Oletko ylpeä itsestästi?

Niin, oletko ylpeä itsestäsi ja siitä mitä teit?
Saitko nyt sen, mitä elämältä toivoit?
Miksi molemminpuolisella rakkaudella ei ollut tarpeeksi arvoa?
Rakastat ja silti yritit tappaa...Miksi?
Niin monta kertaa aiemmin yritit murskata sanoillasi...miksi? Oliko se todellinen rakkaus niin pelottavaa, eihallittavissa?
Murskasit itsetuntoni, naiseuteni, luottamukseni, kaiken...miksi?
Ja koska rakastin, halusin silti pitää sinut elämässäni. Ja koska kaikesta huolimatta tiesin, vaikka välillä yritit muuta todistaa, että rakastat minua (tai ainkin rakastit).
Usko pois, todellista rakkautta et enää ikinä kohtaa. Voit uskotella itsellesi, valehdella kaikille ml. itsesi, että rakastat vielä jotain muuta. Mutta yksinäisenä hetkenä joskus, kun aivosi eivät ole alkoholista sumentuneet, kohtaat totuuden. Miltä se silloin tuntuu? Oletko ylpeä itsestäsi ja teoistasi?
Ja ratkaisusi: yritit tappaa minut.
Miksi?
Nyt ja loppuelämäni ajattelen aidosti ja vilpittömästi: sääli, ettet onnistunut. Ikävä minun kannaltani. Harmittaako???
71296
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

,että tein mitä tein, koska en osaa enempää. Minun menneisyydellä ja ongelmilla on erittäin paljon tekemistä tämän kanssa. Ja kun puhuit tuosta alkoholista, niin syy siihenkin on juuri se, että minä tiedän liiankin hyvin miltä tuntuu olla kokonaan yksin ja ilman rakkautta. En ole sinua yrittänyt tappaa tietoisesti. Tiedostamattomasti ehkä sitten kyllä, mutta tuon tietäminen saa minulle vielä entistä pahemman olon, koska minä haluan sinulle ainoastaan hyvää. Itsemurhaa sen sijaan olen harkinnut useampaan otteeseen. Viimeksi tänä iltana. En ole ylpeä siitä, mitä olen tehnyt. Sanoit, etten kohtaa enää ikinä todellista rakkautta. Tajuatko, että tuokin lause saa minut miettimään itsemurhaa. Vihaan itseäni usein sen takia, mutta sinua minä rakastan aina. Tämän jälkeen ei varmaankaan enää tarvitse vastata kysymykseen, harmittaako?

Äänestä
  • Oikeasti, en ymmärrä...Sehän siinä juuri onkin, etten tosiaankaan ymmärrä miten voit tehdä niin?
    Kelläpä meillä ei olisi menneisyyttä? Syitä turruttaa kaikki alkoholilla ja väistää samalla vastuu...Valinta se on silti jokaisen kohdalla, niin uskon.
    Lohduttavaa, jos edes tämä äärimmäinen tekosi on saanut sinut katumaan.
    Luuletko tosiaan, etten minä olisi ajatellut itsemurhaa?? Enkä pelkästään ajatellut.
    Uskon vilpittömästi, ettemme kumpikaan kohtaa todellista rakkautta missän muualla, ikinä. Se, ettet sinä sitä kohtaa saa sinut vihaamaan itseäsi?? Ei kuitenkaan se, että minä en sitä koskaan enää saa kokea? Usko pois, menee paljon hellyyttä&lämpöä&rakkautta jne. ihan hukkaan...
    Tiedän, että rakastat minua aina. Mutta tuntuu silti hyvältä, että voit myöntää sen.
    Minua todella harmittaa ettet onnistunut yrityksessäsi tappaa minua. Elossa oleminen elämättä ei ole elämisen arvoista. Sattuu. Todella sattuu.

    Äänestä

"todellista rakkautta et enää ikinä kohtaa"

No, se nyt ei ainenkaan ole särkyneen enkelin päätäntävallassa, eikä muidenkaan maallikkoenkeleiden.

Äänestä

Kyllä olen jos olet se miksi luulen.joten sori vaan.elämä on mitä on

Äänestä
  • Minä olen minä.
    Mutta siinä olet oikeassa, että elämä on. Rankkaa, kipeää ja satuttaa.
    Mutta mitäpä sinä siitä tietäisit...

    Äänestä

Onko vilpitöntä rakkautta pelätä henkensä puolesta alkoholistin äijän kanssa, joka voi saada vaikka mitä päähänsä?

Äänestä
  • Rakas älä anna kenenkään yrittää päättää miten jatkaa eteenpäin.Jokainen kantaa vastuun itsestään.Ymmärrät kai ettei sääli auta sinua eikä toista.Rakasta tarpeeksi itseäsi, luota, sinä pystyt, kykenet ja olet vahva. Voimia sinulle!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


*särkynyt enkeli* kirjoitti:

Niin, oletko ylpeä itsestäsi ja siitä mitä teit?
Saitko nyt sen, mitä elämältä toivoit?
Miksi molemminpuolisella rakkaudella ei ollut tarpeeksi arvoa?
Rakastat ja silti yritit tappaa...Miksi?
Niin monta kertaa aiemmin yritit murskata sanoillasi...miksi? Oliko se todellinen rakkaus niin pelottavaa, eihallittavissa?
Murskasit itsetuntoni, naiseuteni, luottamukseni, kaiken...miksi?
Ja koska rakastin, halusin silti pitää sinut elämässäni. Ja koska kaikesta huolimatta tiesin, vaikka välillä yritit muuta todistaa, että rakastat minua (tai ainkin rakastit).
Usko pois, todellista rakkautta et enää ikinä kohtaa. Voit uskotella itsellesi, valehdella kaikille ml. itsesi, että rakastat vielä jotain muuta. Mutta yksinäisenä hetkenä joskus, kun aivosi eivät ole alkoholista sumentuneet, kohtaat totuuden. Miltä se silloin tuntuu? Oletko ylpeä itsestäsi ja teoistasi?
Ja ratkaisusi: yritit tappaa minut.
Miksi?
Nyt ja loppuelämäni ajattelen aidosti ja vilpittömästi: sääli, ettet onnistunut. Ikävä minun kannaltani. Harmittaako???

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu