soittelee miehelleni töinensä: "milloin meinaat tulla viskomaan puut huoneeseen" tai "milloin oikein meinaat tuon nurmikon leikata".
Ajattelin vaan, kun eri taloudessa asuvat, että eihän sen pitäisi miehen ongelma olla ollenkaan, että kuka ja milloin, nuo kyseiset askareet tekee.
Oliko mielipiteitä?
Ajattelin vaan, kun eri taloudessa asuvat, että eihän sen pitäisi miehen ongelma olla ollenkaan, että kuka ja milloin, nuo kyseiset askareet tekee.
Oliko mielipiteitä?
Vastaukset 29
Vanhimmat
olen vasta 19.v.tyttö mutta esim. oma isäni auttaa mummoani miten parhaiten pystyy ja minäkin todellakin aion auttaa vanhempia kuin he eivät itse siihen kykena, sanoispa mun tuleva aviomies mitä tahansa. vanhemmat auttaa lapsia alussa ja lapset vanhempia lopussa, stupid bitch.
Voi vitsi mitä lässytystä, "joo autan sit aina", niin varmaan autatki? Ihan niin kuin nytkin autat kotona äiskää ja iskää ja niiden ei tartte kuin pyytää sua, niin jo oot viemässä roskapussia ja imuroimassa olohuonetta? Ai niin, mutta nythän onkin niin, että NYT on äiskän ja iskän vuoro auttaa SUA ja sitten myöhemmin sä sitten autat niitä, jos ne tarvii apua vaik vanhainkodissa.
Eihän tässä siitä olekaan kysymys. että auttaako vai ei. Keskustellaanko teidän perheessänne todella tuohon sävyyn, ja sallit, että myös aikuisena omassa taloudessasi elävänä (oletetaan, että sinäkin joskus aikuistut) sinua on ok puhutella noin?
Sinähän et sitten ole koskaan tarvinnut apua vanhemmiltasi ja et näköjään ole sitä antanutkaan.
Älä koskaan kysy mahdollista lapsenhoitoapua miehesi vanhemmilta, siis asuttehan eri taloudessa luultavasti silloinkin.
Ps. meillä vävy tekee metsästä puut sekä mökille että talolle. Onhan mukava viikko, molemmat oikein odotamme sitä. Minä hoitelen lapsia ja ruokapuolen ja illalla saunan jälkeen puhutaan syntyjä syviä.
Vaikka tarvitsinkin apua joltakin (mitä ei kyllä usein tapahdu), en kylläkään "pyytäisi" sitä tuohon sävyyn kuin anoppi.
Ei kai kukaan saa odottaa jotenkin itsestäänselvästi että juuri tietty henkilö tekee kulloinkin tarvittavat työt. Täytyy kysyä, sopii ensinnäkin j JOS sopii, niin sitten voi kysyä että MILLOIN.
Muuten se touhu on vähän sairasta.
Älä välitä siitä nuoren tytön törkeästä kommentista, hän ei varmaankaan ole vielä ehtinyt kokemaan joidenkin hyväksikäyttöä eikä niinollen pysty tuntemaan empatiaa.
Tapa millä asia ilmaistaan. Ollaan jo valmiiksi suutuksissaan, että hommat ei etene ripeään tahtiin. Eihän kenelläkään voi muuta elämää ja tekemistä tietenkään olla, kuin hänen puunsa tai nurmikkonsa?
Siis anoppi kysyy MILLOIN meinaat, no siihen voi vastata, että ensi tiistaina pistäydyn. Ehkä se anoppi haluaisi olla kotona ja keittää vaikka kahvit. En nyt tiedä minkälaiset puutalkoot siellä pitää pitää, mutta sen tiedän, että nurmikkoa ei tänä kesänä turhan usein ole tarvinut leikata. Laske montako tuntia koko vuoden tunneista näihin töihin olisi mennyt ja pane ketutus oikeisiin mittasuhteisiin.
ettäensi tiistaina tulen ja sattuisi olemaan vaikka torstai, niin vittuiluna se sen ottaisi.
Kysymys tulee aina siihen sävyyn, että miksi et vieläkään ole täällä tekemässä sitä. No ei sellaiset voi tätä ymmärtää, jolla ei ole riesana tuollaista puheliterroristia.
