Oon niin ujo!!Auttakaa!

Jätä vaikka deitti-ilmoitus nettiin, esim. deitti.net:iin. Varmasti saa vastauksia. Päivässä voi hyvinkin tulla pari kymmentä. Hyviltäkin kundeilta, tosin sitä kautta tulee myös "sitä" kerjääviä perverssejä, joille ei tietenkään kannata vastata. Baareista ei yleensä ainakaan k-18-paikoista löydy muuta kuin kännissä öriseviä hörhöjä. En ole mikään bilehile, niin mullakin netti on ollut ainoa toivo. Ilman internet:iä mullakaan ei varmaan koskaan olis ollut ketään muuta kuin yksi ainut, jonka 17-vuotiaana löysin ala-ikäisten meno-mestasta.

Puhuttavaa en mäkään yleensä keksi, koska mulla ei ole tapana soitella ihmisille "muuten vaan" ja puhua turhia, vaan soittelen vaan jos todella on jotain asiaa. Mulle sanotaan yleensä että pitäis vaan puhua jotain "paskaa", mutta kun en osaa puhua paskaa. En tajua miten jotkut pystyy puhumaan tunti-kausia jonkun kanssa, kun itse olisin yleensä valmis lopettamaan puhelut parissa minuutissa kun puhuttavat asiat on käsitelty.

Vähemmän ujoksi voisit yrittää saada itseäsi mm. asettumalla vaikka väkisin tilanteisiin, joissa sun on pakko voittaa ujoutes, esim. Mene pitämään puhetta tai esitelmää suuren ihmisjoukon eteen kun tilaisuus tulee tai yritä päästä treffeille jonkun sua kiinnostavan tyypin kanssa, jolloin sun on pakko puhua.

Kuinka vanha olet? Kannattaa hakeutua just tilanteisiin, joissa pääsee "testaamaan" ujouttaan. Mene rohkeasti paikkoihin joissa joudut pistämään persoonasi peliin. Ehkäpä uusi harrastus, jossa joudut juttelemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa! Jos olet nätti, niin "Kyllä Aika Tavaran Kaupitsee!" ;)

Sä oot nuori ja selkeästi tekemisissä väärien poikien kanssa. Jos se juttelu tuntuu hankalalta, niin se on asiaa (oli siis ujoutta tms.). Juttelepas varsin vähän eri tyyppisten poikien kanssa, joita ei tartte jännittää.

Toi jännitys muuten kertoo huonosta itsetunnosta. Jos olet väärän tyyppisten poikien kanssa tekemisissä (ja nätti), tulet varmasti saamaan näpeillesi. Ja siitäpäs sitten alkaakin kiva oravanpyörä, koska toi näpeille saanti aina sitten entisestäänkin laskee sitä huonoa itsetuntoa. Että onko sun edes pakko olla niitten kanssa sen enempää tekemisissä. Oot sitten vasta kun se tuntuu kivalta ja oikealta. Oikeesti. Usko meitä vanhempia.

päin oot ja ikä, kelpaisko 17v Stadilais kundi?

Kirjoittaa sähköpostia tai tekstareita aluksi, en minäkään keksisi puhumista mutta kirjoittaahan voi mistä vaan.
Deitti-ilmoitus on hyvä konsti naisille, naiset saa vastauksia tosi paljon, miehet ei juuri ollenkaan. Kannattaa mainita ilmoituksessa ettei etsi seksiseuraa koska monet jätkät esittää vaan ihastuneensa että saisi seksiä ja sitten häipyisivät maisemista, netissä on valitettavasti niin helppo muyös valehdella.

Ujous ei ole paha vika, monet pitää söpönä sitä jos toinen on ujo ja ei se jätkä ois montaa kertaa soitellut jos sitä sun ujous haittaisi, älä ota tressiä, olet vaan oma itsesi.

Seuraavan kerran kun olet tapaamassa jotain uutta ihmistä, niin tee näin: ota selvää kolmesta asiasta, joita tuo henkilö harrastaa tai jotka ovat hänelle jotenkin tärkeitä.

Sitten teet jokaisesta asiasta kolme mielenkiintoista kysymystä tyyliin, "hei sua kiinnostaa tuo perhonsidonta, miten sä olet oppinut tekemään niitä?" tai "Sun faijalla on purjevene, osaaksä itse purjehtia?" jne. jne. No, tyyppi alkaa silmät kirkkaina kertoilla asioistaan, ja sun tehtävänä on vain myhäillä kiinnostuneen oloisesti "jaa" tai "vai niin" tai "vau" jne.
Sitten kun tapaatte, niin et tietenkään latele näitä kaikkia yhdeksää kysymystä peräjälkeen, vaan säästelet niitä niihin hetkiin, kun keskustelu laantuu.

Tosiasia nimittäin on se, että ihmiset pitävät sellaisista ihmisistä, jotka ovat kiinnostuneita heistä.

Tätä ei tietenkään pidä jatkaa loputtomiin, sillä narsistisinkin tyyppi kyllästyy joskus omiin juttuihinsa. Väliin voi siis kertoa jonkun jutun itsestäänkin.

itseäni on aina ihmetyttänyt miksi naiset tykkää keskenään puhua mutta miehille eivät osaa puhua lain.

eli et ole ainoa, silti näyttävät naiset kaupan tekevän sekä ravintoloissa että kaikissa muissa tilanteissa.

aiemmin pidin kaikkia (eli melkein kaikkia naisia) puhumattomia naisia niin tyhminä etteivät kiinnostaneet minua, nyttemmin olen niin epätoivoinen että mulle riittäisi mikä tahansa joka hellyyttä osoittaisi, puhui tai ei.

olin/olen minäkin. Seurassa on vaikeampi puhua, mutta muuten juttua riittää. Varsinkin, jos puhuu jonkun ystävän kanssa ja tuntee, että syntyy välitön yhteys.
Muistan, kun teini-iässä hermoilin myös, mistä puhua. Jossakin vaiheessa havahduin huomaamaan, että eihän sitä ole kukaan määrännyt. Kukaan ei sano, mistä saan / pitää puhua. Se avasi kielenkannat. Elämässä on niin paljon puhuttavaa, avoimia asioita. Riittää kun pitää silmänsä auki.
Puhua voi omista tunteistaankin. Ja tunteita eivät ole vain rakkauden ja kiintymyksen tunteet, vaan myös neutraalit tunteet, jolloin ei oikein tiedä, mitä ajattelisi ja jolloin on parempi odottaa, että tietää paremmin.... siitäkin on hyvä puhua.