keneltä kasvattajalta pentu

ylipainoiselta koska niiden koiratkin on lihavia.

ottais kirjoitti:

ylipainoiselta koska niiden koiratkin on lihavia.

kun kasvattajalla on tekarit suus, lähteekö niitten kasvateilta hampaat?

Hampaattomalta en ottas,varmuuden vuoksi.

sitte kirjoitti:

kun kasvattajalla on tekarit suus, lähteekö niitten kasvateilta hampaat?

Hampaattomalta en ottas,varmuuden vuoksi.

Keliaakikolta, laktoosivaiselta tai allergikolta. Luuston pitäs kanssa olla kunnossa, et tarkastaisin, ettei kasvattajalla oo lonkkavikaa...

ottais kirjoitti:

Keliaakikolta, laktoosivaiselta tai allergikolta. Luuston pitäs kanssa olla kunnossa, et tarkastaisin, ettei kasvattajalla oo lonkkavikaa...

huomioida, se väri, eli ku en tykkää harmaista niin en ostais vanhoilta ihmisiltä.
En tiiä sit onko ketään inkkaria joka kavattais punaisia...

suhteellisen asiallinen vastaus ja sopivan neutraali, vaikka olisit voinut joitakin asioita perustella. Vaikee varmaan tulee olemaan valinta noilla perusteilla, vaihtoehdot varmaan melkein nollassa tai yhden käden sormilla luettavissa, jos niihinkään sit sattuu pentuja edes syntymään.
Mut parempi tollainen vastaus kuin se, että heitetään muutama nimi ja sit kilpaillaan siitä kuka paremmin osaa kehua tai haukkua niitä...

olikin kirjoitti:

suhteellisen asiallinen vastaus ja sopivan neutraali, vaikka olisit voinut joitakin asioita perustella. Vaikee varmaan tulee olemaan valinta noilla perusteilla, vaihtoehdot varmaan melkein nollassa tai yhden käden sormilla luettavissa, jos niihinkään sit sattuu pentuja edes syntymään.
Mut parempi tollainen vastaus kuin se, että heitetään muutama nimi ja sit kilpaillaan siitä kuka paremmin osaa kehua tai haukkua niitä...

Lue lisää

jos ottaisin ensimmäisen koiran niin varma kriteeri olisi että pentu olisi ollut perheen parissa pienestä pitäen.Totta kai kaikki perimät ym.olis tärkeitä myös.Sellainen kasvattaja joka tekee noin pentue pari vuodessa olisi minun mielestä hyvä vaihtoehto.Itse en lähtisi isoista kenneleistä pentua hakemaan koska siinä on kokemukseni perusteella joutunu monellaista ehtoa täyttään.Se on tietenki jokaisen oma asia. Pienessä kennelissä pennut tosiaanki osa perhettä

kennel kirjoitti:

jos ottaisin ensimmäisen koiran niin varma kriteeri olisi että pentu olisi ollut perheen parissa pienestä pitäen.Totta kai kaikki perimät ym.olis tärkeitä myös.Sellainen kasvattaja joka tekee noin pentue pari vuodessa olisi minun mielestä hyvä vaihtoehto.Itse en lähtisi isoista kenneleistä pentua hakemaan koska siinä on kokemukseni perusteella joutunu monellaista ehtoa täyttään.Se on tietenki jokaisen oma asia. Pienessä kennelissä pennut tosiaanki osa perhettä

Lue lisää

ja jos perheen lapset ovat kusipäitä ni pentu pelkää koko elämänsä sit lapsia.

Neuvon näin; käy katsomassa että pennun olosuhteet ovat asialliset ja siistit ja kasvattaja on paneutunut pentujen hoitoon ja sosiaaliseen hyvin vointiin. Mutta ei tarvi olla mikään olohuonepentu.

ottasitko ite paskovat 10 pentua olohuoneesees 24tuntia vuorokaudessa. tuskin Paskan ja kusen määrä on ´sellanen et paris tunnissa huone lainehtii

