelleen esiin. Siksi kertominen, vaikka se saattaisi omaatuntoa helpottaakin, ei ole suhteelle mikään pelastus.
"Hyvän omantunnon, kun olet kertonut, ja kivi pois omalta sydämeltä toisen sydämelle."
Jos se kivi ei ole ollut sydämellä jo silloin kun pettämään on lähtenyt ei se ole siellä jälkeenpäinkään. Tuo on vain tekosyy olla kertomatta ja paljastumatta petturiksi. Oikeasti ei voi tulla hyvä omatunto siitä että kertoo vaan ainoastaan siitä ettei alunperinkään lähde pettämään.
"Jos se kivi ei ole ollut sydämellä jo silloin kun pettämään on lähtenyt ei se ole siellä jälkeenpäinkään" - tarkoitat siis, että jos on tehnyt virheen/erehtynyt/pettänyt tai tehnyt jonkin muun rikkeen ei voi kyetä kokemaan huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, koska ei ole alunperinkään ollut siihen kykenevä! - hmmm - Outo katsantokanta mielestäni.
"Oikeasti ei voi tulla hyvä omatunto siitä että kertoo vaan ainoastaan siitä ettei alunperinkään lähde pettämään." - tarkoitat siis kuitenkin samaa kuin minä, että ei kannata lähteä kertomaan toiselle, koska se ei kuitenkaan omaa oloa helpota. Tosin edellä sanoit myös, että se joka pettää ei voi edes kokea huonoa omaatuntoa. Mitä siis tarkoitat?
Minulla on huono omatunto. Huono omatunto tulee siitä, että on tehnyt väärin ja ymmärtää sen. Nyt kun katselen miestäni, joka vaikuttaa kaikin puolin onnelliselta, en millään voisi kertoa hänelle ja särkeä häntä.
Tiedän, etten tule virhettäni toistamaan, sillä tällaista en halua kokea enää toiste. Tein hirvittävän virheen, josta tulen kärsimään pitkään, mutta sanokaa vielä, teenkö väärin, jos kärsin siitä yksin mielessäni?
Olen kyllä meinannut kertoa asiasta jo monta kertaa siksi, että välillä tuntuu etten kestä tätä pahaa oloa ja ajattelin, että tuli mitä tuli, mutta eipähän tarvitse enää pelätä ja tuntea itseään kaksinaamaiseksi paskiaiseksi ja salailijaksi.
Mutta stoppi tulee aina siinä, kun ajattelen kuinka onnettomaksi mieheni tulisi. Saattaisi hän antaakin anteeksi, mutta olisi onneton, pettynyt, surullinen, menettäisi luottamuksensa.. En minä kestäisi katsoa häntä onnettomana. Minä olen tehnyt kamalan, kamalan asian, mutta en minä häntä haluaisi hajottaa sen takia.
Ei minulla ollut tilanteessa mitään kontrollia. Ei mitään. Se minua pelottaakin. Mikä minuun iski? Hirvittää, etten tunne enää itseäni. En koskaan enää päästä itseäni tilanteeseen, jossa näin voisi käydä. Taidan luopua alkoholista, ainakin tilanteissa joissa mieheni ei ole mukana.
En myöskään voi sanoa että olisit täysin väärässä, kirjoitat ihan asiaa kyllä osittain.
Omalta oasltani voin sanoa, etten ole koskaan pettänyt seurustelukumppaniani, koska käsitykseni parisuhteesta on se, että tälle läimmäiselle ihmiselle ollaan rehellisiä ja uskollisia.
Jos on tullut halu pettää tai olla muiden kanssa, olen ottanut asian puheeksi kumppanin kanssa enkä miettinyt sitä omassa päässäni kunnes keksisin jonkin oikeutuksen vieraissa käymiseeni.
Tästä on seurannut se hyvä, että yhdessä juttelemalla kuulee sen toisenkin tunteet, voipi ymmärtää mistä kyllästyneisyys parisuhteessa johtuu ja parantaa niissä asioissa. Kun on se halu olla yhdessä ja kunnioittaa toisiaan, silloin juttelu on se ensimmäinen teko, ei salassa pettäminen. Kun ei ole salattavaa toiselta, voi olla yhdessä paljon rennommin ja päästä paljon lähemmäksi toista, siis henkisesti.
Ja se, mikä on kummankin mielestä pettämistä käydään yhdessä läpi. Jos kumppanini pitäisi jonkun halaamista tai poskisuudelmaa pettämisenä, välttäisin sitä. Koska kunnioittaisin sitä, että hänestä se tuntuu pahalta. Mutta itse olen ruvennut parisuhteeseen vain todellisten ihastusten kanssa. Haluan siis olla hyvä puolisolleni.
