Olen yli vuoden tutustunut yhteen tyyppiin sähköpostiviestejä lähetellen ja kerran on tavattu. Välillämme on etäisyyttä 48km joka rajoittaa tapailuja. Tyyppi on kysynyt minulta, että voisko tästä kehittyä jotain muutakin kuin viestittelyä, mutta voiko tästä sitten kehittyä tosiaan jotain muutakin, vaikka molemmilla on menoja. Minulla opiskelua klo 8-16 ja hän töissä aamusta tonne johonkin 15 saakka varmaankin. Ainoa aika tapaamiselle on ilta ja viikonloput, mutta iltaisin en jaksa pitkän koulupäivän jälkeen lähteä mihinkään, viikonloppuna sopisi minulle paremmin, mutta en kuitenkaan joka viikon lauantai ehdi nähdä kun on muutakin menoa esim. kaupassa käyntiä.
Pelkään, että kaatuuko tämä tutustuminen tohon pitkään välimatkaan, joka rajoittaa tapaamisiamme. Minusta tästä voisi ihan hyvin kehittyä hyvä seurustelusuhde, mutta pitkä välimatka kaataa mahdollisuuden seurustella, kun kumpikin asuu eri paikkakunnilla, mutta silti en haluaisi lopettaa yhteydenpitoa.
Mitä tässä olisi järkevä tehdä, kaipaan neuvoja tähän tilanteeseen, voiko kaukosuhteet koskaan onnistua?
Pelkään, että kaatuuko tämä tutustuminen tohon pitkään välimatkaan, joka rajoittaa tapaamisiamme. Minusta tästä voisi ihan hyvin kehittyä hyvä seurustelusuhde, mutta pitkä välimatka kaataa mahdollisuuden seurustella, kun kumpikin asuu eri paikkakunnilla, mutta silti en haluaisi lopettaa yhteydenpitoa.
Mitä tässä olisi järkevä tehdä, kaipaan neuvoja tähän tilanteeseen, voiko kaukosuhteet koskaan onnistua?
Vastaukset 28
Vanhimmat
mikä matka tuo nyt on, 48 km. Taidatte olla melko teinejä ?!
Vai ei iltaisin jaksa tapailla, koulun jälkeen...
Kuule, unohda tuo mies ( poika ? ). Jos olisit rakastunut ja kiinnostunut tosissasi - tapailisit häntä koska vaan, miten vaan, milloin vaan. Rakkaus mahdollistaa monta asiaa. Ei taida olla rakkautta tuo teidän juttu. Unohda kaikki ja opiskele nyt ainoastaan ! Ja kasva aikuiseksi !
Itse olen 24 ja tyyppi on 25. Kuule jos itse olisit koulussa 8-16 niin et varmaan jaksa enää tavata ketään illalla 20 aikoihin. Itse olin eilen tietokoneella 21 aikaan ja mua alkoi niin paljon väsyttään, että päätin mennä nukkumaan jotta jaksaisin aamulla aikaisin herätä kouluun.
Kukkua vaikka yömyöhään tapaamassa ihastusta. Silloin tunteet voittaa järjen ja sitäpaitsi jostain syystä pärjää vähemmällä unella. Joskus on tehnyt tiukkaa nousta kuudelta aamulla töihin, mutta päivänkin jaksaa paremmin töissä, kun edellisenä iltana on ollut hauskaa:)
Olen elänyt samankaltaisessa tilanteessa nuorempana ja autottomana: etäisyyttä oli silloin 50 km pk-seudun sisällä, mikä tarkoitti kahdella bussilla kumppanin luo menemistä. Olin ensin luennoilla 8-12, jonka jälkeen menin töihin 13-20. Sen jälkeen joko tapasin ystäviä, tai menin kumppanin luo yöksi näillä julkisilla. Viikonloput vietimme yhdessä ja kävimme yhdessä niillä ruokaostoksilla ja laitoimme kimpassa ruokaa. Ja tapasimme toistemme ystäviä.
Koska bussimatka oli pitkä, pystyi ajan käyttämään hyödykseen ja opiskelemaan samalla.
Nyt elän pahemman kerran etäsuhteessa. Toinen asustaa 600 kilometrin päässä. Eikä ole edelleenkään autoa tai ajokorttia. Junalla kestää 8 tuntia, joten eipä sinne joka viikonloppua pysty menemään, mutta lomien ja pyhien aikaan kylläkin. Puhelin on loistava keksintö, ja illat kuluvatkin puhelimessa.
Ovatko tunteesi kovin voimakkaita tätä "tyyppiä" kohtaan, jos kaikki tuntuu vaivannäöltä?
voimakkaita kun mä olen vaan kerran tavannut sen, mutta en voi kuitenkaan väittää ettenkö tykkäisi siitä.
Puhelin on kyllä loistava keksintö, mutta en viitsi kuitenkaan tehdä isoa puhelinlaskua sillä, että puhun tämän ihmisen kanssa monta tuntia illalla puhelimessa. Mulla on niin vähäiset tulot opiskelijana, kun saan opintotukea vain 80 euroa.
että olen todellakin opiskelija, aikuisopiskelija ja teen vielä opiskelun ohella normaalia duuniani 50 % sekä olen 2 lapsen yksinhuoltaja ja hoidan talouden yksin. Lisäksi olen minäkin tosi rakastunut, välimatkaa jopa enemmän kuin teillä, rahaa ei ole paljon käytettävissä ja autokin on jo tosi vanha...
