ASTANGAJOOGAN RANKKUUS

Kyllä mielestäni sinun kuntopohjallasi astangajoogan kestää. Astanga on rankkaa mutta aina välissä on niitä ihania venytyksiä...ja liikkeitähän voi ja kannattaakin aina kevennellä jos tuntuu, että tää menee nyt itseltäsi yli...tunnilla ei kannata huhkia hullun lailla vierustoverille näyttääksesi... ei joogaa joogan vuoksi...vaan sinun itsesi vuoksi. Siitä on tarkoitus nauttia ja kun tasapaino löytyy niin nautintohan se onkin.

Mä en ollut kummosessakaan kunnossa kun aloitin ja ekana kipeytyivät rintalihakset ja käsivarret kun "punnerrettiin" niin paljon auringontervehdyksissä. Seuraavaksi kipeytyi takareidet koska eteenpäin kumarruksia ja venytyksiä on niin paljon ja minä tyhmä venytin itseäni vähän liiankin rankasti heti alusta alkaen. Älä tee samaa virhettä vaan ole hellä itsellesi.

Ihan uusia lihaksia olen saanut käsivarsiin ja rintaan ja vyötärökin on kiinteytynyt kivasti, tasapainoaisti on parempi kuin ennen ja keskittymiskykykin ihan kuin eri ihmisellä! ; )

Edellisen kirjoittajan lauseeseen yhtyen: älä joogaa kenenkään muun kuin itsesi tähden ja omien voimiesi rajoissa.
Kaikkia punnerruksia ym. voi pehmentää itselle sopiviksi, pääasia on pysyä motivoituneena ja ehjänä ja nauttia siitä kurinalaisuudesta, jota astanga ensisijaisesti edustaa. Se on ihan uusi tapa liikuttaa ruumistaan ja käyttää ruumiinsa lihaksistoa sekä päätä ja sen kapasiteettia.
Upea olo aina tunnin jälkeen on paras merkki onnistumisesta.

Olen vahvasti ylipainoinen ja liikuntaakin on tullut harrastettua nolla. Alku oli tuskaa, vieläkin on tuskaa. Otan vain jotkut liikkeet kevyemmin kuin muut. Yhden liikkeen jätän kokonaan tekemättä. Ihanalta kuitenkin tuntuu tunnin jälkeen ja nesteet virtaavat niin, että ei ole aikaisemmin missään liikunnassa siltä tuntunut.