en edes tiedä, miksi tänne kirjoitan.
onhan minulla ystävä, jolle puhun tästäkin aiheesta,mutta en ehkä kuitenkaan syvimpiä tuntemuksiani.
elän parisuhteessa,tai oikeastaan olen naimisissa. minulla on suhde toiseen varattuun mieheen. tätä jatkunut jo about puoli vuotta. seksiä me emme harrasta joka kerralla kun näemme, vaan juttelemme ja kävelemme käsikädessä metsäteillä, pusuttelemme ja elämä on ihanaa.
olemme paita ja peppu. tulemme loistavasti toimeen, kiihkeiden suudelmien sijaan,annamme huuliemmme hyväillä toistemme huulia hiljaa, pehmeästi, nauttien..
toki elämässämme on myös intohimoa, silloin suudelmat muuttuvat kiihkeiksi, ja kätemme valuvat toistemme pöksyihin, joka johtaa sitten aina välillä seksiin ;)
kai tarkoitan kirjoituksellani, että suhteemme ei ole vain seksiä-niinkuin se yleensä on. meillä se on jo ystävyyttä.
ehkäpä pelkään, että joskus rakastun tähän mieheen, jos suhteemme kestää.
olemme toki puhuneet aiheesta, että jos jäämme kiinni, jatkamme suhdettamme. tai ainakin niin kauan,kun molemmat sitä haluaa.
tämä mies on vain nyt sekoittanut mun arkeani tai oikeastaan mieltäni kun olen kotonani. en enää halua seksiä mieheni kanssa, mieheni läheisyys ei merkitse minulle enää mitään.
tuohon voin tietty puolustautua (eriasia hyväksyykö sitä kukaan)- nimittäin mieheni on väkivaltainen. tälläkin hetkellä minussa mustelmia hänen nyrkistään.
ja älkää sanoko, että eroa. ei se ole helppoa. olemme olleet 8v yhdessä ja lapsia on 2.
onhan se kai psykologisestikin tutkittu, että väkivaltaisessa suhteessa oleva nainen ei eroa niin helposti kuin ns. väkivallattomassa suhteessa olevat. toki tuosta en mene takuuseen.
ehkäpä salaa joskus toivon,että suhteeni paljastuu- tosin tiedän sen, että sen jälkeen olen päivystyksessä tai pahimmillaan ruumishuoneella.
toivoisin vain ymmärrystä heille, jotka pettävät. toki moni pettää seksin takia, mutta on myös meitä muita. meidät leimataan lutkiksi, koska se on niin helppoa. kuka oikeasti edes ymmärtää minua?kuka minut tuomitsee?
onhan minulla ystävä, jolle puhun tästäkin aiheesta,mutta en ehkä kuitenkaan syvimpiä tuntemuksiani.
elän parisuhteessa,tai oikeastaan olen naimisissa. minulla on suhde toiseen varattuun mieheen. tätä jatkunut jo about puoli vuotta. seksiä me emme harrasta joka kerralla kun näemme, vaan juttelemme ja kävelemme käsikädessä metsäteillä, pusuttelemme ja elämä on ihanaa.
olemme paita ja peppu. tulemme loistavasti toimeen, kiihkeiden suudelmien sijaan,annamme huuliemmme hyväillä toistemme huulia hiljaa, pehmeästi, nauttien..
toki elämässämme on myös intohimoa, silloin suudelmat muuttuvat kiihkeiksi, ja kätemme valuvat toistemme pöksyihin, joka johtaa sitten aina välillä seksiin ;)
kai tarkoitan kirjoituksellani, että suhteemme ei ole vain seksiä-niinkuin se yleensä on. meillä se on jo ystävyyttä.
ehkäpä pelkään, että joskus rakastun tähän mieheen, jos suhteemme kestää.
olemme toki puhuneet aiheesta, että jos jäämme kiinni, jatkamme suhdettamme. tai ainakin niin kauan,kun molemmat sitä haluaa.
tämä mies on vain nyt sekoittanut mun arkeani tai oikeastaan mieltäni kun olen kotonani. en enää halua seksiä mieheni kanssa, mieheni läheisyys ei merkitse minulle enää mitään.
tuohon voin tietty puolustautua (eriasia hyväksyykö sitä kukaan)- nimittäin mieheni on väkivaltainen. tälläkin hetkellä minussa mustelmia hänen nyrkistään.
ja älkää sanoko, että eroa. ei se ole helppoa. olemme olleet 8v yhdessä ja lapsia on 2.
onhan se kai psykologisestikin tutkittu, että väkivaltaisessa suhteessa oleva nainen ei eroa niin helposti kuin ns. väkivallattomassa suhteessa olevat. toki tuosta en mene takuuseen.
ehkäpä salaa joskus toivon,että suhteeni paljastuu- tosin tiedän sen, että sen jälkeen olen päivystyksessä tai pahimmillaan ruumishuoneella.
toivoisin vain ymmärrystä heille, jotka pettävät. toki moni pettää seksin takia, mutta on myös meitä muita. meidät leimataan lutkiksi, koska se on niin helppoa. kuka oikeasti edes ymmärtää minua?kuka minut tuomitsee?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi olet väkivaltaisen miehen kanssa? Juuri lasten takia kannattaisi erota. Turha puolustella pettämistä. Vai alkoiko väkivalta miehen epäillessä että petät?
Tiedät itsekkin että teet väärin miestäsi kohtaan ja itseäsi sekä tätä toisen miehen vaimoa kohtaan. Hän kärsii kaikkein eniten.
Luultavasti tiedät että sinun ja tämän toisen miehen suhde muuttuu arkisemmaksi jos eroat. Hän jopa saattaa haluta lopettaa koko suhteen koska oletkin vaaraksi heidän liitolleen. Eiks vain, ystävyys muuttuu silloin ihan muuksi.