Vaikka ne rajat menisi vähän eri kohdissa, niin parisuhde on luonteeltaan sellainen, että kompromisseja on tehtävä. Tuntuu että monilta on unohtunut se asia, että parisuhde on kahden toisistaan välittävän ja toisiaan kunnioittavan ihmisen suhde, jonka tarkoitus on tuoda toisilleen iloa, turvaa, vastuuta, jännitystä, elämänsisältöä, oppia tuntemaan toisensa ja se HALU OLLA YHDESSÄ, läpi riitojen ja parempina kausina.
Monelle parisuhde näyttää tarkoittavan nykyään sitä, että ollaan jonkun kanssa, joka "on ihan mukava ja kyllähän mä siitä tykkään", ja parisuhde nähdään hyötyliittona, jossa saadaan säännöllisesti pillua/munaa, ja "se oma onni" on tärkein. Jos toisella on eri käsitys esim. uskollisuudesta, niin se on sen ongelma.
Itse olen parisuhteessa siksi, että välitän kumppanistani ja haluan oppia tuntemaan hänet aina vaan paremmin. Haluan että hän tuntee minut ja voimme jutella kaikesta mahdollisesta. Haluan että opimme aina vaan paremmin ymmärtämään toisiamme. Ja mitä enemmän niin teemme, sitä vähemmän toista haluaa loukata ja satuttaa, edes teolla, joka itselleen muka olisi vähäpätöinen, "vain seksiä". Miksi tuhota kaikki yhdessä rakennettu tollaseen? Varsinkin ,kun seksikin on hyvää. Sekin että haluat juuri kumppaniasi, on pitemmän päälle päätöskysymys. Haluan haluta kumppaniani.
Jo sillä, että asioista keskustellaan ajoissa, on suuri ehkäisevä vaikutus pettämisen suhteen. Ei tarvitse miettiä omassa päässä että suhteesta puuttuu jotakin.Ja kun on toiselle ääneen sanonut että kolmas henkilö viehättää, ei se enää ole salainen asia. jotkut nimittäin saavat tyydytystä siitä että heillä on jokin jännä, kielletty asia salattavana. Ei haluta sitä paljastaa, koska itseasiassa halutaan päästä pettämään.
Se, että yleensäkin asioista puhutaan avoimesti ja toiselle voidaan sanoa rehellisesti ikävämpiäkin asioita, luo välille luottamusta. Toki kenellekään se ikävän asian tunnustaminen ja puheeksi ottaminen ei ole helppoa. Mutta on hienoa että halu ja kyky rehellisyyteen löytyy. Itselleni ainakin itse akti ei ole niin kauhea asia. Jos tunnen että kumppanini on siitä pahoillaan, ja kokee meidät niin kumppaneiksi että haluaa kertoa sen minulle rehellisesti, asiasta selvinnee eteenpäin.
Tiedätkö miksi ne vanhat asiat aina otetaan esiin myöhemmin ja myöhemmin? Siksi, että toinen osapuoli kokee tulleensa loukatuksi niin monella tapaa, ettei sitä pysty unohtamaan. Eli on fyysisesti petetty, sitten salailtu, valehdeltu päin naamaa, itse on pitänyt hankkia todisteet ja sittenkin vielä kielletty. Toinen ei suostu ottamaan vastuuta teoistaan. Siksi sitä ei voi unohtaa.
Uskon omasta kokemuksesta, että vaikka olisi tullut petetyksi, ei se asia aina seuraa joka riidassa. Näin silloin kun keskinäinen kunnioitus ja arvostus jotenkin on onnistuttu säilyttämään., Eli vaikka on tehnyt todella satuttavan virheen, kertoo siitä itse, haluaa olla rehellinen ja näyttää näin että kyseessä todella oli virhe ja arvostaa puolisoaan asettamalla itsensä vastuuseen. Toki asiaa sitten käsitellään pitkäänkin, se kuuluu siihen vastuuseen.
Mutta siitä päästään jatkamaan eteenpäin, kun pohjalla on se tunne, että vaikka toinen teki paskasti, hän silti oli rehellinen, koska koki toisen sen verran tärkeäksi. Jonkinlainen perusluottamus voi siis säilyä ja sen päälle rakentaa. Tietoisuus, että jos enää koskaan tekee samoin, kertoo varmasti siitäkin. Ja on aina epätodennäköisempää että tekee, kun on joutunut itsekin näkemään se seuraukset, mitä on saanut aikaan.