Kyllä on hienoja kotisivuja monella kasvattajalla, vaikka eivät mielestäni ole kaikki hyviä kasvattajia, esim. pentutehtaita.
Ja mitä tuloksiin tulee, ne eivät periydy.
Ei ole syntynyt vielä ainakaan Suomessa valmista käyttövaliota, kyllä koirasta myöhemmin omistaja sen tekee.
Vaikka olisi kuinka terveet vanhemmat, voidaan pennusta "tehdä sairas". Ruokinta, liikunta yms. pitäisi olla oikeassa suhteessa.
Itse ottaisin pennun kasvattajalta joka tekee pentuja tosi tosi harvoin. Laatu korvaa määrän nimimerkillä 30 vuotta harrastanut palveluskoiria.

justiina kirjoitti:

Kyllä on hienoja kotisivuja monella kasvattajalla, vaikka eivät mielestäni ole kaikki hyviä kasvattajia, esim. pentutehtaita.
Ja mitä tuloksiin tulee, ne eivät periydy.
Ei ole syntynyt vielä ainakaan Suomessa valmista käyttövaliota, kyllä koirasta myöhemmin omistaja sen tekee.
Vaikka olisi kuinka terveet vanhemmat, voidaan pennusta "tehdä sairas". Ruokinta, liikunta yms. pitäisi olla oikeassa suhteessa.
Itse ottaisin pennun kasvattajalta joka tekee pentuja tosi tosi harvoin. Laatu korvaa määrän nimimerkillä 30 vuotta harrastanut palveluskoiria.

Lue lisää

pennun jonka vanhemmilla ei ole mitään tuloksia?? Siis ei tietenkään tulokset periydy, mutta kyllä ne kertovat paljon vanhemmista.. niiiden luonteesta, ulkomuodosta ym. ja hyvin menestyneellä koiralla on oli teettää pentuja. Entäs sellainen jolla ei mitän tuloksia ole, ties vaikka se tosiasiassa olisi niin vihainen ja häiriintynyt ettei sen kanssa ole voitu mitään harrastaa. Kyllä nämä asiat kertovat paljon koirasta. Ja siitä millaiset geenit koira omaa... ja hyvällä koiralla on edellytys tehdä myös hyviä pentuja niin tulostasolla jos ostaja on aktiivinen kuin myös luonnetasolla.

kennel kirjoitti:

jos ottaisin ensimmäisen koiran niin varma kriteeri olisi että pentu olisi ollut perheen parissa pienestä pitäen.Totta kai kaikki perimät ym.olis tärkeitä myös.Sellainen kasvattaja joka tekee noin pentue pari vuodessa olisi minun mielestä hyvä vaihtoehto.Itse en lähtisi isoista kenneleistä pentua hakemaan koska siinä on kokemukseni perusteella joutunu monellaista ehtoa täyttään.Se on tietenki jokaisen oma asia. Pienessä kennelissä pennut tosiaanki osa perhettä

Lue lisää

pentue määrä kerro mitään.tiedän kasvattajan joka kehuu itseään "kotikasvattajana",koska tekee määrällisesti vähemmän,mutta pentuja esim.kuolee paljon.Joskus se määräå voi korvata myös sen laadun!

ottaisit kirjoitti:

pennun jonka vanhemmilla ei ole mitään tuloksia?? Siis ei tietenkään tulokset periydy, mutta kyllä ne kertovat paljon vanhemmista.. niiiden luonteesta, ulkomuodosta ym. ja hyvin menestyneellä koiralla on oli teettää pentuja. Entäs sellainen jolla ei mitän tuloksia ole, ties vaikka se tosiasiassa olisi niin vihainen ja häiriintynyt ettei sen kanssa ole voitu mitään harrastaa. Kyllä nämä asiat kertovat paljon koirasta. Ja siitä millaiset geenit koira omaa... ja hyvällä koiralla on edellytys tehdä myös hyviä pentuja niin tulostasolla jos ostaja on aktiivinen kuin myös luonnetasolla.

