poikani pelasi ekaa kesää. kausi on jo kunniakkaasti loppunut, mutta jäi vähän paha maku. harkat menivät ihan ok. poika pääsi joukkoon mukaan ja mielestään oli hyvä pelaaja. kohtelu olikin ihan asiallista ja tasapuolista, kunnes...
kunnes tuli kylmää vettä niskaan. joukkueessa nimittäin oli vähän "ylimääräisiä" poikia, eli aina muutama poika jäi pois sakista. ensiksi kysyttiin, ketkä haluavat olla pois, sitten jotkut määrättiin, arvonnoiksi sitä kutsuttiin, mutta en usko. joillekin arpa ei osunut kertaakaan, pojalleni 3 kertaa.
vikoissa harkoissa nimittäin valkku kertoi ihan suoraan, että seuraavaan peliin on tulossa niin kova vastus, että vaan parhaimmat saa pelata. poikani oli yksi "poisarvotuista". voi sitä mielipahaa, varsinkin kun kyse oli viimeisestä kotipelistä ja juuri edellinen peli oli katsottu katsomosta käsin.
totta kai sakissa on monentasoista poikaa, mutta mielestäni poikani, jos ei huippu olekaan, niin ei ole huonokaan, kuten ei muutkaan joukkueesta. miksi jo tuossa iässä jaotellaan hyviin ja huonoihin? ja miksi se vielä kerrotaan pojille? into olisi ollut pelata kova, nyt poika aprikoi ensi kesää, että lähteekö ollenkaan, vai vaihtaako jalikseen. mutta onko siellä sama meininki?
kunnes tuli kylmää vettä niskaan. joukkueessa nimittäin oli vähän "ylimääräisiä" poikia, eli aina muutama poika jäi pois sakista. ensiksi kysyttiin, ketkä haluavat olla pois, sitten jotkut määrättiin, arvonnoiksi sitä kutsuttiin, mutta en usko. joillekin arpa ei osunut kertaakaan, pojalleni 3 kertaa.
vikoissa harkoissa nimittäin valkku kertoi ihan suoraan, että seuraavaan peliin on tulossa niin kova vastus, että vaan parhaimmat saa pelata. poikani oli yksi "poisarvotuista". voi sitä mielipahaa, varsinkin kun kyse oli viimeisestä kotipelistä ja juuri edellinen peli oli katsottu katsomosta käsin.
totta kai sakissa on monentasoista poikaa, mutta mielestäni poikani, jos ei huippu olekaan, niin ei ole huonokaan, kuten ei muutkaan joukkueesta. miksi jo tuossa iässä jaotellaan hyviin ja huonoihin? ja miksi se vielä kerrotaan pojille? into olisi ollut pelata kova, nyt poika aprikoi ensi kesää, että lähteekö ollenkaan, vai vaihtaako jalikseen. mutta onko siellä sama meininki?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tosi ikävä tapaus sattunu teille. Tuollaista ei tarttis olla vielä junnuissa ollenkaan. Mielestäni, jos seurasta ei löydy kiinnostusta kahden joukkueen perustamiseen, tulisi jokaisen pojan päästä pelaamaan saman määrän pelejä, oli sitten vastus kuinka hyvä tai surkia tahansa. Pois junnujen kanssa toimijoista tälläiset valmentajat! Tasa-arvoa kiitos..
15 juniorilla ei vielä tehdä kahta joukkuetta. Kovuus ei aina ole pelinjohtajan arvomaailma, vaan onhan siellä niitä junioreitakin ja heidän vanhempiaan jotka tietävät millä kokoonpanolla ottelut voitetaan. Jos et kuuntele heitä ja peluutat kaikkia tasapuolisesti, loppuu pelaaminen sitten sieltä parhaasta ja voitonnälkäisimmästä päästä. Eli miten tässä nyt pitäisi ajatella kokonaisuutta?
kuinkahan monen valmentajan oma tyttö tai poika on ollut se eniten tänä kesänä kokoonpanosta pois ollut pelaaja? jos peluuttaminen olisi tasapuolista, niin kai jossain näinkin olisi käynyt?
