Halusin kirjoittaa tänne oman tarinani väkivallasta. Ikää minulle ei ole vasta kuin 23 vuotta, mutta väkivaltaa on tullut koettua. Äitini hakkasi minua ihan viikottain kun asuin kotona, eikä se ollut mitään pientä läpsimistä vaan ihan kunnon lyömistä kaiken maailman asioista.Onneksi muutin 17-vuotiaana kotoa, tosin sekin oli kovan työn takana että sain muuttaa, sillä vuotta aiemmin äitini oli pakottanut minut paikalliseen lukioon vaikka en sinne halunnut. Meillä myös isäni hakkasi äitiä. Tästä tuntuu etten ole vieläkään päässyt yli. Tuntuu pahalta että joka ikinen hetki jonka kotona vietin oli täynnä pelkoa. Mutta ei se väkivallan kierre vielä siihen loppunut vaan kun tapasin ensi rakkauteni hän alkoi myös puolen vuoden seurustelun jälkeen lyömään minua. Sitä sitten kesti pari vuotta kunnes erottiin. Tällä hetkellä olen seurustellut pari vuotta todella ihanan ihmisen kanssa, joka ei iki maailmassa löisi minua. Täytyykin sanoa teille kaikille jotka olette väkivaltasessa suhteessa, erotkaa!! helpompi se niin on kuin kuluttaa vuosia pelkäämällä.
väkivallan uhrina
nallukka83
3633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tosi kauan toipua perheväkivallasta, minua ei tosin lyöty mutta isä löi äitiä. MInulla olikin kaikenlaista oiretta juuri sen vuoksi että pelkäsin niin paljon esimerkiksi viikonloppuja.
Päätin jo teininä etten aio sietää sitä että kukaan lyö minua. Monet poikaystävä ehdokkaat vaikuttivat väkivaltaisilta (mm. katutappeluita) ja sen vuoksi en edes ryhtynyt sellaisten kanssa suhteeseen. Eräästäkin olen nyt jälkeenpäin kuullut, että on pahoinpidellyt kaikki tyttöystävänsä, siitä ei vaan ääneen kovin paljon ole puhuttu.
Nyt on minullakin sellainen mies ettei väkivallasta ole pelkoa. Hyvää kannatti odottaa vaikka vähän pidempään. Ehkäpä eronneen miehen taustoja kannattaisi vähän kysellä ennen kuin alkaa vakavampaan suhteeseen. Usein eron syynä on väkivaltaisuus. Voisivathan entiset vaimot myös vaikka vähän infota uutta tyttöystävää millaisen hirviön kanssa on tekemisissä. Yhden tapauksen tiedän jossa näin kävi ja uusi tyttöystävä oli sen verran fiksu että uskoi exää, pakkasi tavaransa ja häippäsi.
Ymmärrän toisaalta tällaista ajattelua, mutta täytyy silti sanoa, että voi herranjestas.
"Voisivathan entiset vaimot myös vaikka vähän infota uutta tyttöystävää millaisen hirviön kanssa on tekemisissä. Yhden tapauksen tiedän jossa näin kävi ja uusi tyttöystävä oli sen verran fiksu että uskoi exää, pakkasi tavaransa ja häippäsi."
Miltä kuulostaisi seuraava:
Voisivathan entiset POIKAYSTÄVÄT myös vaikka vähän infota uutta POIKAYSTÄVÄÄ millaisen hirviön kanssa on tekemisissä. Yhden tapauksen tiedän jossa näin kävi ja uusi POIKAYSTÄVÄ oli sen verran fiksu että uskoi exää, pakkasi tavaransa ja häippäsi.
Tuollaista kirjoittelua en ole koskaan nähnyt muuten, kuin samassa mielessä kirjoitettuna, kuin mitä itse tein tässä.
Millä tavalla se tilanne nähdäänkään niin erilaisena riippuen siitä, onko kyseessä mies vai nainen? Missä ovat ne ihmiset, jotka antavat toisille neuvoksi, että entiseltä poikaystävältä/mieheltä kannattaisi kysellä, kannattaako tytön/naisen kanssa alkaa heilastella?
mitään eroa siinä kumpaa sukupuolta se entinen on. Joskus olisi tosi fiksua vähän vihjaista sille uudelle kumppanille mitä on odotettavissa.
Harmi vaan että useinmiten tämä vihjaava osapuoli saisi hullun leiman otsaansa, eikä häntä uskottaisi..