Lue lisää

Niin kuten mainitsin, olen harrastanut saksanpaimenkoiria jo 30 vuotta. Minulla on mielestäni hyvä tuntemus suvuista, luonteista, terveystilastoista jne.
Tänäkin kesänä on ollut myynnissä tosi hyviä pentuja. Viettivoimaisia, rohkeita jne tosi hienoista ja luonteeltaan erinomaisista vanhemmista.
Jos tuijotetaan esim. jotain kyynärniveltuloksia tai lonkkatilastoja, ei välttämättä saada tervettä jälkeläistä. Pitää muistaa että jos toisella pennun vanhemmista on vaikkapa 0/3 etupää, on mahdollista että kyseessä on ollut tapaturma. Ja tapaturmahan ei periydy.
Pitää vain tuntea ko rotu ja tietää rodusta muutakin kun vain ilkeiden ja kateellisten ihmisten panettelua.
Suomessa on valitettavan paljon kateutta niin kuin me jokainen tiedämme. Kannattaa kuunnella vanhoja rodun harrastajia ehkä vähän enemmän.
Ja kun menet katsomaan pentuja, voithan katsoa missä ne asuvat, miten ja minkälaisia pennut ovat luonteeltaan. Yleensä ns. keittiöpennut ovat rohkeita ja reippaita, niiden kanssa on vietetty paljon aikaa ja seurusteltu ja niillä on paljon virikkeitä. Myös emän käytös vieraita kohtaan on mielestäni erittäin tärkeä, emän tulee olla avoin, hyväntahtoinen ja luoksepäästävä.
Tässähän tätä juttua jo tulikin. Joku voi olla eri mieltä ja varmasti onkin, mutta itselläni on ollut hyviä ja terveitä koiria läpi elämäni, joten uskon tietäväni mistä puhun.
Hyvää jatkoa vaan kaikille etenkin rodun harrastajille.

Ensimmäinen valinta: Kasvattaja. Tutustun häneen henklökohtaisesti, tutkin historian läpi, jos kelpaa, niin: Haluan nähdä nartun, ja uroksen, testata niitä, jos niillä sisaruksia niitäkin olisi mukava nähdä. Jos edellisiä pentuja, aina vain parempi. Tulos sivulle en viitsi edes vilkaista, jos nuo edellämainitut tarkastelut on mahdollista suorittaa.
Koska otan pennun itselleni, luotan omaan arvostelukykyyn kun olen nähnyt emän ja isän, ja vähän sukua.
Jos menee pieleen, voi vikaa hakea vain peilistä.

kaikkitietävä kirjoitti:

Ensimmäinen valinta: Kasvattaja. Tutustun häneen henklökohtaisesti, tutkin historian läpi, jos kelpaa, niin: Haluan nähdä nartun, ja uroksen, testata niitä, jos niillä sisaruksia niitäkin olisi mukava nähdä. Jos edellisiä pentuja, aina vain parempi. Tulos sivulle en viitsi edes vilkaista, jos nuo edellämainitut tarkastelut on mahdollista suorittaa.
Koska otan pennun itselleni, luotan omaan arvostelukykyyn kun olen nähnyt emän ja isän, ja vähän sukua.
Jos menee pieleen, voi vikaa hakea vain peilistä.

Lue lisää

Ilmeisestikään et paljoa harrastele koirien kanssa, jos ei tulokset kiinnosta? Kyllä mua ainaskin kiinnostaa paljon enemmän ne tulokset kuin se, että kasvattaja on tosi kiva tyyppi!

hiihhhhih kirjoitti:

Ilmeisestikään et paljoa harrastele koirien kanssa, jos ei tulokset kiinnosta? Kyllä mua ainaskin kiinnostaa paljon enemmän ne tulokset kuin se, että kasvattaja on tosi kiva tyyppi!

Lue lisää

kiinostaa minkälainen kasvattaja on.
Jokaisella kasvattajalla on jokin visio mitä he toteuttavat, sen selvitäminen on tärkeää(visioitakin kun on niin paljon:))

Tulokset voivat olla myös ostettuja ulkomailta joten niitä ei tarvitse tuijotella absoluuttisena totuutena.
Tulokseto koira periyttää juuri sitä mitä se periyttää tuloksen tehneenäkin.
Tärkeintä on sukutaulu ja sen jälkeen vanhempien näkeminen(luonnossa,videolla). Pennun ottaminen on aina arpapeliä mikä siitä kehittyy.
Koulutuskentillä saa varmasti jonkin moisen kuvan eri kasvattajien tuotoksista.

kaikkitietävä kirjoitti:

Ensimmäinen valinta: Kasvattaja. Tutustun häneen henklökohtaisesti, tutkin historian läpi, jos kelpaa, niin: Haluan nähdä nartun, ja uroksen, testata niitä, jos niillä sisaruksia niitäkin olisi mukava nähdä. Jos edellisiä pentuja, aina vain parempi. Tulos sivulle en viitsi edes vilkaista, jos nuo edellämainitut tarkastelut on mahdollista suorittaa.
Koska otan pennun itselleni, luotan omaan arvostelukykyyn kun olen nähnyt emän ja isän, ja vähän sukua.
Jos menee pieleen, voi vikaa hakea vain peilistä.