minulla on kyllä vahva käsitys siitä, että pelinjohtajien omat lapset pelaavat säännönmukaisesti eniten ja parhailla pelipaikoilla. muitten kohdalla sitten arvotaan jotta saadaan tasapuolisuutta lumeeksi.
sitten tällaisiin puheisiin sanotaan että tuu ite valmentamaan. monia tuntuu kiinnostavan valmennushommat vain niin kauan kun saavat tarjota omalle jälkikasvulleen parhaat eväät seuran kustannuksella. jos homma menee liian tasapuoliseksi niin sitten ei huvitakaan enää valmentaa.
aika lailla moni huippupelaaja on tähän maahan jäänyt kehittymättä kun valmentajat ajavat vain omien lastensa etuja. ja pesäpalloseuran nimissä kumminkin toimitaan.
valmentamassa juniori joukkuetta? Omalta kohdaltani voin sanoa, etä oma juniori on käynyt kovimman koulun, kuunnellut kritiikit, istunut penkillä kun muitakaan ei ole voinut sinne laittaa, saanut kuunnella muiden purkaukset valmentajasta joka "sitä ja tätä", jne... Tämäkin on tuttua kaikille valmentajille, mutta kestämme sen koska tiedämme olevamme oikeassa.
on turha tietysti syyllistää kaikkia valmentajia mutta aivan yhtä turhaa on luoda kuvaa valmentajista minään pyyteettöminä hyväntekijöinä.
tasapuolinen peluutus on helppo homma kun asia tehdään täysin avoimesti ja läpinäkyvästi ts. valmentajille käyttöön peluutuspäiväkirja joka tarjotaan erikseen pyytämättä vanhempien käteen katsottavaksi ja kommentoitavaksi. monet vanhempien purnaukset ovat varmasti vain tietämättömyyttä ja kuvittelua, mutta eivät kaikki. tämä tietämättömyys on helppo oikaista, jos on näyttää mustaa valkoisella.
Minä olen omin korvin kuullut kahden valmentajan keskustelevan siitä kuinka vanhemmat nurisevat peluuttamisesta. toinen valmentajista sanoi asian suoraan jotenkin näin: "ei se niin hääviä ole vetää tuollaisia pikkupoikia koko kesä ja talvi. kyllä siinä silloin on oikeus vähän antaa omalle pojalle enemmän peliaikaa kuin muille."
eihän tuossa asiassa mitään olisikaan, mutta kyseinen valmentaja unohtaa tekevänsä seuratyötä. seuratyö ei ole mitään oman jälkikasvun etujen ajamista vaan pesäpalloseuran etujen ajamista. omia lapsia saa kyllä valmentajakin vapaa-aikana kehittää ja opastaa mielin määrin, mutta kun kyseessä on pesäpalloseuran juniorijoukkueen harjoitukset tai ottelut, niin siinä kehitetään pesäpalloseuran junioreita. Pesäpalloseuran etu ei ole se että valmentajien lapset kehittyvät vaan se että mahdollisimman moni ringissä olevista kehittyy.
tuosta tasapuolisesta peluuttamisesta vielä. läheskään kaikissa junioriotteluissa ei arvota lyöntinumeroita vaikka näin sanotaan ymmärtääkseni säännöissä. Olen kuullut erään valmentajan perustelevan sitä, ettei lyöntinumeroita arvota näin: "ihan turhaa ajanhaaskausta. tärkeintä on että kaikki saavat pelata!" No, sama valmentaja peluuttaa sitten miltei kaikissa otteluissa omaa lastansa numerolla 1. ei varmaankaan vahingossa vaan varmistaakseen lapselleen mahdollisimman paljon lyöntivuoroja ottelun aikana. Ei siinä kyllä lyöntivuorojen arpominen ajanhaaskuun takia jää tekemättä.