Nämä ovat mielestäni sellaisia asioita, joita aion pitää ohjenuoranani jatkossakin. Se, minkälaista elämä on 20 vuoden kuluttua, ken tietää. Mutta se ei tarkoita sitä , että silloin hyväksyisin pettämisen itselleni. Saatikaan sen salailun, muka "välittämisen" nimissä.
p.s Sanoit, että sinuakin on petetty ja tiedät miten se sattuu. siitä viisastuneena siis olet oppinut että KUN pettää, jättää sen tietoisesti kertomatta.
Olisi luullut, että olisit vaikka oppinut, ettet petää enää tulevaisuudessa, kun olet itsekin saanut kokea, kuinka se satuttaa.
Anat ymmärtää että 20 vuoden päästä minäkin kenties ajattelen toisin. Niin varmasti teekin monen asian suhteen. Mutta voisiko olla että itse olet 20 vuoden aikana höllännyt omaa moraaliasi. Kenties elämäntilanteesi on nyt sellainen, että tuntuu ettet saanut kaikkea mitä elämältä kaipasit, ja se on osaltaan oikeuttanut sinua ajattelemaan vain itseäsi. Eli otat nyt onnesi sieltä, mistä kuvittelet sen saavasi. Jos joku (ainakin ennen läheinen - miten asiat pääsivätkään tähän) kärsii teoistasi, niin hänelle voit sanoa, ettei elämä ole ollut kiltti sinullekaan, miksi sinä olisit?
Vai miten muuten selität sen, että ennen ajattelit suhteellisen samoin, kuin minä alkukirjoituksessa, mutta nyttemmin pettäminen onkin muuttunut harmaaksi alueeksi, jossa on niin monta puolta.
On totta että pettäminen ei ole ihan musta- valkoista. Siihen liittyy monta asiaa mutta kaiken taustalla on oma heikkous itselleen "helppoon ratkaisuun". Heikkous selittää myös sen, että selityksiä keksitään minkä keretään. Kukaanhan ei halua nähdä itseään heikkona.
Kun on niin vaikea sanoa puolisolle, että nyt vaikutat tylsältä eikä kipinää enää ole. Saisko sen jotenkin takaisin vai mitä tehdään. MIKSI se on niin vaikeata. Paljon vähemmän se satuttaa kuin pettäminen.
Heikkoutta on se, ettei viitsi alkaa parantamaan sitä pitkää parisuhdetta, kun se olisi niin työlästä. On helpompaa (muttei niin palkitsevaa) itsekkäästi hankkia itselleen vipinää, joka suhteesta on hiipunut. Voit sanoa tähän mitä tahansa, mutta kyse ei ole muusta kuin asioiden välttelystä. Vältellään kaikkea vähänkin työläämpää, prosessia jossa voisi oppia itsestäänkin niin paljon. Ohitetaan ne omat syvemmät ongelmat peittämällä ne uutuudenviehätyksellä ja sitten taas uutuudenviehätyksellä... ja taas näyttää siltä että elämässä kaikki hyvin.
Mitä tällä tavalla oppii itsestään?
Tosiaan alkoholin käyttö, sillä jos noin on käynyt, niin suurella todennäköisyydellä seuraavan kerran kun otat niin alkoholin "rohkaisemana" ryhdyt asiaa miehellesi kertomaan ja se on vihoviimeinen loukkaus toista kohtaan
Olen iloinen puolestasi, koska sinulla näyttävät asiat olevan noin hyvin. Ehkä ne pysyvätkin, jos molemmat jaksatte suhdetta hoitaa läpi vuosien.
Joskus taas ei halua suhteen hoitamiseen riitä ja asioiden annetaas ajautua omalla painollaan. Minusta molempi tie on hyvä. Ei ehkä ole tarpeenkaan yhden ihmisen kanssa koko elämää viettää. Yksinhän tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään.
Kun olet joskus aikoinaan valinnut kumppanisi ja hän sinut, niin oletteko varmoja että valinta oli se ainoa oikea. Vai olisiko joku muu ehkä 100.000 vaihtoehdosta kuitenkin ollut se 'oikeampi'? Jos se on edes periaatteessa mielestäsi/mielestänne mahdollista, niin siinä on jo siemen vaihtamiselle, kokeilulle ja pettämiselle.
Rakkaus on vain äidin ja pienenlapsen välistä, kaikki muu on LIHANHIMOA asian voi itse todeta kun tarpeeksi kauan katselee elmää ja näkee pettämistä revenneitä liittoja ym.. jos ei luota ni ei kovasti petykkään.