Lue lisää

Heräsi mielenkiinto, miten testaat koiria?
Suurellakin ammattitaidolla?

Ja jos sitten testisi menee läpi, mitä lupaat kasvattajalle? Tuloksia, mestaruuksia, käyttövalionarvoja tms?

Eli kannattaako sulle myydä parasta pentua

taasen kirjoitti:

kiinostaa minkälainen kasvattaja on.
Jokaisella kasvattajalla on jokin visio mitä he toteuttavat, sen selvitäminen on tärkeää(visioitakin kun on niin paljon:))

Tulokset voivat olla myös ostettuja ulkomailta joten niitä ei tarvitse tuijotella absoluuttisena totuutena.
Tulokseto koira periyttää juuri sitä mitä se periyttää tuloksen tehneenäkin.
Tärkeintä on sukutaulu ja sen jälkeen vanhempien näkeminen(luonnossa,videolla). Pennun ottaminen on aina arpapeliä mikä siitä kehittyy.
Koulutuskentillä saa varmasti jonkin moisen kuvan eri kasvattajien tuotoksista.

Lue lisää

Itse peräänkuulutin nimenomaisesti suomalaisia tuloksia. Kuulun siihen porukkaan, jota ei kiinnosta kasvattajan persoona, jos on näyttöä ja tavoitteena kasvattaa rotumääritelmän mukaisia koiria.

miten testa kirjoitti:

Heräsi mielenkiinto, miten testaat koiria?
Suurellakin ammattitaidolla?

Ja jos sitten testisi menee läpi, mitä lupaat kasvattajalle? Tuloksia, mestaruuksia, käyttövalionarvoja tms?

Eli kannattaako sulle myydä parasta pentua

Lue lisää

Aika amatöörimäistä porukkaa näköjään olette.
Luulin että jotain tasoa olisi palstalla.
Totta kai voin luvata kasvattajalle myös tuloksia.
Ja niitä on tullut.
Joku epäili, etten ole paljoa harratanut.
No, aivan tarpeeksi.
Ja tällä menetelmällä on niitä tuloksia tehty, voin tietysti katsella myös omia tuloksiani, ja ajtella, tuostapa saisi mainion jalostusuroksen markkinoille, menisi täydesstä näille tuloksia tutkiville.
Ehei, en ole valinnut jalostuskoiraa, vaan koiran jolla tehdään tuloksia.
Repikää siitä.

kaikkitietävä kirjoitti:

Aika amatöörimäistä porukkaa näköjään olette.
Luulin että jotain tasoa olisi palstalla.
Totta kai voin luvata kasvattajalle myös tuloksia.
Ja niitä on tullut.
Joku epäili, etten ole paljoa harratanut.
No, aivan tarpeeksi.
Ja tällä menetelmällä on niitä tuloksia tehty, voin tietysti katsella myös omia tuloksiani, ja ajtella, tuostapa saisi mainion jalostusuroksen markkinoille, menisi täydesstä näille tuloksia tutkiville.
Ehei, en ole valinnut jalostuskoiraa, vaan koiran jolla tehdään tuloksia.
Repikää siitä.

Lue lisää

"Luulin että jotain tasoa olisi palstalla."

Ja tuollaisella arvostelukyvyllä varustettu henkilökö osaa sitten valita loistopennun, buahahahahahaa.. Sen nyt näkee sokea erkkikin, että tasolla ja tällä palstalla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Barwaxanilta tietysti. hinta laatusuhde kohdallaan. suosittelen

on selvä kirjoitti:

Barwaxanilta tietysti. hinta laatusuhde kohdallaan. suosittelen

Mahtaa ne barwaxanit sitten olla helvetin halpoja, koska kaikki laatu on ulkokuoressa? Toisaalta, niihän sitä sanothaan, ettei kauneus ja järki viihdy samassa päässä.

mie vaan kirjoitti:

Mahtaa ne barwaxanit sitten olla helvetin halpoja, koska kaikki laatu on ulkokuoressa? Toisaalta, niihän sitä sanothaan, ettei kauneus ja järki viihdy samassa päässä.