Eikä tasapuolinen peluuttaminen tietenkään ole vain lyöntinumeroihin liittyvä ongelma. pesäpallossa on ulkopelikin. peluutuspäiväkirjassa voisi hyvin näkyä, kuinka monesti kukin pelaaja on ollut vaikka kopparina, pesävahtina, siepparina tms. junioripeleissä näillä paikoilla saadaan aivan eri määrä oppia pesäpallon pelaamisesta. jossain g-junnuissa koppareilla ei ole juuri mitään tekemistä ottelun aikana. siepparilla, ykkösvahdilla ja lukkarilla sen sijaan vaikka kuinka paljon.
Eivät nämä asiat helppoja ole. Ei valmentajan oma lapsi tietenkään saa kärsiäkään siitä että isä tai äiti on valmentaja. Mutta valmentajien täytyisi ymmärtää tämä ongelma oikealla tavalla. Vanhemmat haluavat lapsilleen vain oikeudenmukaisen kohtelun. Eivät he ole vaatimassa lapsilleen mitään erioikeuksia, ainoastaan sen, mitä muutkin saavat. Millään pesäpalloseuralla ei minun mielestäni ole varaa menettää yhtäkään junioria sen takia, että vanhemmat kyllästyvät epäoikeudenmukaiseen toimintaan ja vetävät lapsensa pois muiden jaloista pyörimästä. tiedän kyllä tätä tapahtuvan paljon. todellinen syy lapsen lopettamiseen ei välttämättä koskaan edes tule ulkopuolisten tietoon. vanhempia vain kyllästyttää katsoa kaksinaamaista touhua ja järjestävät lapsilleen harrastuksen jossa tällaisia lieveilmiöitä ei tarvitse katsella.
Se valmentajan oma lapsi saattaa olla juuri se ensimmäinen c-poika tai c-tyttö, joka lopettaa lajin 15-vuotiaana. Mitä hyötyä pesäpalloseuralle oli siitä, että hänelle tarjottiin vuosikaudet ylimääräistä peliaikaa muiden kustannuksella? se, että isä tai äiti on ollut kova pesäpalloilija ja myöhemmin valmentaja ei todellakaan ole mikään tae lapsen tulevasta menestyksestä. kyllä sen ovat saaneet pettymyksekseen nähdä kymmenet entiset tähtipelaajat.
Olen olut samassa tilanteessa valmentajana muutaman kerran ja olen sitä mieltä että JOS pelaajan turvallisuus on kyseessä niin mielummin sivussa tai jopa pois koko pelistä.
Paljon helpompi on suoraan sanoa näin kuin esim. arvalla sivuuttaa sillä jälkeenpäin on turha moralisoida joa vahinko on tapahtunut..
Uskokaa pois...kyllä harjoitusten vetäjillä on silmää tuohon asiaan..JA lopuksi:oma poikani on kokenut tuon saman ja YLLÄTTÄVÄÄ kyllä --ymmärsin asian kun se suoraan kerrottiin..Mutta pelaa edelleen ja jopa Suomen Mestari on... Että näinkin voi käydä!
No en oo koskaan valmentanut yhtäkään joukkuetta, mutta itte oon pienenä pesäpalloa pelannut ja voin sanoa, että itte en oo kovin kaksinen koskaan ollu (joukkueen täyte nro 9 ja kolmosvahti :) ) Mutta silti mullakin on yks suomen mestaruuspronssi junnuvuosilta..
PML-kurssin olen suorittanut sekä koulutusta löytyy lasten parista, joten olen edelleen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on oikeus harrastaa urheilu tasapuolisesti muiden kanssa olkoon tenava sitten hyvä tai huono. Ei aina tartte kilpailla ja enkä tarkoota että d- ja c-junnuissa enää tarttee tasapuolisesti peluuttaa. Mutta g-, f- ja e-junnut on vielä niin pieniä, että he vielä kehittyvät ja oppivat nopeasti, että niistä huonoista voi tulla vielä ihan huippuja. Ja jos ne huipputenavat ja näiden voittoa tavoittelevat vanhemmat eivät ole tyytyväisiä siihen, että kaikkia peluutetaan tasapuolisesti, voivat aina ettiä vaikka naapuriseuran, jossa tämä oma huippumukula saa pelata jokaikisen pelin numero nelosena ja lukkarina.
