Mulla on vaikee tilanne. Tarvisin neuvoja, et miten pääsee eroon entisestä. Suhde loppu yllättäen, mutta jätkä kummittelee mielessä koko ajan. Tää on jatkunu noin puoli vuotta. En pysty rakentaa uusia ihmissuhteita tän takia. Yhden yön jutut ei saa unohtamaan tätä miestä.
Joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä melkein joka päivä yhteisen työpaikan takia. Hän on kohtelias ja mukava minua kohtaan, mutta ei meillä enää ole mitään. Sitten MINÄ saatan soittaa hänelle humalassa ja päädymme taas lakanoiden väliin. Mutta haluaisin jo jatkaa elämää eteenpäin. Minun sydämeni on särkynyt. Miten se onnistuu.. NEUVOJA!! Kiitos jo etukäteen!!
Joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä melkein joka päivä yhteisen työpaikan takia. Hän on kohtelias ja mukava minua kohtaan, mutta ei meillä enää ole mitään. Sitten MINÄ saatan soittaa hänelle humalassa ja päädymme taas lakanoiden väliin. Mutta haluaisin jo jatkaa elämää eteenpäin. Minun sydämeni on särkynyt. Miten se onnistuu.. NEUVOJA!! Kiitos jo etukäteen!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikkein helpointahan olisi tietysti vaihtaa työpaikkaa, mutta se nyt tuskin on mahdollista.
Ehkä kannattaisi olla juomatta, jos tulee pakonomainen tarve soittaa sille miehelle... Aika parantaa haavat ja pian tämä mies on sinulle muisto vain. Kannattaa myös liikkua ulkona ja katsella ympärilleen, uusia mahdollisia miesehdokkaita. Tsemppiä! :)
Mulla on ollut samansuuntainen suhde exäni kanssa jo 2 vuotta. Emme ole samassa työpaikassa, mutta asumme lähekkäin. Meillä se on jatkunut liian kauan, joten kehotan sinua vain unohtamaan se mies ja uskomaan itseen ja tulevaisuuteen. Minä en sitä tehnyt ja olen edelleen masentunut, kun exäni löysi nyt uuden rakkauden. Taidat olla riippuvainen siitä ihmisestä, joka ei ole hyväksi pidemmän päälle. Niin minäkin olin ja tässä sitä nyt sitten ollaan sydän särkyneenä. Tsemppiä sulle!!!
En oikein ymmärrä, mitä eroa on rakkaudella ja riippuvuudella tai siis: jos rakastaa jotain, niin tottakai hänestä on myös riippuvainen. Jos toinen jättää, niin ei kai kukaan pysty heti toisesta irtautumaan, jos itse rakastaa ja haluaisi elää sen toisen kanssa. Turha väittää, että "jos todella toista rakastaa, niin antaa hänen mennä". Olen sitä mieltä, että silloin ei kyllä oikeasti välitä, jos se noin helppoa on. Mutta jokaisella on mielipiteensä ja toisaalta mitä väliä, mitä sanoja käyttää, kun totuus kuitenkin sattuu yhtä paljon. Joutua elämään ilman sitä ihmistä, jonka kanssa haluaisi jakaa kaiken... Ehkä vielä joskus palaamme yhteen tai löytyy jotain vielä parempaa... Usko tähän on ainoa lohtu ja keino jaksaa taas tämäkin päivä. Aika näyttää.
Mulla on myös sellainen tilanne, että exä asuu naapurissa (muutti n.kk sen jälkeen kun minä olin tähän muuttanut, ei saanut äkkiseltään asuntoa muualta). Erossa olemme olleet tosin vasta 3,5kk (hän halusi erota 4-vuoden jälkeen) ja hän löysi heti uuden naisen rinnalleen työpaikaltaan. Eipä ole kovin helppoa nähdä heitä yhdessä, ei tosiaankaan. Exälläni ja minulla on yhteinen koira, joka tosin jäi minulle, mutta on yhä rakas myös exälle. Koiraa hän käy katsomassa silloin tällöin, mm. tänään, kun koira oli kipeänä. Olimme ystäviä ennen suhdetta ja nyt yritämme palauttaa tilannetta siihen, vaikka helppoa se ei ole, ainakaan minulle. Sisimmässäni kuitenkin toivon, että exä tulisi järkiinsä ja palaisi luoksemme, vaikka todellisuudessa sen tiedän olevan mahdotona. Tapaamisemme eivät ole riitaisia enää (onneksi!), vaikka välillä katkeruuden peikko nostaa päätään ja tekisi mieli sanoa muutama valittu sana, mutta tiedän sen vain rikkovan meidän välit kokonaan. Mutta pikkuhiljaa, päivä kerrallaan yritän nousta ikävän suosta ja olla oman elämäni kuningatar uudestaan :) Ettepäin, sanoi mummo hangessa!
On se varmaan vaikeaa, jos joutuu jatkuvasti näkemään samalla työpaikalla. Kuitenkin paljon kokeneena sanon, että kyllä se siitä ohi menee aikanaan. Se voi kyllä kestää aikansa. Mutta parempi on, ettei heti ryhtää uuteen suhteeseen.
Vaan tekee sen niin sanotun surutyön. Tässähän on ikään kuin kyse rakkaussuhteen kuolemasta.
Kannattaisi muutaman viikon tai kuukauden kuluttua yrittää selvittää itselleen, mikä siinä
suhteessa oikein meni pieleen. Ja kun sitten tuon kaiken on käynyt läpi, onkin sitten entistä vahvempi. Minulle on aina käynyt sillä tavalla, että kun olen päässyt sillä tavoin jaloilleni, että osaan olla yksinkin ja voin hyvin, tämä on säteillyt ulospäin, ja yleensä olenkin löytänyt pian uuden rakkaan. Ja 20 vuotta sitten löysin sitten sen "oikean". Olemme yhä yhdessä ja nautimme toisistamme.