Olen kerran juossut puolimaratonin, aikaa meni 1.30 ja risat eikä edes tuntunut pahalle. Jäi hyvät muistot.
Mutta minkälainen kokemus sitten maraton on puolikkaaseen verrattuna? Pitääkö lähteä täysin eri harjoittelulla ja asenteella?
Mutta minkälainen kokemus sitten maraton on puolikkaaseen verrattuna? Pitääkö lähteä täysin eri harjoittelulla ja asenteella?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ite juoksin keväällä ekan puolikkaan 1.38 ja nyt HCM
Maratonin 3.45 harjoittelu oli aika samanlaista kuin puolikkaallekin paitsi pitkät lenkit tuli mukaan harjoitteluun viimeisen 5 kuukauden aikana.kerta viikkoon pitenpi noin 18-30km.Maratonista jäi hyvä maku ja harrastus jatkuu. mies 31v.
Perusohje on, että maratonin rasitus on kolminkertainen verrattuna puolikkaaseen.
Asenteesta sen verran, että maraton vaatii rutkasti tahdonvoimaa siinä vaiheessa, kun voimat ovat loppu. Puolikkaalla tällaista henkistä kynnystä ei tarvitse ylittää, ellei lähde kylmiltään koittamaan.
1.30 puolikkaalla juossut harvemmin sippaa maratonilla täysin, mutta keho reagoi jossain 32 kilometrin kohdalla monesti yllättävästi.
Pidän itse puolikaan juoksua kovempana. Ehkä siihen on syyt etten ole juossut kuin 3 puolikasta lappu rinnassa. Paras aika on 1.26.47 vuodelta 2001. Samana vuotena maraton 3.10.46
Taasen olen pelkällä hiihtokunnolla juossut maratonin. Ja en suosittele kenellekään. Jalan lihakset olivat 3 päivää tosi kipeät. Aivan kuin olisi piesty ja kunnolla.
Asennetta vaatii maraton. Ainakin on silloin helpompi juosta.
Maratonilla tulee aina heikkoja hetkiä. Ajattelee ettei pysy letkan mukana ja miksi lähti taasen.
Mitä useammin olet ulkoiluttanut lenkkikenkiä ja juossut pitkiä lenkkejä sen helpompaa.
Sanoisin että maratonin perusta on säännöllisesti pitkiä ja rauhallisia lenkkejä.
Näin opetat elimistön ja eteenkin jalat juoksusta tuleville iskuille. Suurin syy miksi tulee loppumetreillä hankaluuksia. Jalat eivät kestä iskujen määrää.
Itse juoksen joka viikko vähintään yhden pitkän lenkin. Vähintään 1h 45 min.
Eikä ensimmäiselle maratonille kannata asettaa liian kovia aika tavoitteita. Niistä tulee vain pettymyksiä. Ensimmäisen juokseminen on kuitenkin hatun noston paikka vaikka aika olisi mikä hyvänsä. Siitä sitten ennätystä parantamaan.
Laskuri http://www.kolumbus.fi/olavi.peura/laskurikehys.htm
Näitä ei kannate ottaa vakavasti.
Tämän vuoden Vappuna juoksin kolmannen puolimaratonin 1.28.55 ja 20.toukokuuta 3.02.34 (Laskuri sano ajaksi 3:09:02) Että se siitä laskurista. Antaa kenties suuntaa.
puolikaan aika 1.31 sanoisi loppu ajaksi 3.13.27
puolikaan aika 1.38 sanoisi loppu ajaksi 3.28.20
Siinä vaiheessa kun et löydä tekosyitä jättämättä lenkkiä väliin. Olet henkisesti vahvoilla saavuttamaan päämääräsi. Tämän jatkuessa olet saanut uuden elämän asenteen.
Kuitenkin kannatte kuunnella elimistöä ja antaa sille lepoakin.
Lisäksi hyvä ruumiillinen kunto nostaa henkistä puoltakin.
PS: Ei kun tavoitteita rikkomaan.
olen samaa mieltä. Puolikas tuntuu paljon pahemmalta kuin maratoni. En ole lappu rinnassa puolikasta juossut, mutta kovana treeninä juoksin n. 23,5km aikaan 1.43 ja jotain päälle. Tuntui aika inhottavalta, tosin takana 16h treeniviikko leirillä (olen kilpahiihtäjä) ja vatsa meni sekaisin ja mahaan pisti. Aamulla olin tehnyt rullahiihtotreenin ja syönyt sitten siinä kaikkea, enkä pitänyt riittävää taukoa syömisen ja juoksutreenin välissä. Toisena päivänä todnäk olisi mennyt paremmin. Puskassakin meni se pari minuuttia varmaan.
Ekan maratonin juoksin pari viikkoa sitten Hesassa aikaan 3.23 ja puolikkaaseen verrattuna se oli todella helppo juoksu. Tosin syömiset ennen maratonia olivat kohdallaan, tankkaus onnistui hyvin (energiat ei loppunu kesken eikä tullut uupumista, vatsa kesti) ja lepäsin paljon ennen suoritusta. Eka puolikas juoksentelin kevyesti aikaan 1.43 ja toisen puolikkaan aikaan 1.40. Ainoa miinus oli se, että jalat eivät todellakaan olleet tottuneet tuollaiseen juoksulenkkiin asfaltilla (tänä kesänä olen juossut vain kaksi yli 20km:n lenkkiä, loput lenkit 10-15km ja pääosin maastossa) ja loppupuolikkaalla jalkoihin koski, mutta siitä selvisi hyvin, kun siirsi ajatukset muualle. Mitään muita ongelmia ei onneksi sitten ollutkaan ja matkanteko tuntui helpolta maaliin saakka. Hengitysteille maratoni oli hyvin helppo verrattuna esim. hiihtokisaan. Hapotustakaan ei tarvitse maratonilla kestää, ei ainakaan tolla vaihdilla mitä minä pystyn juoksemaan.
Minullakin siis vastaava tilanne kuin edellisellä vastaajalla eli hiihtokunnolla meni läpi eka maratoni, ja ihan hyvä aika sekä sijoitus tuli, joten tyytyväinen täytyy olla. Ensi vuonna ehkä taas...