Rva Makkonen kirjoitti:
"poika aprikoi ensi kesää, että lähteekö ollenkaan, vai vaihtaako jalikseen."
Vaihda ihmeessä jalikseen. Antaa koko perheelle enemmän elämyksiä ja opitte anatomian ja urheilulääketieteen alkeet yhdessä kesässä.
Kannattaa myös neuvotella vakuutusyhtiön kanssa kunnon vakuutus.
Fysioterapiat ja fysikaaliset hoidot rasittavat muuten jonkin verran kukkaroa.
Ilmoittautukaa hyvissä ajoin seuraan, niin pääsette tekemään virkistäviä viikonlopputalkoita. Siinä voitte koko perhe löytää ihan uusia tuulia suomalaisesta liike-elämästä.
Lycka till!
-Terveisin urheilulääkäri, jonka poika harrasti potkupalloa. Nyttemmin on löytänyt ihan oman uransa fysioterapeuttina.
- Hän kaipaa myös potilaita varmistaakseen nuorikolleen ja juuri syntyneelle lapselleen leivän.
Eihän sitä koskaan tiedä vaikka jaliksen potkijasta tulisi filmitähti kun peliaikana saa harjoitella mielinmäärin...
Pelleilyä koko potkupallo ja vaarallista!
Ihan hyvä kirjoitus ja asiallisesta aiheesta.
Nykypäivänä on ehkä liikaa menty siihen, että kaikki pelaa.
Aiemmin tehtiin (onko nykyään liian vähän harrastajia)niin, että joukkueita oli 1. ja 2. jne!
Suomen mestaruuksista pelattiin jo vuosikymmeniä sitten junnuissa ja lajissa kuin lajissa.
Esim kakkosjoukkueen kautta kehittyy yhdeksikössä paremmin kuin 13:sta pelaaja ykkösjoukueessa.
Tämä valmennussuunta vie siihen, että kumpikaan ei kehity ns parempi eikä huonompi!
Tsemppiä kuitenkin pojallesi ja harjoitusintoa, sillä lähes kaikki sieltä penkin kautta ponnistavat!
..valmentajallakaan.
Se on selvää että e-junnuilla ja sitä nuoremmilla pitää olla kaikki pelaa meininki. Itse olin aikoinaan ongelmallisessa tilanteessa myös valmentaessa nimenomaan D-junioreita. Ringissä 13-14 poikaa, joten ei mitään mahdollisuutta kahteen joukkueeseen. Yritin parhaani mukaan peluuttaa kaikkia tasapuolisesti.
Lopputulos: vastustajat tuossa iässä jo sen vertaa fiksuja, että rokottivat surutta meidän 1-2 heikonta lenkkiä ulkokentällä. Ne jotka olisivat pelitaidoiltaan ansainneet vakiopaikan yhdeksikössä, mutteivat olleet niitä ratkaisupelaajia, eivät saaneet riittävästi pelituntumaa kauden aikana. Pitkät tappioputket voitettavissa oleviakin joukkueita vastaan masensivat koko porukan.
Kovaaa oli painostus "hyvien" pelaajien vanhemmilta että pitäisi peluuttaa vaan parhaita, mutta itse pidin tämän linjan, että C-junnuissa vasta ruvetaan "tosissaan" pelaamaan. Jälkeenpäin ajatellen ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen toimintamalli.
Minkähänlaisia ratkaisuja nykyajan juniorivalmentajat käyttänevät?
Loppuu pelit kaikilta, teet tai näin, niin aina on joitain peluttamiseen tyytymättömiä. Kumma juttu kun tätä ei olla missään "kaikki pelaa" piireissä huomioitu ja yritetty ratkaista parhain päin. Kaippa jokainen valmentaja/pj toimii omien kokemusten mukaan ko. asiassa. Itse toimin jatkossakin parhaiden ehdoilla, koska vain parhaiden kautta tulee menestystä ja menestys tuo jatkuvuutta!!!
toivottavasti puhut sitten niistä A-pojistä, koska siellä pojat ehkä jo ovat valinneet pesiksen ja pysyvät siinä.