.....!

heh itelles kirjoitti:

.....!

tähän keskusteluun vedettiin eräs kenneli.....noh eipä pidä ihmetellä kun kurkkaa heidän nykyistä politiikkaa astutella koiria.....ja a mitäs se olikansisäsiittoisuutta vai mitä?

on selvä kirjoitti:

Barwaxanilta tietysti. hinta laatusuhde kohdallaan. suosittelen

meidän koira sieltä.Koiranetistä voi kattoo ainut sininen 2004 jolla on AA / OO.

heh itelles kirjoitti:

.....!

Voi olla myös helvetin tyhnmä ja ruma samaan aikaan, ei se ole mahdottomuus sekään...

että on sekä kirjoitti:

Voi olla myös helvetin tyhnmä ja ruma samaan aikaan, ei se ole mahdottomuus sekään...

Onneksi mutsi ei tiedä teidän paska puheista mitään,eikä tule tietämään!!...

On lukuisia kasvattajia, jotka eivät kasvata tai ainakaan tunnusta kasvattavansa kumpaakaan linjaa, vaan pyrkivät tekemään siis kaikin tavoin rodunomaisia koiria. Tässä se nähdään, kun aina mainostetaan että käyttölinjaiset on kauheita viettipommeja, jotka vaatii vähintäänkin kepillä hakkaamista ja sähköpantaa päivittäin. Ei pidä paikkaansa. Rohkenen (rohkea kun olen :)) väittää, että huomattavan paljon helpompi koulutettava on se vieteillä varustettu koira kuin se pelkkää ulkonäköä oleva. Toisaalta vietikkäitä ja vietittömiä löytyy molemmista linjoista.

Kasvattajan kotisivuilta näkee, mitä hakevat, kun katsoo kasvattajan omien koirien (l. jalostuskoirien) tuloksia. Jos näyttelyistä on tuloksia metrikaupalla ja sitten ehkä jokunen bh ja jopa schh1, niin taatusti on nly-linjan kasvattajasta kyse. Jos taas on suojelukakkosta, kolmosta, jälkikoetta, pakk:ia ja vaikka mitä, ja mahdollisesti jokunen spl:n erikoisnäyttelytulos, jalostustarkastus jne. niin eiköhän siellä olla käytöstä kiinnostuneina taustalla.

Pitkäkarvaisiahan syntyy aika paljon ihan normipituuskarvavanhemmistakin, ja jo pennusta kokeneella silmällä näkee viitteitä tulevasta karvan pituudesta.

En osaa sanoa, miten löydät hyvän nly linjan pennun, jolla harrastat sitten toko/haku/jälkeä. Ensin pitää miettiä, mikä olisi siinä pennussa tärkeintä ja sitten vasta, mistä sellaisen HYVÄN koiran saisi :)

m-li kirjoitti:

On lukuisia kasvattajia, jotka eivät kasvata tai ainakaan tunnusta kasvattavansa kumpaakaan linjaa, vaan pyrkivät tekemään siis kaikin tavoin rodunomaisia koiria. Tässä se nähdään, kun aina mainostetaan että käyttölinjaiset on kauheita viettipommeja, jotka vaatii vähintäänkin kepillä hakkaamista ja sähköpantaa päivittäin. Ei pidä paikkaansa. Rohkenen (rohkea kun olen :)) väittää, että huomattavan paljon helpompi koulutettava on se vieteillä varustettu koira kuin se pelkkää ulkonäköä oleva. Toisaalta vietikkäitä ja vietittömiä löytyy molemmista linjoista.

Kasvattajan kotisivuilta näkee, mitä hakevat, kun katsoo kasvattajan omien koirien (l. jalostuskoirien) tuloksia. Jos näyttelyistä on tuloksia metrikaupalla ja sitten ehkä jokunen bh ja jopa schh1, niin taatusti on nly-linjan kasvattajasta kyse. Jos taas on suojelukakkosta, kolmosta, jälkikoetta, pakk:ia ja vaikka mitä, ja mahdollisesti jokunen spl:n erikoisnäyttelytulos, jalostustarkastus jne. niin eiköhän siellä olla käytöstä kiinnostuneina taustalla.

