Olemme eronneet muutama vuosi sitten lasten isän kanssa.
Nyt isä ilmoitti, ettei kykene olemaan lapsilleen isä( on henk.koht ongelmia niin paljon). Ja samalla isän puolen sukulaiset katosivat lasten elämästä.
Onko minun tehtäväni roikkua näissä suhteissa, vai annanko heidän vain kadota?
Nyt isä ilmoitti, ettei kykene olemaan lapsilleen isä( on henk.koht ongelmia niin paljon). Ja samalla isän puolen sukulaiset katosivat lasten elämästä.
Onko minun tehtäväni roikkua näissä suhteissa, vai annanko heidän vain kadota?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikea sinun on ylläpitää suhteista yksipuolisesti. Käytä energiasi lapsiisi ja omaan elämääsi.
Kutsu isä ja sukulaiset edelleen vaikkapa lastesi syntymäpäiville mutta älä ota stressiä siitä, jos eivät tule.
Selitä lapsille, ettei suhteen katkeaminen isään/sukulaisiin johdu lapsista eikä sinusta vaan siitä, että isällä on tällä hetkellä vaikeaa. Olettaisin isän jossain vaiheessa mahdollisesti kuntouduttuaan taas kiinnostuvan lapsistaan.
hän on silti pysyy isänä. Et voi väkisellä vaikuttaa isän ratkaisuihin, mutta jollain tapaa pidä isä lasten elämässä, äläkä etsi syyllisiä.
Jos isä katoaa, niin ihmettelen, miksi hänen puolen sukulaiset katoavat...Sinuna pyrkisin pitämään yhteyttä isovanhempiin ym...
Isovanhempia harva muistaa esim eron jälkeen, mutta samaa sukua ovat ja lapset osaavat kasvettuaan arvostaa yhteydenpitoa. Voi tulla vielä ajanjakso, että isän elämä on kunnossa. Sitä sopii toivoa. Jaksamista ja iloa elämään, kaikesta huolimatta!
ketään niin paljon kuin vuosien epätoivoinen roikkuminen jossain asiassa. Helpomalla pääsee, kun jättää taakseen, jos tuntuu tukalalta.
Tietysti se ei ole hyvä asia, mutta lasten kannalta turha odottaminen, lupaukset ym tapaamiset, jos ne on vain sinun yhteyden oton varassa, niin nekin on väärin lasta kohtaan. Jos toinen puoli ei näytä itse tahtovan yhteydenpitoa, niin anna olla.
Parempi unohtaa sitten kokonaan, se helpotaa ajan kanssa. Mutta väkisin roikkuminen muissa, se syö ihmisiä ja tekee lasten elämästä helvetin.
Meillä on vähän samantyylinen tilanne.. Lapsen isä näkee lasta harvoin, siis sillon kun hänelle sopii.. Eikä lapsi siis ole ikinä isänsä mukana, saati yötä isänsä luona.
Isän puolelta suku ei ota mitään yhteyttä, ei edes lapsen isovanhemmat! Muttamutta.. Jokainen tietysti tyylillään nämä asiat, mutta en ota minäkään enää yhteyttä isän puolen sukuun.
Yhteydenpidon pitäisi mielestäni olla molemminpuolista. Samoin meillä kummit ja muut hävisi lapsen elämästä eron myötä. Ei minulle merkitse mitään paketit syntymäpäivänä tai jouluna, enemmän itse peräänkuulutan niitä suhteita.