Olen todella onnellinen, että poikani silmät avautuivat, ja ero tuli. En halua lähteä spekuloimaan sen tarkemmin, mutta pelkän rouvan paikkaa haki. Onneksi ei ollut lapia.
Jos tyttöset välttämättä haluatte naimisiin, opetelkaa muutakin, kuin meikkaamista!
Jos tyttöset välttämättä haluatte naimisiin, opetelkaa muutakin, kuin meikkaamista!
Vastaukset 15
Vanhimmat
sitä pitääkin anopin toimia, suoraa toimintaa, jeessss......
No, olen kyllä sitä mieltä että ahkeruudella ei tee hevon paskaa jos miniän luonne on mätä ja poikasi on onneton.
Tärkeintä on että puolisot rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, ei sillä kuinka paljon töitä tekee.
Saan migreenin kaikista tuoksuista. Niinpä en ole koskaan oppinut meikkaamaan, vaan elän ihan luonnontilassa.
Kelpaankohan minä ollenkaan, kun en edes meikkausta osaa?
töitä paiskia ja meikatakkin..mutta anoppia työnjohtajana meillä ei ole eikä tule.Anopit ovat ihania ihmisiä kuten kaikki muutkin meillä kyläilevät mutta eivät ole missään erikoisasemassa.Oma anoppini on aivan suurenmoinen ja todella hienotunteinen.Ei tule etusormi pitkällä tarkastamaan onko pölyt pyyhitty valokuvakehyksistä,ei ristikuulustele lapsia mummolakeikoilla perhe-elämästämme...sellaisiakin anoppeja on.
ja siksihän täälläkin kirjoitellaan.
Pidetään yllä kuvaa hirveästä anopista ja oikeestaan mielellään ajatellaankin niin...,
tosiaisiassa heissä on kivoja kuten miniöissäkin.
Tosin jo sana anoppo herättää pelonsekaisen kunnioituksen, joka täytyisi hävittää, mutta kun ei se millään onnistu, ei aikojen saatossakaan, niinkauan kuin ihmisiä sikiää, miniöistä nääs kasvaa aina niitä uusia, untuvikkoja anoppeja ja ovat sitten hekin suu pyöreinä kun haukutaan ! hehe
300km päässä, joten ei nähdä kovin usein. Me ei siellä vierailla koskaan (mieheni toivomuksesta), mutta anoppi meilla noin 2 kertaa vuodessa. Sen ajan kestän!
Luulin ensin, että olet anoppini. Hän on seitsemännessä taivaassa, kun vihdoin eroamme. Minä jätin yksin erohakemuksen miehen vastustuksesta huolimatta. Anoppi sanoi, että mieheni olisi jättänyt minut jo aikaa sitten, mutta miehellä on niin korkea moraali, ettei koskaan ottaisi eroa. Nythän kaikki on anopin kannalta parhain päin. Mies itkee ja kärsii, mutta anoppi nauraa ja ilakoi.
Vähän pilke silmäkulmassa minä kyllä ihmettelen, että mistäs anopille saadaan sijaistoimintoja siksi aikaa, että mies esittelee äidilleen seuraavan uhrin...
Olisikohan anopilla ollut jotenkin helpompi hyväksyä poikansa onni, jos olisi itse ollut onnellisemmassa avioliitossa? Jos hänen miehensä olisi edes joskus huomioinut vaimoaan, sanonut kauniin sanan tai kiittänyt, tai tuonut vaikka jonkun lahjan ihan pyytämättä. Ihan pahaa teki katsoa sitä riitaista elämää, jossa joka käänteessä haetaan syyllistä ja moititaan toista - vanhat ihmiset. Kai jokainen toivoisi itselleen eläkeiässä jo jollakin tavalla seesteistä elämää eikä ainaista torjutuksi tulemista.
Jokaisella meistä on oikeus tulla aviopuolison taholta hyväksytyksi. Hyväksytyksi tulemisen tarve on ihmiselle yhtä tärkeää kuin ruoka tai uni. Minun anopillani on samoja piirteitä kuin joillakin lapsilla, joista ei kotona välitetä. Jos anoppi/lapsi ei saa normaalisti huomiota kotona, hän hakee sitä muualta. Valitettavan usein huomion hakeminen aikuiselta perheelliseltä pojalta johtaa vain negatiivisen huomion saamiseen miniältä. Aikuisen ihmisen ei pitäisi alkaa riippakiveksi kenellekään.
Meidän ongelma ei koskaan ollut anoppini. Anopistani ei ylipäätään voisi edes tulla minulle ongelmaa, koska hän on täysin vieras ja ulkopuolinen ihminen minun elämässäni. Ongelma oli mieheni, joka ei osannut arvostaa perhettään. Ei olisi tarvinnut koskaan välittää anopin ilkeilyistä, jos mieheni olisi toiminut niin kuin Miehen pitää.
