missä vaiheessa

luo? miksi sotkea tanttoja teidän väliin jos keskenään asiat pystyy sopimaan, Asia erikseen jos vaadit elatusta silloin kannattaa sopia Etävanhemmalle jokatoinen viikonloppu koska viikko/viikko vuorolla et saa penniäkään, Viestistäs heijastuu kuitenkin se raha joten sopikaa jokatoinen viikonloppu toiselle ja elatus 10% tuloista laskettuna mielummin brutto tuloista laskettuna tässä tapauksessa

Me tehtiin ositus harkinta-ajan aikana, silloin kun minä tarvitsin rahat uuden asunnon ostoon (n. 500 m päässä vanhasta asunnosta). Meillä mies osti multa osuuteni yhteisestä asunnosta ja jäi siihen. Lapset ovat nyt vaihtaneet sunnuntai-iltaisin kotia noin puoli vuotta ja ihan hyvin on mennyt. Tietysti jatkuvasti vaatteita ja tärkeitä tavaroita pitää olla pakkaamassa ja purkamassa, mutta kun asutaan lähellä, niin niitä pääsee hakemaan, jos jotain on "väärässä" kodissa. 8-vuotias jo pyöräilee välillä käymässä luonani, vaikka onkin isän viikko.

Missään lastenvalvojalla ei olla käyty. Ruksi vain avioerohakemukseen kohtaan "lasten huollosta on päätetty erikseen". Eikä se kuulemma käräjäoikeuden virkailijan mukaan ketään kiinnostakaan, jos me molemmat ollaan tyytyväisiä yhdessä tekemäämme sopimukseen. Meillä ero sujui jokseenkin yhteisymmärryksessä ja yritimme ainakin parhaamme mukaan ajatella lasten parasta. Meille esim. jäi yhteinen tili, jonne lapsilisät menee ja sieltä maksetaan nuoremman päivähoitomaksu. Ja olen sieltä ottanut rahaa, kun minä äitinä olen kuitenkin enemmän noita vaatteita ostanut. Nämä rahajutut on tietysti asioita, joista kannattaa kirjallisesti sopia, jos yhteistä säveltä ja luottamusta ei enää ole. Mutta jos lapset asuvat yhtä paljon molempien luona, niin mitään elatusmaksujahan ei silloin tarvitse sopia.

Olen lapsilta aina välillä kysellyt, että mitä he järjestelystä tykkää. Ja että vaihdamme systeemiä, jos heistä tämä jatkuva vaihtaminen tuntuu pahalta.Toistaiseksi ainakin heille tämä on sopinut. Varsinkin, kun toisen luona voi käydä "kylässä".

Ositus taisi tulla tehdyksi kun meidät jo oli tuomittu avioeroon, ei ollut kiirettä ... sovittelimme aikalailla keskenämme vaikka olikin avioehto.

Lastenvalvojalla kävimme vahvistuttamassa huoltajuus-, tapaamis-, ja elatussopimuksemme minkä olimme itse laatineet. Taisi tärvääntyä vartti siinä. Vielä helpommalla pääsee, jos ko. sopparit laittaa erohakemuksen liitteenä vahvistettavaksi oikeuteen... tapauksessamme ne molemmat erohakemukset vain oli jo tullut tehdyksi (nuo lapseen liittyvät sopimusket kun laadittiin muistaakseni vasta 3 kk lopullisen eron jälkeen, oli vähän kiireitä).

Vuoroviikottelu toimii joillekkin perheille ja eropareille... jos sujuu, niin minusta paras mahdollinen kuvio lapselle, mutta ellei edellytyksiä ole ... älkää edes koettako... menee hermot teiltä ja lapsi kärsii. Taito- ja tahtolaji...

Alla viime viikolla käydyn keskustelun kopio aiheesta... herättanee ajatuksia...

=========================



Ei häntä mihinkään heitellä, hän tulee tai haetaan koulusta jompaan kumpaan kotiinsa. Ilman "matkalaukkua" ... avainnipussa sattu olemaan vain kaksi avainta yhden asemesta.

Jotta vuoroviikottelu toimii se edellyttää tiettyjä asioita:
- vanhemmat ovat eronsa käsitelleet, ja ymmärtävät roolinsa yhteisen lapsen tätä rakastavina vanhempina
- vanhemmat asuvat lähellä toisiaan
- lapsella on todella kaksi kotia ... joka kieltämättä aiheuttaa ylim. kuluja (tupla vaatteet, tupla fillarit, tupla sukset, tupla lelut, jne. jne.)
- lapsi pitää järjestelystä (pakottaa ei pidä, saa, tai voikaan)


>

Kyllä tämä heille sopii aivan kuin minunkin puolisolleni ;-) Mutta kyllä, tuo voi olla ongelma joissakin tapauksissa.