Mutta: jaksan kukkua yömyöhään rakkauteni takia ja tapailen häntä aina kun vain likenee vähänkin aikaa. Kumppanillanikin vuorotyö ja omassa elämäntilanteessa rajoittavia tekijöitä. Rakkaus on kuitenkin ihanaa. Ollaan jo 40+ ja ihmettelen miten te nuoremmat ette jaksa mitään, vaikka pitäisi olla vielä energiaa vaikka kuinka.
Opiskelen AMK:ssa ja teen joskus kirjallisia töitä vielä 23 aikaan yöllä...mietin millainen ihminen sinä olet, kun sua noin väsyttää ?! Neuvon vielä kerran unohtamaan tuo rakkaus, ei se rakkautta ole, jos tuollainen väsymys vaikuttaa.
Ja lopuksi mieleen tulee että minkäköhän lainen vanhuus minun ikäisilläni on, jos tuollaiset jo nuorina väsyneet ihmiset hoitavat tätä yhteiskuntaa...kurjaa. Mene nukkumaan !
kirjallisia töitä vielä 23 aikaan yöllä mutta minun pitää olla jo klo 22.00 nukkumassa ja jos sen myöhemmin menen nukkumaan niin on ihan turha toivo, että jaksanko aamulla kuuden aikaan herätä kouluun.
Vaikka mä tutustuin siihen tyyppiin reilun vuoden niin siinä ajassa en tuntenut vielä minkäänlaista rakkaudentunnetta. Koska tästä suhteesta ei tullut mitään ja mulla ei ollut minkäänlaista rakkauden tunnetta niin mua ei yhtään haittaa, että tämä ei onnistunutkaan. Eikä tuntunut ollenkaan sille, että tämä olisi se oikea.
No ehkä sulla on niin paljon d-vitamiinia veressä jonka takia jaksaisit hillua vaikka aamuun saakka mutta minä en jaksa. Minä ainakin saisin vanhemmiltani satikutia ja rankasti jos hilluisin kaiket yöt kaupungilla.
taitaa olla jonkinlainen satu tuo sun juttus. menehän jo nukkumaan, teini !
mut oon 24 ja asun vanhempien luona ja tää ei ole mikään satu.
Voi voi...tässä se nähdään...et kaatuuko pitkään välimatkaan???
Lues nyt lapsikulta näitä muita linkkejä ja kirjoituksia tästä alta,katso sieltä miten kypsä ihminen toimii...
Mulla ja miesystävälläni on 600km välimatkaa,ollaan rakastuneita ja opittu ITSENÄISEEN aikuisen ihmisen elämään...ei nämä jutskat lopu välimatkaan,aikaa löytyy nähdä jos haluja on.
Ja sitäpaitsi kaukomatkat kaatuu yleensä mustasukkaisuuteen,malttamattomuuteen ja kypsymättömyyteen!!!
Ehkä säkin jonain päivänä parin pitkän suhteen läpikäyneenä ja eronneena nelikymppisenä olet valmis vasta kaukosuhteesee...ja silloin ei puhella neljästäkymmenestä kilometristä ;)))
kypsä ihminen toimii kun kerran näytät olevan näsäviisas. Sekö on ihmisen kypsää toimintaa, että pitää riekkua puolenyön aikaan jos ei muulloin ole aikaa nähdä. Kai itsekin tajuat kuinka työ ja opiskeluelämä vien suuremman osan ajasta ja se hyvin pieni aika mikä jää jäljelle niin silloin pitäisi ehtiä toista nähdä jos ehtii ja jaksaa pitkän työ/koulupäivän jälkeen.
kaukomatkat kaatuu mustasukkaisuuteen ym.?? kyl mä oon ainaki tehny kaukomatkoja vaiks mustasukkainen luonne oonki xD
Jopa naisena olen ajanut noin 300 kilometriä treffeille. Täytyy tunnustaa, että olen yhdistänyt siihen muutakin. Eli tuo matka tuntuu naurettavalta ja syyt, miksi ei voi nähdä. Jos toisesta välittää, niin aikaa aina järjestyy.
mutta iltaisin en jaksa pitkän koulupäivän jälkeen lähteä mihinkään, viikonloppuna sopisi minulle paremmin, mutta en kuitenkaan joka viikon lauantai ehdi nähdä kun on muutakin menoa esim. kaupassa käyntiä. "
ja 48 kilometriä vain???
No ei toi 'TYYPPI' sulle se oikea ole etkä sä tarpeeksi 'ihastunut 'tai et vaisinkaan 'rakastunut'kun et taida jaksaa tavata sitä?
Kyllä lähdet tapamaan sitä 'TYYPPIA" vaikka 500 kilsan pitkälle jos sulla olisi aitoja tunteita sitä 'TYYPPIä'KOHTAAN! but, kun sul ei oo niin ei vaan oooo eix vaa?? oot niin väsy ja et jaksa...??