Pitkäkarvaisiahan syntyy aika paljon ihan normipituuskarvavanhemmistakin, ja jo pennusta kokeneella silmällä näkee viitteitä tulevasta karvan pituudesta.

En osaa sanoa, miten löydät hyvän nly linjan pennun, jolla harrastat sitten toko/haku/jälkeä. Ensin pitää miettiä, mikä olisi siinä pennussa tärkeintä ja sitten vasta, mistä sellaisen HYVÄN koiran saisi :)

Lue lisää

Ok... Ehkä mulle sitten sopisi tuollainen "siltä väliltä" koira... Tosi mielelläni soittelisin kasvattajille ja kyselisin sitten heiltä, mutta pelottaa että tyrmäävät heti jos en haluakaan kaikkein vietikkäintä pentua... Siis täytyyhän sitä viettiä löytyä. Paljon helpompi kouluttaa. Ehkä olen tosiaan saanut vähän väärän käsityksen käyttölinjaisista... Kun aina niiden kasvattajien sivuilla on vain kuvia hihassa raivokkaasti kiinni olevista koirista :D Haluaisin kuitenkin ihan kotikoiraksi sopivan jolle kelpaa myös ne rauhallisemmatkin lenkit välillä... x) Tosin varmasti rauhoittuukin iän myötä :D
Mun aikasemmat sakemannit on ollu tosi helppoja. Toinen tuli aikuisena ja oli hirmu rauhallinen. Oli helppo kouluttaa kun niin kamalasti halusi miellyttää. Tämän kanssa en pahemmin käyttänyt mitään viettejä hyväksi tai makupalojakaan, koiralle riitti taputukset.
Nuorempi joka tuli pentuna oli myös jotenkin tosi helppo. Sen kanssa kerran keskusteltiin siitä kuka määrää. Murahti kerran kun olin ruokaa antamassa, poskista lattiaan ja siinä se. Ei ikinä mitään. Kouluttaa oli melkolailla samanlainen kuin vanhempikin, energisempi vain :D ja pienenä tuhosi vain yhden kengän ja pari sukkaa.
Näitten kanssa ei katottu mitään sukuja tai muutakaan.. Vanhempi tuli ikään kuin huostaan ottona ja nuoremman hankinta se vasta järjetön juttu olikin. En kehtaa edes kertoa x)
Nyt haluisin kuitenkin tehdä homman oikein...
Eikös pennnusta jo aika hyvin näe mitä tuleman pitää? Ainakin kasvattja? Että jos kertoo minkälainen koira on toiveissa auttaa varmaan valkkaamaan pennun?
Tuon pitkäkarvaishomman tiesinkin, sitä vain tarkoitin että kasvattajat ei kuitenkaan aina suhtaudu luottavaisin mielin semmoisten kyselijöihin.. monethan ajattelee saavansa sen halvemmalla ja siksi tahtoo pk:n. Toi karva ei kuitenkaan ole mulle ykkösasia joten jos sopiva löytyy niin ei karval ole väliä :D tietenkään.. mutta toisaalta jos aikaa on ettiä sitä just oikeeta niin mikäs siinä...
On vaikeeta :D

mietiskelevä kirjoitti:

