Jouduin tässä kauhistuksekseni toteamaan neljä vuotta kestäneen suhteen loputtua, että olen kasvanut aika erilleen ystävistäni. Varsinaisesta erosta toivuin(?) varsin nopeasti, joskin siihen mennyt aika oli tuskaa.
Olen tavannut kavereitani suhteen aikana säännöllisesti parilla huurteisella ja muutenkin.
Tekisi mieli nyt lähteä ulos, mutta kun tuntuu siltä ettei kaverit ole kiinnostuneet sellaisesta hauskanpidosta mitä itse kaipaan. Toisaalta myöskään lähempien kavereiden ystäväpiiri ei oikein kiinnosta minua, enkä usko että yrittämälläkään onnistuisi.
Exään taas on ihan hyvät välit ja se bailaa juuri oikealla tavalla, sillä tavalla mihin itsekin olen tottunut. :) Pelkään vaan hirveästi lähteä hänen/porukansa mukaan, koska kaverinsa ajattelisivat että hän ottaa minut säälistä mukaansa, kuten minäkin ajattelisin itsekin.
Jos itsetunto olisi kohdallaan ja tietäisin varmasti etten näyttäisi onnettomalta ressukalta, ehkä silloin uskaltaisin.
Pahimmat ovat juuri tälläiset viikonloput...
Tässä tämäniltainen vuodatus :) Olisiko neuvoja tähän tukalaan tilanteeseen?
-mies 21
Olen tavannut kavereitani suhteen aikana säännöllisesti parilla huurteisella ja muutenkin.
Tekisi mieli nyt lähteä ulos, mutta kun tuntuu siltä ettei kaverit ole kiinnostuneet sellaisesta hauskanpidosta mitä itse kaipaan. Toisaalta myöskään lähempien kavereiden ystäväpiiri ei oikein kiinnosta minua, enkä usko että yrittämälläkään onnistuisi.
Exään taas on ihan hyvät välit ja se bailaa juuri oikealla tavalla, sillä tavalla mihin itsekin olen tottunut. :) Pelkään vaan hirveästi lähteä hänen/porukansa mukaan, koska kaverinsa ajattelisivat että hän ottaa minut säälistä mukaansa, kuten minäkin ajattelisin itsekin.
Jos itsetunto olisi kohdallaan ja tietäisin varmasti etten näyttäisi onnettomalta ressukalta, ehkä silloin uskaltaisin.
Pahimmat ovat juuri tälläiset viikonloput...
Tässä tämäniltainen vuodatus :) Olisiko neuvoja tähän tukalaan tilanteeseen?
-mies 21
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä on sitten "oikea tapa" bailata, ja miksi erosit exästäsi jos kerran niin hyvin meni ja menee nykyäänkin?
sellaista kiertokulkua se elämä on.
Kun olet suhteessa kaverit katsoo kieroon ja tunnet olevasi seuranpetturi kun et lähde joka kerta mukaan.
Siinä vaiheessa kun ero tulee onkin jo kaveripiirillä tilanteet muuttuneet.
On kova paikka yrittää päästä takaisin joukkoon.
Omasta kokemuksestani voin sanoa että reippaasti vaan kavereiden mukaan ja rehellisesti kertoa erosta ja halusta viettää aikaa taas heidän kanssaan.
Kannattaa etsiä myös avoimin mielin uusia kavereita.
Mielestäni exän kanssa bailaaminen ei ole hyvästä,siinä tulee kiusattua aina toista osapuolta.
Mutta täysin eri syystä.. haluaisin bailata, nyt kun on siihen vielä kavereiden kanssa tilaisuus.. (noin vuoden päästä pitää muuttaa pois ja luultavasti eri suuntiin) mutta mitäs he. Kovat on puheet kyllä, että lähdetään lähdetään, mutta tosi paikan tullessa ei millään!!
Vieläkin olen katkera siitä, että kukaan kavereistani ei lähtenyt katsomaan _minun lempparibändiä_.. Minä olisin ollut kuski, hommannut auton, hommasin vielä ilmaisen majotuksen jne. Heidän olisi tarvinnut maksaa vain pienen pieni summa (alle 20e), johon kuului bensa ja lipun hinta. Kun ehdotin tätä heille, he sanoivat että käyhän tuo. Myöhemmin alkoi tulla perumisia.. Yksi sanoi, että silloin on _ehkä_ jotian muuta menoa.. ja kaksi muuta perui sen takia, ettei tämä yksi tullut. Onneksi sain muuta seuraa keikalle... Ja oli muuten ehdottomasti elämäni paras keikka!! Mutta tässä taas minun vuodatukseni.. :) Ja tämähän ei ole ainoa tilanne kun näin on käynyt.. Näin itseasiassa käy aina kun _minä_ ehdotan jotakin.. Mutta kun joku muu ehdottaa jotakin, niin kyllähän kaikki ovat sitten lähdössä.. enkä tarkoita vain keikkoja, vaan oikeastaan mitä tahansa! Ymmärrän kyllä, että heillä on rahat vähissä, mutta alkaa tympiä se, että minun ehdotukset aina teilataan.. Tekisi mieli kieltäytyä kaikista heidän ehdotuksistaan, mutta sitten en pääsisi yhtään mihinkään!!!
Ja muutenkin musta tuntuu, että kavereita ei enää kiinnosta mun seura.. Varsinkin yhdestä kaverista oon joutunu tosi "kauas".. Itse kyllä yritän kysellä aktiivisesti hänen kuulumisia, mutta hän kertoo niitä vaitonaisesti ja ei koskaan kysele mun kuulumisia..
Toinen kaveri on kyl hauskaa seuraa, mut toivon etten jatkuvalla valituksellani elämän kurjuudesta aja häntä pois.. Täytyy yrittää olla vähän pirteämpi..
Kolmas (vain tässä tekstissä, oikeasti paras) on kyl aivan ihana, mutta musta tuntuu, että hän painostaa ja manipuloi minua koko ajan. :(
Että semmosta. Tässä yksi osa kurjaa elämääni. :/ Erehdyin varmaankin vähän harhapoluille tässä tekstissäni, mutta yritän kai vain sanoa, että minä olen myös ajautunut hieman eri teille kuin ystäväni..
Mistäs päin olet? Etsin uusia ystäviä pk-seudulta :) Olen 21-vuotias tyttö. laita mailii jos kiinnostaa:)
oon Keski-Suomesta.. (18v) olis kyllä kiinnostanu, mutta tuo välimatka on aika pitkä :( harmi..
mutta kiitos tarjouksesta!! :D
...olleeni vähän samanlainen kaveri: usein, kun tuli ehdotus ensin olin innoissani ja sitten peruutin. Ei sillä ettei minulla ollut mielenkiintoa lähtemään, vaan jostakin syystä uskottelin itselleni jonkin tekosyyn. Harmittaa. Silloin rupesivat kyllä kutsutkin vähenemään.
Siitä ei ole kovin kauaa aikaa, kun yritin muutta tapani tämän suhteen ja nyt toivon että ajan kuluessa kaverisuhteet palautuvat (toivottavasti) ennalleen.
Ei olisi saanut pitää kavereita itsestäänselvyyteenä :)
Ja sullekin sanon, että uudet ystävät on tervetulleita :) mun kanssa pääset kyllä bailaamaan :)