Luuletko tosiaan, että miehesi pitää hoitaa vain sinun asioitasi? Oletko myös varma, ettet tule koskaan anoppisi apua tarvitsemaan?
Mieti näitä asioita, ennenkuin alat miestäsi, tai anopiasi haukkumaan.
Poikani auttaa minua, ja minä pokani perhettä. Meillä menee hyvin, ja miniäni ymmärtää sen täysin.
Itsessäsi on varmaan suurin vika! Jos anopillasi ei ole puolisoa TOTTAKAI hän pyytää poikaansa.
Eli jos anoppi soittelee töihin ja vaatii tekemään töitä siihen sävyyn, että "missäs helvetissä sitä ollaan oltu, kun et ole nurmikkoani leikannut ja polttopuita hakannut ja talon seiniä maalannut, johan minä eilen viimeksi soitin", miniän pitää olla asian kanssa ihan ok. Kukaanhan ei sanonut, että mies ei aio mennä, tai että miniä sen kieltäisi, vaan päiviteltiin sitä, kuinka anoppi voi niin törkeällä tavalla vainota toista OMILLA töillään.
Ja mistähän te tiedätte, onko tämä anoppi 40-vuotias vetreä nainen, tai edes että onko hänellä puoliso? Siinä olen samaa mieltä, että vanhemmat auttavat kun ollaan lapsia, ja lapset sitten kun vanhemmat ovat VANHOJA, eivätkä heti kun pois muuttavat. Sehän tietäisi n. 60 vuoden pakkotyötä vaikka VARMASTI pärjäisivät omillaankin n. 20 vuotta.
Anopit älähtivät, kun ei saisikaan poikiaan luokseen soitella joka päivä tekemään ties mitä töitä. On sillä pojalla OMAKIN perhe ja työt, joka menee etusijalle!
Miettikääpä vähän. Haluaisitko auttaa ystävääsi, jos hän soittaisi samanlaisen auta-nyt-...tana-mua-puhelun, kuin anopillanikin on tapana? Anoppini tosin ei kiroile, mutta ilme on hapan, vaikka taloudellisesti heillä menee todella hyvin, ja apua olisi mahdollista palkata, on mieskin vierellä, mitä kaikilla ei taas ole, mutta se ei estä käskytystä. Kun on saanut kaiken, ei osaa antaa mitään, ei osaa ymmärtää toista, eikä osaa käyttäytyä ihmismäisellä tavalla. Jokainen huolehtii oman taloutensa asioista, minä en puutu anopin taloudenhoitoon, eikä hänkään siis saisi puuttua minun ja mieheni asioihin, mutta puuttuupa kuitenkin. Minä kirjoitan täällä, mietin asioita mieheni kanssa kotona, mutta anopille en ole sanonut tästä mitään.
Annan teille hyvän neuvon, ja toivon oikeastaan, että joku teistä olisi kertonut sen minulle jo aiemmin, mieheni ja minä olisimme säästyneet paljolta harmilta, johon ei loppua näy. Älkää koskaan, koskaan ryhtykö minkäänlaiseen bisnes- tai työsuhteeseen kenenkään sukulaisen kanssa. Appivanhemmat toimivat nyt eräänlaisena välikätenä, "hoitavat" erästä asiaa, johon liittyy useampikin sukulainen, emmekä siis vain minä ja mieheni, appivanhemmat itse ehdottivat tätä, muiden sukulaisten myötäillessä taustalla. Ajattelin että kyllä heihin voi luottaa edes tässä asiassa.
No, arvaahan sen, miten tässä asiassa kävi? Mitään edistystä ei ole tapahtunut, ja he pitävät erästä omistamaamme asiaa tällä kertaa panttina, ja eivät luovuta sitä, ennen kuin he päättävät. Tämä on mielestäni erittäin ala-arvoista käytöstä, enkä uskonut että appivanhempani olisivat kyenneet tähän. Tällä tavalla he pystyvät nyt määräämään 2-3 ihmisen tekemisistä ja menoista ja ajatuksista. Jos eivät pidä jostakin mitä teemme, he vitkuttelevat asian hoidossa, ja nyt he vitkuttelevat selvästi, keksivät tekosyitä, valehtelevat pojalleen, toisille sukulaisille omista menoistaan, sanovat hoitavansa asiaa, mutta häipyvät omille teilleen. Luottamukseni heihin on mennyt tyystin, lopullisesti.