Sama periaate lienee siellä anoppilassa. Sama kai se anopille, minkälainen se miniä siellä jossain on, jos omat asiat ja suhde mieheen on jotenkin kunnossa.
Siinä tapauksessa teidän täytyy palkata työväkeä. Johonkin toiseen hommaan koulutetut miniät eivät enää ryhdy karjakoiksi (niin kuin minun äitini teki).
...asemassa se poika on kun sen rouvaksi oikein "pyritään"?
Ja mitäs apua se arvon anoppi(ni) oikein tarvitsee?
Entä mikä on "lapia"?
Varo vaan, olen jo tulossa...(siis jos se pojan asema kelpaa mulle.)
Poikani avosiippa ottaa aina juhlissa, kuin juhlissa perskännit. Juhlia on aika usein ja minusta se on todella kiusallista. Jos se oli tapana yliopistossa, tapa ei saa jäädä päälle.
Hävettää ja huolettaa.
No nyt olen lukenut niin paljon anoppi sivuja, että kirjauduin väärälle osastolle.
Kyllähän minä pojallesi töihin tulen ja tulen sinullekin. Olen kielten asiantuntija, joten teillä on varmasti minullekin sopivaa työtä.
Keskipalkka alallani on noin 3200 euroa/kk brutto. Siitä en viitsisi juurikaan joustaa, koska pidän nykyisestä työstäni, enkä viitsisi vaihtaa sisällöllisesti tai taloudellisesti huonompaan asemaan. Rouva-titteliä en ole työstäni aiemmin käyttänytkään, mutta eiköhän me siitä päästä sopimukseen (maistelee jo uutta titteliään suussaan...).
Työsuhde-etuja en juurikaan kaipaa, mutta poika saisi olla suhteellisen hyvällä älyllä varustettu, jotta viihtyisin.
Hierarkia ja talon tavat on syytä selvittää heti kättelyssä. Kuka on lähin esimieheni? Kuka on oikeastaan työnantajani, sinä vai poikasi? Miten varmistatte, että en lähde talosta juuri kun olen oppinut ahkeraksi miniäksi?
Ai niin, perustelisitko, miksi minun kannattaisi tulla pojallesi tai sinulle töihin. Miksi myisin vapaa-aikani juuri teille? Mitä etua teillä on esimerkiksi kilpailijoihinne verrattuna?
MItä se anopille kuuluu? Eikö poikasi ollut täysi-ikäinen? Aina ne anopit sählää joka asiassa. Oliko poika kuin kissanpoika silloin, kun meni avioon?
muistakaa tulevat miniät sitten ensivierailulle viedä cv ja hakemus, mieluiten vielä jokin näyte leipomis ja kokkaus taidoista...
TAJUTKAA ANOPIT ETTEI OLE KYSE TEIDÄN ELÄMÄSTÄ!! jos poika on onnellinen niin miks se on niin paha ja väärä asia? eikö vaan sillä kuuluis olla teille väliä!?
Olisin toivonut miniäksi tavallisen, rehellisen suomalaisen tytön, ei iso vaatimus, mutta sainkin alkoholistin ja valehtelijan ja hyväksikäyttäjän. Olen onnellinen poikasi puolesta kun heräsi ajoissa, ja onneksi ei ole lapsia. Nämä hullut venkulat kun osaavat kyllä kiristää ja käyttävät ISOA ASETTA, joka sijaitsee ukkovarpaiden välissä, pilluaan ! Jokaisella naisella on samanlainen vehje, pitäisi miesten sekin muistaa. Parempia ja vähemmän käytettyjä vielä löytyy, kuin barrityttöjen vehkeet !!
Poikani nai ekan tyttöystävänsä. Huvituttina toimii kaljapullo ja sätkä palaa !! Baarikärpänen, haukkuu ihmisiä, käyttää hyväksi, suuruudenhullu, valehtelee, lyö miestään, lastaan, ja koiraansa. Todella agressiivinen, esim. pöytä lentää alas 3:n krs:n ikkunasta ja paljon muutakin. Apu ja raha kelpaa kyllä. Joi odotusaikana, lapsi meinasi kuolla, yhdessä ukin kanssa minä, mummo, autoimme rahallisesti ja kaikin tavoin, että lapsi selvisi (en tajunnut silloin, mistä johtui pojan tila, nyt tiedän viinaksista odotusaikana). Todella karmeaa. En saa puhua lapsenlapselleni, kun paljastin pojalleni sen, että miksi niniä määrää esim. meidän vieraat ja haukkuu palkaksi. Poika puhuttu 100 % ympäri, sillä poika katkaisi välit ja haistatti vitut omalla äidillään. Odotan päivää, jolloin poika heittää tämän hyväksikäyttäjän ja petturin ja pilleristin ulos ja alkaa nauttia omasta ainutlaatuisesta elämästään. Kaikki pojan puoleinen suku ei ole koskaan käynyt heillä AKAN takia. On kuulemma "omituinen" tämä nainen. Narsku mikä narsku......