Minun käsittääkseni täällä puhutttiin g-e - junnuista.
Kerronpa elävän esimerkin. Vanhimmalla pojallani oli junnuissa valmentaja, joka peluutti vain hyviä. Koska pärjääminen oli tärkää valmentajalle ja poikien valmentajalle. Poikani oli ns hyvä, eli hän sai peliaikaa. Nämä ikuiset vaihtopenkkiläiset ja jokerit kyllästyivät, kun pääsivät vain kerran pelissä lyömään ja lopettivat ja siirtyivät muuhun. Nyt pojilla onkin se tilanne, että ei olekaan pelaajia. Osa näistä hyvistäkin on lopettanut. Paikkauksia yritetään hakea nuoremmista pelaajista, kyseenalaista on tuleeko ensi kesälle joukkueta ollenkaan. Eli ei se pärjääminen ja parhaiden ehdolla toimiminen aina tuo tulosta.
Itse valmennan F-poikia, nuorempi poikani pelaa siinä. Poikia on 17, eli liikaa yhteen, mutta liian vähän kahteen joukkoon. He olivat tämän kesän ns F2-joukkue, eli ensi kesänä pääsevät pelaamaan piirinmestaruudesta. Siellä on hyviä ja huonoja. Ja kaikki pelaavat justiinsa yhtä paljon. Ainakin niin tasaisesti kun pystyn järjestämään. Sen verran olen katsonut, että JOS se hyvä joukkue on tulossa vastaan, laitan vaihtoon nämä heikommat. "Huonompi" joukkue kun on taas vastassa, ovat ne paremmat syrjässä. Enkä todella kerro pojille, miksi he ovat juuri silloin syrjässä ja homma toimii. Eli nämä "huonommat" pojat ovat jopa saaneet voittoja enemmän, kun ovat olleet heikompia vastassa.
Tuossa iässä kehitys on jännä juttu. Jotkut tuntuvat junnaavan paikallaan ja yhtä äkkiä alkaa peli sujumaan. Toiset taas ovat tasaisen taitavia koko ajan. Mutta kaikille pitää antaa mahdollisuus. EIKÖ?
Ja näistä pojista on taas moni lopettanut muutaman vuoden päästä, lisää ei enää c-poikaikäisenä tule. Eli minä katson järkevämmäksi pitää kaikki pojat "pelikunnossa". Niistä heikommista on aina joskus varttunut todellisia taitureita.
Tulosta tai ei. Tiedän mistä puhun. Ole hyvä ja selitä parhainpäin jossain muualla heikot pj:n taitosi.
Mistä päättelit heikot pelinjohtajan taitoni? Siitä että olen nainen vai mistä, koska tekstistäni ne eivät mielestäni ilmene. Oikeastaan voisin sen verran heikoilla taidoillani kehaista, että pojat olivat sarjassaan kakkosia, häviten vain yhden pelin 2-0 ja toisen 2-1. Muut voittivat 2-0. Että revi siitä. Tai en minä voi kehaista; pojathan ne pelasivat ja pelasivat HYVIN, vaikka ne onnettomimmat siellä kentällä olivatkin mukana.
Mistäs sinä revit pelaajia parin vuoden kuluttua, kun joku tähdistäsi päättäkin, että yleisurheilu on kivempaa, panostetaan siihen ja lopetetaan pesi. Toinen tykkää, että kaikki urheilu haisee, siirtyy tietsikoiden lumoavaan maailmaan...
Jos kielenkäyttösi äitinä ja valmentajana on otsikon luokkaa, niin voi lapsiparkoja. Tapakasvatus joukkueessanne ainakin taitaa olla retuperällä.
F-ikäisissä ei käsittääkseni piirinmestaruuksista pelata, koska ainakkan meilläpäin ei tuon ikäisille pidetä edes sarjataulukkoa.
Entäpäs jos se vastustaja arvioikin teidät samalla tavalla huonoksi joukkueeksi ja peluuttaa omia huonompia pelaajiaan teitä vastaan?
