Siitä on jo yli vuosi kun erottiin ja en vain pääse yli. Ei olla oltu nyt pariin kuukauteen missään tekemisissä ja ajattelin että edes se auttais et ei kuule eikä näe toista mutta ei tää helpota yhtään. Yrittää sitä tutustua uusiin ihmisiin mut ei nekään onnistu kun ei pysty unohtaan ja kaipaa toista.
Miks toisilla kestää niin kauan unohtaa ja toiset selvii tosi äkkiäkin??????
Miks toisilla kestää niin kauan unohtaa ja toiset selvii tosi äkkiäkin??????
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko mies vai nainen? Yleensä, ihan tutkimustenkin mukaan, naiset toipuu nopeammin laajemman sosiaalisen verkoston ansioista. Tsemppiä!
Ei näytä pitävän paikkaansa...Mies vaan hommaa uuden ja unohtaa rakkauden... (tai ainakin teeskentelee sekä itselleen että muille unohtaneensa).
Itse en siihen pysty...
Nainen olen, ja ystäviä on paljon mutta ei kukaan enää edes jaksa kuunnella mun suruja ja olen lopettanut puhumisen. Kai se on vaan niin yksilöllistä...en tiedä! Mutta kiitti :)
Suhteista ylitsepääseminen on todella yksilöllistä eikä siis helpompaa sukupuolesta riippumatta.Oli aikoinaan kova pala purtavaksi kun silloinen ex-tytöystävä petti mua, erohan siitä tuli ja uskoin silloin että nainen ei voi enempää miestä satuttaa, mutta olin väärässä. Siis nyt olen eronnut 7kk aikaa ja erottiin suht sovussa, yksi häiritsevä tekijä oli että ex-tuli samalle työpaikalle "kesätöihin" siis on ainakin toistaseks vielä.Exäni soitti tossa ja kehu kuinka mukavasti hönellä menee,mutta sitten sain kuulla sen mitä en olisi ikinä halunnut siis exälläni on suhde pomooni.Ikäeroa heillä jotain 17-18vuotta ja epäilen kun hän kertoi jutelleensa pomoni kanssa jo suhteemme aikana niin olisiko suhde lähtenyt käyntiin jo silloin.Ex on saanut vaikuttaa töihini kertoi itse ja samalla sanoi että en saa kertoa kellekään... Jos ei olis asuntolainaa pomoni olis jo saanut kuulla kunniansa, nyt helvetillisen vihan vaikutuksesta en vastaa kummankaan soittoihin, koski ne töitä tai ei.Olo on pahempi kuin koskaan ennen eli koen olevani petetty joka suhteen.Tunnen suurta vihaa exää kohtaan.
Huuh, tosi järkkyä!
Hmm toisaalta niillä on noin paljo ikäerooki jne, että kestääköhän niiden suhde kauaa (exäsi ja pomosi). Että jos pelaisit varman päälle :) niin...pidät hyvät välit pomoosi ja yrität tulla ihan ok:sti toimeen sen kanssa, vaikka vähän teeskennellen tai mielistellen. Kato jos niillä menee poikki niin se homma on sitten selvä..ja mikä tärkeintä niin sulla on viel ok:t välit pomoos eli työpaikka taattuna paremmin.
Eli sul on nyt niin paha tilanne että keskityt olennaisen..eli työpaikkas petaamiseen. Siitä ei ikinä tiiä, onko pari yhdes minkä aikaa.
Eli jos olisin sä niin toimisin noin. Ja voisin kattella samalla täs nyt jo tässä vaihees uutta työpaikkaaki jos tärppäis jostain sopiva.
Yhä rakastan, mutta en vain kestänyt sitä jatkuvaa tinttuamista. Yli en näytä pääsevän. Ketään uutta en kykene ottamaan tilalle. Olisi ollut tulijoita ja nyt ne ovat vihaisia kun en ole kiinostunut.
häntä kaivannut,ikävöinyt..enkä varmaan koskaan enään nää sua.. :( (naiselle) hitto,en edes tiedä missä asut..
No kaipa se osti sulle niin paljon kaikkea kiiltävää ja kaunista, ja nyt kun ei ole ketään niin sua harmittaa. Eroihin on aina joku syykin.
Se koko toipumisprosessi on ihan raastava kun järki käskee unohtaa, mutta tunteet ei. Itselläni se unohtaminen loppui aika kummallisella tavalla. Nykyiseni, jonka kanssa ollaan oltu jo vuosi yhdessä, pyysi kahville ja ajattelin että samapa tuo, mennäänpä kattoo millane dorka tämäkin on. Kävikin sitten niin, että mulla ei ollu koskaan ollu näin mukavaa yhdenkään jätkän kans ja se oli menoo se. Kun sitten lähdin niiltä treffeiltä pois, tuli sellanen nostalginen tunne että entinen pyyhkiyty mielestä.
Ei varmaankaan ole mitenkään "tervettä" tällanen palavien tunteiden kohteen "vaihtaminen", mutta niin kävi mulle. Jospa mä vaan tajusin, että se entinen ei ollu tarkotettu mulle vaan että mulle joku toinen oli oikea.