Yhteishuolto ei toimi KAIKISSA tilanteissa ja eroissa. En suinkaan tuputa sitä autuaaksi tekevänä, tai läheskään aina lapsen etuna. On hyvä että näissä on vapauksia, koska kuitenkin vanhemmat (yleensä) tietävät mikä lapselleen parasta, ja toimivat sen tavoitteen eteen.




Niin, erosimme aikanaan puolisoni kanssa toisistamme ... emme lapsestamme. Ympäristö minkä olisimme tarjonneet rakastamallamme pojalle olisi ollut sellainen, jossa emme tahtoneet hänen varttuvan .. se ei olisi ollut hänen etunsa millään tavalla. Kyllä, yritimme ... harkitsimme ... haimme apua ... keskustelimme ... mutta joskus kaksi erinomaista ihmistä on ajautunut toistensa huonoon seuraan ... silloin viimeisenä keinona on ero, joka tietenkin aina vaikea jokaiselle (eikä vähiten lapselle).

Nyt lapsemme saa sellaisen kodin mallin (kahdessa osoitteessa) jollaisen hänen tahdoimme saavan (ja tietenkin myös me molemmat vanhemmat) -- Onneksi näin. Onneksi hänen ei tarvinnut varttua kyräilevässä, rakkaudettomassa, kylmässä, "kireässä" kulissikodissa ... koska sellaiseksi yhteiselämämme lapseni äidin kanssa olisi mennyt.

=========================




Lapseni asuu pysyvästi kahdessa eri osoitteessa jotka ovat varsin lähellä ja erinomaiseten kulkuyhteykisen päässä toisistaan. Hänellä on kaksi kotia, toinen äidillä ja toinen isällä ... molemmissa on hyvä olla, ja esim. synttärit järjestetään porukalla jommassa kummassa kodissa ...himena teemasta riipuen. Ymmärrän ettei tätä voi ymmärtää ellei tahdo.

Jos lapsellamme olisi paha olla tässä kuviossa (ja hänen mielipidettään on kuultu), niin ei näin meneteltäisi.



Niin, tuo pysyvää koti-asiaa koetin yllä selvittää... enkä jaksa keksiä miten tämä vanhempien itsekkyyteen liittyy .. paitsi että ex-vaimoni ei ollut itsekäs ja ymmärsi että tämä järjestely sopii parhaiten meidän lapselle. Siitä hänelle kiitos.



Täysin älytön idea (ainakin meidän tapauksessa, ehkä joillekin toimisikin)... kuten yllä kerroin, meillä molemmilla uudet puolisot, jopa perheenlisäystä. Me esikoiseni vanhemmat tahdomme antaa lapsellemme hyvän ja tasapainoisen, rakastavan perheenmallin, jota valitettavasti me emme pystyneet saamaan aikaan välillemme yrittämisestä huolimatta. Nyt niitä perheitä on kaksi, joissa poikani todellakin on perheenjäsen 110%:sti ... joka ei olisi mitenkään mahdollista ehdottamassasi mallissa ... myös sisarpuolilla ja uusilla puolisoilla on oikeus kotiin.




Me emme syytelleet toisiamme erosta, tosin tapahtuneesta olimme surullisia. Varmaan puolisonvalinnassa aikanaan teimme virheet, virheiden tekeminen on inhimillistä .... niiden toistaminen on typeryyttä. Onneksi lapsemme ei ollut virhe :-D

Lapseni ei vietä matkalaukkuelämää, molemmissa kodeissa on kaikki mitä tarvitsee ... myös tärkein, rakastava ja rakentava ilmapiiri.




Minusta itsekästä on roikkua "kulisseissa" jotka läpimädät (tai roikuttaa perhettä niissä), eikä tehdä sitä joskus välttämätöntä päätöstä erota, joka sattuu kyllä ... mutta tehdä kaikkensa jotta tilanteesta selvitään parhain päin.

Ehkä erään Jämsäläisen kunnalispoliitikonkin olisi kannattanut romuttaa kulissit ajoissa... pää kun ei aina kestä näyttelemistä vuodesta toiseen.