Miksi elämän täytyy olla näin vaikeaa, en tiedä mitä tehdä? Tiedän että viime kädessä teen itse omat ratkaisuni, eikä kukaan voi neuvoa mutta pyydän mielipiteitä tai samanlaisia kokemuksia...
Erostani on vuosi ja olen läpi käynyt hirvittävän tunne myllerryksen, itkut ja masennuksen. Olen kahden lapsen yh-äiti ja eron jälkeen olen rakentanut elämää lapsille ja unohtanut itseni, koska lasten selviäminen oli tärkeintä. nyt kun olen päässyt jotenkin jaloilleni ja törmännyt juuri sellaiseen mieheen joka olisi ihana isäpuoli ja kaikin puolin ihana. mut sitte tulen siihen kun minulla ei vain ole minkäänlaista tunnetta mukana, lasten takia voisin tämän miehen kans olla mut itse en tunne mitään tätä miestä kohtaan, miksi??? kun taas minulla on eräs toinenkin hyvä ystävä, mies, joka ei ole nähnyt lapsiani ja muutenkaan hänellä ei ole kokemusta lapsista kovinkaan, niin elikkä tätä miestä kohtaan tunnen jotain ja voisin käpertyä hänen kainaloon jne.
mistä helkkarista tiedän mikä on oikein ja mikä väärin? voin pitää montaa miestä ystävänä mutta en voi seurustella kuin yhden kanssa... onko minulla vielä ero lasteni isästä kesken vai mikä vaihe tämä on, toisaalta haluan olla jonkun kanssa mut toisaalta haluaisin vain olla itekseni ettei taas saa siipeensä, exäni lähti toisen naisen matkaan ja se sattui ja sattuu vieläkin. kiitos teille jotka jaksoitte lukea!
Erostani on vuosi ja olen läpi käynyt hirvittävän tunne myllerryksen, itkut ja masennuksen. Olen kahden lapsen yh-äiti ja eron jälkeen olen rakentanut elämää lapsille ja unohtanut itseni, koska lasten selviäminen oli tärkeintä. nyt kun olen päässyt jotenkin jaloilleni ja törmännyt juuri sellaiseen mieheen joka olisi ihana isäpuoli ja kaikin puolin ihana. mut sitte tulen siihen kun minulla ei vain ole minkäänlaista tunnetta mukana, lasten takia voisin tämän miehen kans olla mut itse en tunne mitään tätä miestä kohtaan, miksi??? kun taas minulla on eräs toinenkin hyvä ystävä, mies, joka ei ole nähnyt lapsiani ja muutenkaan hänellä ei ole kokemusta lapsista kovinkaan, niin elikkä tätä miestä kohtaan tunnen jotain ja voisin käpertyä hänen kainaloon jne.
mistä helkkarista tiedän mikä on oikein ja mikä väärin? voin pitää montaa miestä ystävänä mutta en voi seurustella kuin yhden kanssa... onko minulla vielä ero lasteni isästä kesken vai mikä vaihe tämä on, toisaalta haluan olla jonkun kanssa mut toisaalta haluaisin vain olla itekseni ettei taas saa siipeensä, exäni lähti toisen naisen matkaan ja se sattui ja sattuu vieläkin. kiitos teille jotka jaksoitte lukea!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Psykopaatiksi jos ei erota oikeaa ja väärää.
Riippuu tietenkin mitä elämältä haluat mutta jos haluat saavuttaa onnea ja tasapainoa myös itseäsi kanssa älä hosu uuteen suhteeseen.
Ja tärkeintä, mikä on suhde ilman tunteita? Minun mielestä ei voi olla jonkun kanssa koska hän olisi hyvä isä lapsille.
Odota kunnes törmäät, älä etsi epätoivoisesti,miestä johonka sinulla on tunteita ja joka viihtyy lastesi kanssa.
Kuinka ihmeessä sinulla voi olla aikaa haikailemaan vieriden miesten perään kun lapsesi ovat vielä pieniä ja sinusta täysin riippuvaisia?
Vertaan vain omiin kokemuksiini miten lasteni ollessa pieniä, tuskin oli aikaa käydä yksin suihkussa! Lasten pikkuystävien vierailut, harrastukset ja sitten koulut veivät tunnit niin tarkkaan ettei ollut haaveitakaan haikailla turhuuksia.
Nyt kun he ovat isoja ja poissa kotoa on asia eri, jää itsellekin aikaa.
Haikailemaan turhuuksia....KÄÄK ! Joka ikinen ihminen tarvitsee hellyyttä ja rakkautta, jopa äiti ! Äidin hyvinvointi kun heijastuu lasten hyvinvointiin. Tupsahdas kuluvalle vuosituhannelle, ei kukaan voi enää noin fossiili olla.
Sinulle alkuper. Odota vain, rakkaus tulee juuri silloin kun vähiten odotat.
Ja vuosituhansiksi eteenpäin vanhemmilla on ensisijainen velvollisuus jälkeläisiään kohtaan. Tässä vuosikymmenessä ei ole mitään erikoista. Halvat naistenlehdet todella yrittävät kaikin tavoin vääntää että "äidille kuuluu onnellisuus oli se sitten lasten isä tai kenen tahaasa muun miehen kanssa hankittua...." Ja kun tuota tarpeeksi kauan jankutetaan, aletaan pikkuhiljaa uskoa että niinhän se on: koska äiti haaaaaluaaa ja taaaaaarvitseee hellyyttä pystyäkseen olemaan hyvä äiti, hänellä on oikeus varastaa aikaa harkiten ja huolella hankkimiltaan pienokaisiltaan, vain saadakseen olla "onnellinen". Lavertelipa jopa yksi huonoimmista lehdistä, kuvateessan erästä naista: "Hän jopa UHRAA tunnin päivästään lapsilleen"(sen jälkeen kun joku oli hakenut lapset kotiin laitoshoidosta.)
Ellei ole hankkinut täysin riippuvaisia pienokaisia, tietenkin aikuisella on oikeus tehdä mitä haluaa. Mutta ja tässä onkin se iso mutta- Lapset menevät aina kaiken muun edelle.
Heiltä ei ole kysytty haluavatko he tämän naisen äidikseen. Jos nainen on heidät hankkinut he tulevat olemaan AINA naisen elämässä etusijalla.
Se on vain yksinkertaisesti vanhemman velvollisuus.
Jo yksistään biologisista syistä tämä ei tule muuttumaan "nykyaikana sen enempää kuin 100 vuoden kuluttuakaan jolloin tämä päivä on "fossiili aikaa".
on lasten edun vastaista, jos äiti seurustelee? Kun ydinperheessä isä ja äiti haluavat hieman yhteistä aikaa, onko sekin kaikki pois lasten hyvinvoinnista?