Tuli tuossa yhdestä viestiketjusta ajatus kirjoittaa itsekin tänne. Alkoi mietityttää olisinko voinut tehdä enemmän suhteemme eteen. Viiden vuoden suhde takana ja nyt tuntuu siltä, että miksi en tajunnut asioita aikaisemmin. Yritimme kyllä ja keskutelimme asioista.Tärkein asia joka klikkasi ei kuitenkaan valjennut minulle kuin vasta nyt myöhemmin: Meidän suurin ongelma oli erilaiset ajattelutavat ja arvomaailma, joka johtui erlaisista elämänkokemuksista. Nyt kun itse olen käynyt läpi todella kipeitä asioita tajuan jälkikäteen asiat jotka olivat suhteemme aikana exälle hyvin tärkeitä ja jotka olisivat lujittanneet suhdettamme. Silloin en niitä osannut arvostaa. Nyt tuntuu pahalta, että enää en voi saada sitä yhtä mahdollisuutta yrittää. Toisaalta en suhteen aikana nähnyt meillä kovinkaan todennäköistä tulevaisuutta lapsia jne...Mutta pyörittelen ajatusta miksi en tajunnut aikaisemmin. Uskonko kohtaloon, että näin vain piti tapahtua, jotta voin oppia ja olla onnellisempi jonkun toisen kanssa.
mietityttää avoero
hesbender
3975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
elämä on yhtä oppimista. Opit tuosta suhteesta varmasti paljon ja kuten sanoit, olet oppinut lisää myös jälkeenpäin.
Jos tuo suhde olisi ollut täydellinen, ei mieleesi olisi edes tullut, ettei suhteella ehkä ole tulevaisuutta.
Elämää oppimalla valmistaudumme "siihen oikeaan". Kun aika on oikea, tapaat sen oikean ja silloin olet elämästä oppinut jo sen verran, ettet tee samoja virheitä uudelleen. Tulet huomaamaan että "sen oikean" kanssa kaikki sujuu kuin itsekseen. Ei siinä yrittämistä silloin tarvita.
Terv. Itse saman kokenut.
Tuo viesti kannusti kovasti ajattelemaan eteenpäin. Usko, että vielä se oikea minullekin löytyy. Elämässä kun tapahtuu asioita, joille valitettavasti itse ei voi mitään.
On surullista että huomaa jälkeenpäin arvostavansa sittenkin samoja asioita.
Mutta kun sen todellisen "oikean" löytää, asiat tuntuvat ainakin aluksi menevän kuin itsestään.
On kuitenkin väärin sanoa, ettei yrittämistä silloin tarvita. Vaikka olisi kuinka sen oikean kanssa, jos lakkaa yrittämästä ja huolehtimasta suhteesta, huomaa kohta molempien pitävän toista itsestääbselvyytenä. Silloin ei auta, vaikka olisi kuinka oikeat toisilleen.