Siis en tiedä mistä alkaa.. Mutta yritän tehdä sen jostakin..
Olen tahollani seurustellut n 2v(olemme kihloissa). Olen itse 25v ja mieheni 33v. Olen jo jonkin aikaa miettinyt,että onko meidän suhteessa enää järkeä?.. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, ei juurikaan läheisyyttä(ainostaan traditio-pusut kun lähden kouluun tai hän töihin). Seksiä harrastamme nykyään 1-2/kk, jota alkuaikoina teimme n 3-7/vko.
Olemme puhuneet tilaanteestamme, ja tiedän että hän rakastaa minua ja minä häntä(ainakin jossakin määrin). Meillä on kuitenki ollut ongelmia, mm. sen suhteen että hän ei osaa näyttää minua kohtaan mitään arvostusta. Samaten kun olen ensimmäisiä kertoja pyytänyt huomioimaan minua enemmän hän on luvannut tehdä sen, mutta mitään ei tapahdu..
Nyt kuitenkin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin hetken n 6vuotta sitten. Tilanteemme tämän toisen miehen kanssa oli silloinki vaikea, hän oli tuolloinkin kihloissa(nyk. naimisissa 3lasta) ja tilanne kävi tuolloin liian vaikeaksi ja jätin hänet.Nyt kun tapasimme, tuntui että emme olisi olleeet päivääkään erossa.Tapaamisemme pysyi täysin ns platoonisella tasolla.Mutta molemmat olemme nyt aivan sekaisin,koska koemme olevamme sieluntovereita. Ja olemmehan pitäneet melkein tämän 6 vuotta yhteyttä mailitse..
Siis,tämä tilanne on vaikea.. En halua ketään satuttaa,mutta tässä tilanteessa se taitaa olla mahdotonta..
Mitä teen? Jatkanko kihlattuni kanssa puolinaista elämää, vai hyppäänkö tuntemattomaan toisen miehen,sieluntoveri kanssa? En haluaisi kuitenkaa kenekää perhettä rikkoa, voi apua.. Tämä on kauhea tilanne :(
Olen tahollani seurustellut n 2v(olemme kihloissa). Olen itse 25v ja mieheni 33v. Olen jo jonkin aikaa miettinyt,että onko meidän suhteessa enää järkeä?.. Meillä ei ole yhteisiä harrastuksia, ei juurikaan läheisyyttä(ainostaan traditio-pusut kun lähden kouluun tai hän töihin). Seksiä harrastamme nykyään 1-2/kk, jota alkuaikoina teimme n 3-7/vko.
Olemme puhuneet tilaanteestamme, ja tiedän että hän rakastaa minua ja minä häntä(ainakin jossakin määrin). Meillä on kuitenki ollut ongelmia, mm. sen suhteen että hän ei osaa näyttää minua kohtaan mitään arvostusta. Samaten kun olen ensimmäisiä kertoja pyytänyt huomioimaan minua enemmän hän on luvannut tehdä sen, mutta mitään ei tapahdu..
Nyt kuitenkin tapasin miehen jonka kanssa seurustelin hetken n 6vuotta sitten. Tilanteemme tämän toisen miehen kanssa oli silloinki vaikea, hän oli tuolloinkin kihloissa(nyk. naimisissa 3lasta) ja tilanne kävi tuolloin liian vaikeaksi ja jätin hänet.Nyt kun tapasimme, tuntui että emme olisi olleeet päivääkään erossa.Tapaamisemme pysyi täysin ns platoonisella tasolla.Mutta molemmat olemme nyt aivan sekaisin,koska koemme olevamme sieluntovereita. Ja olemmehan pitäneet melkein tämän 6 vuotta yhteyttä mailitse..
Siis,tämä tilanne on vaikea.. En halua ketään satuttaa,mutta tässä tilanteessa se taitaa olla mahdotonta..
Mitä teen? Jatkanko kihlattuni kanssa puolinaista elämää, vai hyppäänkö tuntemattomaan toisen miehen,sieluntoveri kanssa? En haluaisi kuitenkaa kenekää perhettä rikkoa, voi apua.. Tämä on kauhea tilanne :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
perheellinen mies. Ainoa järkevä ratkaisu, minkä voit tehdä.
Onko sulla nyt todellakin vain nuo kaksi vaihtoehtoa? Mieti vähän...
Asuttiin 13vuotta sitten 8 yhdessä kunnes tiemme erosivat mies löysi toisen. Suhteesta 2lasta.
Asetuin aloilleni uuteen suhteeseen liian pian...Elimme "uuden" miehen kanssa 12vuotta jonka aikana ex soitteli säännöllisesti, haki lapsia ym. Kunnes muutama vuosi takaperin rupes soittelee öisin ja useammin kysellen minulta miksi koskaan erosimme. Ihmettelin asiaa koska hän oli ollut jo useamman vuoden namisissa ja heillä kaksi lasta. No minä erosin miehestäni, joskaan en kertonut sitä exälleni... yllättäen hänen vaiminsa kuoli auto-onnettomuudessa ja sen jälkeen on koko ajan selittänyt kuinka on rakastanut vain ja ainoastaan minua, eihän hän kuulema olisi muuten jatkuvasti soitellut.Rakastaa kuulemma edelleenkin. Minulla myös on kyllä tunteita mutten tiedä voinko ikinä luottaa häneen ja unohtaa kaiken...... ihan kauheeta!