Oon 19 v. tyttö ja kiinnostunut 31-vuotiaasta miehestä. Ihastunut en ole (vielä), mutta pelkään sen tapahtuvan.
Tapasimme toukokuussa ja asumme aika kaukana toisistamme, mutta olemme silloin tällöin soitelleet ja tekstailleet (hänkin on siis soittanut minulle).
Nyt mietin, jatkaisinko yhteydenpitoa, koska tässä jutussa minua mietityttää pari muutakin asiaa kuin vain ikäero. Niitä en viitsi tähän laittaa, vaikka haluaisinkin avautua anonyyminä...
Ongelmana on oikeastaan se, että järkeni sanoo, ettei tämä voi onnistua. Elämäntilanteemme ovat aivan erilaisia, mutta meitä yhdistävät samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Pitäisikö vain antaa olla?
Vastailkaa, sekä miehet että naiset...:)
Tapasimme toukokuussa ja asumme aika kaukana toisistamme, mutta olemme silloin tällöin soitelleet ja tekstailleet (hänkin on siis soittanut minulle).
Nyt mietin, jatkaisinko yhteydenpitoa, koska tässä jutussa minua mietityttää pari muutakin asiaa kuin vain ikäero. Niitä en viitsi tähän laittaa, vaikka haluaisinkin avautua anonyyminä...
Ongelmana on oikeastaan se, että järkeni sanoo, ettei tämä voi onnistua. Elämäntilanteemme ovat aivan erilaisia, mutta meitä yhdistävät samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Pitäisikö vain antaa olla?
Vastailkaa, sekä miehet että naiset...:)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Noin vanha mies ei ole kasvanut aikuiseksi, jos haluaa noin paljon nuorempaa naista. Moni noin paljon nuorempaa naista hakeva mies on sovinisti, joka vaihtaa kohta taas nuorempaan.
Teillä tuskin voi olla tasa-arvoinen suhde. Itse olet ehkä opiskelija ja mies käy töissä ja elää ihan eri maailmassa.
Kun olet nuori, niin älä hukkaa nuoruuttasi vanhojen miesten kanssa, vaan samanikäisten. Vanha mies tietää, mistä langoista vetää, että saisi nuoren naisen ihastumaan.
Jos et ole mitään vakavaa suhdetta hakemassa, niin siitä vaan. Mutta vakavaa suhdetta tuskin tuollaisesta voi tulla. Ajattele, että jos eläisitte elämänne loppuun asti yhdessä, niin miehesi on eläkkeellä siinä vaiheessa, kun sinä olet vielä töissä ja sen jälkeen oletkin dementikon hoitaja ja käytät eläkeikäsi siihen. Lopulta kuolet yksin. Näin siis yleensä. Miehestä ei kannata hakea isähahmoa tai käy yleensä aina huonosti. Kokemusta on.
Eihän sitä nyt hyvänen aika voi ajatella jo eläkeikää tuossa vaiheessa elämää!!! ;)
Olen sitä mieltä, että yleensäkin tuollainen suunnitelmallisuus ja jonkinlainen kylmä järkeily ei sovi ollenkaan rakkauteen ja suhteisiin..Kyllä ne on ihan muita asioita, joiden kanssa järjen käytöstä on apua..
Jotenkin asenteesi vaikuttaa hirveän pessimistiseltä..Itse olen sitä mieltä, että jos näitä asioita yrittää liikaa järkeistää ja suunnitella niin metsään menee..
Monet vanhatpiiaat ajattelevat varmaan juuri tuollain ja yrittävät etsiä miestä ns. tiukoin kriteerein ja lopulta jäävät katkerina yksin loppuiäkseen nuolemaan haavojaan ja suremaan menetettyä nuoruutta..
Parhaiten.
Pidätkö sinä hänestä? Pitääkö hän sinusta?
Jos ei niin ei sitten kannata.
Toisaalta, jos teillä ei ole mitään hävittävää, niin miksi et?
En usko että siinätapauksessa mitään pysyvää
..Olen itsekin 19 vuotias tyttö ja mulla on ollut juttua 33 vuotiaan miehen kanssa...Tosin ei olla ikinä ruvettu varsinaisesti seurusteleen, vaan ollaan tapailtu ja tekstailtu..Tuo tosin ei johdu ikäerosta, vaan ihan muista syistä..Mutta ikinähän ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan ;)
Neuvoni on, että kuuntele sydäntäsi. Niin kuin itsekin kirjoitit, että teitä yhdistää samanlaiset kiinnostuksen kohteet! Eikö se olekin tärkeintä!?!
Eihän se ikä ratkaise näissä asioissa. Mitä sitten, vaikka löytäisitkin samanikäisen miehen, mutta olisitte liian erilaisia...
Itse olen miehiä jonkun verran tavanneena tullut siihen tuloksen, että juuri tuo kiinnostuksen kohteiden samankaltaisuus on erittäin tärkeä asia, joka pitää suhdetta kasassa, kun on asioita, joista puhua ja tehdä yhdessä :)
Mitä sitten, että elämäntilanteenne eivät ole samanlaiset..? Tarvitseeko niiden olla..