Ok... Ehkä mulle sitten sopisi tuollainen "siltä väliltä" koira... Tosi mielelläni soittelisin kasvattajille ja kyselisin sitten heiltä, mutta pelottaa että tyrmäävät heti jos en haluakaan kaikkein vietikkäintä pentua... Siis täytyyhän sitä viettiä löytyä. Paljon helpompi kouluttaa. Ehkä olen tosiaan saanut vähän väärän käsityksen käyttölinjaisista... Kun aina niiden kasvattajien sivuilla on vain kuvia hihassa raivokkaasti kiinni olevista koirista :D Haluaisin kuitenkin ihan kotikoiraksi sopivan jolle kelpaa myös ne rauhallisemmatkin lenkit välillä... x) Tosin varmasti rauhoittuukin iän myötä :D
Mun aikasemmat sakemannit on ollu tosi helppoja. Toinen tuli aikuisena ja oli hirmu rauhallinen. Oli helppo kouluttaa kun niin kamalasti halusi miellyttää. Tämän kanssa en pahemmin käyttänyt mitään viettejä hyväksi tai makupalojakaan, koiralle riitti taputukset.
Nuorempi joka tuli pentuna oli myös jotenkin tosi helppo. Sen kanssa kerran keskusteltiin siitä kuka määrää. Murahti kerran kun olin ruokaa antamassa, poskista lattiaan ja siinä se. Ei ikinä mitään. Kouluttaa oli melkolailla samanlainen kuin vanhempikin, energisempi vain :D ja pienenä tuhosi vain yhden kengän ja pari sukkaa.
Näitten kanssa ei katottu mitään sukuja tai muutakaan.. Vanhempi tuli ikään kuin huostaan ottona ja nuoremman hankinta se vasta järjetön juttu olikin. En kehtaa edes kertoa x)
Nyt haluisin kuitenkin tehdä homman oikein...
Eikös pennnusta jo aika hyvin näe mitä tuleman pitää? Ainakin kasvattja? Että jos kertoo minkälainen koira on toiveissa auttaa varmaan valkkaamaan pennun?
Tuon pitkäkarvaishomman tiesinkin, sitä vain tarkoitin että kasvattajat ei kuitenkaan aina suhtaudu luottavaisin mielin semmoisten kyselijöihin.. monethan ajattelee saavansa sen halvemmalla ja siksi tahtoo pk:n. Toi karva ei kuitenkaan ole mulle ykkösasia joten jos sopiva löytyy niin ei karval ole väliä :D tietenkään.. mutta toisaalta jos aikaa on ettiä sitä just oikeeta niin mikäs siinä...
On vaikeeta :D

Lue lisää

Niin monta ajatusta herätti tuo sinun tekstisi, että jatkan vielä vähän. Ensinnäkään se hihassa tiukasti roikkuva suojelukoira ei ole raivokas eikä edes vihainen. Hyvä se sen sijaan on, pitäisi löytyä molempia viettejä ja sitten vielä päätä käsitellä ne vietit menemättä pöhköksi. Mutta siis todellakin, saalisviettinen koira on paljon helpompi kouluttaa kuin vietitön unikeko!

Hyvä kasvattaja tuskin (!) työntää sinulle sitä kaikista vietikkäintä ja touhukkainta pentua, kun kerrot että olet aloittelija ja mitä haluaisit koiran kanssa harrastaa. Itse asiassa monilla uusilla harrastajilla on päinvastainen ongelma: kasvattajat eivät tahtoisi myydä koiriaan kuin konkareille :). Vaikka meillä on pyritty aina ostamaan (hutejakin on, myönnetään!) vahvaviettisiä harrastuskoiria, ei ne ole mitään järjenköyhiä viirupäitä. Harjoittelukausi on harjoittelukausi ja sitten voipi talvella olla monta kuukautta, ettei muuta tehdä kuin lenkkeillään, ehkä käydään hallitottiksissa ja vedetään muksuja pulkalla. Ei se vietikäskään sakemanni kaipaa sitä tekemis-tekemis-tekemistä mitenkään järjettömiä määriä! Ja se tuhoaminen pentuna ei kerro muuten vieteistä yhtään mitään, ainakin allekirjoittaneen kokemuksen mukaan se pelkällä puolustuksella toimiva koira voi tuhota paljon enemmän kuin se, jolla molempia viettejä on just ihanne määrä. Pennusta voi veikata paljon jo sukupuun perusteella, mutta tosiaankin huteja tulee taatusti molempiin suuntiin ja sen kanssa on vaan elettävä.

Pitkäkarvaiset näyttää (kuulopuheita) olevan e-suomessa hyvinkin kysyttyjä, täällä susirajan väärällä puolen tilanne on päinvastainen ja pitkäkarvaiset ei tahdo mennä kaupaksi, joten ei täällä ainakaan tasan kukaan katso pahalla, jos kyselet väärää karvanpituutta. Yleensä hyvä kasvattaja tarjoaa liian pitkästä karvasta alennusta semmosen 1/3 kauppahinnasta, koska virhehän se on siinä kuin kivesvikaisuus tai väärä purenta.

m-li kirjoitti:

Niin monta ajatusta herätti tuo sinun tekstisi, että jatkan vielä vähän. Ensinnäkään se hihassa tiukasti roikkuva suojelukoira ei ole raivokas eikä edes vihainen. Hyvä se sen sijaan on, pitäisi löytyä molempia viettejä ja sitten vielä päätä käsitellä ne vietit menemättä pöhköksi. Mutta siis todellakin, saalisviettinen koira on paljon helpompi kouluttaa kuin vietitön unikeko!

