Olin lasteni ja mieheni kanssa käymässä kotonani. Isäni, eli poikani isoisä, suuttui täysin yllättäen mitättömästä asiasta ja alkoi nöryyttää poikaani typerillä syytöksillä ja läimäytti lopuksi poikaa (8v.) takapuolelle.
Minä suutuin ja sanoin jotain sellaista, että pysyy kaukana pojastani. Isoisä suuttui lisää ja huusi, että poikani on temppuillut koko ajan ja että enää häntä ei tarvitse tuoda hoitoon mummolaan. Poika oli kuitenkin leikkinyt ulkona ihan harmittomasti.
Se on tietysti selvä, etten todellakaan vie enää lapsia hoitoon mummolaan, se on pojankin toive. Mitä muuta pitäisi tehdä? Isäni kasvatti aikoinaan minua samalla äkkipikaisella ja järjettömällä tyylillä ja tiedän hyvin, miten pahalta se lapsesta tuntuu.
Pitäisiköhän pistää välit kokonaan poikki? Tuntuu järjettömältä jatkaa suhdetta, josta ei ole itselle muuta kuin surua.
Isäni on käyttäytynyt äkkipikaisesti lapsenlapsiaan kohtaan ennennkin, mutta olen yrittänyt olla huomaamatta sitä, koska tiedän, että minun puuttumiseni asiaan saa isäni vain raivostumaan entistä enemmän.
Isäni ei kuitenkaan riehu koko ajan, vaan osaa olla halutessaan tosi mukavakin. Tähän saakka lapset ovat pitäneet hänestä.
Minä suutuin ja sanoin jotain sellaista, että pysyy kaukana pojastani. Isoisä suuttui lisää ja huusi, että poikani on temppuillut koko ajan ja että enää häntä ei tarvitse tuoda hoitoon mummolaan. Poika oli kuitenkin leikkinyt ulkona ihan harmittomasti.
Se on tietysti selvä, etten todellakaan vie enää lapsia hoitoon mummolaan, se on pojankin toive. Mitä muuta pitäisi tehdä? Isäni kasvatti aikoinaan minua samalla äkkipikaisella ja järjettömällä tyylillä ja tiedän hyvin, miten pahalta se lapsesta tuntuu.
Pitäisiköhän pistää välit kokonaan poikki? Tuntuu järjettömältä jatkaa suhdetta, josta ei ole itselle muuta kuin surua.
Isäni on käyttäytynyt äkkipikaisesti lapsenlapsiaan kohtaan ennennkin, mutta olen yrittänyt olla huomaamatta sitä, koska tiedän, että minun puuttumiseni asiaan saa isäni vain raivostumaan entistä enemmän.
Isäni ei kuitenkaan riehu koko ajan, vaan osaa olla halutessaan tosi mukavakin. Tähän saakka lapset ovat pitäneet hänestä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
pitäisit taukoa vierailuissa?
En näe oikeana katkoa välejä niin sinun isääsi kuin lapsenlapsen ukkiinsa. Parempi laiha sopu kuin lihava riita (ällöjä nää kliseiset sanonnat, mutta kun ne on tosia).
Voithan aina soitella kysyäksesi kuulumisia, mutta älä mene käymään ihan vähään aikaan. Ja mikäs pakko se on jättää hoitoon? Käytte vierailuilla yhdessä etkä jätä lastasi vanhempiesi katsottavaksi.
Ei vanhat ihmiset jaksa riehumista ja kiljumista (en uskokaan, että kukaan terve lapsi jaksaisi aina olla hiljaa paikallaan ;)
Kyseessä ei ollut kiljuminen tai riehuminen, vaan, poika laittoi pienen pallon puutarhassa olevaan sadevesimittariin, eikä saanut sitä sieltä heti pois. Siitä alkoi huuto, nöyryyttäminen ja lopulta läpsäistiin takapuolelle, vaikka siinä vaiheessa pallo oli jo saatu irti mittarista.
Ongelma on se, että tällaisen kokemuksen jälkeen on vähän vaikea yrittää olla normaalin kohtaliaissa väleissä.
en kyllä omia lapsiani veisi noin heikkohermoisen lähelle. Lapsille kun aina sattuu ja tapahtuu, ties mitä keksii vielä tehdä.
siinä kysymys..:D
Järjestä vierailunne siten että olet AINA paiklla silloin kun isäsi on lasten lähellä. Toisin sanoen, älä koskaan jätä lapsiasi hänen kanssaan ilman omaa läsnäoloasi.
On sairauksia jotka saa kayttäytymään ei-toivotulla tavalla, kenties sillä on jotain tekemistä.
Oli syy mikä tahaansa lapsesi eivät saa olla isäsi kanssa ilman toisen aikuisen seuraa.