Tämä juttu vain todisti minulle ja miehelleni, että olen ollut alunperin oikeassa anopin suhteen.
Kun he tarvitsevat seuraavan kerran meidän apuamme, minä en auta. Jos vanhemmat eivät auta edes omia sukulaisiaan, ilman ehtoja, minunkaan ei kuulu auttaa näitä vanhempia.
MIllä oikeudella itse olet tuollainen. Kuulut samaan kategoriaan kuin edellisellä palstalla vieraillut MINIÄ vm 65.
Anoppi, anoppi, ja taas anoppi, anopit tekevät kaikki virheet.
Te miniät ette voi tehdä virheitä, koska ette tee mitään.
Hieno homma, että me anopit ollaan joskus osattu tehdä, niin hieno poika, että se kelpaa teillekin!
Olen melko nuori miniä, 22v. Minulla ja miehelläni on lapsi ja oma talo. Silti käymme molempien vanhempia auttamassa. Molempien vanhemmat auttavat sitten meitä, jos siltä näyttää.
Ollaan kavereina puunteossa ja kaikessa. Nurmikkoakin on tullut muutama metri leikattua=).
Kyllä apua saa pyytää, vainoamaan ei kannata alkaa.
Me autamme ennemmän vanhempiamme, kuin he meitä. Mutta me olemmekin nuoria, me jaksamme paremmin kuin vanhat rakkaat vanhempamme. Emme tunne olevamme mitään orjia. Yhteisymmärrys on valttia tässäkin.
Ei välttämättä sitä yhtäkään. Minä olen ainakin kouluttanut miestäni kohta toistakymmentä vuotta ja terapeutti hoitaa loput.
Ei saisi yleistää, vaikka anoppi-sana siihen kovasti houkutteleekin.
Jos sinulla on hyvät suhteet miniääsi, ei yksikään ikävä anoppi-kokemus ole sinulta mitenkään pois. Huokaise helpotuksesta, että voit lukea näitä tarinoita ulkopuolisena etkä kertoa omakohtaisena.
Tuosta hienosta pojasta... minä olen ainakin joutunut kouluttamaan miestäni jo kohta kaksikymmentä vuotta, notta jos on hieno, niin en minä siitä kyllä anoppia kiitä. Meni pitkään, että mieheni poisoppi itsekkäästä ajattelutavastaan ja ilkeästä tavasta hoitaa omaa pahaa oloaan nälvimällä muille.
En tarkoita, että kenenkään pitäisi jatkuvasti vanhempien kaikkiin pompotuksiin osallistua. Jos teillä esim. on sisaruksia lähistöllä, kannattaisi yrittää vähän jakaa töitä. Ajanmittaan voi nim. jatkuva molempien appivanhempien auttaminen käydä raskaaksi.
Tuskinpa vanhempanne myöskään tosiasiallisesti ovat kovinkaan vanhoja. Te olette niin nuoria, että vanhemmillanne, samoinkuin teillä itsellännekin, voi vielä olla irtipäästämisen vaikeuksia. Eihän siinä mitään. Ajanmittaan kuitenkin kaikki sopeutuvat ja silloin kukaan ei saisi vaatia turhia palveluksia.
Kokemuksesta tiedän, että nuorella lapsiperheellä on ainainen ajanpuute, stressiä työelämän paineissa ja lapsille uhrattavan ajan riittämättömyys.
Vanhemmiten tai sairastuessa kuitenkin tulee tilanteita, jolloin lasten apu ja huolenpito vanhemmille ja appivanhemmille on kullanarvoista. Jo se, että heillä on sinunkaltaisesi, empaattisesti ja ystävällisesti suhtautuva tytär ja miniä, on uskomattoman rauhoittava ja hyvää mieltä tuottava asia.
Mikäli saatte useampia lapsia, tai tulee tämän yhden kanssa tarve saada hoitoapua, teillä on varmasti neljä kappaletta rakastavia isovanhempia, mahdollisuuksiensa mukaan apua antamassa. Samoin muissakin tarpeissanne.