Jos miehesi on todella väkivaltainen, niin kenetköhän vaarannat syrjähypyilläsi?
Niin! Vaarannatte sen parisuhteessa elävän toisen miehesi ja pahimmassa tapauksessa myös hänen asiaan syyttömän perheen!
Monesti hyvin väkivaltaiset miehet suuntaavat pahimman kostonsa nimenomaan heihin.
Myös teidän omat lapset saattavat olla vaarassa!
Järkyttävän usein saa lehdistä lukea seurauksista kun tällaisia miehiä on petetty!
Tämä on väärä paikka hakea neuvoja. Tarvitset ehdottomasti apua ammattilaiselta.
Lopeta suhde jompaan kumpaan, ennen kuin jotain todella ikävää tapahtuu.
mitään. Pakenet vain todellisuutta ja vastuuta tehdä päätöksiä. Ei mikään syy anna oikeutusta pettämiseen, kyllä ne asiat täytyy ratkaista muulla tavalla. Nyt olet vain itsekäs valehtelija, joka ei ota edes omia lapsia ja heidän tilannettaan huomioon. Kaikesta huolimatta olet se seli , seli !!
siinäpä pulma.
Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Minä petin puolisoani. Mies on ollut ennen pettämistäni hieman väkivaltainen, ei lyömistä vaan tönimistä ja muuta henkistä väkivaltaa, öisin pitänyt hereillä kun itse on pöhnässä.
Ennen kerroin ystävilleni murheistani, mutta kun en ole saanut erottua, niin nyt käsittelen asioitani yksin. Tuntuu että ystäväni ovat saaneet kuulla tarpeeksi minua.
No niin, mies sai selville pettämiseni sen jälkeen kun olin jo lopettanut ulkopuolisen suhteeni. Siitäpä sitten kauhu on alkanut. Eli käytännössä pahoinpitelyt vain raaistuvat, kaksi viimeistä kertaa on ollut jo tappomeininkiä. En voi sanoa että eroaminen on helppoa, itse en ole siihen kyennyt ja nyt pelkään liikaa mitä tapahtuu jos lähden. Mutta sinun kannattaisi erota väkivaltaisesta miehestä ennen kuin jäät kiinni mistään muusta, sillä väkivalta vain pahenee aikaa myöden.
Minun perheessä pettäminen antoi aiheen alkaa lyömään ja se tuli kuulemma ansaitusti, itsepä kuulemma kerjäsin.
Olen molempina kertoina (siis niistä pahimmista pahoinpitelyistä) jatkanut suhdetta sillä aina sitä toivoo ja uskoo parempaan huomiseen.
Niin ja niin kuin joku tuossa kirjoitti, kannattaa ajatella myös sitä toista osapuolta siis sitä ulkopuolista miestä. Minun tapauksessani mies ei ole tehnyt mitään hänelle, mutta ne jutut mitä hän kertoo minulle mitä hän voisi hänelle tehdä ja hänen lapsilleen, niin ovat aika raakoja. Sen verran tunnen häntä että hänen juttunsa ovat vain uhkailemista minulle, mutta sattuu kuitenkin minuun.
Niin eli kimpsut ja kampsut kasaan ja kannattaa lähteä vielä niin kauan kuin voi. Siellä teholla ei ole mukavaa...
lukiessani sinun tekstiäsi, jos itset elät tuossa "illuusiossa", ajattele hyvä ihminen seurauksia joita voit aiheuttaa omille lapsillesi ja toiselle perheelle, kyllä ihminen on itsekäs, lue ajatuksella väkivaltaa kokeneen naisen vastaus, teholla ei ole mukavaa, ja siellä voivat olla myös omat ja toisen perheen vaimo ja lapset tai itse ja omat lapset kerrosta alempana, harvoinko näistä luetaan, mutta et sinä viitsisi olla syypää tälläiseen.
kuin huora häpee.
ja hän ei ymmärrä.
Uskottomuus on kanssa yksi ongelma, tiedän sen ja sitä ei olisi pitänyt tapahtua. Niin kuin monta muutakin asiaa tässä elämässä. Kaikki tekevät virheitä, myös minä. Ja luulisin että sinä myös.
Uskottomuuteen on paljon syitä ja toisilla se voi olla luonnossa, niin kuin myös pahoinpitely. Joitakin pahoinpitelijöitä voi provosoida ja joiltakin se tapahtuu luonnostaan.
En ole itse ylpeä tekosistani, mutta en silti hyväksy tuota nimittelyä. Joskus sitä tapaa toisen rakkauden vaikka olisi naimisissa oleva. Joskus siitä syntyy uusi suhde ja joskus se vaan loppuu itsekseen. Ei se tee ihmistä huoraksi !!
Minä itse olen yrittänyt pitää avioliittoa silti pystyssä, hyväksyen omat virheeni vaikka mies ei hyväksykään. Mutta kun virheestäni on aikaa kaksi vuotta, niin kyllä olisi pahoinpitelyt kuulunut loppua vaikka kuinka olisi oma vikani. Ei vaan se menee kahta pahempaan suuntaan...
Se ei tee minua huoraksi jos minä haluan pois avioliitostani eikä se että haluaisin kuitenkin jostain kumman syystä yrittää jatkaa sitä. NIH...
Mutta ajattele alkuperäistä nimimerkkiäsi: se on elämää vain. Se on elämää vain - on aika laiha lohdutus toisen perheen lapsille ja vaimolle. Kipuile eroon miehestäsi ilman, että tämä toinen perhe vaarantuu väkivaltaisen miehesi ja myös sinun takiasi. Olet julma.