Mitä pettäjämies tekee kun ..

Meillä ukko ei kertonut asiasta mitään. Itse aloin epäillä joka viikonloppuisia baarikeikkoja ja aamu kuudelta kotiin tuloja ym. Mitään ei myönnetty. Keksittiin kaikenlaisia selityksiä tapahtumille. Syyteltiin kavereita ja seliteltiin, että nainen joka soittelee on kaverin poka ym. älytöntä...
Lopulta kyllästyin ja tongin miehen sähköpostin ja kännykän. Siltikään mies ei mitään myöntänyt, todisteet kädessä ollessaan. Minä olin luulosairas ja tyhmä ämmä kun tuolla tavalla toisen yksityisyyttä loukkasin. Se oli niinku sitten se ongelma. Ei se että hän petti...

Aivan sama nyt, mutta kun ei tieto muutoin kerran irronnut. Eli periaate oli juuri tämä "mitä toinen ei tiedä tai voi oikeaksi todistaa, sitä ei ole tapahtunutkaan"

Samalla tavalla kuin ennenkin. Ei pettämien kotiasioita muuta.

Enemmän yhdessäoloa ja seksiä puolison kanssa jottei epäilykset ainakaan kasvaisi enempää.

Ja parisuhteen tilasta riippuen myös jotain konkreettista näyttöä suhteen edistämiseksi esim. -jokin yhteinen hankinta, esim. lemmikki
-raskauden alulle saamis-yritykset
-muutto yhteiseen kotiin(jos aiemmin olleet eri osoitteet)
-kihloihin meno
-naimisiin meno
-yhteisen kodin osto
-yhteinen laina

Toisin sanoen kaikkea mahdollista, joka yhdistää kumppaneita ja joka pitää puolison siinä uskossa jossa tämä halutaankin pitää.

vaistosin, että pettää. Patistelujen jälkeen (ja pienen valkoisen valheen jälkeen, että minulla oli faktaa) heitin ukon pellolle ! Moinen paska ,joka haluaa pitää täyshoitolan ja hutsun saa mennä.Väitti ,että rakasti, mutta tuonlaista rakkautta en kaipaa. Se rakkaus oli lähinnä hyväksikäyttöä. Nyt minulla on ihana mies, joka ei käytä hyväksi ja kykenee rakastamaan aidosti.

Teit mitä tahansa, niin aina joku satuttaa itsensä...jompikumpi naisista tai molemmat!

epäilin vuosikausia pettämistä, enkä tänäkään päivänä tiedä tapahtuiko sitä kerran vai sata. Miehet ovat tyhmiä jos luulevat, ettei nainen aavistaisi mitään, vaikka ulkopuolisesti kaikki olisi kunnossa.
Mies kierteli ja selitteli asiat aina miten taisi, eikä koskaan myöntänyt.Käänsi päinvastoin asiat hyökkäyskannalle: "entäs itse, mitäs SÄ teet kun hillut kavereides kanssa?" (Hyökkäyshän on tunnetusti paras puolustus).
Sai aina sälytettyä puheet niin, että se olin minä joka tunsin syyllisyyttä ja kaikin puolin olevani paskiainen kun en voi luottaa. Ja hitto mikä pulmunen aina olin, en halunnut edes tanssia muiden kanssa, ettei tule sanomista!

Nyt monen vuoden jälkeen selvisi kiertoteiden kautta, että olin ollut oikeassa. En tiedä milloin tai kenen kanssa, eikä ole niin väliäkään, mutta tunsin valtavaa helpotusta, että vaistoni ei ollutkaan väärässä enkä ollut luulotautinen.Toisaalta tunsin inhoa itseäni kohtaan,että miksi asia piti minulta salata?Miksi en kaivellut asiaa kunnolla, kun niin selvästi vaistosin asian monista pienistä asioista? Jos hän tuolloin olisi asian tunnustanut rehellisesti olisi sotku varmasti selvitetty. Hän ei ymmärtänyt, että syrjähypyn voi antaa anteeksi, mutta jatkuvaa epärehellisyyttä ei.

Hän vikisi, että ei uskaltanut kun pelkäsi menettämistäni. Olisi miettinyt sitä silloin kun oli molonsa mennyt liottamaan muualla, muttei ollut tarpeeksi miestä ja munaa sitä tunnustaa.
Rakkaus kuoli kyllä siihen lopullisesti.

Miehille sanoisin, että JOS haluatte parisuhteenne jatkuvan niin kertokaa avoimesti tapahtuneesta. Se osoittaa, että arvostatte edes vähän toista puoliskoa, ja suhteella voi sitten olla onnistumisen mahdollisuuksia. Totuus tulee kuitenkin AINA jotakin kautta esille.