Sanoisin, että se ei pelaa, joka pelkää ja onni suosii rohkeaa..!
Katselet rauhassa miten suhde etenee, etkä pilaa sitä turhalla kiirehtimisellä ja huolehtimisella :)
Asioilla on tapana järjestyä!
Pelko on pahin vihollinen ja rakkaus on voimista suurin ja kaunein. Rakkaudelle mikään maallinen este ei ole liian suuri!! Muista se
joo, ei se ikäero noin ole mikään kumma, mutta mielestäni on outoa kun naiset hakee 5-15 vuotta nuorempaa miestä..
on yli 29 vuoden ikäeroa olemassa, ja hyvin pareilla menee..
itse sen parhaiten tiedät, jokainen suhde on ainutlaatuinen
Miksei naiset saisi etsiä nuorempaa miestä? Tietenkin sillä edellytyksellä, että molemmat on täysikäisiä.
Todennäkösempää on pidempi yhteinen elämä niin päin, että nainen on vanhempi. Miehet kuitenki kuolee nuorempina... ;-)
mielestäni naiset ovat henkisesti muutaman vuoden miestä edellä, eli ihan kohtuullista olisi että mies olis vaikka 5 vuotta vanhempi..mutta mutta, kaikki suhteet on yksilöllisiä, se on kemiat mikä ratkaisee..siihen että minkäikäisenä kuolee, niin se ei taida ihmisen päätettävissä olla
siinä on, jos mies on naista nuorempi? Tunnen muutamia pitkään (yli 10v) yhdessä olleita pareja, joissa mies on 10-15v nuorempi ja hyvin menee aina vaan. Itsekin olen seurustellut jo kaksi vuotta itseäni 10v nuoremman kanssa ja aina vaan mies on yhtä rakastunut, kuin alussakin.
Ikä on vain numeroita. Mutta on totta että ikäeroon liittyy myös elämänkokemusten eroja, isojakin. Enempi merkitsee elämäntilanteiden yhteen sopivuus ja sen nuoremman osapuolen kypsyys olla sen aikuisemman kanssa samalla tasolla henkisesti.
...se merkkaa, ettei vanhempi osapuoli ole henkisesti umpiluutunut vanhus.
Henkinen ikä onkin mielenkiintonen juttu. Esim. 41-vuotias ystäväni on todella nuorekas, varmaan n. 25-v:n tasolla, kun taas 25-v. pikkusiskoni nelikymppisen tasolla...
Minä olen 28 v. ja joissain asioissa edelleen melko kakara. En malta vielä jättää menemistä. Meillä on siskon miehen kanssa hauskoja ryyppyreissuja, kun hän on paitsi fyysisesti, myös henkisesti samanikäinen.
En tarkoita, että ihan kakaraksi pitäisi ryhtyä. Mutta nuorekas saa olla :-).
Kirjoitit ikäerostanne.Mielestäni ei ole este, jos molemmat samoin tuntevat, ja olet hänen tunteistaan varma myös. asioista hankaloittaa tietenkin, jos miehellä perhe tms..
Itse oon 24 ja oon tutustunut 42-vuotiaaseen mieheen, joka on tosi mukava ja ihana, enkä oo aatellu yhtään hetkeä, että hän olis liian vanha mulle.Muuten niin symppis niin ei haittaa ikä, ja olen aina vanhempien kans tullut paremmin juttuunkin..
joten, minusta teidän kannattaisi jutella asiasta, tee aloite ja sovi esim tapaaminen yms., niin itsekin tein..puhumalla asiat selviää
tsemppiä sulle, toiv.kaikki käy parhain päin..!
Kannanpa minäkin korteni kekoon. Itse olen huomannut olevani samanlaisessa tilanteessa, itsellä ikää on 25 vuotta ja miehellä 44. Meidän suhde on edelleen "vaiheessa", eli en tiedä tuleeko siitä ikinä mitään tämän kummempaa, mutta jotenkin ajatukset menee vaan niin hyvin yhteen tuon miehen kanssa, ikäerosta huolimatta. Tai sitten olen vaan syntynyt vanhoihin nahkoihin :D Pointti kai tässä sepustuksessa oli, että jos kiinnostus on molemminpuolista, ja molemmat ovat vapaita, niin go for it!
Eihän sitä tiedä onnistuuko vai eikö, jos ei kokeile. Eikä sitä voi ajatella, että jää yksin nuorena, kun toinen kuolee paljon aiemmin. Kuollahan voi kuka vaan milloin vaan. Parempi olla edes hetki onnellinen, kun miettiä loppuelämänsä, että mitäs jos..
Olen 25-vuotias nainen ja miheni on 16 vuotta vanhempi.Ikäero tuntuu olevan usein ulkopuolisille ongelma.Jos välität hänestä niin anna mennä.Minulla ja miehelläni oli seurustelun alkaessa pitkä välimatka ja aivan erilaiset elämäntilanteet mutta kaikki on saatu soviteltua yhteen kun vaan tahtoa on ollut.Carpe diem!Elämässä katuu ainoastaan riskejä joita ei ottanut.