Miksi kukaan ei halua ottaa asioista vastuuta?
Näennäisesti kyllä eli kaikkihan mielellään ottavat vakituisen viran vastaan, mutta kun huomataan, että palkka juoksee säännöllisesti, vaikka sitä virkaa ei niin hyvin hoitaisikaan... tässä tilanteessa saattaa se toinen ihminen sitten unohtua "vähemmän kiireelliseksi tapaukseksi".
Vastuuta vältellään; sanotaan ettei tämä asia kuulu meille, vaan jollekin toiselle instanssille.
En muista, että joku virkamies olisi ilostunut saadessaan asiakkaalta itselleen tehtävän, jota hän virkansa puolesta on velvoitettu hoitamaan. Kummallista... yhteiskunta on heidät kuitenkin palkannut meitä kaikkia palvelemaan.
Virkailija saattaa sanoa, että on niin paljon työtä, ettei ehdi. Tai että tämä asia ei kuulu meille. Jopa nauretaan, kun kerron jonkun toisen tahon kieltäneen asian kuuluvan myöskään heille ja että siirsivät vastuun teille.
Mitä on vastuun välttelemisen takana? Onko se pelko siitä, että jonkun henkilön asia tulisi hoidettua? Onko se pelkoa, että jonkun toisen asiat olisivat sitten hyvin? Ilmeisesti kuvitellaan, että itselle jää vähemmän, jos toinen saa jotain. Ikäänkuin asioiden hoitaminen olisi kuin kakku, josta ei määrättömästi riitä jaettavaa...
Sitten kun virkailija saa itselleen ison palan kakkua syödäkseen, niin seurauksena on huono olo.
Silti sama käyttäytyminen jatkuu!?!?
Miksi ei ymmärretä, että kakusta voisi jakaa kaikille pieniä palasia, jolloin kaikilla olisi hyvä mieli. Ja kun tasaisin väliajoin saa kakkua syödäkseen, ei kenellekään ehdi muodostua pelkoa, että MITÄ JOS en tänään saakaan kakkua...?
Mitä tästä opimme?
Mahdollisuus saada ja syödä kakkua tasaisin väliajoin on edellytys sille, että ihmiset voivat hyvin ja yhteiskunta toimii, kuten sen pitäisikin toimia. Kenelläkään ei ole syytä ryhtyä taistelemaan ja suunnittelemaan koko kakun kaappaamista itselleen.
Tätä ajatusta voidaan soveltaa myös perheen sisäisesti.
Joka tapauksessa... köyhät ihmiset on Suomessa unohdettu. Vastuunkantajaa ei ole.
Näennäisesti kyllä eli kaikkihan mielellään ottavat vakituisen viran vastaan, mutta kun huomataan, että palkka juoksee säännöllisesti, vaikka sitä virkaa ei niin hyvin hoitaisikaan... tässä tilanteessa saattaa se toinen ihminen sitten unohtua "vähemmän kiireelliseksi tapaukseksi".
Vastuuta vältellään; sanotaan ettei tämä asia kuulu meille, vaan jollekin toiselle instanssille.
En muista, että joku virkamies olisi ilostunut saadessaan asiakkaalta itselleen tehtävän, jota hän virkansa puolesta on velvoitettu hoitamaan. Kummallista... yhteiskunta on heidät kuitenkin palkannut meitä kaikkia palvelemaan.
Virkailija saattaa sanoa, että on niin paljon työtä, ettei ehdi. Tai että tämä asia ei kuulu meille. Jopa nauretaan, kun kerron jonkun toisen tahon kieltäneen asian kuuluvan myöskään heille ja että siirsivät vastuun teille.
Mitä on vastuun välttelemisen takana? Onko se pelko siitä, että jonkun henkilön asia tulisi hoidettua? Onko se pelkoa, että jonkun toisen asiat olisivat sitten hyvin? Ilmeisesti kuvitellaan, että itselle jää vähemmän, jos toinen saa jotain. Ikäänkuin asioiden hoitaminen olisi kuin kakku, josta ei määrättömästi riitä jaettavaa...
Sitten kun virkailija saa itselleen ison palan kakkua syödäkseen, niin seurauksena on huono olo.
Silti sama käyttäytyminen jatkuu!?!?
Miksi ei ymmärretä, että kakusta voisi jakaa kaikille pieniä palasia, jolloin kaikilla olisi hyvä mieli. Ja kun tasaisin väliajoin saa kakkua syödäkseen, ei kenellekään ehdi muodostua pelkoa, että MITÄ JOS en tänään saakaan kakkua...?
Mitä tästä opimme?
Mahdollisuus saada ja syödä kakkua tasaisin väliajoin on edellytys sille, että ihmiset voivat hyvin ja yhteiskunta toimii, kuten sen pitäisikin toimia. Kenelläkään ei ole syytä ryhtyä taistelemaan ja suunnittelemaan koko kakun kaappaamista itselleen.
Tätä ajatusta voidaan soveltaa myös perheen sisäisesti.
Joka tapauksessa... köyhät ihmiset on Suomessa unohdettu. Vastuunkantajaa ei ole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko koskaan perehtynyt virkamiespalkkoihin? Kun ne palkat tietää, niin ymmärtää miksei niitä töitä tehdä urakalla vaan tosiaankin vain se 7 tuntia ja 15 minuuttia päivässä ja tahti on se mikä on.
Ja ne virkatyöt tehdään usein aikajärjestyksessä eli kaikki pöydällä makaavat työt ovat tulleet sille virkamiehelle aiemmin käsiteltäviksi kuin se juuri äsken saapunut. Ne aiemmat työt siis myös tehdään ensin, ellei sille uudemmalle ole mitään erityistä kiireellisyysperustetta. Vain näin kansalaisia voidaan palvella edes hieman tasapuolisesti, niillä vähäisillä resursseilla, mitä virasto antaa virkamiehen käyttöön. Kaikki siis joutuvat odottamaan yhtä kauan.
Ja mitä luulet, jos sinun pöydälläsi olisi töitä jonossa puoleksi vuodeksi tai kokonaiseksi vuodeksi, niin kuinka innostunut olisit saadessasi uusia töitä?
Minä en ainakaan enää äänestä aiemmin "tavallisten ihmisten puolueena" itseään mainostanutt demaripuoluetta. Pelkkiä paskanpuhujia tai ainakin suuri osa.
Aika kääntää katseet todelliseen yllätysvaikuttajaan, protestipuolueeseen nimeltä Perussuomalaiset. Nyt kun Halmekin saa kenkää sieltä toilailujensa vuoksi niin puolueen maine luulisi kirkastuvan. Ainakin puolueen johtohahmolla on hemmetin fiksuja ajatuksia!