löytämisen

Mulla on tainnut mennä toivo. Tai sitten olen vain realisti. Miettikäähän vähän niitä tosiasioita ja todennäköisyyksiä, että se puoliso oikeasti löytyy. Sanotaan, että se oikea tulee vastaan kun sitä vähiten odottaa ja odottamattomissa paikoissa mm. lenkkipolulla tai kauppajonossa. Pah! sanon minä.

Miten sitä oikeaa voi olla odottamatta, kun se on ainoa asia elämässä mikä puuttuu ja kaikki ympärillä muistuttaa siitä? Ole siinä sitten odottamatta! Ja ei suomalainen mene juttelemaan tuntemattomalle jossain kauppajonossa tai itse en ainakaan koskaan mene eikä minulle ole koskaan tultu juttelemaan missään arkipäiväisissä paikoissa. Humala siihen yleensä tarvitaa että uskaltaa toisen puheille. Ja miten lenkkipolulla voi jutella kun toinen joko juoksee ohi tai juoksee nopeasti vastaan? Ei mitenkään. Sitäpaitsi jos joku, kivankinoloinen mies tulee juttelemaan vaikka bussissa niin luulen häntä heti avohuoltopotilaaksi tai narkkariksi, sillä kertaakaan kukaan muu ei ole viereeni istunut.

No sitten on harrastukset ja työpaikat. Olen naisvaltaisella alalla ja harrastuksissanikin on pelkkiä keski-ikäisiä naisia

joten... tämän takia toivo on mennyt. Kaikesta huolimatta, pilke pysyy silmäkulmassa;)
7995
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

niin kyllä se pitää paikkas.
Ethän sä joka hetki ajattele miestä. On sinulla ajatukset muuallakin. Eli sillon on hyvä mahdollisuus tavata se mies, kun ne ajatukset on muualla kuin miehissä ;)

Äänestä

mutta voihan aina moikata sitä mukavaa ihmistä. Ja jos se vaikka toisenkin kerran tulee vastaan samalla polulla? Oli hyvä kirjoitus ja luin sitä hymy huulilla,koska itselläni on melkein samanlaiset ajatukset :). Eihän välttämättä tarvitse tutustua miehiin tarkoituksena löytää se oikea!? Itsekään en haluaisi tulla leimatuksi "hulluksi" :)

Äänestä

Vanhanenkin Susaninsa Ikeasta.

Kokeile jotain uutta harrastusta; VPK, maanpuolustus, sukellus... Mutta muista, että needy is not attractive. Jos epätoivoinen haku paistaa päälle niin sen kyllä huomaa. Harrasta asioita *itsesi* takia, saadaksesi uutta ajateltavaa ja uutta sisältöä elämääsi.

Äänestä
  • "Vanhanenkin Susaninsa Ikeasta."

    Vanhanen on julkkis ja poliitikko. Vaikka olis ihmisenä millanen tyyppi niin kai julkkis ja poliitikko aina löytää seuraa. Jotkut naiset juoksee tollasten perässä. :D

    Äänestä

No mun ystäväni on rohkea. Oltiin joskus jossain levymessuilla, niin se tuosta vaan alkoi kehumaan jonkun naisen kynsilakkaa ja vaihtoi pari sanaa. Toisella kertaa se alkoi juttelemaan naiselle bussipysäkillä ja nyt he ovatkin olleet sitten yhdessä jo kymmenisen vuotta.

Äänestä
  • "niin se tuosta vaan alkoi kehumaan jonkun naisen kynsilakkaa ja vaihtoi pari sanaa."

    Kokonaiset pari sanaa? WAU!

    "Toisella kertaa se alkoi juttelemaan naiselle bussipysäkillä ja nyt he ovatkin olleet sitten yhdessä jo kymmenisen vuotta."

    Eipä noita typyjä kovin usein kyllä satu niille pysäkeille joissa mä venaan dösää...sit jos on niin ne on varattuja typsyjä.

    Äänestä

oli kirjoitus kuin omasta elämästäni :) No, tällä hetkellä työskentelen kyllä miesten parissa, siis miehisellä alalla toimistoduunissa, mutta eipä tuoltakaan miestä löydä... Ovat joko varattuja ja ikivanhoja tai vielä lapsia :)

Mutta ensisessä elämässäni yli 7 vuoden takaa, olin naisvaltaisella alalla, työskentelin ja opiskelin naisten kanssa ja harrastuksetkin olivat hyvin naisellisia. Mutta eipä tuo "elämämuutoskaan" miestä elämääni ole vielä tuonut.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaikeus kirjoitti:

Mulla on tainnut mennä toivo. Tai sitten olen vain realisti. Miettikäähän vähän niitä tosiasioita ja todennäköisyyksiä, että se puoliso oikeasti löytyy. Sanotaan, että se oikea tulee vastaan kun sitä vähiten odottaa ja odottamattomissa paikoissa mm. lenkkipolulla tai kauppajonossa. Pah! sanon minä.

Miten sitä oikeaa voi olla odottamatta, kun se on ainoa asia elämässä mikä puuttuu ja kaikki ympärillä muistuttaa siitä? Ole siinä sitten odottamatta! Ja ei suomalainen mene juttelemaan tuntemattomalle jossain kauppajonossa tai itse en ainakaan koskaan mene eikä minulle ole koskaan tultu juttelemaan missään arkipäiväisissä paikoissa. Humala siihen yleensä tarvitaa että uskaltaa toisen puheille. Ja miten lenkkipolulla voi jutella kun toinen joko juoksee ohi tai juoksee nopeasti vastaan? Ei mitenkään. Sitäpaitsi jos joku, kivankinoloinen mies tulee juttelemaan vaikka bussissa niin luulen häntä heti avohuoltopotilaaksi tai narkkariksi, sillä kertaakaan kukaan muu ei ole viereeni istunut.

No sitten on harrastukset ja työpaikat. Olen naisvaltaisella alalla ja harrastuksissanikin on pelkkiä keski-ikäisiä naisia

joten... tämän takia toivo on mennyt. Kaikesta huolimatta, pilke pysyy silmäkulmassa;)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu