Kävin erään naisen kanssa treffeillä muutama päivä sitten. Treffit menivät mukavasti, ja molemmilla tuntui olevan hauskaa. Sovimme että nähdään uudestaan, ja mielellään tosiaan näkisinkin hänet. Nyt kuitenkin olen pystynyt aistimaan tiettyä kylmyyttä, ja mielenkiinnon katoamista hänen puoleltaan. Puhelinkeskusteluun hänellä ei ollut aikaa, ja tekstiviestien vastaukset tuntuvat jotenkin aikaisempaa suurpiirteisimmiltä ja tylsistyneemmiltä.
Ajattelin että antaa sitten olla. En itse enää ota häneen yhteyttä jos ei sieltäkään mitään kuulu. Harmittaa kuitenkin jos tämä tähän jää, ja varsinkin jos kyseessä on jonkinlainen väärinkäsitys; eihän sitä koskaan tiedä vaikka hänellä olisi ollut esim. kiireisempää töissä tai jotain muuta vastaavaa. Eli varsinainen kysymys. Pitäisittekö säälittävänä jos teiltä kysyttäisiin suoraan että kiinnostaako vielä jatkaa yhteydenpitoa, sillä itse olisin vielä halukas. Jotenkin tuollaisesta voi jäädä hiukan säälittävä ja ressukka kuva, sillä pitäisihän miehellä olla ylpeyttä sen verran ettei ala kerjäämään, jos varsinkin nainen on nyt halunnut rivien välistä tehdä selväksi ettei enää halua kuulla minusta.
Ajattelin että antaa sitten olla. En itse enää ota häneen yhteyttä jos ei sieltäkään mitään kuulu. Harmittaa kuitenkin jos tämä tähän jää, ja varsinkin jos kyseessä on jonkinlainen väärinkäsitys; eihän sitä koskaan tiedä vaikka hänellä olisi ollut esim. kiireisempää töissä tai jotain muuta vastaavaa. Eli varsinainen kysymys. Pitäisittekö säälittävänä jos teiltä kysyttäisiin suoraan että kiinnostaako vielä jatkaa yhteydenpitoa, sillä itse olisin vielä halukas. Jotenkin tuollaisesta voi jäädä hiukan säälittävä ja ressukka kuva, sillä pitäisihän miehellä olla ylpeyttä sen verran ettei ala kerjäämään, jos varsinkin nainen on nyt halunnut rivien välistä tehdä selväksi ettei enää halua kuulla minusta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No en itse naisena missään nimessä pitäisi säälittävänä suoraan kysymistä. Siinäpähän (toivottavasti) saat vastauksen eikä asiaa tarvitse sitten enää pähkäillä. Kyllä kai aikuisten ihmisten pitäisi kyetä antamaan suoraan kysymykseen suora vastaus.
Toisaalta olen itse huomannut, että aina kannattaa uskoa omia aavistuksiaan(siis mielenkiinnon katoamisesta ja kylmyydestä), yleensä ne ovat oikeassa...
mulla on semmoinen tilanne päällänsä, että mies on joko ujo tai sitten ei vaan jaksa kirjoittaa tai sitten ajattelee samanlailla kuin sinä. Itse olen viime viikolla tehnyt "aloitteet" tekstiviestien suhteen sekä yhteydenpidon suhteen jne...ja ajattelin, että nyt on miehen vuoro, muutenhan se menee auttamatta siihen et minä "roikun" siinä. Joten kysy siltä naiselta vaan et kiinnostaako yhteydenpito. Miehen kuuluu tehdä aloite. Olen siis itse 26-vuotias. En tiedä sitten minkä ikäinen itse olet...Mutta mun mielestä miehen kuuluu "vikitellä" ei naisen!!! Kyllä se nainen sitten kertoo jollei kiinnosta!
Olen mies, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Kysy ihmeessä, ei se ole mitään epätoivoista anelua, että esittää suoran kysymyksen. Ja kyllä naisellakin pitää olla sen verran selkärankaa, että kertoo suoraan, jos ei enää kiinnosta.
Mitään manaamatta, muista myös worst case scenario: Jos treffikumppanisi tapailee toista, niin ethän varmaankaan halua joutua "reserviin". Sinne, mistä sinut sitten taas kaivetaan esiin, jos paikka taas vapautuu. Tässä tapauksessa luultavasti vain lempattavaksi toisen mielenkiintoisemman tieltä.
Täytyy myöntää että tällä hetkellä epäilen kyseessä olevan juuri tuo mainitsemasi worst case scenario. Sen verran yhtäkkinen ja huomattava muutos hänen suhtautumisessaan minuun tapahtui, ettei tarvitse olla edes kovinkaan vainoharhainen ajatellessaan että joku mielenkiintoisempi on löytynyt.
Jos vielä jatketaan hiukan asian vierestä, niin tapasin naisen netin kautta. Hän sanoi että häneen oli ottanut yhteyttä melkein 100 miestä. Olin siinä vaiheessa aika monttu auki, että voiko tuo olla edes mahdollista, sillä sen verran uusi olen nettideittailussa. Yhtään kyseenalaistamatta naisten todellisuudentajua, niin en hirveästi ihmettele jos tuollaisesta menee hiukan polla sekaisin. Kuvittelee että varmasti löydän vielä tuota paremman, sillä tuskinpa hän on niistä sadasta se numero ykkönen. Kyllä minulta ainakin saattaisi mopo "hiukan" karata jos sata naista osoittaisi mielenkiintonsa minua kohtaan. Pienikin puute, tai omasta mielestä epämiellyttävä piirre toisessa saattaisi taas saada palaamaan laarin ääreen, vaikka yleensä moni hyvä tarina alkaakin tietystä särmästä ihmisten välillä. Sitähän se suhde on, palasten sovittamista ja särmien hioitumista siten että päivä päivältä huomataankin olevan enemmän yhteensopivia. Tämä tietenkin edellyttäen että tullaan kuitenkin toimeen ja toisen persoonallisuudesta löytyy jo alussa niitä kiinnostavia puolia.
Koska en osaa mitään sarjadeittaamista, ei löydy aikaa, enkä edes haluaisi tutustua joka viikko uuteen naiseen, ajattelin kyllä jättää tällaisen deittaamisen muille. Tutustun mieluummin naisiin vaikka harrastuksissa, kirjastossa tai ravintolassa.
Tulipas vuodatus ja vielä aiheen vierestä, mutta niin äimänä kyllä olin hänen kertoessaan oman ilmoituksensa saamasta suosiosta.
Kannattaisi mainita myös tuo että aika ressukkamaista on mielestäni "leuhkia" nettisuosiolla jossain deittisivustolla...hoh...ihan varmasti jokanen nainen saisi saman määrän miehiltä viestejä koska siellähän niitä seuranhakijoita löytyy pilvin pimein.
Nettitapailu/chat/deittisivustot?/elämä tietokoneen ääressä?..että jääkö siihen nämä monet vuodet siellä pyörineet kiinni kuin pokeripeliin..etteivät osaa lopettaa ja luulevat voittavansa panoksillaan suurempia potteja...
jos näin on...ei kannata moiseen muijaan enää aikaansa tuhlata...
Minulle on tainnut käydä kuin sinulle. Tapasin netin kautta mielestäni kivan ja täysjärkisen oloisen miehen. Sähköä oli, muutaman kerran tapailtiin, mutta sitten alkoi hänen puoleltaan tuo kylmettyminen ja viestien harveneminen. Kysyin sitten suoraan, että josko vielä kiinnostaa. Kiinnosti kuulemma, mutta kai ne teot puhuvat puolestaan. Sain ehdottaa sitä sun tätä, tuloksetta. Nyt sitten päätin, että anti olla. Eipä jaksaisi yli kolmikymmpisenä noita lämpimikseen puhujia. Taisi siirtää minut nyt sinne reserviin. Kahden nettituttavuuden jälkeen totesin: jätän sen maailman ainakin hyvin pitkäksi toviksi. Ei inspaa itsensä markkinointi ja "työpaikkahaastatteluissa" jänskättäminen. Olipa vain mielenkiintoista kokeilla moista, vaikka taisin siinä tähän jälkimmäiseen tapaukseen vähän ihastuakin.
Kysyvä tien löytää. Ei todellakaan ole ressukkamaista olla kysymättä vaan se ettei kysy.
Se antaa sinustakin kuvan ettet ainakaan ala roikkua jos ei "rouvaa" enää niin "huvita" että voisi fiksuudessaan sen toiselle osapuolellekin ilmoittaa.
Toisaalta asialla voi olla pelkkä luonnollinen selitys..väsymys, naisten "oudot päivät", ja mistä sitä tietää vaikka hän itse miettii samoja asioita kuin sinä...kysy heti pois...niin ei turhaan päätänsä vaivaa ja voi nukkua yönsä hyvin.
Se ei ole kuin yhdestä tekstiviestistä kiinni kun laittaa kysymyksen kohti kohdetta...ja avot:)
Minä ainakin kysyn aina kun siltä tuntuu koska ei ihmisen vaistoja ole ilmasta temmattu:)...kyllä niissä aina jotain perää on...mutta tarkistaa aina kannattaa oliko oikeassa vai ei.
Ajattelisin kuitenkin niin että jos vastapuolelta ei kuulu mitään tai aika rupeaa olemaan "kortilla" väsymystä rupeaa ilmaantumaan jo näin suhteen alussa niin kyllä silloin on turha enää mitään yrittää. Jos sitä on kiinnostunut jostakusta niin kummasti sitä väsymys katoaa ja jaksaa nauttia toisen seurasta.
Eikä se että toista ei kiinnosta tarkoita että olisi toisesta jotenkin vastenmielinen tai että treffisi olisivat menneet penkin alle, vaan juttu ei vaan syty eka tapaamisen jälkeen eli "kemiat eivät vain kohtaa".
Kivoja miehiä ja naisia on mailma täynnä mistä valita pitää tietää mitä haluaa ja itse näin vanhana (35v) jo tietää mistä on valmis tinkimään ettei ennakko-odotukset nouse liian suuriksi eikä anna itsestään väärää kuvaa.
Eli nokka kohti uusia tuulia periksi ei kannata antaa kaikille on joku olemassa...
T: Reiska