Siitä olen samaa mieltä, etten uskalla enää antaa lasten olla papan kanssa itsekseen. Tuntuu, että välit eivät muutenkaan voi enää ikinä tulla entiselleen, vaikka ei minunkaan välini isääni ole koskaan olleet hyvät, johtuen juuri tästä holtittomasta käyttäytymisestä.
Surettaa se, että lapsi joutui pettymään isosisäänsä tuolla tavalla. Poikanihan ei käsitä ollenkaan mikä pappaan meni. Nyt on luottamus sitten mennyt varmaan loppuiäksi, niin minulta kuin pojaltakin.
Isälläni on vakava sairaus, joka varmasti painaa hänen mieltään, mutta toisaalta; hän on käyttäytynyt minua kohtaan ihan samalla tavalla silloin kun minä olin lapsi ja hän itse nuori mies, joten sairaus ei selitä kaikkea. Kaipa se on jonkinlainen luonnevika, josta ihminen kärsii itsekin.
Pappa pyysi kyllä pojalta anteeksi ennen lähtöämme, mutta vasta, kun mieheni sitä häneltä pyysi.
Lähentelen iältäni neljääkymppiä, miten se asiaan liittyy?
Jotkut ovat luonteeltaan tuommosia. En itsekään voi sietää lapsia ikähaarukassa 2-12v ellei sitten lapset ole kurilla kasvatettuja.
Kyllä olisin varmana hänen pappana hermostunu mutta en olisi läpsässyt. Reaktio olisi todennäköisesti ollut tällaista luokkaa: "Jaa oliko ihan pakko tehä nyt tol viisii. Kannattais nyt ton ikäseen jo alkaa käyttäytymään ja miettiä mitä tekee!" tai sitten jos olisin ollut valmiiksi pahalla tuulella niin olisi tullut pahempaa settiä ja lähtö sisälle. Olen melko sosiaalinen luonteeltani mutta tuollasiakin piirteitä on. Eivät kaikki jaksa hymyillä ja olla iloisia ympäri vuorokauden. Saatika jos on pysyvä sairaus niin se kyllä V-I-T-U-T-T-A-A.
Minkäs ikäisiä ovat vanhempasi?
iäkkäillä vanhemmilla lapsiaan?
ei ollut rikos, päinvastoin. Ja jotkut lapset nyt on vaan niin ärsyttäviä vaikka olkoonkin vanhempiensa silmäteriä.
Niin, siis en tosiaan ole hoidattanut lapsiani isovanhemmilla. Lapset ovat muutaman kerran koko elinikänään olleet siellä hoidossa, äitini toivomuksesta. Tämän tapauksen jälkeen he eivät tietenkään sinne enää hoitoon mene, mikä tuntuu äidistäni pahalta.
Joo, kaikki lapset ovat ärsyttäviä joskus, myös poikani, mutta ei lapsia silti saa lyödä tai nöyryyttää, vain onko joku toista mieltä?
Vanhempani ovat kuusikymppisiä.
Kiitos mielipiteistä. Olen nyt saanut itse rauhan tästä tapauksesta. Ei kai se auta muuta kuin tunnustaa itselleen, että oma isä on vaan inhottava ihminen, jopa omille lapsenlapsilleen. Täytyy sitten itse toimia sen mukaan.
Kaikkien ei tarvitse pitää lapsista ja luonteenkin piikkiin voi laittaa monenlaista, mutta mikään ei anna lupaa käydä käsiksi toiseen - ei aikuiseen eikä lapseen.
Tuntuu että isäsi on sairas. Ei ole normaalia käytöstä.
Isäni on aina ollut inhottava ja arvaamaton minua kohtaan. Hyvällä tuulella ollessaan hän on itse aurinkoisuus, mutta koskaan ei tiedä milloin tuuli käältyy ja alkaa paskaa puhaltaa silmille.
Sen verran tiedän, että isäni kärsii itsekin näistä inhottavista tempuistaan, jotenkin hän ei vain osaa hillitä itseään lainkaan silloin kun raivostuu jollekin ja raivostumiseen ei siis tarvita mitään syytä, ei ole ikinä tarvittu.
Jotenkin lapsellisesti kuvittelin, että isäni osaisi kohdella lapsenlapsiaan paremmin kuin minua aikoinaan. Eipä näytä onnistuvan.
Minusta tuntuu, että tämä välikohtaus poikani kanssa tuntui niin pahalta juuri siksi, että olen kokenut sen saman niin monesti itse lapsena.
Nyt harmittaa, että olen edes yrittänyt rakentaa isoisän ja lasten välille jonkinlaisia suhteita. Tuntuu kuin olisin käyttänyt lapsiani hyväkseni paikkaillakseni isäsuhdetta, vaikka tiesinkin hänen kummallisuutensa, mutta se tosiaan loppui nyt.
En ole ollut tuon tapauksen jälkeen missään yhteydessä isääni. Luultavasti joudun joskus taas tapaamaan hänet, koska haluan kuitenkin olla yhteyksissä äitiini.