Todellakin, yhteisymmärrys on valttia.
luojan kiitos vielä hyvissä voimissa ja työelämässä mukana. Minua ihmetyttää joidenkin äitien ajatus, että olen tehnyt sinulle pojan, onpa se kelvannut, ikäänkuin se oikeuttaisi odottamaan palveluja. On muistettava , että nuorelle perheelle oma perhe-elämä on tärkein, se reviiri on ehdottomasti kunnioitettava eikä aina olla syöttämässä omia neuvoja, aika on muuttunut, jos pojalla on huonja tapoja, on hyvä vain että hän oppii toisenlaisen toimintamalin.Lastenlasten hoitaminen on iloinen asia, ihanaa, se on etuoikeus. Mitä auttamiseen tulee, kun appivanhemmat vanhenevat, olosuhteita voi muokata niin, että on helpompi tulla toimeen ja voi säästää myös rahaa niin, että pystyy ostamaan palveluja. Työelämä on jo nyt niin hektistä, että nuoret ikääntyessään hekin eivät tule jaksamaan hoitaa vielä vanhuksiaan, eikä tarvitse. Itselläni oli aikanaan äiti, joka syyllisti, jos ei toimittu hänen pillinsä mukaan.Aina olisi vain pitänyt tuoda kunniaa, .Lempeänä ja tasapuolisena näin hänet vasta kuolinvuoteellaan. Pitäkää nuoretperheet puolenne, tehkää omat traditionne esim. joulusta, älkääkä menkö velvollisuudesta anopin luo
Harmi ettei anopillani ole kaltaisianne miniöitä ja poikia, jotka ilolla käyttäisivät vapaa-aikansa toisten passaamiseen.
Lapsia hänellä kyllä on paljon mutta ainoa auttajansa on mieheni. No onneksi asumme vuokralla, niin ei ole niin paljon omia askareita, niin voimme keskittyä anopin passaamiseen, että hänen olisi hyvä isossa talossaan asustella.
anopilla iso talo ja itse asutte vuokralla. Niin sitä pitää.
Oi, ihanaa!! Jollakin muullakin on yhtä paha despootti anoppina kuin mullakin.
Ja TODELLAKIN ei pyydetä mitään vaan VAADITAAN ja KÄSKETÄÄN!! Arghh, todella huonoa käytöstä. (ilmeisesti 50-luvulla kasvatetuilla oli pulaa myös käytöstavoissa?? heh heh). Ja kaikki pitää myös tapahtua sillä punaisella sekunnilla millä anoppi on päättänyt. Ja se on ihan sama vaikka olisi töissä kesken sydänleikkauksen, niin anopin peltikatto on tultava pesemään HETI!!!!! Ja sitten tunnin välein soitellaan ja piinataan, "no joko joko?? onko se potilaan henki muka tärkeämpi kuin minun peltikattoni pesu, täh?!?!"
Appiukon ja hänen perheensä kanssa ei vastaavaa ongelmaa ole, he pyytävät aina kauniisti josko meillä olisi joskus aikaa auttaa ja kiittävät kauniisti avusta. Sellaisia ihmisiä todellakin auttaa mielellään.
rasittamasta, niin ei tarvi sitten jatkuvasti huudella ulkopuolisia apuun.
Suu säkkiä myöden, niin ennenkin sanottiin.
Ellei pysty pitämään taloa niin myyköön sen pois.
myyköön talon pois ja ostakoon osakkeen rivitalosta, niin ei tarvitse vaivata toisia töillä, jotka eivät heille kuulu.
eli eipäs tarvitse pitää itsestäänselvyytenä että anoppi kyllä hoitaa , kun miniällä vaan sattuu olemaan kampaaja ym tai vaan alkaa ryyppy iskeä päälle !!!
Vastauksesi oli aivan sanonko mistä.
Jos on siinäkin suhteessa identtinen mun anopin kanssa, niin tuskinpa auttaisi anoppi lastenhoidossa vaikka vanhemmilta olisi henki lähtenyt!
