Heippa teille
Osaako kukaan sanoa, onko isovanhemmilla oikeutta tavata lapsenlapsiaan? Eli siis minkä ikäiseen lapsenlapseen voi ottaa yhteyttä ilman lapsen vanhemman lupaa. Poikamme menehtyi joku vuosi sitten ja sen jälkeen lapsemme puoliso muutti lasten kanssa toiselle puolea Suomea ja ilmoitti, ettei aio olla meihin missään yhteyksissä ja kielsi kaikki yhteydenotot lapsiinsa.
Tiedänhän minä sen, ettei meillä isovanhemmilla mitään virallista oikeutta ole, mutta onko mitään ikärajaa, milloin lapsenlapseni saisivat itse päättää, haluavatko he pitää meihin yhteyttä. Tällä hetkellä he ovat muuttaneet, emmekä edes tiedä, missä he asuvat, koska lapsen äiti on kieltänyt sen, ettei heidän osoitettaan saa antaa maistraatista. Lähinnä ajattelen esim tuota 12:n vuoden ikää, silloinhan esim erotilanteessa kuullaan lasta, vai pitääkö meidän odottaa siihen asti, kunnes lapset ovat aikuisia.
Tässä kohden mielestäni laissa on selvästi huono kohta, koska kyseessähän pitäisi olla lapsen etu ja oikeus, ei se mitä lapsen äiti tai isä haluaa, tai mitä isovanhemmat haluavat. Meitä isovanhempia, jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan, meitä on varmaankin paljon.
Osaako kukaan sanoa, onko isovanhemmilla oikeutta tavata lapsenlapsiaan? Eli siis minkä ikäiseen lapsenlapseen voi ottaa yhteyttä ilman lapsen vanhemman lupaa. Poikamme menehtyi joku vuosi sitten ja sen jälkeen lapsemme puoliso muutti lasten kanssa toiselle puolea Suomea ja ilmoitti, ettei aio olla meihin missään yhteyksissä ja kielsi kaikki yhteydenotot lapsiinsa.
Tiedänhän minä sen, ettei meillä isovanhemmilla mitään virallista oikeutta ole, mutta onko mitään ikärajaa, milloin lapsenlapseni saisivat itse päättää, haluavatko he pitää meihin yhteyttä. Tällä hetkellä he ovat muuttaneet, emmekä edes tiedä, missä he asuvat, koska lapsen äiti on kieltänyt sen, ettei heidän osoitettaan saa antaa maistraatista. Lähinnä ajattelen esim tuota 12:n vuoden ikää, silloinhan esim erotilanteessa kuullaan lasta, vai pitääkö meidän odottaa siihen asti, kunnes lapset ovat aikuisia.
Tässä kohden mielestäni laissa on selvästi huono kohta, koska kyseessähän pitäisi olla lapsen etu ja oikeus, ei se mitä lapsen äiti tai isä haluaa, tai mitä isovanhemmat haluavat. Meitä isovanhempia, jotka eivät koskaan tapaa lapsenlapsiaan, meitä on varmaankin paljon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Järjellä ajateltuna (ja lain mukaan) vanhempien vastuu lapsesta loppuneen, kun lapsi täyttää 18 vuotta.
Tiedätkö paikkakunnan, missä lapsenlapsesi asuvat? Kysy sieltä tai omasta sossusta neuvoja.
Isovanhemmilla ei taida olla "oikeuksia" lapsenlapseen, mutta lapsella on oikeus lähisukulaisiinsa, siis isovanhempiinsa.
Uskoisin, että jos lapsi on halukas teitä tapaamaan niin siinä ei voi äiti laittaa vastaan. Edellyttäen kuitenkin, että teillä on asiat kunnossa, ei siis kuitenkaan tarvitse olla absolutisti.. ;o)
Onpa teillä ikävä tilanne =o(. Kurjasti tehty lasten äidiltä, että hän ei anna lastensa tavata sukulaisiaan.
Minun äitini erosi isästäni pian syntymäni jälkeen ja meni uusiin naimisiin. Olisin saanut tavata isääni ja isovanhempiani, mutta koska tiesin, että äitini ei voinut sietää heitä, minulla ei todellisia vaihtoehtoja ollut. En siis "halunnut" tavata sukua isäni puolelta. Jos olisin mennyt tapaamaan heitä, äitini olisi käyttänyt sitä hyväkseen riidoissa, ja oikeastaan käyttikin, vaikka vältin puhumasta isästäni. Silti äitini saattoi huutaa minulle, että ei rakasta minua, ja että olen aivan isäni lapsi, muuta sinne.
Sain esikoistyttäreni ollessani 18-vuotias, ja siitä lähtien olen pitänyt yhteyttä isääni ja hänen vanhempiinsa. Erityisesti ukistani pidän kovasti, ja olen onnellinen, että meillä vielä on mahdollisuus tutustua. Minä luulen, että ketä tahansa lasta kiinnostaa tutustua omaan sukuunsa, mutta äidin ote on monesti liian tiukka, eikä lapsi uskalla esittää omia mielipiteitään.
Voi kun minulla olisi tuollainen äiti, joka välittäisi lapsenlapsistaan. Antaisin siitä lähes mitä vain... Oma äitini valitettavasti on lapsellinen ja itsekäs, eikä osaa muuta kuin loukata. Minä ja lapset olemme viimeisinä hänen elämässään =o(. Jos haluat lukea lisää, olen kirjoittanut tuonne alemmas otsikolla:"Olen paha!"