Itse jutussasi on kyllä paljon asiaakin. Nuorimmissa junnuissa tulosten tavoittelu on vaarallista juuri mainitsemistasi syistä. Jotta vanhempiin ikäluokkiin saataisiin joukkueita tulee pelaajia olla alemmissa junioreissa runsaasti. Osa porukasta kun kuitenkin karsiutuu syystä tai toisesta matkan varrella pois. Siksi tämän ikäryhmän valmentajien tulisikin keskittää toiminta lajitaitojen kehittämiseen ja unohtaa menestyksen tavoittelu. Me valmentajat emme itse tätä aina osaa kontrolloida, joten on hyvä että nuoremmissa ei pidetä sarjataulukoita eikä jaella piirinmestaruus tai SM-mitaleita.
Nuoremmissa junnuissa tasapuolinen peluuttaminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että kaikki saavat pelata yhtä paljon pelejä. Vanhempiin junnuihin siirryttäessä tasapuolisuus taas tarkoittaa sitä, että peliaikaa tulee entistä enemmän harjoitteluaktiivisuuden, kehittymisen ja osaamisen myötä. Mahdollisimman monia pitää yrittää pitää mukana, mutta eihän sekään oikein ole, että toisten treenatessa tunnollisesti pitäisi peluuttaa niitä jotka paikalle vain peleihin vaivautuvat. Ne jotka treeneissä käyvät kokevat kyllä tällaisenkin peluuttamissysteemin epäoikeudenmukaiseksi.
Erään ongelman peluuttamiseen tuovat myös vanhempien tai pelaajien osallistuminen joukkueen varainhankintaan. Pitäisikö myös tämä huomioida peluuttamisessa?
Avausviestiin kommentoiden vielä sen verran, että me valmentajatkin olemme vain ihmisiä ja usein sokeita omille virheillemme. Meidän kanssa voi ja kannattaakin tulla keskustelemaan, jos joku asia tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Itsekin olen monesti joutunut hankalan valinnan eteen, mutta periaatteenani on ollut että mitään arpomisia en tee, vaan jokaiselle ratkaisulle täytyy olla jokin perusteltavissa oleva syy.
Lisäksi useimmissa seuroissa on seuratasolla tehty linjaus miten junioreita tulee peluuttaa. Esim. omassa seurassani D-junioreihin saakka mennään kaikki pelaa -periaatteella. C:ssä siirrytään kohti kykyjen mukaista peluuttamista ja B:stä ylöspäin vain taidot ratkaisevat.
Ennen kauden alkua olisi myös hyvä, että vanhemmat vaivautuisivat edes tulemaan vanhempainiltoihin tai tiedotustilaisuuksiin, joissa seuran ja/tai joukkueen toimintatapoja esitellään. Siellä on myös mahdollisuus tuoda omia näkemyksiä esille. Toki myös kauden aikana tai sen jälkeen tuleva palaute auttaa seuroja kehittämään toimintaansa ja puuttumaan jatkossa ongelmakohtiin.
Seuraamme on kyllä tullut viime vuosina varsin rusaasti nuoria, jotka ovat aloittaneet pelaamisen vasta C-ikäisinä ja ovat kyllä päässeet juonesta kiinni varsin nopeasti.
niin, mistäs tiesit tarkoitinko potaskaa, piirakkaa tai jotakin muuta? Ja tapakasvatuksesta sen verran, että seura on palkinnut pojat jo 2 kertaa reilujoukkue-palkinnolla. Syystä, että pojat pitävät suunsa kiinni tuomareille, eivätkä sorru jälkipeliin tuomaroinnista tms. Pikkulintu kertoi juuri, että tänäkin vuonna olisi palkinto tulossa seuran päätöstilaisuudessa. Olen muutamia joukkoja nähnyt, joiden pojat soittavat suutaan ihan kaikille. Ja sillä tavalla, että tuonikäisten ei pitäisi edes tietää moisia sanontoja. Eivätkä näiden joukkueiden pelinjohtajat ole olleet kuulevinaankaan.