Hyvä kasvattaja tuskin (!) työntää sinulle sitä kaikista vietikkäintä ja touhukkainta pentua, kun kerrot että olet aloittelija ja mitä haluaisit koiran kanssa harrastaa. Itse asiassa monilla uusilla harrastajilla on päinvastainen ongelma: kasvattajat eivät tahtoisi myydä koiriaan kuin konkareille :). Vaikka meillä on pyritty aina ostamaan (hutejakin on, myönnetään!) vahvaviettisiä harrastuskoiria, ei ne ole mitään järjenköyhiä viirupäitä. Harjoittelukausi on harjoittelukausi ja sitten voipi talvella olla monta kuukautta, ettei muuta tehdä kuin lenkkeillään, ehkä käydään hallitottiksissa ja vedetään muksuja pulkalla. Ei se vietikäskään sakemanni kaipaa sitä tekemis-tekemis-tekemistä mitenkään järjettömiä määriä! Ja se tuhoaminen pentuna ei kerro muuten vieteistä yhtään mitään, ainakin allekirjoittaneen kokemuksen mukaan se pelkällä puolustuksella toimiva koira voi tuhota paljon enemmän kuin se, jolla molempia viettejä on just ihanne määrä. Pennusta voi veikata paljon jo sukupuun perusteella, mutta tosiaankin huteja tulee taatusti molempiin suuntiin ja sen kanssa on vaan elettävä.

Pitkäkarvaiset näyttää (kuulopuheita) olevan e-suomessa hyvinkin kysyttyjä, täällä susirajan väärällä puolen tilanne on päinvastainen ja pitkäkarvaiset ei tahdo mennä kaupaksi, joten ei täällä ainakaan tasan kukaan katso pahalla, jos kyselet väärää karvanpituutta. Yleensä hyvä kasvattaja tarjoaa liian pitkästä karvasta alennusta semmosen 1/3 kauppahinnasta, koska virhehän se on siinä kuin kivesvikaisuus tai väärä purenta.

Lue lisää

Taisin ilmaista itseäni hieman huonosti... Haluaisin selventää muutamia sanomiani asioita... En siis missään nimessä tarkoittanut että suojelua harrastavat koirat olisivat vihaisia tai raivokkaita! Arvostan näitä koiria! Joilla hermot kunnossa ja toimivat niinkuin sakemannin kuuluu. Samoin arvostan niiden omistajia, jotka osaamisellaan parantavat rodun valitettavan huonoa mainetta. Itsekin olen kiinnostunut suojelusta, en vain haluaisi ainakaan vielä sitä aloittaa.
Sen käsityksen vain niistä sain, että tekemistä pitäisi tyyliin koko ajan olla ja että ovat tosisähliä, kiitos kun oikaisit tätä käsitystäni :D
Ja sitten tuo kun kerroin aiemman koiran tuhoamisesta... En tarkoittanut viitata sillä mitenkään koiran vietteihin tai luonteeseen, tarkoitin vain että koin koiran nuoruusajan todella helpoksi. Monilla kun on vaikea aika se nuoruus... Ja murkkuikä. Eli tarkoitin, että kun olen tottunut noin "helppoihin" sakemanneihin, tavallaan pelottaa että saankin jotain aivan päinvastaista. Ei sekään nyt ongelma ole, varaudun kaikkeen. Ja mitä ei osaa siitä kysytään apua.
Sinä asustelet siis pohjoisemmassa? Käsitin oikein? Itse asustelen Oulussa. Ja toki haluaisin pennun kasvattajalta mahd läheltä jotta kasvattajan kanssa yhteydenpito onnistuisi helpommin. Mutta se on sitten vain plussaa...
Kiitos kuitenkin jo jonkin verran valaisevista tiedoista! Voisin kyllä jutella paljon enemmänkin sakemanneista, mutta ehken vedä tätä enempää offtopiciksi... Ettei aloittaja harmistu ;)

Hankin ihanan,suloisen ja pikku riiiviöni 11kk sitten kasvattajalta Iisalmesta, ja sieltä tahtoisin myös Rokille kaverin.