So? forget this tyyppi! ;D
koulusta sen takia, että pitää lähtee 500 kilometrin päähän tapaamaan jotain tyyppiä vaikka tykkäisin ja olisin ihastunut siihen.
Tuskin ap on tyyppiin rakastunut jos on nähnyt kerran. Tai siis niin ainakin ymmärsin. Välimatka nyt ei ole matka eikä mikään, monilla työmatkakin voi olla pidempi. Mutta jos olet jonkun kanssa lähinnä viestitellyt, niin ei sitä kiinnostusta välttämättä olekaan lähteä klo20 tapaamaan toista.
Kuitenkin varmaan joutuu yleisillä kulkuneuvoilla kulkemaan. Mutta sehän on pelkästä halusta kiinni, metkana se nyt ei ole paljoa.
Mutta miksi sinun pitää mennä sinne kauppaan juuri lauantaina? Etkö voisi mennä jo viikolla? Kyllä se viikonloppusuhde toimii ihan hyvin, ainakin aluksi. Voittehan sitten myöhemmin nähdä jo viikollakin, kun olette paremmin tunteneet toisenne.
olen nyt seurustellut 2 vuotta yhden miehen kanssa ja meillä oli ensimmäisen vuoden ajan 500 kilsaa väliä ja silti näimme joka viikonloppu ja se riitti meille,nytten olemme asuneet vuoden yhdessä.
Eihän siellä kaupassa aikaa mene koko päivää, kyllä sitä yhteistä aikaa löytyy, jos molemmat sumplivat menojaan ja panostavat suhteeseen. Jos tahtoa ja tunteita riittää, suhde toimii. Ja teillä on hyvin lyhyt välimatka, joten tapaamiselle ei ole suurta estettä varsinkaan kun olette molemmat täysi-ikäisiä.
Kuulostat siltä ettet todellakaan ole kypsä aloittamaan seurustelua, ainankaan kyseisen henkilön kanssa. Meillä on reilu 300km välimatkaa ja KAIKKIlomat vietetään yhdessä. Jos olisi 48km viettäisimme jokaisen hetken mikä mahdollista.... vaikka olisi kuin väsy. Olisi ihanaa nukahtaa ja herätä rakkaan kainalosta
kypsä aloittamaan seurustelun, mutta tällaisissa kaukosuhteissa en aio enää olla. Jos tämä tyyppi asuisi 300km päässä niin mulla ei ole varaa lähteä joka viikonloppu niin kaukana käymään kun opintotuki on vain 80 euroa kuussa, niin sillä rahalla ei paljon matkusteta. Ehkä minun ei kannata vielä kenenkään kanssa seurustella kun on opiskelut vielä kesken. Katotaan sitten seuraavan kerran keväällä kun olen saanut opiskelut päätökseen.
'tyyppi'???? ja oot niin väsy ja mä en jaksa????
toi sanoo jo paljon sust itsestäs,se sanoo siis että, tiedät jo mitä haluat,et ainakaan sitä tyyppiä! :D ja ettet ollenkaan taida välitä siitä jäbästä so? move on bebe! äläkä enää narise täällä...
pääkaupnkiseudulla ruuhka-aikaan kaukosuhteen välimatka mitataan ajassa, ei kilometreissä. hankalimpaan aikaan 7km voi olla 1/2 tuntia, eli sama aika kuin valtatietä 48 km.
"en kuitenkaan joka viikon lauantai ehdi nähdä kun on muutakin menoa esim. kaupassa käyntiä"
Tätä mä en oikein ymmärtänyt?
tuon 48 km muutaman kerran viikossa vaikka polkupyörällä rakkaani luokse, ellei muuten pääsisi.
Kaukosuhde ei voi koskaan onnistua, ellei molemmat ole tyytyväisiä vallitsevaan tilanteeseen.
herätkää jo.
Tämä koko tarina on tuulesta temmattu juttu luulen....eihän 48km ole mikään matka....
tämä tuttavuus sen tyypin kanssa. Joten on ihan turha napista mulle enää.
Ei täällä kukaan napise, vaan ihmetyttää vaan et mitä sä tuut tänne neuvoja kyseleen ku mikään ei kelpaa eikä käy!!! Ja toisekseen, ei varmaan kantsi edes harkita mitään seurustelua, kun on noin "tiukka" rytmi ja vanhemmat! Onnellista loppu elämää vaan!!!
No kyllähän tosta nyt näki kaiken, jos vuoden verran viestitelty ja vain yhen kerran tavattu, ettei siitä tule sen enempää. Eiköhän se toinen tapaaminen ois sieltä tullu aika nopeesti, jos kiinnostusta ois ollu henkilöiden välillä. Ihmetyttää, että miks roikuitte toisissanne näinkin pitkään odottaen jotain ihmettä? Että joku ampuisi lemmen nuolen takamukseen. Ja miksi tulla tänne kyselemään tuossa kohtaa, että voisko tällanen kaukosuhde onnistua? Eka tarvitaan vähän niitä maailman ihanimpia tunteita eli ihastusta ja rakkautta.