Niin, tämä sudden, jolle vastasin oli sitä mieltä, että parhaiden ehdolla mennään ja että menestys tuo jatkuvuutta. totta kai voittaminen on paljon mukavampaa kuin häviäminen. enkä todella näe siinä pahaa, että valikoin pojat vastustajien mukaan pelaamaaan, sillä kaikki tosiaan saavat pelata yhtä paljon ja nämä huonommatkin voivat kokea onnistuneensa, kun ei ihan joka jannu lyö hänen paikaltaan läpi. lisäksi näitä huonompia voi silloin kokeilla eri paikoilla ja he kehittyvät. Tietysti on tullut yllätyksiäkin; viime vuoden heikko vastus onkin kehittynyt roimasti tms, mutta peli on peliä, joskus tulee virhearviointeja.
Ja mitäs sitten jos meidät arvoi vastapuoli huonoksi? Ei se minun itsetuntoani kaada. Ja kyllä meilläpäin pelataan mestaruuksista ja on íhan oikeat sarjataulukotkin olemassa, niin 1 kuin 2 joukkueista. En ole varma ovatko yleiseen jakoon, mutta pelinjohtajille ainakin ne lähetetään.
Ja olen luultavasti viimeisiä, ellen peräti viimeistä vuotta ensi kesänä poikien kanssa. Myönnän täysin, että omat taidot loppuvat ja kun pojat siirtyvät e-poikiin, saamme toivottavasti toisen valmentajan, apurina toki jatkan.
Mikäli lopettamisprosentti ylittää rajan jossa totean diktaattorin ominaisuudessa, että käsissäni ei ole enää joukkuetta jolla pelata sarjaa, voin tehdä yhteistyötä naaapuriseurojen kanssa, koska todennäköisesti heillä on sama tilanne oman vastaavan ikäluokkansa kanssa. Otan parhaat messiin ja ja häivyn heidän kanssaan sinne, missä tosi pelit jatkuu ja missä pelimiehistä tulee JOTAIN. Rannalle jää moni vanhempi ruikuttamaan, mutta olisivat ajtelleet vähän ennemmin... Mitäs me muista kun eivät nekään meistä?
ei pelaa joukkueessasi. hänen valmentajansa on ihana, ottaa kaikki tasapuolisesti huomioon ja peluuttaa tasapuolisesti. tai, ei ihan, jos poika ei käy harkoissa (sairautta ei lasketa), ei saa myöskään peliaikaa...
minkä ikäisiä joukkueesi pojat olivatkaan?
Tarkoitin vaan sitä, että peluutussysteemisi menee pieleen, jos peluutat parhaimpia kun vastustaja on arvioinut teidät heikommaksi ja peluuttaakin omia heikompia pelaajiaan.
Tein pienen surfailukierroksen eri maakuntien sivuilla ja tosiaankin jopa F -ikäisissä pidetään osassa mnaakunnista taulukoita ja jaetaan piirinmestaruuksia. Täällä päin kaikki saavat osalistumismitalit ja taulukoita ei pidetä. Vasta D-ikäiset pelaavat aluemestaruudesta.
Mitä yleensä pesisjunioreitten käyttäytymiseen tulee, niin olen leireillä huomannut että Länsi-Suomen (länsirannikon) joukkueilla vastustajaan ja tuomariin kohdistuva "henkinen häirintä" on viety niin pitkälle, että asialle pitäisi kohta tehdä jotakin. Nuoret leirituomarit eivät uskalla yleensä moiseen puuttua, joten toiset joukkueet käyttävät tilannetta härskisti hyväkseen. Pelinjohtajistahan se lopulta on kiinni.
yhdistelee on vain sinun,ja jonkun toisen joukkue,joista hävinnyt lopettaa.Joutaa lopettaakin sillä olettehan niin hyviä,että voitte pelata keskenänne,vaikka 6 miehisin joukkuein.
Ammattitaidoton vetäjä joukkueella. Kyllä se vain niin on, että jokaisen tulisi saada pelata junnuna, ainakin jos olet käynyt harjoituksissa. Sen ymmärrän, että jos ei käy harjoituksissa niin ei sitten myöskään pelaa.