Katsos kun on kahdenlaisia ihmisiä, palvelijoita ja niitä joita palvellaan!!! Ja anopin kaltaisten yli-ihmisten ei tarvitse alistua sellaiseen alentavaan toimintaan kuin toisten ihmisten auttaminen, uhuhhhuh, kylmät väreet menee pelkästä ajatuksesta.
Kummaa porukkaa. Me olemme 75 ja 73 v. Koskaan emme ole vielä pyytäneet jälkikasvuja tulemaan nurmikon leikkuuseen tai muuhun puuhaan. Päin vastoin, mies hoitaa kaksi pihaa kesäisin ja kaataa puut moottorisahalla, pilkkoo ja minä kärrään vajaan. Kahdestaan me käännämme perunamaan ja istutamme perunat, sillä ei kenenkään ole sellaista enää pakko tehdä. Kaupasta perunat saa.
Marjapensaisiimme ei koske kukaan muu, vaikka kovasti tarjotaan, kun marjat varisevat.
Jne.
Kesämökkimme menee hunningolle siinä paikassa, kun lopetamme siellä käynnit.
Kaupunkiasuntoa ei surra tarvitse. Se varmasti menee kaupaksi, on se niin hyvin pidetty. Piha on hoidettu, koska pidämme puutarhanhoidosta.
Ei tulisi mieleemmekään soittaa kenenkään työpaikalle ja luetella meidän tekemättömiä töitämme ja vaatia apua.
Mutta saattaa olla, että meidän jälkeemme tulevat sukupolvet eivät enää osaa eivätkä viitsi tehdä arkisia askareita, jotka nostavat hien pintaan. Hiki haetaan punttisalilta. Ehkä meidän lapsemme jo ovat noita soittajia. Ovathan he jo lähes 50 vuotiaita.
Ikävä vaan, että talot ja puutarhat eivät muutu itsepalveluasunnoiksi, vaan niitä pitää hoitaa jatkuvalla syötöllä.
Terve kaikille, olipa mukavaa ja helpottavaa lukea viestejänne; tunnistin selkeitä piirteitäni omastanikin elämäntilanteesta.
Olemme lähes kolmikymppinen pariskunta, vielä lapseton. Alan pikkuhiljaa kypsymään avomieheni vanhempiin, kun he kyselevät miestäni tekemään sitä ja tätä erittäin usein. He soittelevat kotipuhelimeemme jopa klo 23-24 aikoihin arki-iltaisin (varmaan haluavat estää seksielämämme tai muut hellyydenosoitukset ennen nukkumaanmenoa). He vaativat että mieheni tekee heille töitä juuri sillä sekunnilla, esim. netin kautta.
He pakottavat häntä milloin pihatöihin, milloin heidän kotiinsa ruuvaamaan sitä ja naulaamaan tätä. Anopillani on tosiaan mies joka osaa hommia hoitaa, ja rouvalla itselläänkin pysyy luultavasti jotkin työkalut kädessä. Mutta eipä jaksa marssia asioilleen itse, vaan soittaa kotiimme kellonaikaan katsomatta, vaikka aamulla pitäis töihin nousta....
Kaiken lisäksi hän arvostelee mua ääneen kuinka en osaa joitakin kotitöitä yhtä hyvin kuin hän, ja että voisin pitää parempaa huolta ulkonäöstäni ym. Ja hän kohtelee miestään kuin vauvaa! Antaa kaiken anteeksi, halii ja lässyttää. Mua kohtaan hän ei toimi samoin, vaikka oon nää kaikki vuodet koittanu olla ystävällinen ja mukava hänelle. Mikään kun ei riitä eikä kelpaa.
En tajua miksi hän ei pyydä joitakin toisia sisaruksia apuun (mieheni ei siis oo ainoa lapsi; heitä on kolme), sillä kaikki lapset asuvat tällä samalla paikkakunnalla myös! Mutta kun appivanhemmat eivät viitsi. Tai sit haluavat ilkeillä mulle suoraan.
Miltä teistä kuulostaa? Mitä voin tehdä paremmin? Voisinko haastaa riitää anoppini kanssa ihan suoraan (en oo koskaan uskaltanu, mut kohta menee päreet?) AUTTAKAA KOHTALOTOVERIT!!! Kiitos :-)