Miehen siskon mies kuoli. Ei antanut äiti miehen sukulaisten tavata lapsiaan. Isona yrittivät ottaa yhteyttä, mutta lapset sanoivat, että ei kun ei ole aiemminkaan kiinnostanutkaan - vaikka äiti oli oikea este. Mutta perintö sitten mummun kuoltua kelpasi hyvin.
Voit kysyä asiasta lastenvalvojalta,(sosiaalivirastosta löytyy)
tai ihan aluksi vaikka tuolta sijaisvanhemmuus palstalta.
Poikanne on kuollut, joten voisi olla ihan loogista että pojan sijaan, teillä olisi tapaamisoikeus.
sukulaiseni lapsenlapset ovat sijaisperheessä, ja sukulaisellani (siis lasten mummo)
on tapaamisoikeus lapsiin.
tapaus meillä.Erottuamme ex-anoppi eli lasten mummu meinasi ottaa äidin roolin ex-mieheni kodissa.Kaksi poikaani jäi miehelleni elätettäväksi ja minulle kaksi tyttöä.Mummu yritti myrkyttää poikien mielet minua vastaan totaalisesti.Vanhin poika yritti käydä luonani salaa ja sen kuultuaan mummu haukkui pojan tosi pahasti.Tilanne meni niin pahaksi,että poika joutui kriisiosastolle hoitoon ja hain poikien huoltajuuden itselleni.On ihania mummuja ja vaareja,mutta kaikissa tapauksissa ei ole hyvä,jos isovanhemmat ottavat oikeuksia lapsenlapsiinsa.
...mitä on tapahtunut, että näin on käynyt...
Ja pitääkin herätä. Silloin kun nuoret alkoivat seurustelemaan, kerroimme kummallekin yhteisesti, ettemme aio puuttua heidän asioihinsa ja olemme taustalla, mutta jos he tarvitsevat neuvoja tai apua, esim lasten hoidossa, niin olemme aina valmiit auttamaan. Itse olin päättänyt, ettei minusta koskaan tule sellaista hirmuanoppia.
Näin sujuikin, sanoisin jopa, että erittäin hyvin. Lapsenlapset olivat meillä usein, noin kolme neljä vuorokautta kk:ssa sekä haimme lapset joskus tarhasta, jos vanhemmilla oli iltamenoja. Ja huomio, aloitteenteko näihin hoitojuttuihin tuli aina vanhemmilta, ei meidän puoleltamme.
Mutta, tässä se syy sitten tulee. Tai niin minä ainakin luulen, siis mutu-tietoa... Sitten kun miniä jäi yksin lasten kanssa, lapset olivat meillä vielä paljon enemmän kuin poikamme eläessä. Ymmärrän sen hyvin, ei se hänellekään helppoa ollut. Mutta pian uudet "isät" tulivat kuvioihin ja ne vaihtuivat kuukauden parin välein.
Luonnollistahan se on, että kumppania kaipaa, mutta sitä emme jotenkin pystyneet ymmärtämään, että viikon kahden tuttavuuden jälkeen uusi "isä" muutti sinne ja taas kuukauden parin päästä pois. Ensimmäisen vuoden aikana näitä uusia "isiä" oli hänen kanssaan viisi eri miestä.
Etenkään mieheni ei sitä hyväksynyt. Ja vaikka kuinka olin päättänyt, etten arvostele tai sano mitään, niin... valitettavasti sanoin. Otin tämän asian puheeksi miniäni kanssa ja yritin kertoa hänelle meidän mielipiteemme tuosta vaihtuvuudesta. Hänen mielestään siinä ei ollut mitään pahaa, vaan hän haluaa löytää uuden kumppanin.
Niimpä, kyllä minä sen tiedän, ettei se meille kuulu, mutta. Kaippa meidän olisi ollut helpompi hyväksyä nämä uudet kumppanit, jos nuo seurustelusuhteet ennen yhteenmuuttamista olisivat olleet vähän pitempiä. Kertakaikkiaan emme halunneet että lapsenlastemme elämässä olisi ihan tälläistä. Jotenkin ajattelimme, että jos ei lapsia olisi ollut, silloin asialla ei olisi ollut meille merkitystä, mutta kun nuo lapset olivat siinä. Ja kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että jos naisella tai miehellä on lapsia, niin ei niitä uusia isiä tai äitejä pitäisi ilmaantua kuin sieniä sateella.
Alkuperäinen kysymykseni kuuluikin, että minkä ikäiseen lapsenlapseen isovanhemmat saavat ottaa yhteyden ilman lapsen vanhemman lupaa. En aio ärsyttää miniääni, mutta eihän sille mitään voi, jos usein miettii, missä he ovat ja mitä heille kuuluu.
Toivottavasti lapsilla on nyt kaikki hyvin, kun kuulostaa vähän pahalta tuo äidin käytös.Olisi varmasti todella hyvä jos saisitte tavata lastenlapsianne, uskon että teillä olisi mahdollisuus tähän, jos otatte yhteyttä oikeisiin viranomaisiin.On se sääli, jos joudutte odottamaan vuosia että saatte tavata, ja silloinkin lapset saattavat syyttää teitä yhteydenpidon katkeamisesta.Vaikka et haluaisikaan ketään suututtaa, olisi ehkä hyvä käyttää kaikki mahdolliset keinot mitä olemassa on.
sinua käymään vaikkapa lastenvalvojan juttusilla ja kertomaan tarinasi. Sitä kautta ehkä voisivat selvittää mitä lapsille kuuluu ja haluavatko lapset tavata isovanhempiaan.
Ja kun haluavat, jos äiti on yhtään lastensa parasta ajatteleva niin hän antaa sen oikeuden teille ja lapsille riitelemättä.
Onnea matkaan !